ootpas katkera
Kirjoituksesi oli selvästi suunnattu viestiketjun yleisölle, eikä minulle, oikeastaan hyvä niin.
Tunnistan monia tässä esitettyjä asioita toki itsestäni, eri viikkoina tapahtuneen jälkeen eri intensiteetillä tapahtuneina (laihtuminen, näläntunteen poistuminen, euforiasta murheen alhoon). Nyt asiat ovat päässäni kuitenkin tasaantuneet, siksi aloin tätä asiaa täällä purkamaan tekstiksi. Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma - siitä ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Skenaarioita on loputtomasti. Yritän nyt tehdä mahdolliseksi sen todellisuuden, jota haluan. Muuttuneen tilanteen tunnistan.
Kaikki eivät ole nyt paremmin, vaan eri asiat ovat paremmin. Luottamus voi huonommin, mutta sitä korvaa ennenkokematon avoimuus suhteessa. Kaikkea ei elämässä voi kertakaikkiaan saada, mutta harva myöskään tyytyy kovin vaatimattomaan lopputulemaan oman kohtalonsa ollessa kyseessä.
Epätoivoa ja pelkoa on jokaisen elämässä, kaikissa tilanteissa. Tämän tilanteen kohdallani erottaa se, ettei aikaisemmasta upeasta tukijastani (sitä tukea kyllä riitti elämässäni) eli vaimostani ole tässä tilanteessa tueksi, se olisi aika absurdi ajatus. Tästä minun pitää selvitä lopulta aivan itse. Mikäs sen kasvattavampaa. Olen varmasti saanut oman reilun osuuteni pelosta ja epätoivosta, enempää tai edes samaa en toivoisi kenellekään.
VOI LÄSSYN LÄSSYN LÄÄ! Ehkä vaimosi vaan kyllästy tohon drama queen löpinään. Laihtuminen, euforia, murheen alho, kohtaloa ja epatoivia... Yritä nyt ryhdistäytyä hyvä mies (?) !!
Viimeksi muokattu: