Aloitin muutama kuukausi sitten suhteen useamman vuoden sinkkunaolon jälkeen. Olen vähän alle kolmekymppinen nainen.
Ongelmaksi on muodostumassa yhteisen ajan puute. Minä olen vuorotyössä, jonka työajat ovat erittäin vaihtelevia. Jos minulla on päivävuoro, pääsen klo 16, mutta muina aikoina saatan päästä koska tahansa iltakuuden ja aamuneljän väliltä. Työpäiväni ovat myös epäsäännöllisen mittaisia ja minulla on usein arkivapaita. Mies tekee aamuvuoroa ma-pe. Hän joutuu nousemaan jo ennen viittä, ja pääsee töistä aikaisin iltapäivällä. Usein on niin, että kun hän pääsee töistä, minä olen vasta menossa.
Miehellä on harrastus, johon liittyviä harjoituksia hänellä saattaa olla jopa 3-5 krt/vko. Itsellänikin on sellainen elämäntyyli, etten istu sohvalla. Meillä kummallakin harrastus ja työ melko lailla sekoittuvat.
Meillä on ollut hyvin vähän yhteistä aikaa. Esimerkiksi pääsiäisenä meillä oli tarkoitus viettää aikaa jolloin kummallakaan ei olisi menoa minnekään, vaikka minulla olikin töitä. Kuitenkin yhtenä päivänä hänen perheenjäseniään tuli ex tempore-vierailulle kotipaikkakunnallemme, ja mies lähti viettämään aikaa heidän kanssaan kun ei ollut nähnyt heitä kuukausiin. Minulla oli tuona päivänä iltavuoro, ja alkuperäinen suunnitelma oli, että kävisimme yhdessä syömässä ennen vuoroni alkua. Mies viipyi kuitenkin niin kauan, että ateria kuihtui nopeasti hotkaistuksi pikaruoaksi juuri ennen vuoroni alkua. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
Emme ole seurustelleet vielä niin kauaa että voisin mennä kaikkia hänen sukulaisiaan tapaamaan tuosta vaan. En ole vielä tavannut hänen vanhempiaankaan. Hänen ystäviään olen tavannut jo useita, ja hän on kutsunut minut heidän illanviettoihinsa yms. mukaan, joten asia on siinä mielessä "hyvällä mallilla". Omat sukulaiseni asuvat kaukana. Hän on tavannut joitakin ystäviäni ja on tulossa niin ikään mukaan heidän järjestämiinsä juhliin yms.
Treenaus on hänelle erittäin tärkeää, enkä halua olla tyttöystävä joka nalkuttaa siitä ja haluaa naulita hänet kotisohvalle. Se tekee kuitenkin yhteisen ajan viettämisestä erittäin vaikeaa, sillä usein käy niin, että jos meno on sovittu vaikka klo 15, tuntia aiemmin tulee puhelu ja se siirtyykin alkavaksi klo 18 kun joku ei pääse aiemmin. Lisäksi niitä on usein niinä päivinä kun minulla olisi päivävuoro. Hänen treeninsä saattavat kestää kerralla 3-4 h, josta koko aika ei ole varsinaista treeniä.
Kun hänen täytyy työnsä vuoksi mennä nukkumaan klo 22 kieppeillä, yhteinen valveilla vietetty aikamme saattaa olla vain 1 h päivässä!
Kun kuuntelen ystävienii ja heidän miestensä touhuja, olen väistämättä kateellinen. He esimerkiksi laittavat ruokaa yhdessä, katsovat elokuvia, käyvät erilaisissa paikoissa yms. Me keskustelemme yhteisestä sunnuntailounaasta kuin se olisi jokin toteutettava, suunnittelua vaativa matka: "sitten kun on aikaa". Emme ole juuri koskaan viettäneet aikaa siten, ettei niskaan hengittäisi joko a) työvuoro b) yöuni c) treenit tai d) hänen sopimansa meno jonkin ystävän tai sukulaisen kanssa.
Tunnen ihmisiä jotka ovat ratkaisseet ajanpuutteen siten, että ottavat viikossa sellaisia päiviä kun kieltäytyvät kaikista menoista ja omistavat aikaa parisuhteelleen. Jokin tämäntyyyppinen voisi olla ratkaisu meillekin.
Asiat olisivat huomattavasti paremmin jos esimerkiksi: 1. hän pyrkisi järjestämään treenenjä minun iltavuoropäivilleni 2. tekemään aikatauluista sellaiset, ettei kukaan voi yhtäkkiä siirtää treenejä tunneilla ja 3. ottaisimme määrätietoisesti esimerkiksi sunnuntait pelkästään vapaa-ajalle omistetuiksi päiviksi.
Pelkään, että tästä yhteisen ajan puutteesta tulee ennenpitkää asia johon suhde kaatuu. Tiedostan sen, että meidän pitäisi keskustella asiasta.
Mutta miten asian voisi tehdä siten etten kuulosta ärsyttävältä ripustautujalta joka vaatii häntä peruuttamaan menojaan minun vuokseni? Vaikka kyse on siitä että rakastan häntä ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan ja hoitaa suhdettamme. Hän on hyvin huolehtiva, rakastava ja hellä, joten tiedän ettei kyse ole siitä etteikö hän haluaisi viettää aikaa kanssani. Haluaisin saada asiat toimimaan välillämme. Ei voi olla niin, että se on joko harrastus ja työ tai parisuhde ja työ.
Miten te olette ratkaisseet ajankäytön suhteissanne?