Rakkaus-kosinta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SaaraMaija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

SaaraMaija

Vieras
Miesystäväni ei suostu ostamaan sormuksia vaikka olemme seurustelleet jo vuosia.
Minua vaivaa se asia, koska ajattelen sen niin,että jos oikein rakastaa miksi sitä ei voisi sormuksin näyttää.
Kaipaan sitä tunnetta häneltä,sitä, että hän tuntisi niin suurta rakkautta että halusisi minut oikesti vaimokseen ei vaan avovaimoksi joka nyt olen.Olemme asiasta keskustelleet ja hän sanoo ettei sormukset mitään onnea takaa.Se toki tiedän. Mutta jos nyt tarpeeksi rakastaa niin eikö silloin automaattisesti tule halua vakiinnuttaa suhde?
 
Mutta jos nyt tarpeeksi rakastaa niin eikö silloin automaattisesti tule halua vakiinnuttaa suhde?

Eihän se avioliitto suhdetta vakiinnuta. Suhde vakiintuu ajan myötä kun elää ja asuu yhdessä sen yhden ja saman ihmisen kanssa, ei se vihkisormus sitä tee. Suhde voi olla vakiintunut ilman avioliittoakin. Me seurustelimme ja elimme yhdessä mieheni kanssa seitsemän vuotta ennen kuin saimme avioliiton aikaiseksi, ja kyllä olimme siihen mennessä jo niin vakiintuneita, että ei avioliitto sitä enää siitä sen kummemmaksi muuttanut.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö rakkaus vakiinnuta suhteen eikä sormus? Mutta jos miehesi ei lämpene avioliiton romantiikkapuolelle, niin kokeile perustella asiaa käytännön syillä. Esimerkiksi perimisellä, jos toinen vaikkapa tapaturmaisesti kuolee.

Minun mielestäni juuri perintö- ja muut juridiset asiat, jotka avioliitto tuo, ovat tärkeä osa "vakiintumista". Tottakai tunnetasolla tärkeintä on rakkaus ja yhteinen elämä, mutta kun ne ovat kunnossa, niin on pelkästään järkevää huolehtia siitä, että suhde on "vakiintunut" myös yhteiskunnan silmissä. En siis tarkoita muiden ihmisten silmissä, vaan sitä että jos toinen kuolee, niin puoliso on se joka perii, eikä vanhemmat. Jos toinen joutuu sairaalaan ja laitteiden varaan, puoliso on se jonka mielipidettä kysytään hoitostrategiaan. Jne jne. Kyllähän laki nykyään suojelee yhdessä asuviakin pareja jotenkin, mutta helpoiten saa kaikki edut ja turvat solmimalla avioliiton.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Järkijatunne;11507149:
Minun mielestäni juuri perintö- ja muut juridiset asiat, jotka avioliitto tuo, ovat tärkeä osa "vakiintumista". Tottakai tunnetasolla tärkeintä on rakkaus ja yhteinen elämä, mutta kun ne ovat kunnossa, niin on pelkästään järkevää huolehtia siitä, että suhde on "vakiintunut" myös yhteiskunnan silmissä. En siis tarkoita muiden ihmisten silmissä, vaan sitä että jos toinen kuolee, niin puoliso on se joka perii, eikä vanhemmat. Jos toinen joutuu sairaalaan ja laitteiden varaan, puoliso on se jonka mielipidettä kysytään hoitostrategiaan. Jne jne. Kyllähän laki nykyään suojelee yhdessä asuviakin pareja jotenkin, mutta helpoiten saa kaikki edut ja turvat solmimalla avioliiton.


Olemme kyllä tehneet paperit jotka antavat meille suojan tulevaisuuteen. Mutta pointti on siinä, että haluaisin että hän rakastaisi minua niin paljon, että mitään estettä esim. naimisiin menolle ei ole, että se olisi päivän selvää että naimisiin mennään kun rakastetaan toisiamme.Siis rakastaa niin paljon, että haluaa avioitua toisen kanssa..Nyt siinä on joku este. Hän sanoo että kerta hänelle riittää. Se selitys ei minuun tehoa.
 
