Riita, syyllistäminen, luonnehäiriö

[ystävyys]

Mikä siinä on, että parisuhteissa ei pystytä enää puhumaan, ei yrittämään yhteistä hyvää ja sopimista, vaan ollaan itsekkäitä, halutaan olla oikeassa ja syyttää toisia?

Lueskelin näitä ketjuja, ja huomasin, että minulla myös on tämä ongelma.

Olen seurustellyt pari vuotta miehen kanssa, joka oli aluksi hyvinkin miellyttävä.
Nykyään hän etsii minusta vain vikoja, ja jos hän huomaa olevansa väärässä, kieltää sen viimeiseen asti. Jos hänellä on joku vika, jonka joutuu itsessään myöntämään, hän seuraavaksi alkaa etsiä minusta jotain "hoidettavaa" luonnehäiriötä, jotta huomio kääntyisi minuun hänen sijasta. Suhde on peliä. Kilpakenttä. Nolausareena.

Riidassa hänelle on pääasia löytää syyllinen, ei sopia.

Minun täytyy antaa periksi jotta hän on tyytyväinen. Jotta hän katsoisi riidan sovituksi.

Hän nöyryyttää minua ja loukkaa minua, haukkuu ja on kyyninen sekä negatiivinen. Siis kun on riitaa. Kaikki tuntuu olevan sallittua :-X

Onko enää ihmisiä, jotka haluavat saavuttaa jotain yhteistä, kompromissin? Vai onko sittenkin
tärkeintä olla oikeassa, saada viimeinen sana...????

Tätä olen yrittänyt riitatilanteissa elämässäni käyttää: kompromissia eli katsomista asiaa molempien osapuolten kannalta ja ehdottaa keskustelua/asian selvittelyä tältä pohjalta. Joidenkin ihmisten kanssa tämä onnistuu ja joidenkin kanssa ei. Omassa suhteessani olen kiitollinen, että osaamme tehdä kompromisseja ja näin empaattisesti asettua toisen asemaan. Meillä on tunne, että vaikka olemme erimieltä asioista niin saamme soviteltua ne molempia tyydyttäviksi ratkaisuiksi. Tulee tunne: olen OK, olet OK. Ja siitä on aina hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin.

Suosittelen siis tuon harjoittelemista kaikissa parisuhteissa. Usein pitkissä suhteissa se vaatii isojenkin myönnytysten tekoa puolin ja toisin. Eli suuria elämänmuutoksia ja uhrauksia ns. "omastaan" ... usein ts. koko elämä uusiksi.

 

[ystävyys]

Ehkä he häpesivät, huomatessaan tekemänsä vääryyden, eivätkä näin häpeältään kehdanneet enää pyytää anteeksi livenä. Tämän maksu oli kuitenkin ihmissuhteen katkeaminen. On helpompi jatkaa matkaa kuin nöyrtyä sanomaan olleensa väärässä ja tehneensä virhearvioinnin.

Tai ehkä he eivät vaan osaa pyytää anteeksi.

Niin on hyvin vaikea jatkaa matkaansa, kun itse on pyytänyt anteeksi eikä toinen koskaan pyydä. Se on yksi ihmisen vaikeimmista asioista elämässä. Olen sen kuitenkin tehnyt ja siksi sanon, että se on mahdollista. Hyvin vaikeaa ja pitkäaikaista se kuitenkin on. Mutta kun sen on tehnyt niin on itse helpompi elää ja voi mielessään toivottaa toiselle osapuolelle "hyvää loppuelämää", vaikka ei enää koskaan kuulisikaan toisesta yhtään mitään. Näin aika parantaa, jos kykenee antamaan anteeksi kuulematta anteeksipyyntöä koskaan.

 

[surullinen]

Haluaisin nyt ihan asiallisia kommentteja tästä tilanteestani

Olen seurustellut puoli vuotta miehen kanssa, jonka tapasin netissä. Olin niin rakastunut häneen kun vaan olla voi ja tunsin, että tässä on elämäni mies. Hän asuu toisessa kaupungissa, on eronnut vajaa vuosi sitten.

Meillä meni tosi ihanasti hetken aikaa ja minä olin todella rakastunut ja olisin tehnyt mitä vain hänen puolestaan.

