Haaveissa vauva, maaliskuun haaveilut! :)

[Mamma82]

Ruusis ja minnuli: Koittakaahan jaksaa, kyllä se apu sieltä tulee kun vaan jaksaa oottaa. Taistelinhan minäkin pitkien kiertojen kanssa ja onneksi sain ne terot että saa kiertoa tasattua. Ja onneksi verikokeissakaan ei ollut mitään häikkää, toivotaan että ei teilläkään!

Minnuli: Ymmärrän tuon sinun haikean mielen siitä että joku raskautuu ja itse ei. Jos totta puhutaan niin itselläkin kolahti nyt ihan tosissaan kun oink plussasi. Sekään ei tunnu kivalta kun kuulee että suku kasvaa jotain muuta kautta kuin itse kasvattamalla, sukulaisia siis raskaana! Olen kumminkin tosi onnellinen oinkin puolesta!

Haikeutta,vihaa ja erittäin pettyneisyyttä tuo se että emme voi muuttaa siihen unelmiemme taloon taloudellisen tilanteemme vuoksi. Aamupäivä meni itku-potku-raivareita vetäessä ja 4 tuntia siivousterapiaa harjoittaessa. Nyt on mieli vähän parempi, mutta siltikin pettymys kalvaa takaraivossa. Nuolasin siis ennen ku tipahti! Noh, ajattelin että perkele, jos tässä loukossa on minun asuttava niin teen siitä meille edes vähän siedettävämmän ja otin luutun käteen ja eikun keittiön kaappien kimppuun. Kattelin samalla kaikki ylimääräiset pois tilaa viemästä ja tavaraa lähtikin jätesäkillinen polttotynnyriin. Mulla jotenkin alkoin tää tilavähyys ahistamaan niin oisin vaihteluksi laittanu 6 hengen pöydän 4 hengelle mutta en saanut sitä pirun jatkopalaa irti pöydästä. Noh, nakkasin päälle sitten kesäisen vahakankaan ja sehän sitten miellyttikin silmää niin että jätin pöydän kanssa taistelun jollekkin muulle kerralle. Olohuoneesta annoin kyytiä pöydälle. Sekin kun vaan vetää itteensä kaiken maailman mainokset ja muut mitkä ei sinne kuulu. Mies kun lukee postit sen ääressä ja jättää ne sit siihen, eipä jätä enään. Nyt on enemmän tilan tuntua ja helpottaakin enemmän. Jospa sitä tässä voisi sitten vielä elellä hyvillä mielin ja jatkaa muita haaveiluja vaikka toiset kaatuukin.

Huomenna lähdemme päivällä sitten reissuun joten minusta ei kuulu sitten kun viimestään lauantaina

 

[Laura]

Mamma 82: tosi ikävä kuulla, ettette päässeet muuttamaan! Erittäin tehokas kiukunpurkutapa sulla, tuo siivoaminen Itse ennemmin pakkaudun sohvannurkkaan kiukuttelemaan, mutta sun kiukuttelusta tulee näköjään jopa hyvä olla, kun koti siivoontuu samalla! Täytyy ottaa oppia.

Mukavaa pääsiästä sinne! Itse olen kotosalla pääsiäisen, joten varmasti myös roikun täällä. Paitsi sunnuntaina, kun meille tulee 40 vierasta brunssille :O.. Kuinkakohan siitä selvitään...

 

[Neilis]

Mamma. Ihan pyllystä, kun ei muutto onnistunu. Ymmärrän niin täysin itkupotkuraivarit asian suhteen. Minulla on muuten samantapaisia kiukunpurkukeinoja kuin sinulla. Mökin kimppuun. Siistiksi koko huusholli. Silloin lentää etukuistille kaikki ylimääräinen, mitä saan haalittua sisältä ja mikä mielestäni pihalle joutaa. Mies hoitaa kuistilta ne sitten jonnekin, minulle ihan sama minne, kunhan pois silmistäni. Siivoaminen on terapeuttista. Lopulta kuitenkin tulee parempi mieli.