Tiedän erään naisen, joka ei suostunut muuttamaan yhteen ennen naimisiin menoa. No mieheshän meni naimisiin. Ovat olleet jo kauan yhdessä ja hyvin heillä näyttää menevän.
 
Olemme kyllä tehneet paperit jotka antavat meille suojan tulevaisuuteen. Mutta pointti on siinä, että haluaisin että hän rakastaisi minua niin paljon, että mitään estettä esim. naimisiin menolle ei ole, että se olisi päivän selvää että naimisiin mennään kun rakastetaan toisiamme.Siis rakastaa niin paljon, että haluaa avioitua toisen kanssa..Nyt siinä on joku este. Hän sanoo että kerta hänelle riittää. Se selitys ei minuun tehoa.

No kun ei se kaikille ole päivänselvää. Itse pidän avioliittoa vanhana traditiona johon en halua sotkeutua edes ensimmäistä kertaa. Silti olen yhdessä mieheni kanssa asunut yli seitsemän vuotta. Jos paperitkin on jo kunnossa ei se avioliitto anna enää mitään lisää siihen.

Jos sinusta se ettei halua mennä naimisiin tarkoittaa ettei rakasta, on se vain sinun omaa kuvitelmaasi. Mutta voihan se tottakin olla. Vain miehesi tietää kummasta on kyse.
 
Viimeksi muokattu:
Olemme kyllä tehneet paperit jotka antavat meille suojan tulevaisuuteen. Mutta pointti on siinä, että haluaisin että hän rakastaisi minua niin paljon, että mitään estettä esim. naimisiin menolle ei ole, että se olisi päivän selvää että naimisiin mennään kun rakastetaan toisiamme.Siis rakastaa niin paljon, että haluaa avioitua toisen kanssa..Nyt siinä on joku este. Hän sanoo että kerta hänelle riittää. Se selitys ei minuun tehoa.

Onko mahdollista että avioliitolla on hänelle uskonnollinen merkitys? Vaikkei ihminen olisi kirkossakäyvä aktiiviuskovainen, voi silti ajatella että avioliiton uskonnollisella puolella on jotain merkitystä. Jospa miehestäsi tuntuu, ettei hän kehtaa lupailla asioita kirkossa, kun kerran ensimmäinen liitto epäonnistui lupauksista ja vihkimisestä huolimatta? Tuli vain mieleen, että tämä voisi olla yksi selitys, koska jos teillä on käytännön suojan antavat paperit tehty, ei todellakaan kuulosta siltä, että kyse olisi sitoutumisen välttelemisestä. Kyse näyttää olevan nimenomaan siitä avioliitosta, mutta sillä voi olla hänelle jokin muu merkitysvivahde kuin sinulle. Sataprosenttisen rakkauden puute ei ole ainoa mahdollinen selitys, vaikka sinusta tuntuu siltä.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta pointti on siinä, että haluaisin että hän rakastaisi minua niin paljon, että mitään estettä esim. naimisiin menolle ei ole, että se olisi päivän selvää että naimisiin mennään kun rakastetaan toisiamme.Siis rakastaa niin paljon, että haluaa avioitua toisen kanssa..

Ota huomioon, ettei kaikilla välttämättä ole avioliitolle samaa merkitystä. Eivät kaikki pidä naimisiin menoa ainoana ja ehdottomana vaihtoehtona suuren rakkauden osoittamiselle. Ei kaikille tuo "jos rakastat, menet naimisiin ja ellet mene naimisiin, et oikeasti rakasta"-jako ole niin mustavalkoinen. Joku saattaa hyvinkin rakastaa toista paljon, mutta ei halua naimisiin, koska avioliitolla ei ole hänelle sellaista merkitystä, eikä sitä merkitystä kukaan pysty väkisin luomaan.
 
Viimeksi muokattu:
Onkohan tässä enemmänkin kysymys luottamuksesta, koskapa haluat, että mies "näyttäisi" sormuksella rakastavansa. Eli että hänellä olisi sormus merkkinä siitä että hän on varattu? Ikään kuin et luottaisi häneen ilman sitä.