Sitten alkoi tulla niitä jatkuvia lähtöjä sinne toiseen kaupunkiin, kun asioita pitää hoitaa. Hänen puhelimensa on koko ajan äänettömällä ja muutenkin hän varjelee sitä kuin kalleinta aarrettaan. Poissaolot luotani kestävät noin 2-4 päivää, jolloin hän kyllä soittelee minulle. Kuitenkin aina illalla hänen puhelimensa menee kiinni, enkä saa häneen yhteyttä. Saman hän tekee kun hän on täällä minun luonani.

Meillä on ollut nyt viimeaikoina paljon riitoja näistä asioista ja olen kertonut miten paljon kärsin näistä yksinoloista ja kaikesta salaperäisyydestä. Sama vaan on kuitenkin jatkunut.

Usein käy niin, että tulee tekstiviestejä, joita hän lukee ja sitten yht äkkiä pitää taas lähteä sinne jonnekin, aina vaan tulee joku ihme syy miksi pitää lähteä. Kerran hän sanoi, että luonani on niin tylsää, että hän lähtee pois.

Nyt hän on saanut osakkeensa myytyä siellä toisella paikkakunnalla ja olisi valmis muuttamaan kanssani yhteen.

Olen todella ristiriitaisessa tilanteessa, rakastan häntä ja haluisin elää hänen kanssaan, mutta kuitenkin pelkään tulevaisuutta hänen kanssaan- En tiedä mistä löydän itseni, jos nyt lähden hänen mukaansa ja alan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Mies vannoo koko ajan rakastavansa minua ja että haluaisi elää vain minun kanssani elämänsä. Ja että kertaakaan ei ole minua pettänyt.

Nytkin sunnuntaina hän taas lähti pois. Pitää mennä pakkaamaan (jota on tehnyt tosi pitkään) ja hoitelemaan niitä asuntoasioita. Hän kuulemma haluaa minun kanssani olla ja elää.

Kuitenkin hän tietää miten paljon inhoan yksinoloa, koska olen sen hänelle sanonut niin monta kertaa. Olen pyytänyt tosi monta kertaa päästä hänen mukaansa, mutta hän ei ota minua sinne.

En haluaisi nyt kuulla, että olen tyhmä tai muutakaan semmoista. Vaan asiallisia kommentteja, että mitä minun pitäisi tehdä. Olen niin ristiriitaisessa tilanteessa. Muutanko hänen kanssaan yhteen, vaikka pelkään tulevaisuutta ja kuitenkin rakastan häntä.

 

[YY]

ET MUUTA!

 

[tunnelma]

Haluaisin nyt ihan asiallisia kommentteja tästä tilanteestani

Kommentoin asiaa, asiallisuudesta päätät Sinä, en minä.
Valitsen alkuoletukseksi rakastunut/narsisti -riippuvuussuhteen. Annan vihjeitä ja ehdotuksia, ei muuta.

Sinun asemaasi, tunteitasi ja rooliasi voi kuvailla sanoilla: epätietoinen, pelokas, avuton, turvaton…
Hänen asemaansa, tunteitaan ja rooliaan voi kuvailla sanoilla: tietoinen, varma, hallitseva, odotuksellinen…

Sinun etusi on saada tietoa ja hyviä keinoja vaikuttaa asioihin. Tätä toteutuu vähän.
Hänen etunaan on olla antamatta tietoa ja keinoja. Estää vaikutustasi asioihin. Tätä toteutuu paljon.

Kerran hän sanoi, että luonani on niin tylsää, että hän lähtee pois. Nyt hän on saanut osakkeensa myytyä siellä toisella paikkakunnalla ja olisi valmis muuttamaan kanssani yhteen.

Miksi hän muuttaisi tylsään paikkaan? Mitä hyötyä sellaisesta olisi? Vastaus voi kätkeytyä tähän: "minä olin todella rakastunut ja olisin tehnyt mitä vain hänen puolestaan", ja erityisesti osaan: "hänen puolestaan". Vastustamaton houkutus narsistille, taikaloitsu saa tekemään mitä vain:

Mies vannoo koko ajan rakastavansa minua ja että haluaisi elää vain minun kanssani elämänsä. Ja että kertaakaan ei ole minua pettänyt.

Se varmentava tunnuslause tästä vielä puuttu, että sanoisit: "Seksi on hyvää ja sitä on riittävästi".

Sietääkö hän tylsyyttä ja elämää tylsyydessä, siksi että rakastaa jotakuta tylsyyden keskellä?
Olet tarjoutunut oma-aloitteisesti ja vapaasti hyödynnettäväksi! Niin rakastunut tekee ja tarkoittaa totta, ollen siihen valmiskin, joskus uhrautuen loputtomasti.