Täytyy sanoa, että kyllä minuunkin kolahtaa, jos joku tuttava ilmoittaa olevansa raskaana. :/ Vaikka raskaus on iloinen asia, niin itse kun (varsinkin ennen oman lapsen syntymää) vuosia, vuosien perään yrittää tulla raskaaksi ja jo epätoivoon vaipuu (meidän eka yritys 90-luvun puolivälin jälkeen) niin ei vaan jaksanut iloita, kun joku ilmoitti et arvaa hei mitä, jätin pillerit pois kuukausi sitten ja nyt oon raskaana. Niih. Revi siinä sitten vilpittömät onnittelut toiselle. Tuntemattomien raskaudet ei saa isoa tunnekuohua aikaan.

Käytiin ostoksilla tänään. Ostin pikkuisen nojatuolin lapselle. Ihan kuin oikea, mutta pieni. Oli mieluinen. Törkeen hintainen oli kyllä. 120e lähtö, 90e jäi maksettavaksi. Huhhuh. :O Onneksi ei mennyt omasta pussista kokonaan. Kummitäti maksoi puolet.

Iltapuuron aika. Näky miehelle tulevan heti puhelu sen jälkeen, kun ehdin sanomaan, että rupeapa tekee iltapuuro muksulle. Eikä ollut eka kerta. Jotenkin tuntuu, että tavalla tai toisella nämä iltarutiinit jää minun kontolle aina. Milloin joku työntyy pihaan, tai sitten soittaa tai sitten mies keksii jotain, että hänen pitää käydä tekee sitä ja tätä. Plaaaah. Joten ei ku puuron tekoon nyt, puhelu jatkuu ja jatkuu vaan. Arg! Onneksi lapsonen tyytyväinen yhä.

 

[Mamma82]

Mamma. Ihan pyllystä, kun ei muutto onnistunu. Ymmärrän niin täysin itkupotkuraivarit asian suhteen. Minulla on muuten samantapaisia kiukunpurkukeinoja kuin sinulla. Mökin kimppuun. Siistiksi koko huusholli. Silloin lentää etukuistille kaikki ylimääräinen, mitä saan haalittua sisältä ja mikä mielestäni pihalle joutaa. Mies hoitaa kuistilta ne sitten jonnekin, minulle ihan sama minne, kunhan pois silmistäni. Siivoaminen on terapeuttista. Lopulta kuitenkin tulee parempi mieli.

Täytyy sanoa, että kyllä minuunkin kolahtaa, jos joku tuttava ilmoittaa olevansa raskaana. :/ Vaikka raskaus on iloinen asia, niin itse kun (varsinkin ennen oman lapsen syntymää) vuosia, vuosien perään yrittää tulla raskaaksi ja jo epätoivoon vaipuu (meidän eka yritys 90-luvun puolivälin jälkeen) niin ei vaan jaksanut iloita, kun joku ilmoitti et arvaa hei mitä, jätin pillerit pois kuukausi sitten ja nyt oon raskaana. Niih. Revi siinä sitten vilpittömät onnittelut toiselle. Tuntemattomien raskaudet ei saa isoa tunnekuohua aikaan.

Käytiin ostoksilla tänään. Ostin pikkuisen nojatuolin lapselle. Ihan kuin oikea, mutta pieni. Oli mieluinen. Törkeen hintainen oli kyllä. 120e lähtö, 90e jäi maksettavaksi. Huhhuh. :O Onneksi ei mennyt omasta pussista kokonaan. Kummitäti maksoi puolet.

Iltapuuron aika. Näky miehelle tulevan heti puhelu sen jälkeen, kun ehdin sanomaan, että rupeapa tekee iltapuuro muksulle. Eikä ollut eka kerta. Jotenkin tuntuu, että tavalla tai toisella nämä iltarutiinit jää minun kontolle aina. Milloin joku työntyy pihaan, tai sitten soittaa tai sitten mies keksii jotain, että hänen pitää käydä tekee sitä ja tätä. Plaaaah. Joten ei ku puuron tekoon nyt, puhelu jatkuu ja jatkuu vaan. Arg! Onneksi lapsonen tyytyväinen yhä.

