Rakkaus-kosinta

[tröött]

Kosimisella ja naimisiinmenolla on hyvin vähän tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Niinhän ne narsistiset Don Juanit juuri tekevät, hurmaavat, huumaavat ja kosivat. Ja kun arki alkaa, paljastuu vasta millainen renttu mies oikeasti onkaan.

Kyllä minä etsisin niitä rakkauden tunnusmerkkejä ihan muualta kuin kosinnasta. Siitä, kuinka mies seisoo rinnalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, kuinka kohtelee tasavertaisesti, osoittaa arkisin asioin välittävänsä.

Näin juuri, ihminen joka haluaa heti naimisiin/kihloihin,silloin pitäisi toisella hälytyskellot soida ja kovaa. Ystävistäni olen huomannut, ettei osa eronneista enää halua naimisiin. Sitten on näitä eronneita elämänriepuja, jotka ripustatautuu joka kohtaamaansa mieheen tai naiseen kuin elämänsä naiseen/mieheen. Tunne-elämä kuin teinillä. Itse näen avioliiton taloudellisena sopimuksena, jos tekee esim lapsia, niin se selkeyttää paljon asioita. Vanhanakin kannattaa sitoutua, nythän kuusikymppiset avioituvat koska pelkäävät yksinäistä vanhuutta. Veikkaan että seuraava avioerobuumi tulee kun toinen osapuoli näistä sairastuu.

 

[Se varsinainen syy?]

Ymmärrän alkuperäisen tunteet ja halun naimisiin. Siinä ei ole mitään väärää. Mies ei tunne samoin. Ehkä kannattaisi kertoa miehelle miten tuntee asiasta ja miten tärkeä se sinulle on. Kihlaus ja avioliitto saa olla sinulle tärkeä asia, älä anna kenenkään väittää niitä yhdentekeviksi. Voisit myös pyytää miestä kertomaan ne varsinaiset syyt miksi ei halua naimisiin enää ("yksi kerta riittää" ei ole mikään syy ja on aika loukkaavaa heittää tuollainen kommentti nykyisen kumppanin silmille). Kannattaa kuunnella oikeasti ja vastaan väittämättä mitä mies sitten sanoo. Mieti sitten mitä oikeasti tahdot. Sinulla on oikeus haluta naimisiin ja miehella oikeus olla haluamatta. Nyt saat sen mitä mies haluaa, tyydytkö siihen kompromissiin loppuiäksesi.

Henkilökohtaisesti en osaa kuvitella mitään muuta syytä naimisíin menosta kieltäytymiseen kuin sen ettei ole oikein varma parivalinnastaan vieläkään. Avioliittoon kun ei mitään kalliita häitä, kirkkoja ja pappeja tarvita. Ja jos ei ole varma, parempi onkin olla menemättä naimisiin vain koska toinen sitä haluaa.

 

[Samaamieltä]

Ymmärrän aloittajaa hyvin. Järkytyin aikoinaan kun mieheni sanoi, että hän ei halua mennä naimisiin. Koin asian loukkaavana, koska olin pitänyt itsestäänselvänä sitä, että menemme joskus naimisiin. Suhteemme koki kriisin, koska koin ettei mies ole varma suhteestamme tai tunteistaan. Päätin kuitenkin kunnioittaa hänen toivettaan ja valitsin rakkautemme avioliiton yli. Lopputuloksena hän kosi vuosia myöhemmin ja olemme olleet naimisissa vuosia. Suosittelen siis keskustelemaan ja kertomaan miksi asia on sinulle tärkeä, mutta älä painosta. Naimisiin täytyy mennä omasta tahdosta.

 

[N53]

Minä ymmärrän ap:n miestä. Olen itse eronnut enkä todellakaan aio mennä uudelleen naimisiin vaikka kuka tulisi kosimaan. Avioeroni (20 vuotta sitten) jälkeen minua on kosittu kaksi kertaa ja rukkaset ovat saaneet molemmat. Toisen kanssa hankittiin kyllä sormukset mutta selvää oli ettei mennä naimisiin.

Minulla ainakaan kyse ei ole siitä ettenkö olisi rakastanut. Kun on kerran eronnut vaikean eron, kai se vaikuttaa. En näe mitään syytä miksi pitäisi mennä naimisiin, mitä se muuttaa?