Tai myöskin siitä, ettet sittenkään ole tyytyväinen suhteeseen, vaan haluat jotain "enemmän".

Jo naimisissa ollut ja kenties eronnut tietää, ettei avioliitto muuta suhteessa mitään, eikä tuo siihen mitään lisäarvoa. Jos et itse ole naimisissa ollut, voi siihen liittyä jotain harhakuvitelmia suhteen paranemisesta tai jostain muusta ihanuudesta.
Avioliitto on loppupeleissä vain taloudellinen sitoumus, eikä sillä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
 
Onkohan tässä enemmänkin kysymys luottamuksesta, koskapa haluat, että mies "näyttäisi" sormuksella rakastavansa. Eli että hänellä olisi sormus merkkinä siitä että hän on varattu? Ikään kuin et luottaisi häneen ilman sitä.

Tai myöskin siitä, ettet sittenkään ole tyytyväinen suhteeseen, vaan haluat jotain "enemmän".

Jo naimisissa ollut ja kenties eronnut tietää, ettei avioliitto muuta suhteessa mitään, eikä tuo siihen mitään lisäarvoa. Jos et itse ole naimisissa ollut, voi siihen liittyä jotain harhakuvitelmia suhteen paranemisesta tai jostain muusta ihanuudesta.
Avioliitto on loppupeleissä vain taloudellinen sitoumus, eikä sillä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.

Minä olen kolmatta kertaa naimisissa. Sormusta nimettömässäni en ole käyttänyt ikinä - mieheni sen sijaan ovat. Taloudellisista seikoista ei ole ollut kertaakaan kyse. Jostain on vaan kummunnut se voimakas tunne, että haluamme toisemme. Minä olen erittäin voimakkaasti tunteva ihminen ja miehet ovat ehkä vaistonneet sen ja halunneet jotenkin vastata tähän tunteeseen voimakkain elein. En tiedä, mutta minua on kosittu. Ensimmäisten lasteni isä kosi minua kolme kertaa - en suostunut. Ja nämä kolme, joille olen vastannut kyllä, ovat myös kosineet. Ja, jos tuntee tosi voimakkaasti, vastaa kyllä. Vaikkei se avioliitto mitään muutakaan.

Jotenkin siis ymmärrän alkuperäisen pohdintoja... Jos minua ei kosittaisi, kokisin, ettei minua rakasteta "riittävästi". Mutta miksi alkuperäisen mies ei tajua tämän naisen tunteita? Vai eikö välitä vaan?
 
Viimeksi muokattu:
Minä olen kolmatta kertaa naimisissa. Sormusta nimettömässäni en ole käyttänyt ikinä - mieheni sen sijaan ovat. Taloudellisista seikoista ei ole ollut kertaakaan kyse. Jostain on vaan kummunnut se voimakas tunne, että haluamme toisemme. Minä olen erittäin voimakkaasti tunteva ihminen ja miehet ovat ehkä vaistonneet sen ja halunneet jotenkin vastata tähän tunteeseen voimakkain elein. En tiedä, mutta minua on kosittu. Ensimmäisten lasteni isä kosi minua kolme kertaa - en suostunut. Ja nämä kolme, joille olen vastannut kyllä, ovat myös kosineet. Ja, jos tuntee tosi voimakkaasti, vastaa kyllä. Vaikkei se avioliitto mitään muutakaan.

Jotenkin siis ymmärrän alkuperäisen pohdintoja... Jos minua ei kosittaisi, kokisin, ettei minua rakasteta "riittävästi". Mutta miksi alkuperäisen mies ei tajua tämän naisen tunteita? Vai eikö välitä vaan?

Tarkoitin sanoa, että avioliitto instituutiona oikeasti on vain taloudellinen. Se mitä ihmiset siitä ajattelevat ja tuntevat ja mitä siltä haluavat on ihan eri asia.

Jos sinä olet ollut kolmesti naimisissa, et voi väittää, että avioliitto ja naimisiin haluaminen olisi tarkoittanut kaiken ylittävää, ikuista rakkautta. Mielestäni sitä voisi miettiä, että mikä rakkauden mittari se avioliittoon haluaminen on? Eikö suurinta rakkautta voisi olla se, että toista ei ole sidottu sormuksin, avioliiton kahlein, tai vaikkapa lapsilla. Ja siitä huolimatta se toinen haluaa pysyä rinnalla?
 
