Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Tsemppiä @Silmu75 lle hulinoihin! Meilläkin oli hulinat, kesti aika tarkalleen kuukauden, vajaa nelikuisesta vajaa viiskuiseen! Vauva heräsi _jatkuvasti_ sänkyyn laitettaessa ja heräsi koko yön max 1 h välein ja lisäksi aamulla joskus n. klo 05-07 oli aina jakso että oli tosi tosi vaikea saada heräämättä sänkyyn ja heräili tosi tiheästi.

Näiden hulinoiden jälkeen meidän uniasiat kyllä sitten helpottuivat aika paljon, tuntui että uni muuttui jotenkin syvemmäksi eikä vaava tosiaan enää sitten niin herkästi herännyt omiin liikkeisiinsä, lisäksi uni jotenkin tuntui vakiintuvan että alkuyö heräilyä, sitten 1 h jakso tai pari ja sitten 2-3 2 tunnin jaksoa ja sitten 1-1,5 h jaksoja aamuun, pitkälti tällä rytmillä on menty siitä asti nyt tähän 7 kk asti.

 

@Karhurouvanen, pikaisesti vastaan, että kannattaa liittyä facen muksuperheen uni-ryhmään. Siellä on ladattavia tiedostoja, veraistukea ja asiantuntijoita. Sieltä otettiin ohje "syliin-sönkyyn"-metodista, kun emme halunneet mitään huudattamista. Mies piti sen. On aivan mahtavaa, kun vauva menee nukkumaan omaan sänkyyn klo 19 ja loppuilta on omaa rauhaa, verrattuna siihen entiseen sirkukseen. En voinut poistua vauvan vierestä, kun heräsi heti. Vessassakäyntikin oli ohjelmanumero . Seuraavaksi jätetään yösyötöt pois samalla metodilla, mä meen hotelliin evakkoon.

 

@Karhurouvanen Kuukauden! :O Mä en kyllä ole henkisesti varautunut kuin kahteen viikkoon. Ja siis just tätä ennen lopetin yöpumppaukset ja oli taivaallistabkun sai yleensä nukkua keskeytyksettä 12-06. Nyt sitten heräillään pahimmillaan parinkymmenen minuutin välein.

 

@kirsillevauva Hahaha, kuulostaa niin tutulta toi nukkumisjuttu vessaanmenovaikeuksineen, tosin pääsen kyllä onneks nykyään vessaan mutta juurikaan paljon muuta ei kerkeä kun jo herää :-DDD

Kiitos vinkistä, täytyy kattoa sitä Faceryhmää, aika vähän vaan käytön facea ja itseasiassa tällä hetkellä en ollenkaan kun puhelimen muisti täynnä ja piti poistaa face :-D Vähän tuota syliin-sänkyyn ollaan kokeiltu (mutta ei tokikaan määrätietoisena unikouluna) mutta vauva vaan kiihtyi entisestään, aloitti välittömästi kauhean huudon kun laitettiin sänkyyn ja lopulta huusi hysteerisenä eikä meinannut enää sylissäkään rauhoittua. Mutta ymmärrän toki että systemaattinen unikoulu on eri asia kuin silloin tällöin -kokeilut mutta tuntui tuo vaan niin kurjalta.

@Silmu75 Joo se oli kyllä aika hurja se kuukausi mutta paremmin selvisi kun ajatteli että kyseessä on vaan ne hulinat että ei se kovin montaa viikkoa kestä :-D Samalla kyllä hiipi koko ajan ajatus että entäs jos se jatkuukin :-D Nyt naurattaa, silloin kyllä ei! Tsemppiä ja toivotaan ettei teillä kestä montaa viikkoa! Teillä vielä noin hurja ero aiempaan, tulee vielä enemmän shokkina kropalle se heräily!

 

Ähh, miun on pitänyt taas ikuisuus kirjoittaa, mutta en vaan koskaan kerkii.. ja kerran kun meinasin, niin et sit tiennykkään mitä kirjoittaa Ja taas kello kerkis noin paljon että pakko mennä nukkuu, kun pitäs lukee ajatuksella mihin piti kommentoida jne. ja tietää kun alan kirjottaa ni sit tulee taas tekstiä Mutta koitan palata asiaan pian. Kivaa joulun odotusta..

Domi

 

Painosta, että itte tässä oottelen että milloin se prolaktiini lakkaa vaikuttamasta... Oon siihen luottanu että painoo lähtis putoamaan kun imetys loppuu. Nyt on kk imetyksen loppumisesta ja tossa se maha yhä on... Myös erkauma on tsekattu ettei sitä oo ja vatsalihakset katsottu ultralla. Eli kai tää on sitte vaan keski-ikää Mussutetaan nyt rauhassa joulun aika, niin ens vuonna sitten kuntoilemaan oikein.. kunnolla!