 

[Lisää ajateltavaa]

Minä ymmärrän ap:n miestä. Olen itse eronnut enkä todellakaan aio mennä uudelleen naimisiin vaikka kuka tulisi kosimaan. Avioeroni (20 vuotta sitten) jälkeen minua on kosittu kaksi kertaa ja rukkaset ovat saaneet molemmat. Toisen kanssa hankittiin kyllä sormukset mutta selvää oli ettei mennä naimisiin.

Minulla ainakaan kyse ei ole siitä ettenkö olisi rakastanut. Kun on kerran eronnut vaikean eron, kai se vaikuttaa. En näe mitään syytä miksi pitäisi mennä naimisiin, mitä se muuttaa?

Vastauksesi antaa ajattelemisen aihetta. Syy naimisiin haluamattomuuteen voi olla siis se että on melko varma uudenkin suhteen kariutumisesta ikävällä tavalla tulevaisuudessa. Perusluottamus elinikäiseen ihmissuhteeseen on poissa, miksi siis mennä naimisiin kun ero tulee olemaan paljon helpompi ilman juridisia kiemuroita. Ja jos on lapsia, uusi liitto voi tuntua hankalalta järjestelyltä.

Olen itse toista kertaa naimisissa. Ero ensimmäisestä liitosta oli sopuisa, ehkä se vaikutti niin että uskon edelleen pitkään suhteeseen. Kymmenen vuodenkin jälkeen uskon että nykyinen liittoni on elinikäinen.

 

[Varakas nainen]

Vastauksesi antaa ajattelemisen aihetta. Syy naimisiin haluamattomuuteen voi olla siis se että on melko varma uudenkin suhteen kariutumisesta ikävällä tavalla tulevaisuudessa. Perusluottamus elinikäiseen ihmissuhteeseen on poissa, miksi siis mennä naimisiin kun ero tulee olemaan paljon helpompi ilman juridisia kiemuroita. Ja jos on lapsia, uusi liitto voi tuntua hankalalta järjestelyltä.

Olen itse toista kertaa naimisissa. Ero ensimmäisestä liitosta oli sopuisa, ehkä se vaikutti niin että uskon edelleen pitkään suhteeseen. Kymmenen vuodenkin jälkeen uskon että nykyinen liittoni on elinikäinen.

Elinikäinen ihmissuhde? Enpä ole avioliittoa koskaan noin ajatellut, jotkut uskovaiset ehkä niin ajattelevat. Toisaalta, en kyllä itse menisi naimisiin miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä liitosta. Omaisuuteni pitäisin omanani. Yhteisen hankitun omaisuuden voi jakaa testamentilla ja muilla järjestelyillä.

 

[Öhh]

Elinikäinen ihmissuhde? Enpä ole avioliittoa koskaan noin ajatellut, jotkut uskovaiset ehkä niin ajattelevat.

Öh, eikö suurin osa naimisiin menevistä ihmisistä ajattele niin? Ei siis ajatella, että avioliitossa olisi pakko pysyä kuolemaan saakka - avioerohan on keksitty ja nykyään ihan hyväksytty - mutta kyllä se loppuelämän kestävä sitoutuminen lienee useimmilla se TAVOITE. Ei kai kovin moni mene naimisiin ja ajattele, että tätä kestää nyt jonkin aikaa, sitten erotaan?

 

[Naimatonnainen]

Jotenkin ap:n teksteistä huokuu oma epävarmuus ja sellainen fiilis, että vaikka mies kosisi tai tekisi ihan mitä vaan, mikään ei riittäisi häntä vakuuttumaan miehen tunteista.
Aina löytyisi syy epäillä ettei mies oikeasti rakasta.

 

[Joojoop]

Öh, eikö suurin osa naimisiin menevistä ihmisistä ajattele niin? Ei siis ajatella, että avioliitossa olisi pakko pysyä kuolemaan saakka - avioerohan on keksitty ja nykyään ihan hyväksytty - mutta kyllä se loppuelämän kestävä sitoutuminen lienee useimmilla se TAVOITE. Ei kai kovin moni mene naimisiin ja ajattele, että tätä kestää nyt jonkin aikaa, sitten erotaan?