Meillä on ollut nyt viimeaikoina paljon riitoja näistä asioista ja olen kertonut miten paljon kärsin näistä yksinoloista ja kaikesta salaperäisyydestä. Sama vaan on kuitenkin jatkunut.

Riitely ei ole kummankaan etu, mutta salaperäisyys on hänen etunsa ja riidan sopiminen pääasiallisesti edunvastaista. Hän saattaa vielä pyrkiä opettamaan Sinulle ettei riitely kannata, kehittäen silmittöntä raivoa, jolloin huomaat ettei se todellakaan kannata. Lakkaat riitelemästä ja haitta poistuu molemmilta.

Taipuu ratakiskonpätkäkin ruotsalaisen käsissä, koska fiksumpi antaa aina periksi.

En tiedä mistä löydän itseni, jos nyt lähden hänen mukaansa ja alan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. En haluaisi nyt kuulla, että olen tyhmä tai muutakaan semmoista.

Et todellakaan ole tyhmä! Rakastunut kärsii yksinolosta, ja on tilassa missä viisaskin toimii järjettömästi, valitsee ja tekee tyhmästi, jos niin halutaan asia ilmaista.

Lykkää toistaiseksi kauaskantoisia päätöksiä! Niin kauan kuin pelkäät: älä tee sitä mitä pelkäät eniten!

Et voi alkaa rakentaa yhteistä, kun hän ei sitä rakenna. Valitsisit vain vain harhaisen mielikuvan, missä näkisit itsesi yhteisen rakentajana. Todellisuudessa projektille ei haeta yhteisymmärrystä. Sillä ei ole merkitystä annatko hyväksyntäsi suunnitelmalle vai et. Motivoitunut aputyövoima kelpaa mieluusti ilman.

Tältä tilanne näyttää, esitettynä yksinkertaisina todennäköisin vaihtoehdoin, ja se jatkuu…

 

[joopa]

taas vauhdissa.

 

[tunnelma]

Tässä vastauksessa on minun mielestäni jotain outoa ja sekavaa. Ehkä se on näennäisesti saatu sellaiseen muotoon, että omppu saa muokattua näkökantaasa positiiviseen sävyyn jollain kaunopuheisella tasolla. …
…En näe ompun vastauksessa mitään LOISTAVAA.

Voi ajatella, ja narsistinen persoona voi toimiakin juuri noin. Näen kuitenkin painavia narsismin vasta-aiheita.

Esitystapaa tai näkökantaa hän itsekin piti mahdollisesti omituisena, minä en. Tekstin sisältö ei viittaa ajattelun vinouteen, vaikka muoto voisi ollakin puutteellisena sekavan tuntuinen.

Nimim. 'omppupiirakka' peräänkuuluttaa ymmärrystä ja vastuuta teoista. Hän kuvaa tilannetta kahdessa kappaleessa, kahdesta asemasta. Pitemmälle ajatellen mielestäni onnistuneesti, joskin ilmaisussa on korostumia, joita on siedettävä.

Minulle ratkaisevaa on että logiikka toimii sekä itsekkäästä että epäitsekkäästä näkökulmasta katsoen. Nasistin näkökulma ei yleensä ole tällätavoin kaksiselitteinen, eikä logiikka kestä tiukkaa tarkastelua. Ymmärrettävyys vaikeutuu huomattavasti juuri hyväntahtoista näkemystä tutkittaessa. Itsekkyyttä arvioiden ei ihmisissä eroja juuri havaitse. Ne tulevat narsistisessa tapauksessa näkyviin epäitsekkään ajattelun puutteina, ymmärryksen loogisena epätasapainona. Itsen ja toisen vertailun yksisuuntaisuus on huomattava.

 

[pro peli]

Nimim. 'omppupiirakka' peräänkuuluttaa ymmärrystä ja vastuuta teoista. Hän kuvaa tilannetta kahdessa kappaleessa, kahdesta asemasta. Pitemmälle ajatellen mielestäni onnistuneesti, joskin ilmaisussa on korostumia, joita on siedettävä.

Minulle ratkaisevaa on että logiikka toimii sekä itsekkäästä että epäitsekkäästä näkökulmasta katsoen. Nasistin näkökulma ei yleensä ole tällätavoin kaksiselitteinen, eikä logiikka kestä tiukkaa tarkastelua. Ymmärrettävyys vaikeutuu huomattavasti juuri hyväntahtoista näkemystä tutkittaessa. Itsekkyyttä arvioiden ei ihmisissä eroja juuri havaitse. Ne tulevat narsistisessa tapauksessa näkyviin epäitsekkään ajattelun puutteina, ymmärryksen loogisena epätasapainona. Itsen ja toisen vertailun yksisuuntaisuus on huomattava.