 

Mites teidän vauvojen painokäyrät? Meillä ollaan menty koko ajan alakäyrällä vaikka hyvin lähti paino nousemaan heti kotiutuessa. Syntymäpaino 2.65kg ja viime viikolla 5kk neuvolassa melkein 6.5kg. Mielestäni ihan hyvä, paino on kaksinkertaistunut ajallaan, mutta toisaalta 4kk neuvolasta (kolme viikkoa aiemmin) oli tullut painoa vain 250g. Soseista kysyttiin 3kk neuvolassa että aiotaanko aloittaa 4kk:n iässä, ei tajuttu miettiä että onkohan kolme viikkoa etuajassa syntynyt valmis hommaan vielä silloin. Jälkiviisaana olisin aloittanut aikaisintaan 5kk. Nyt ohjeistus oli, että puuroa kahdesti päivässä ja soseita kolmesti ja soseet ensin, vaikka yritin kysellä eikö nyt tärkeintä olisi pitää korvikkeen määrä riittävänä.

Tein nyt sitten asiaa mietittyäni sellaisen päätöksen, että syödään puolen vuoden ikään asti aamu- ja iltapuurot ja korviketta eikä soseita lainkaan. (Tähän vaikutti sekin, että lihasoseet saa pojan kakomaan ja vikalla sosekerralla tuli siksi oksennus ja sen mukana aiemmin syöty maitokin.) Kun mä oon sitä mieltä, että ne soseet on vaan turhaan vieneet tilaa maidolta, joka kuitenkin on vielä se pääasiallinen ravinnonlähde. Ja kun ei niissä kasvissoseissa ole oikein kaloreitakaan. Nyt vaan pelkään, että oon järkeillyt tän asian ihan väärin ja painokäyrä jatkaa kehittymistä väärään suuntaan. Ehditään vain muutama päivä syödä soseita ennen seuraavaa neuvolaa, niin ne ei kyllä ehdi painoon vaikuttamaan.

 

@Wintersun Meidän terkkari aina välillä vilauttaa sitä kasvukäyrää näytöltä, mutta oon myös itse syöttänyt mitat kasvuseula.fi -sivulle. Se käyrä on vissiin aika sama kuin neuvolan.

 

Soseiden maistelu kannattaa aloittaa 4 kk iässä, nimenomaan maistelu, ei tarvi isoja määriä. Se johtuu siitä että suolessa on immunologinen aikaikkuna jolloin elimistöön pitäis tulla pieniä määriä ruoka-aineita, jotta elimistö ei ala reagoimaan niihin myöhemmin haitallisesti esim allergiaa kehittämällä. Ja se on erityisen tärkeetä perheissä joissa on jo allergioita tai atooppista ihottumaa. Ja jos vauvalla on ihottumaa, se pitäs ehdottomasti saada kuntoon, koska uudet tutkimukset osoittaa, että jos ruoka-aineita tulee rikkinäisen ihon kautta vauva-iässä, se altistaa allergioille. Maito on riittävä ruoka alle 6 kk iässä, mut täysimetys ei ole synonyymi sille, että vauva ei sais maisteluannoksia kasviksia, hedelmiä, vihanneksia, viljaa, lihaa ja kalaa. Niitä voi ja pitäis nykytiedon valossa antaa pieniä määriä, jotta ”ikkunan” sulkeuduttua elimistö ei luule niitä vihollisiksi ja kehitä vasta-aineita niitä kohtaan eli allergiaa.

 

Soseiden maistelu kannattaa aloittaa 4 kk iässä, nimenomaan maistelu, ei tarvi isoja määriä. Se johtuu siitä että suolessa on immunologinen aikaikkuna jolloin elimistöön pitäis tulla pieniä määriä ruoka-aineita, jotta elimistö ei ala reagoimaan niihin myöhemmin haitallisesti esim allergiaa kehittämällä. Ja se on erityisen tärkeetä perheissä joissa on jo allergioita tai atooppista ihottumaa. Ja jos vauvalla on ihottumaa, se pitäs ehdottomasti saada kuntoon, koska uudet tutkimukset osoittaa, että jos ruoka-aineita tulee rikkinäisen ihon kautta vauva-iässä, se altistaa allergioille. Maito on riittävä ruoka alle 6 kk iässä, mut täysimetys ei ole synonyymi sille, että vauva ei sais maisteluannoksia kasviksia, hedelmiä, vihanneksia, viljaa, lihaa ja kalaa. Niitä voi ja pitäis nykytiedon valossa antaa pieniä määriä, jotta ”ikkunan” sulkeuduttua elimistö ei luule niitä vihollisiksi ja kehitä vasta-aineita niitä kohtaan eli allergiaa.

Tietääkseni nykytiedon valossa kiinteät kannattaa aloittaa 4-6kk:n iässä eli se 6kk on ihan hyvä aloitusikä ja enemmän pitäisi tietysti arvioida lapsen valmiuksia eikä tuijottaa pelkkää ikää. Ja meillä tosiaan ohjeistus oli se, että 3kk neuvolassa puhuttiin lusikankärjellisistä, 4kk neuvolassa suositeltiin jo 10 lusikallista ruokailukerralla ja nyt sitten 5kk pitäisi saada paino nousuun soseilla. (Tähän sellainen ”silmät kohti taivasta” -hymiö.)

 

Toki tuo suositus on yleispätevä ja neuvolassa annetaan sitten lapsikohtaisia suosituksia. Lusikankärjellinen on nimenomaan tuo maisteluannos. Ongelmahan näissä on se, ettei kukaan vielä tiedä mikä on se paras ikä ja joudutaan menemään vauvakohtaisesti ja uutta tietoa soveltaen. Jos vauva kasvaa pelkällä maidolla hyvin eikä suvussa ja perheessä ole allergiaa, on varmaan ihan ok aloittaa kiinteät 6 kk iässä. Mut jos paino nousee huonosti tai perheessä on allergiataustaa noudattaisin neuvolan ohjeita enkä lähtis sooloilemaan.

 

Toki tuo suositus on yleispätevä ja neuvolassa annetaan sitten lapsikohtaisia suosituksia. Lusikankärjellinen on nimenomaan tuo maisteluannos. Ongelmahan näissä on se, ettei kukaan vielä tiedä mikä on se paras ikä ja joudutaan menemään vauvakohtaisesti ja uutta tietoa soveltaen. Jos vauva kasvaa pelkällä maidolla hyvin eikä suvussa ja perheessä ole allergiaa, on varmaan ihan ok aloittaa kiinteät 6 kk iässä. Mut jos paino nousee huonosti tai perheessä on allergiataustaa noudattaisin neuvolan ohjeita enkä lähtis sooloilemaan.

Mun arkijärjen mukaan paino nousee paremmin korvikkeella ja puurolla, jotka pysyy mahassa kuin soseella joka tulee viiden minuutin sisällä takaisin ulos. Eikä meidän pojalla mitään hätää ole, käyrillä ollaan edelleen. Pituuskäyrä nousee painokäyrääjyrkemmin, just on opittu kääntymään vatsalleen ja sätkitään siinä hurjasti (eli kulutus on lisääntynyt) ja jo jonkin aikaa ollaan oltu siinä pälyilyiässä, jossa syömiseen ei aina niin osata keskittyä, koska muu maailma on niin kiinnostava. Tottakai nämä vaikuttavat painoon.

 

@Silmu75 jos haluat sitä painoa kerryttää nii lisää tl öljyä puuroihin. Meillä menny melkee alusta asti kaikkeen ruokaan. Ei tosiaan mitään stressiä kannata ottaa jos käyrällään pysyy. Ootteko kokeillu mitää sormiruokia? Mietin vaan et jos joskus antais vaikka sit keitettynä perunaa/kasviksia yms. Tai hedelmiä. Sais maistella ja suun motoriikka kehittyy.

Meillähän edelleen syyään pääsiassa sileitä soseita, puuroja aina syöny huonosti nii monesti aamullaki syöty ihan ruoka. Pieniä toivonpilkahduksia ollu tässä syksyllä että jotain karkeampaaki alkais meneen kunnon annoksia.

 

@Silmu75 jos haluat sitä painoa kerryttää nii lisää tl öljyä puuroihin. Meillä menny melkee alusta asti kaikkeen ruokaan. Ei tosiaan mitään stressiä kannata ottaa jos käyrällään pysyy. Ootteko kokeillu mitää sormiruokia? Mietin vaan et jos joskus antais vaikka sit keitettynä perunaa/kasviksia yms. Tai hedelmiä. Sais maistella ja suun motoriikka kehittyy.

Meillähän edelleen syyään pääsiassa sileitä soseita, puuroja aina syöny huonosti nii monesti aamullaki syöty ihan ruoka. Pieniä toivonpilkahduksia ollu tässä syksyllä että jotain karkeampaaki alkais meneen kunnon annoksia.

En mä vielä uskalla sormiruokia antaa kun eikö niissä ole 6kk se alaraja ja tosiaan voi olla vielä vähän viivettä etuajassa syntyneellä. Vaan kohtahan se tulee täyteen (7.1.) niin sitten vois jotain tosi pehmeetä kokeilla. Ja oon kyllä sitä öljyäkin harkinnut, ihan jotain rypsiöljyäkö laitat?