Heh, eiköhän järki-ihmisillä avioliitot ole kuin työsuhteita. Ei kai kukaan ajattele, että tämä nyt kestää loppuelämän, ei nykyään ole vakituisia työpaikkojakaan, mikään ei ole pysyvää. Realistisesti ihmiset elävät ja katsovat mitä elämä tuo eteen. Niin teki naisetkin ennenvanhaan, omaa sukkaa kutoivat siinä perheen sivussa, säästivät vararahastoa.

 

[ainokainen]

Naisen suurin virhe on haluta kosintaa, avioliittoa. Naisen suurin hyve on rakastaa ehdoitta, vaikka ilman kosintaa. Kuitenkin iso osa naisista "pakottaa" miehen kosimaan, huonoin seurauksin. Vrt. narsismi.

Mielestäni taas nimenomaan on narsismia vaatia toista rakastamaan ehdoitta.

Kyllä aikuisten ihmisten maailmassa pätee se, että rakkaus ei ole ehdotonta koskaan. Rakastaisitko itse esim. pettäjää ehdoitta? Tai väkivaltaista, juoppoa kumppania? Et tietenkään, eikä pidäkään.

Parisuhde ja avioliitto ovat vaihtokauppoja. Ongelmia tulee silloin, kun ei tiedetä, mitä halutaan, ja mitä ollaan valmiita antamaan.

Tai myöskin siitä, ettet sittenkään ole tyytyväinen suhteeseen, vaan haluat jotain "enemmän".

Tästä todennäköisesti on kyse.

Oletko ap miettinyt, mitä ne asiat ovat, jotka sinun mielestäni sinun elämästäsi puuttuvat, ja miten tuo avomiehesi kosinta auttaisi sinua saamaan ne?
Mieti, mitä oikeasti tarvitset. Vasta kun tiedät vastauksen tähän, voit saada tarvitsemasi.

 

[Kunnon liitto]

Mielestäni taas nimenomaan on narsismia vaatia toista rakastamaan ehdoitta.

Kyllä aikuisten ihmisten maailmassa pätee se, että rakkaus ei ole ehdotonta koskaan. Rakastaisitko itse esim. pettäjää ehdoitta? Tai väkivaltaista, juoppoa kumppania? Et tietenkään, eikä pidäkään.

Parisuhde ja avioliitto ovat vaihtokauppoja. Ongelmia tulee silloin, kun ei tiedetä, mitä halutaan, ja mitä ollaan valmiita antamaan.



Tästä todennäköisesti on kyse.

Oletko ap miettinyt, mitä ne asiat ovat, jotka sinun mielestäni sinun elämästäsi puuttuvat, ja miten tuo avomiehesi kosinta auttaisi sinua saamaan ne?
Mieti, mitä oikeasti tarvitset. Vasta kun tiedät vastauksen tähän, voit saada tarvitsemasi.

Kovaa kullia, kosteaa piparia ja ripausta halua. Se on siinä.

 

[Yleistystä taas]

Avioliitto on APlle tärkeä ja häntä vaivaa ettei mies tunne samoin. Koska AP välittää paljon ja sen merkiksi haluaa sitoutua ja virallistaa suhteen ja mies taas ei, AP näkee omasta vinkkelistään sen niin ettei mies välitä tarpeeksi. Miehen syyt taas voivat olla mitkä hyvänsä. Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa. Pohjimmiltaan tässä on vain kaksi ihmistä jotka haluavat eri asioita elämältään, ja siinä olisi miettimisen paikka.

Minä kyseenalaistan sen ettei kukaan enää muka elinikäistä liittoa edes ajattele. Urbaanilegendaa! Elinikäisiä liittoja on paljonkin, eivätkä nykyajan ihmiset enää yhdessä pysyttele vain koska vaihtoehtoja ei ole. He pysyvät yhdessä koska haluavat niin ja välittävät toisistaan. Teidän kyynikkojen kannattaisi ottaa ne jäänsiniset lasit välillä silmiltä ja tarkkailla maailmaa hiukan huolellisemmin. Kaikki eivät elinikäistä suhdetta halua tai eivät siihen pysty, mutta se ei tarkoita ettei kukaan haluaisi tai pystyisi siihen.