Viimeksi muokattu:
Minä olen kolmatta kertaa naimisissa. Sormusta nimettömässäni en ole käyttänyt ikinä - mieheni sen sijaan ovat. Taloudellisista seikoista ei ole ollut kertaakaan kyse. Jostain on vaan kummunnut se voimakas tunne, että haluamme toisemme. Minä olen erittäin voimakkaasti tunteva ihminen ja miehet ovat ehkä vaistonneet sen ja halunneet jotenkin vastata tähän tunteeseen voimakkain elein. En tiedä, mutta minua on kosittu. Ensimmäisten lasteni isä kosi minua kolme kertaa - en suostunut. Ja nämä kolme, joille olen vastannut kyllä, ovat myös kosineet. Ja, jos tuntee tosi voimakkaasti, vastaa kyllä. Vaikkei se avioliitto mitään muutakaan.

Jotenkin siis ymmärrän alkuperäisen pohdintoja... Jos minua ei kosittaisi, kokisin, ettei minua rakasteta "riittävästi". Mutta miksi alkuperäisen mies ei tajua tämän naisen tunteita? Vai eikö välitä vaan?

Naisen suurin virhe on haluta kosintaa, avioliittoa. Naisen suurin hyve on rakastaa ehdoitta, vaikka ilman kosintaa. Kuitenkin iso osa naisista "pakottaa" miehen kosimaan, huonoin seurauksin. Vrt. narsismi.
 
Viimeksi muokattu:
Jos joku mies vielä kosii minua annan kosijalle hamekankaat, työrukkaset tai säkillisen takiaisia pellolta. Niitä tarttui aamulla niityllä villatakkiini.

Yksi kerta avioliittoa riittää minulle. Miksi turhaan työllistäisin pappia, juristia, asuntovälittäjiä, muuttoliikkeen väkeä ym. sekalaista seurakuntaa tunnenelämän heilahteluilla.

Työkaverini oli tuonnut jostain punaisia, pillerin muotoisia karkkeja kahvihuoneeseen.
Maku on aika pistävä. Kun ottaa tuollaisen pillerin niin järki tulee takaisin plasebo-vaikutuksena.

Näyttelijät kai menevät naimisiin monta kertaa senkin takia, että ammattina on unelmateollisuus.
Kyllähän siinä hommassa vellit ja puurot menevät herkästi sekaisin.

Mutta tavallinen taatelintallaaja pysyy tiukasti maan pinnalla. Jos kerran nuoruudessaan on höyrähtänyt niin loppuelämä menee sen asian kuittailuun.
 
Tarkoitin sanoa, että avioliitto instituutiona oikeasti on vain taloudellinen. Se mitä ihmiset siitä ajattelevat ja tuntevat ja mitä siltä haluavat on ihan eri asia.

Jos sinä olet ollut kolmesti naimisissa, et voi väittää, että avioliitto ja naimisiin haluaminen olisi tarkoittanut kaiken ylittävää, ikuista rakkautta. Mielestäni sitä voisi miettiä, että mikä rakkauden mittari se avioliittoon haluaminen on? Eikö suurinta rakkautta voisi olla se, että toista ei ole sidottu sormuksin, avioliiton kahlein, tai vaikkapa lapsilla. Ja siitä huolimatta se toinen haluaa pysyä rinnalla?

En minä ole hinkunut avioliittoon. Olen vaan rakastanut sillä hetkellä täysillä. Sitä, mitä miehet on ajatelleet kosiessaan, en osaa sanoa. Mut kosineet ne on silti.

Ikuista rakkautta en yhdellekään miehelle ole luvannut enkä tule ikinä lupaamaan. En kirkossa enkä kirkon penkin päällä tai alla (mulla on 1700-luvulta oleva kirkon penkki kotona).
 
Viimeksi muokattu:
En minä ole hinkunut avioliittoon. Olen vaan rakastanut sillä hetkellä täysillä. Sitä, mitä miehet on ajatelleet kosiessaan, en osaa sanoa. Mut kosineet ne on silti.