Tuo havainto, että narsistisessa tapauksessa tulee näkyviin epäitsekkään ajattelun puute, on loistava. "Omppupiirakan" kertomuksessa ei minun mielestäni ollut epäitsekästä ajattelua. Tunnelmaksi jäi hyvin vahva itsen ja oman hyvän saamisen korostaminen, vaikkakin tukena olevan puolison kautta.

Tosin halusin tuoda tässä esiin ompun alentuvan tavan ilmaista itsekkyyttä ja saada huomiota. Ehkäpä kyse on vain itseä henkilökohtaisesti ärsyttävästä piirteestä. Nykyään kuitenkin särähtää korvaan, jos henkilö usein rohkeana vetona tai selityksenä tekemiselleen nimeää itsensä ensin kovin negatiivisesti. Tarkoitan tällä ompun kirjoituksessa olleita "kaunokirjallisia" kuvauksia itsestä. Mutta joillakin tuntuu olevan sellainen raflaava tapa esittää ja hakea perusteluja tekemiselle. Kun olen tällainen hulttio, niin rikon rajoja. Ei voi paljoa odottaa näin tyhmältä ja avuttomalta jne. Lähtökohta on aina itsessä ja manipulointi tulee näennäisestä vaatimattomuudesta ja muka alistumisesta, vaikka todellisuudessa sopeutumista ja nöyryyttä odotetaan vastapuolelta, toiselta ja muilta.

Olen tullut kokemusten kautta sellaisen päätelmään, että tuolla tavoin alentuvasti esiintyvät henkilöt ovat monesti hyvin vaativia ja dominoivia, mutta haluavat ehkä hämätä tai manipuloida toisten suhtautumista. Ehkäpä tätäkin on vaikea selittää.

 

[tunnelma]

Tuo havainto, että narsistisessa tapauksessa tulee näkyviin epäitsekkään ajattelun puute, on loistava. "Omppupiirakan" kertomuksessa ei minun mielestäni ollut epäitsekästä ajattelua. Tunnelmaksi jäi hyvin vahva itsen ja oman hyvän saamisen korostaminen, vaikkakin tukena olevan puolison kautta.

Tämä hyödyn saaminen toisen ihmisen kautta on juuri keskeinen asia. Yksi pulma on siinä että epäitsekkyys on aina loogisesti selitettävissä lopulta itsekkääksi hyödyn tavoitteluksi itselle. Se tapahtuu toisen avulla, toista käyttäen ja ihan reilusti sanottuna manipuloiden. Sitä voi pitää epäitsekkäänä silloin kun se tapahtuu molempia huomioiden. Toimitaan kaikenkaikkiaan niin ettei vahinkoa synny itselle (esim. läheisriippuvuus), eikä toiselle (narsismi).

En tarkoittanut epäitsekkään ilmaisun puuttumista, sillä kuka tahansa voi kirjoittaa epäloogisia itsekehuja. Tarkoitin puutteina esille tulevaa loogista kömmähtelyä. Raakatekstin osa, epäitsekkyyden yritys voidaan analysoida ensin loogisesti päteväksi, itselle hyödylliseksi. Sen jälkeen arvostellen loogisesti päteväksi, ehdolla ettei se ennusta vahinkoja.

Jos hyötysuhde on siedettävä voi yrityksen katsoa aidoksi. Ajattelussa on suhteutettu toisen ja itsen olemuksia keskenään. Kokemuksia, elämyksiä on yritetty ennustaa ja niitä otettu huomioon jne.

Jos itsekäs ajattelu on selvästi loogisempaa, toimivampaa verrattuna epäitsekkään puolen tasaiseen takerteluun, alkaa olla todennäköistä ettei joitakin kykyjä käytetä tai niitä ei ole. Räikeä itsekkyys kääntää pitkällä tähtäyksellä ennusteen jo itsetuhoksikin.

Olet kyllä oikeassa monen kokemuksen kautta. Intuitiivinen tietämys itsestä ja toisista karttuu, ei mitään valittamista. Juuri sitä ihmistuntemusta tarvitaan tietysti perustaksi päättelylle. Kun nämä vielä yhdistetään, saadaan tarkkuutta.


- Analyysi ilman intuitiota on sokea ja intuitio ilman analyysia on rampa. - Orvo Raippamaa -