 

@Wintersun Eikös ne soseet just tuolla tavalla kannata pakastaa? En ole vielä tehnyt, mutta aion kyllä kun terkkarikin samoi ettei jossain Piltissä ole juuri ollenkaan lihaa ja kasvissoseet suunnilleen vettä, niin vähän turhan arvokkaita käyttää. Pitää hommata niitä silikonisia jääpalamuotteja niin irtoaa helposti. Ja epäilen ettei perussauvasekoitin suoriudu ainakaan lihan soseuttamisesta, niin pari päivää googlailin yleiskoneita ym, mutta ajattelin sitten kuitenkin kokeilla selviäiskö Bamixilla. Se on lapsuudesta tuttu laite eikä ainakaan vie turhaa tilaa.

 

@Wintersun Bamix on periaatteessa vaan kestävämpi/tehokkaampi sauvasekoitin. Siihen saa kai nykyään kaikenlaisia lisäosiakin. Mutta sulla on jo varmaan ihan toimivat laitteet. Meillä on niin huonosti tilaa keittiössä, että joku monitoimikone olisi kuitenkin kaapissa eikä tulis käytettyä.

 

@Silmu75 ai kauheeta niinhän se taitaaki olla et ei enne puolen vuoden ikää. Ei enää muista (onko mulla tosiaa jo nii iso laps?! ) no puuroa sit vaan siihen asti joo ihan rypsi/oliiviöljy. Ravitsemusterapeutin ohjeesta alotettiin ku neiti ei kasvanu.

Pilteissä tosiaan on reilusti vettä, huomannu ku ite tekee soseita ja koostumus täytyy tehä lähes vastaavaks nii kyllä siihen nestettä saa laittaa. Ja mulla ihan joku halvin paska sauvasekottimena ja kyllä sillä lihat on sileeks menny ku tarpeeks jaksaa jauhaa.

Kellää muuten vinkkejä tutin vierotukseen? Tällee hyvissä ajoin alan henkisesti valmistautua. Kerran tässä unohtu tutti matkasta ja päikkäreille laitto oli aika mielenkiintosta..

-dino- & typy 1v7kk

 

@dino, eikö lapset tavallisesti vie tutit oraville? Mä oon aokanaan rikkkonut tutit ja kertonut, että meni rikki ja lapsi vei roskikseen. Mitään dramaattista ei muistaakseni synytynyt (lapsia kolme isoa).

Meillä on mennyt aika mielenkiintoiseksi arki, kun lopetin yösyötöt. Tyttö kyllä nukkuu pitkät yät ja suht hyvin omassa sängyssään, mutta rytmin kans ollaan hukassa. Herää 4.30-6. Tähän kun yhdistää mun uniapnean, unihäiriön ja ajpittaisen unettomuuden, alkaa hymy välillä hyytymään. Näillä kananaivoilla pitäisi aloittaa osa-aikainen opiskelu maaliskuussa

 

Terveisiä 6kk neuvolasta! Nyt oli tullut neljässä viikossa painoa 515g (68,8cm ja piirun verran alle 7kg) kun viimeksi kolmessa viikossa 250g. Ollaan korvikkeen lisäksi syöty ne aamu- ja iltapuurot vaihtelevalla menestyksellä lisäksi nyt loppuvaiheessa hedelmäsoseita lisäksi ja banaania muussattuna. Eli ihan hyvin on kasvanut ilman niitä lihasoseita. Tietysti täytyy saada ruokavalioon muutakin kuin puuroa ja hedelmää, mutta nyt olisikin tarkoitus aloitella sormiruokailua. Puurot pidän varmaan nyt toistaiseksi vielä ruokavaliossa. Neuvolasta kehotettiin taas syöttämään soseita ja sose ennen korviketta ja yösyötön vois kuulemma jättää pois, vaikka just puoliunisena se syöminen sujuu ja korvikemäärä on muutenkin alarajoilla. Teen nyt taas kuten itse järkeväksi näen. Ja poika kyllä yleensä herää sen kerta yössä ihan nälkään, eli vaikka laittais tutin suuhun niin herää pian uudelleen kun ei sieltä maitoa tulekaan.

No sitten toinen juttu mikä ärsyttää. Meillä ei mies kamalasti osallistu vauvan hoitamiseen. Vaihtaa kyllä vaipan tarvittaessa tai katsoo perään jos mulla on jotain muuta (ruoanlaittoa, koirien harjaamista), mutta tuntuu vain odottavan milloin saa lapsen lykättyä takaisin mulle. Rakastaa siis kyllä poikaa selvästi, mutta on jo yli 50v ja kotoakin on vissiin saatu se isän malli, että äiti hoitaa lapset. Neuvolassa tää on nyt parilla viime kerralla sanoitettu niin, että mä omin lapsen. Ja siis enemmän kuin mielelläni ottaisin hetken jos toisenkin omaa aikaa, niin kyllä ketuttaa että suunnilleen kaikki pitää tehdä itse ja sitten se on vielä mun syy.

Ekaa kertaa muuten tänäön poika vierasti meidän terkkaria tai ylipäätään ketään. Saa nähdä miten menee huominen fysioterapia jos sielläkin vain itkee. :/

 

@Silmu75 varmaan huojentavaa kun painoa tullut paremmin puurot tietysti kannattaa pitää ruokavaliossa, jos korvike ei taho upota niin tee puurot siihen korvikkeeseen nii saa meneen (jos vaan kelpaa). Kaverilla ei vauva juonu enää ku alko syömää kiinteitä ku ehkä 2-3 dl maitoa niin tollee sai meneen tarvittavan määrän kalsiumin saamiseks.

Kannattaa kokeilla myös sitä soseen tarjoamista ennen maitoa. Jos maito ei heti maistu päälle niin tarjoaa myöhemmin. Meillä oli jossain välissä päivä yhtä syömistä ku eka lusikkaruoka ja tunnin päästä maito ja taas 1,5-2 tunnin päästä ruoka jne. sit jos ei toimi niin palaatte siihen että maito eka yms. Säähän sen äitinä parhaiten tiiät mikä toimii mielenkiinnosta kysyn vielä et otitko öljylisän käyttöön? Yösyönnin kaa teet just niinku haluat, meillä saa vieläki maitoa öisin jos herää. Säännöllinen yösyöminen loppu ihan itestään 11kk iässä.

Jaan fiilikset siitä että aika pitkälti saa yksin hoitaa lapsen, meillä toki muitaki juttuja miks mää oon pääroolissa, mutta kyllä se isäki osais leikkiä lapsen kans. Vuodessa on menty kyllä paljo eteenpäin ja isäki pikkuhiljaa osallistuu enemmän ja jää lapsen kans kahdestaanki. Heillä on yks oma leikki ja siinä kyllä meinaa äitin silmät kostua ku näkee heidät touhuamassa yhdessä <3

Meidän tutinvierotus tuli sit nopeemmin ku aattelin, hampaiden tulo ratkasi sen että nyt saa lähteä. Ei jaksanu kuunnella nukuttaessa sitä nitkuttamista mitä tutilla harrasti. Parina kertana vähän itkua väkersi tutin perään mutta lopulta meni ihan tosi helposti luopuminen. Muutenki näitä viimisiä hampaita tehään ihan kuukausitolkulla. Uh.

-dino- & typy 1,8v

 

@-dino- Öljyä laitan puuron sekaan, en kyllä mittaile mutta sellaisen pienen lorauksen. Kiitos siitä vinkistä! Varmaan osaltaan auttanut painonnousussa.

Me aloitettiin sormiruokailu toissapäivänä! Ihan kiinnostuneesti poika tutki bataattia, pastaa ja apinaevästä. Kanapötköä vaan nuolaistiin ja sitten se lensi koirille. No eilen ei sitten taas oikein kiinnostanut, mutta onhan se nyt ihan uusi juttu, niin varmaan tulee takapakkiakin. Mangososeesta tehty mehujää kyllä kelpasi ja puurorieskaa vähän maisteltiin, tuossa aamupalalla vielä reippaammin. Puurot on tosiaan antanut edelleen ja haarukalla soseutettua banaania eilen kun ei mitään tuntunut menevän. Mitään proteiinipitoista en siis vielä ole saanut uppoamaan, poika tuntuu inhoavan munakasta kun ei halua koskeakaan (onhan se vähän sellaista limaisen tuntuista), täytyy kokeilla jos tekis muffinivuokaan niin ehkä tuntuma olis miellyttävämpi.

Mies nyt yrittää taas vähän tsempata lastenhoitohommissa kun sanoin sille, että vois kyllä itte ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa ettei halua hoitaa lasta... Ja sitten siinä tunnekuohussani töksäytin, että lapsella on ihan yhtä paska isä kuin mulla, mutta eri syystä (mun oli alkoholisti). Ei nyt ollut tarkoitus ihan niin täysillä tyrmätä, mutta on sekin hassua, että mies pitäö itseään hyvänö isänä enkä oikein ymmärrä millä perusteella. No, vietti nyt kuitenkin taas enemmän aikaa yhdessä ja fiilisteli miten suloinen poika on (varsinkin nukkuessaan, heh!). Sehän siinä just harmittaakin, että jos ei kestä niitä tylsiä rutiinijuttuja lapsen kanssa, niin jää kaikki ne ihanat hetketkin näkemättä ja kokematta. Ja sitten kun palaan töihin, niin mulla on kerran kuussa viikonloppupäivystys ja miehen pitää noin 9 tuntia hoitaa lasta kumpanakin päivänä, niin olishan siinä osattava syöttämiset ja nukuttamiset että pärjää, eikä niitä oikein opi kuin tekemällä. Mutta onhan tässä nyt vielä aikaa opetella, jos nyt vähitellen aloittelee.

Muuten tää on musta niin ihana vaihe kun poika alkaa enemmän kiinnostua musta ja nyt kun vähän vierastaa, niin vastaavasti välillä katsoo mua jotenkin niin rakastavasti, että sydän sulaa.

 

Heiiii kaikki o/ onpa tullut pitkä aika oltua pois. On vihdoin ehkä itselle alkanut tapahtumaan jonkinlainen irtoaminen täältä palstalta. Onhan täällä mitä nyt varmaan kymmenen vuotta pyöritty, siitä kun luomuna aikoinaan aloitettiin. Huh.
Oon nyt palannut vuoden alusta töihin. Tai siis ei kyllä oikein tunnu töiltä kun etätöitä voi tehdä kunhan käyn töissä laskut katsomassa kerran pari viikkoa. Sitten kotona mies on lasten kanssa niin on kyllä silleen ollut tosi rentoa kun teen töitä, puuhaan perheen kanssa, teen töitä jne. Rauhallista muutenkin töiden kanssa alkuvuodesta ja näinä maailman aikoina. Eli en voi valittaa, pääsee kuitenkin vähän irtautumaan lapsistakin välillä mikä on tehnyt tosi hyvää.

Tuo miehen osallistuminen on itsellekin tuttua. Esikoisen kanssa koin aikamoisia tunnekuohuja itsekseni välillä kun koin sen epäreiluna, että yhdessä suunniteltiin ja kauhealla vaivalla saatiin lapsi ja sitten kaikki kuitenkin kaatuu mun päälle ettei se todellakaan ole mikään puolet ja puolet yhteisjuttu. Imetys tietty teki suurimman osan, mutta myös tuntui ettei mies saanut otettua osaa edes niihin pieniin tilanteisiin ja aina piti pyytää apua. Mutta uskon, ettei oikeasti mun mies ainakaan vaan just osannut tai tajunnut. Sitten kun meillä esikoisen hampaat putkahti niin pyysin, että mies hoitaisi iltahampaiden harjauksen joka ilta, että heillä on edes joku säännöllinen yhteinen hetki. Se toimi tosi hyvin. Mä hoidin kaikki heräilyt yöllä töihin palaamiseen asti. Sitten alkoi sellanen kunnon puolet ja puolet mentaliteetti toimimaan. Ja kun lähdin töihin niin esikoisella alkoi isyysloman aikana hurja isi-isi-vaihe mikä jatkui pari kolme vuotta kyllä siis miehelläkin ollut aina kyky olla lapsen kanssa mutta se sitten kuoriutui vasta kunnolla mitä isommaksi lapsi kasvoi.
Nyt kun mies on ollut taas isyyslomalla, (nyt pidettiin elämän helpottamiseksi myös esikoinen kotona päiväkodista koska heistä toisilleen tosi paljon seuraa) niin oon huomannut miehen oikein kunnolla steppaavan siihen isärooliin. Esikoisen isyysloman aikana huolehdin että laittaa tiettyjä juttuja päälle kun ulkoilevat yms mutta nyt ei ole oikeasti yhtään tarvinnut mitään neuvoa. Meillä myös edelleen toimii puolet ja puolet homma hyvin, se selkeyttää asioita paljon. Eli nyt kun lapset siirretty omaan huoneeseen nukkumaan niin edelleen toinen nukuttaa yhtenä iltana ja toinen toisena.

Niin aivan eli mehän viime syksynä siirrettiin 4,5vee esikoinen samaan makkariin kun missä muut oltiin ja se auttoi hänen yölliseen seurankaipuuseen. Kyseltiin häneltä mitä mieltä olisi jos hän nukkuisi pikkusiskon kanssa kahdestaan omassa huoneessa meidän huoneen vieressä niin hän innostui (ennen sanoi aina että EI hän haluaa aikuisen) joten mun töihin lähtöä edeltävänä iltana tehtiin muutos. Ja ovat nukkuneet siellä hyvin! ehkä kerran tuttia laitan yöllä, harvemmin edes sitä. Esikoinen voi ehkä sen kerran käydä keskellä yötä vessassa mihin herään ja käyn peittelemässä hänet mutta että hänkään ei tarvi enää nukahtamiseen yöllä seuraa niin siis wow.