Näin se vain tahtoo olla että miehet osallistuu lasten tekoon ja välillä auttelee, mutta silti suurin osa jää äidille ja samoten kans kodinhoito! Monet kerrat kun oon huushollia puunannu niin pukahdan vaan että nyt on hyvä muilla sotkea, kyllä äiti siivoaa, kun muut eivät! Ja sitten jonkin ajan kuluttua mies yllättäen on tehny jotain kotitöitä ja on niin ylpee ittestänsä ja on olevinaan että pitäis jotenkin kiittää siitä tai kehua?! Perkele että sillon ärsyttää enemmän!

 

[minnuli]

voi kurjuus Mamma sen asuntoasian kanssa
ei ole ehkä oikein hetki kertoa tätä nyt mutta siis mehän asutaan mun mieheni kanssa kaksin omakotitalossa.. tilaa olisi vaikka muutamalle vauvalle, yksikin toki riittäis
mutta kiva keksintö alkaa raivaan tiloja ja laittaa turhaa tavaraa pois tieltä, tuntuu sekin jo kuin uudelta hetken aikaa!

mun lääkäriaikaan on viitisen viikkoa, jota olen jo odottanut toiset samanlaiset 5vkoa! julkisella puolella siis hieman jonoa...
silloin kun me yritys aloitettiin, mä todella iloitsin muiden puolesta kun kertoivat että vauva tulee. nyt ajan kuluessa mä itken jokaisen sellaisen uutisen jälkeen. tää alkaa vaan tuntuu niin rankalta. onneks täältä saa tukea, kun muutkin painii saman asian kanssa kuin mä... tosin ei siinä mitään onnekasta sinänsä edes ole :/

mä en ole kovin innokas kodinhengetär mitä tulee siivoiluun ym. mutta jos ja kun se vauva tulee, sitä ollaan niin pitkään ja hartaasti yritetty ja odotettu (me molemmat miehen kanssa) että varmasti mies osallistuisi innoissaan vauvan hoitoon. on muutenkin sellainen ihmemies että hoitaa uskomattoman paljon asioita jotka useesti jää naisen hoidettavaksi. siinä suhteessa oon onnekas jos nyt en sitten missään muussa asiassa ole

tänään on ollut tosi huono päivä, mitään ei jaksa tehdä eikä mikään huvita.

Laura: mulla aivan sama juttu, menen keskustelupalstoille lukeen myöhäisistä plussista ja sitten taas hetken kuvittelen että josko sittenkin... mutta tässä kierrossa mä olen pysytellyt maan pinnalla, näin nämä kierrot on menneet viimeisen 6kk joten miksi tämä mitenkään niistä eroaisi. mullakin ollut 3krt menkat tuon puolen vuoden aikana... eli nopeasti laskettuna siis 3 kiertoa yritystä jäänyt välistä. grr!

nyt unille ja toivottavasti huominen on parempi päivä

 

[minnuli]

ainiin ja hyvää reissua Mammalle !

 

[punamusta]

Kahvinjuonnista: Olen kyllä aika riippuvainen kahvista ja vetelen juurikin niitä hehtaarin kokoisia muumimukillisia! Mutta jospa sitä vieroittaisi itseään jo tässä yritysvaiheessa, kun ei tuollaisten määrien kittaaminen muutenkaan terveellistä ole.

Tiedän niin tuon tunteen tavaran paljoudesta ja liian vähästä tilasta, huoh. Me asustellaan pienessä kerrostalokolmiossa ja jatkuvasti saa olla kehittelemässä jotain säilytyssysteemiä, vaikka ollaan karsittu pakon edessä kaikki tavara minimiin! Silti ajateltiin, että aiotaan asustella tässä myös sitten, jos ollaan niin onnekkaita, että vauva ilmoittelisi tulostaan. Mutta mietin jo nyt, että mieli saattaa muuttua välittömästi, kun mietitään, mihin me ne kaikki vauvan tavarat laitettaisiin.

Mun rintamalla ei muuten mitään uutta. Mulla kp 35 menossa. Mun normaalikierto oli joskus 32 pv, mutta ei enää lähiaikoina. Siispä haluaisin nyt kovaa, että joko menkat alkaisi tai että mulle ilmaantuisi vahvoja raskausoireita ja voisin testata En halua testata ns. turhaan, etten masennu negasta turhaan, vaikka periaatteessa voisin ollakin raskaana...Huoh.

Mutta ollaan tänään lähdössä sukuloimaan ja kiva päivä siis tiedossa