Ikuista rakkautta en yhdellekään miehelle ole luvannut enkä tule ikinä lupaamaan. En kirkossa enkä kirkon penkin päällä tai alla (mulla on 1700-luvulta oleva kirkon penkki kotona).

Kannattaa varmaan pysyä sitten poissa rakkaussuhteista, jos kerran rakkaus on noinkin hataralla pohjalla.
 
Viimeksi muokattu:
Nonni. Kerro nyt sit vielä, mitä rakkaus on.

Miten niin "hataralla pohjalla"?

Rakkaus on hyväksymista. Minusta rakkaus on ikuista; en pidä aitona rakkautena määräaikaista rakkautta. Rakkaus voi toki päättyä, mutta minun rakkaus voi päättyä vain siihen, että toinen pettää rakkauteni. Jos lupaan toiselle, että rakkauteni päättyy joskus, niin silloin en rakasta.
 
Viimeksi muokattu:
Ja miten hemmetissä aikuisen, tunne-elämältään tasapainoisen ihmisen voi pakottaa kosimaan? Tänhän tää alkuperäinenkin varmaan haluis tietää. Kerro meille!

Niin kauan kun pimpparauta lämpiää ilman papin aamen ei miehellä ole kiirettä (jos nainen ei ole miljoonaperijä). Ei muuta kuin reidet kiinni niin alkaa aamen kiinnostamaan....
 
Viimeksi muokattu:
Minä olen kolmatta kertaa naimisissa. Sormusta nimettömässäni en ole käyttänyt ikinä - mieheni sen sijaan ovat. Taloudellisista seikoista ei ole ollut kertaakaan kyse. Jostain on vaan kummunnut se voimakas tunne, että haluamme toisemme. Minä olen erittäin voimakkaasti tunteva ihminen ja miehet ovat ehkä vaistonneet sen ja halunneet jotenkin vastata tähän tunteeseen voimakkain elein. En tiedä, mutta minua on kosittu. Ensimmäisten lasteni isä kosi minua kolme kertaa - en suostunut. Ja nämä kolme, joille olen vastannut kyllä, ovat myös kosineet. Ja, jos tuntee tosi voimakkaasti, vastaa kyllä. Vaikkei se avioliitto mitään muutakaan.

Jotenkin siis ymmärrän alkuperäisen pohdintoja... Jos minua ei kosittaisi, kokisin, ettei minua rakasteta "riittävästi". Mutta miksi alkuperäisen mies ei tajua tämän naisen tunteita? Vai eikö välitä vaan?


Wiltsu, olet asian ytimessä, juuri näin minä ajattelen. En ole siksi liikkeellä että sitoisin miestä vaan haluaisin,että rakkaus olisi niin hullaannuttavaa, ettei tule muuta mieleen kuin kosia ja mennä naimisiin. Se kestää sen mitä kestää..Se tune on tärkein..
 
Viimeksi muokattu:
Olettekohan te katsoneet liikaa romanttisia elokuvia ja lukeneet harlekiineja.

Tokihan suhteen alussa on sellainen huumaannuttava tunne ja siinä huumassa saattaa kosiakin (kukaan järkevä ihminen ei kyllä endorfiinihuumassakaan naimisiin mene). Mutta se todellinen rakkaus tulee sitten kun se huuma on ohi. Sitten opitaan tuntemaan toinen niin hyvässä kuin pahassa ja siitä huolimatta rakastetaan ja kiinnytään toiseen.

Kosimisella ja naimisiinmenolla on hyvin vähän tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Niinhän ne narsistiset Don Juanit juuri tekevät, hurmaavat, huumaavat ja kosivat. Ja kun arki alkaa, paljastuu vasta millainen renttu mies oikeasti onkaan.

Kyllä minä etsisin niitä rakkauden tunnusmerkkejä ihan muualta kuin kosinnasta. Siitä, kuinka mies seisoo rinnalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, kuinka kohtelee tasavertaisesti, osoittaa arkisin asioin välittävänsä.
 

Yhteistyössä