Tyttö on ihan älyttömän huippu tapaus, puhuu jo paljon, muutaman sanan lauseita, ja on niin tomera ja varsinainen hassuttelija, vitsiniekka <3 <3 ja NIIIN hyvä syömään. Siis edelleen sitä ihmettelee kun esikoisen kanssa aina ollut pahojakin taisteluja välillä, ainoastaan joinain kasvupyrähdyksinä syönyt ilman pienentäkään vääntöä. Niin tämä tyttö vetelee kaiken, rakastaa Tabasco Sriraccha kastiketta, oliiveja, suolakurkkuja, kapriksia, hillosipuleja, sushia nyt muutamia erikoisuuksia mainitakseni.
Edelleen parasta mun elämässä on katsoa niiden kahden hassuttelua. Aamut alkaa aina sillä kun poika menee peittoineen vieressä nukkuvan siskon pinnasänkyyn (laita poistettu) ja kikattavat ja höpsöttelevät siellä niin, että me herätään <3 JOskus aamut nyt uuden nukkumisjärjestelyn myötä ehkä tarpeettoman aikaisia (6-6.30) mutta en valita koska saan nykyään nukkua hahaha aika on kullannut muistot kyllä niistä 30min välein heräilyistä onneks huh.

JA pikkutypy aloittaa harjoittelun päiväkodissa ensi viikolla. Siis oon innoissani ja haikeana samaan aikaan, ja samalla eilen iski pieni paniikki, että pitäiskö vaan pitää lapset kotona silti vielä jonkin aikaa kun onhan tää ollut ihanaa vaikka välillä rankkaa. NO onneksi näinä etätyöaikoina voi pitää lyhennettyä viikkoa helposti. Että jotain hyvää tää korona shit on tuonut

Tulipa taas romaani, mutta hyvin on mennyt viime ajat, terveenäkin pysytty (kop kop). Ois kiva lukea muidenkin kuulumisia lisää. Toivottelen kuitenkin mahtavaa viikonloppua, pysykäähän terveinä <3

Mandala

 

@Mandala n innoittamana päädyin minäkin tänne vielä kirjoittamaan, vaikka muuten olen kans alkanut vähän irrottautua näiltä palstoilta (tai no, lueskelen kyllä, mutta harvemmin enää kirjoittelen). @Silmu75 lle kommentoisin myös miehen osallistumisesta, että voi tosiaan johtua enemmän siitä ettei hän osaa tai tiedä mitä pitäisi tehdä kuin varsinaisesta haluttomuudesta. Varmaan aika monille miehille isänrooli on luontevampi sitten kun lapsi on vähän isompi niin että hänen kanssaan voi puuhastella kaikenlaista; vauvavaiheessa tuntuu ehkä helpommalta jättää vastuu enemmän äidin harteille. Mutta siis eihän sen niin tarvitse eikä pidä mennä, joten kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi ihan rakentavassa hengessä ja delegoida vaikka miehelle joku päivittäinen, mukava hoitotoimenpide, vaikka iltasyöttö tms. Siitä se suhde sitten alkaa paremmin rakentua ja mieskin luultavasti alkaa paremmin sisäistää oman roolinsa.

Meilläkin oli alkuun vähän samaa ongelmaa, ja joskus ekojen kuukausien aikana käytiin ihan kunnon keskustelu aiheesta. Sen jälkeen mies sitten alkoi ottaa paljon enemmän vastuuta vauvanhoidosta, ja aika pian sitten päästiinkin @Mandala n tavoin tilanteeseen, jossa alettiin jakaa hoitovastuu aika lailla 50/50 (paitsi toki niiltä osin kuin olin kotona lapsen kanssa ja mies töissä). Meillä mies otti esim. hoitaakseen iltamaidon antamisen pojalle, ja siitä tulikin heille tosi tärkeä yhteinen rutiini. Vieläkin mies joskus muistelee haikeana niitä hetkiä nyt kun poika ei tietenkään 3-veenä enää mitään maitoja pullosta lipittele. Sen jälkeen on hoidettu esim. syöttämiset (niin kauan kuin piti syöttää, nyt poika toki syö jo itse), nukuttamiset ja usein ulkoilutkin vuorotellen, niin että toinen saa sillä välin vähän omaa aikaa.

Mä en edes ajattele että se olisi niinkään miehen velvollisuus vaan ennemminkin oikeus osallistua lapsen hoitoon tasa-arvoisesti äidin kanssa. Mitä enemmän hän osallistuu, sitä paremmin hän pääsee nauttimaan tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta ja sitä tiiviimpi suhde hänelle muodostuu lapsen kanssa.

@Mandala ajatella, että teilläkin lapset jo noin ”isoja”! Niin se aika vaan menee vauhdilla. Toisaalta haikeaa, mutta tuohan se myös uusia kivoja asioita tullessaan! Kiva että oot päässyt palaamaan töihin ja etätyöt sujuu noin hyvin – kyllä se kumminkin tekee hyvää saada vähän muutakin ajateltavaa, niin ihania kuin nämä pikkuiset ovatkin. Teidän pikkumimmin herkut kuulostaa muuten melkein samalta kuin meidänkin poitsulla, esim. fetajuustoa, aurajuustoa ja oliiveja voisi vetää kaksin käsin!

