Y
ystävyys
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäinen Nainen;10502865:Mikä siinä on, että parisuhteissa ei pystytä enää puhumaan, ei yrittämään yhteistä hyvää ja sopimista, vaan ollaan itsekkäitä, halutaan olla oikeassa ja syyttää toisia?
Lueskelin näitä ketjuja, ja huomasin, että minulla myös on tämä ongelma.
Olen seurustellyt pari vuotta miehen kanssa, joka oli aluksi hyvinkin miellyttävä.
Nykyään hän etsii minusta vain vikoja, ja jos hän huomaa olevansa väärässä, kieltää sen viimeiseen asti. Jos hänellä on joku vika, jonka joutuu itsessään myöntämään, hän seuraavaksi alkaa etsiä minusta jotain "hoidettavaa" luonnehäiriötä, jotta huomio kääntyisi minuun hänen sijasta. Suhde on peliä. Kilpakenttä. Nolausareena.
Riidassa hänelle on pääasia löytää syyllinen, ei sopia.
Minun täytyy antaa periksi jotta hän on tyytyväinen. Jotta hän katsoisi riidan sovituksi.
Hän nöyryyttää minua ja loukkaa minua, haukkuu ja on kyyninen sekä negatiivinen. Siis kun on riitaa. Kaikki tuntuu olevan sallittua :-X
Onko enää ihmisiä, jotka haluavat saavuttaa jotain yhteistä, kompromissin? Vai onko sittenkin
tärkeintä olla oikeassa, saada viimeinen sana...????
Tätä olen yrittänyt riitatilanteissa elämässäni käyttää: kompromissia eli katsomista asiaa molempien osapuolten kannalta ja ehdottaa keskustelua/asian selvittelyä tältä pohjalta. Joidenkin ihmisten kanssa tämä onnistuu ja joidenkin kanssa ei. Omassa suhteessani olen kiitollinen, että osaamme tehdä kompromisseja ja näin empaattisesti asettua toisen asemaan. Meillä on tunne, että vaikka olemme erimieltä asioista niin saamme soviteltua ne molempia tyydyttäviksi ratkaisuiksi. Tulee tunne: olen OK, olet OK. Ja siitä on aina hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin.
Suosittelen siis tuon harjoittelemista kaikissa parisuhteissa. Usein pitkissä suhteissa se vaatii isojenkin myönnytysten tekoa puolin ja toisin. Eli suuria elämänmuutoksia ja uhrauksia ns. "omastaan" ... usein ts. koko elämä uusiksi.