Meillä poika on siis jo kolmevuotias, ihana, huumorintajuinen ja aika voimakastahtoinen tapaus. Uhmaikä on nyt jatkunut jo vuoden verran, ja se on välillä koetellut hermoja. Joinain harvoina päivinä käyttäytyy kuin unelma, mutta sitten taas useimpina päivinä joudutaan vääntämään melkein joka asiasta, ja pienetkin vastoinkäymiset saa aikaan melkoisen turhautumisen ja kiukun. Mutta helpottaa kun tietää, että tämäkin on vain vaihe, joka menee kyllä jonain päivänä ohi. Meillä poika käy päiväkodissa ja viihtyy siellä pääsääntöisesti oikein hyvin. Itse teen pääosin etätöitä, ja se sopii mulle oikein mainiosti, helpottaa kovasti arjen sujumista ja mahdollistaa vaikka pikaisen hiihtolenkin keskellä päivää silloin kuin ei ole kokouksia tms.

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja terveyttä teille kaikille! <3

Roxanne ja poitsu 3 v.

 

No minäkin kun muutkin! Meillä mies ja 1,5v lähtivät juuri mummolaan 2 yöksi, voi tavaton! Jo toinen kerta! Myös koiran polvileikkauksen takia olen muutenkin nukkunut jo useamman yön eri huoneessa kuin tyttö - eipä olis vielä vähän aikaa sitten uskonut, saati reilu 2kk sitten kun vielä imetin! Isä on nyt täälläkin kuuden viikon isyyslomalla, mikä on ollut vallan ihanaa. Mulla oli epäilykseni, mutta ilmeisesti työstressin poistuminen on tehnyt miehestä leppoisan koti-iskän eli hyvin on heillä mennyt! Ja mä en voi uskoa vapauttani, kun työhuoneen puolella hommia naputtelen. Melkein syyllinen olo

Meilläkin sitten kuukauden päästä aletaan päiväkotia maistella, se vielä tuntuu hurjalta kyllä. Aikeena 3 päivää viikossa noin 6h kerrallaan. Sillä systeemillä kesälomiin, joiden jälkeen on toivoa perhepäivähoitopaikasta tosi kivalle hoitajalle, selviää tässä kevään aikana, kuinka käy. Pk nyt kieltämättä jännittää, kun korona-aika on tehnyt sen ettei olla muita lapsia nähty kuin vähän pihalla, ja samanikäisiä ujostelee kovasti. Muskarikin jäi tauolle, joskin se nyt jatkuu, mutta mies ei oo kovin halukas menemään, pelkää tartuntoja täällä Espoossa.

Typykkä on mainio tapaus, lörpöttelee koko ajan ja aika ymmärrettävästi jo. Rakastaa Pipsa Possu -vaatteita - ja Pipsa Possua... Auts, miten muutaman pienet hetket jo saivat niin koukuttumaan... Aina kun näkee mun puhelimen, huutaa että Pippa! Joten en voi pitää puhelinta esillä ollenkaan... Syö myös tosi hyvin, ja sama kuin Mandalalla, että hyvin ihmeellistä, tässä iässä poitsu oli erittäin nirso. Vähän myöhemmin poikakin kyllä alkoi nauttia juurikin oliiveista, chilikastikkeista ja sushista, yhäkin.

Meillä ei tytön kanssa nukkumisesta päästä (näitä satunnaisia öitä lukuun ottamatta) tooooodella pitkään aikaan, nimittäin ollaan muokkaamassa makkaria ja tytön huonetta samaan pitkään huoneeseen, väliin tulee joku sermi tai verho. Poika on jo kohta 10v joten ei voi samaan huoneeseen laittaa, ja työhuone tarvitaan pakosti. Kiva suunnitella ja sisustaa, ja kieltämättä mulle ihan mukava ajatus, että kuopus pysyy vielä lähellä yöt, kun nukkuu kuitenkin hyvin.

Ihanaa helmikuuta kaikille!

 

Olipa ihana lukea kuulumisia pitkästä aikaa. Tulin tutkimaan, onko Rusakkonen ollut aktiivisena missään. Hän on aika paljon mielessä.

@Mandala ihana teiän saman ikänen! Meillä poika ei syö juuri mitään, paitsi syötettynä telkkarin edessä!! Olen joutunut tämmösestäkin periaatteesta luopumaan, ettei telkkari oo päällä ruoan aikaan tms.
En nää imetyksen loppuvan ikinä.

Hyvää talven jatkoa kaikille, nyt on taas kunnon talvi ja lapset pääsee pulkkailemaan.

atvk + poikanen 1 v 8 kk