Syyskuun vauvat 2010

Täälläkin olo entisellään väsyttää vaan viime yönä tein jo melkein ennätyksen ja nukuin melkein 13h. Teki kyllä hyvää ja jos ei ois herätyskello soinu niin olisin jatkanu vielä uniani. Pallellutin maanantaina varpaani niin siitä tuli pieni kurkkukipu, joka kyllä hävisi noilla unilla . Toivoisin kuitenkin, että tämä väsymys helpottaisi.

Hyviä vointeja kaikille!

Helinä rv 9+6 ( päätin sittenkin käyttää alkuperäisiä päivi siihen asti kun laskettuaika vielä tarkistetaan nt-ultrassa)

 

Eka neuvola takana ja kyllä oli mukava kokemus. Tosi ystävällista ja rohkaisevaa keskustelua kaikesta. Olivat löytäneet vanhan ultran jostain ja katsottiin mahan päältä saisiko mitenkään näkymään tuota pienokaista kun minähän olen ollut kauhusta kankeana noiden pikkuvuotojen takia. Kohtu melkoisesti taaksepäin kallellaan eli haastetta riitti mutta sieltähän se löytyi ja näin taas että siellähän se sydän iloisesti lyö Kaikki arvot ym oli kunnossa eikä mun ikää (35) pidetty minään ongelmana. Lasketussa ajassa ja viikoissa olen jo ihan sekaisin kun koko ajan saa uudet luvut. Kai mä eilisen mukaan menen kunnes np-ultrassa kaikki tarkentuu. Sekin rupes nyt jännittämän... Olo on muuten pikkusen kohentunut eli väsymys ei ole niin kokonaisvaltaista ollut viime päivinä. Hyvää viikonlopun odotusta kaikille!
9+1

 

Tänään kävin np-ultrassa ja mies oli mukana.
Ekana koettivat mahan päältä, mutta sitten alakautta saatiin tosi hyvät kuvat.
Kaikki mitat yms olivat kohdillaan ja turvotuskin vain 0,8.
Kyllä tuo mies tais aika innoissaan olla, vaikka semmonen jäyhä jököttäjä onkin.
Ensimmäinen se on hänellekin. Oli kyllä mahtava nähdä kun kaveri rimpuloi masussa.
Nyt vain odotellaan masun kasvua ja sainkin jo rakenneultra-ajan samalla.
Illalla säikyttään appivanhemmat!!! Tätä onkin hartaasti odotettu!!
Pitääköhän tilata ensihoitajat valmiiksi elvyttän anoppia ;D
Ihanaa viikonloppua kaikille!!!!!!

 

Aurinkoista ystävänpäivää teille virtuaaliystäväni! ♥

Varpu 9+0

 

Täällä taustailen. Pahoinvointi on niin valtavaa ja täysipäiväistä, ettei tässä oikein muuta jaksa. Tänään tuntuu olo aavistuksen paremmalta, katsotaan miten käy.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Syysmiss 8+0

 

Mullakin on niin väsyny olo koko ajan, ettei jaksa romaaneja kirjoittaa, mut käyn lueskelemassa melkein joka päivä.

Tissiasiaa, mulla on oikeaan nänniin tullut semmoinen repale. Eli näyttää hiukan semmoiselle ihonväriselle luomelle, joka on semmonen 'lärpäke' eli silleen roikkuu. Sekin lärpäke on nännin värinen kyllä. Saattaa myös olla kun nännin iho taitaa myös olevan kuiva niin yöllä heräilin siihen, että sitä nänniä kutitti ja rapsuttelin sitä niin rapsuttelin ihopalasen irti. Uskaltaakohan noihin muuten laittaa bepanthenia? Mitetittää vaan, tekis mieli nyppästä se irti, mut jos se onkin semmonen luomi ni ei kai ole hirveen hyvä juttu? Mut luulis, että jos se on nahkapala niin tippuu itsekseen tai rasvan kanssa kun iho uusiutuu. Onko muilla kutissut nännit rakausaikana?

Hyviä vointeja ja ystävänpäiviä kaikille!

Helinä rv 10+2

 

Kyllä kutisee - ihan uusi ilmiö. Rinnat myös muuttunut tosi paljon eli isommat (kuppikoon verran..), suuremmat ja tummemmat nännit. Ilmeisesti ovat imetysvalmiudessa reilusti etuajassa... Tapahtui oikeasti yön yli muutama viikko sitten.

 

kyllä kutisee!!!
pitää vissin käydä ostaan bebanthenia emulsionina.

 

Täällä taustailen. Pahoinvointi on niin valtavaa ja täysipäiväistä, ettei tässä oikein muuta jaksa. Tänään tuntuu olo aavistuksen paremmalta, katsotaan miten käy.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Syysmiss 8+0

Heipä hei tuolta haaveilijoitten puolelta! Piti tulla kurkkaamaan mitä sulle kuuluu. Hienoa että raskaus etenee Tuo pahoinvointi ei kyllä ole yhtään mukavaa. Poikaa oottaessa mulla ei ollut kauheeta p.vointia mut tyttöä oottaessa piti ihan oksentaa! Rauhallista ja parempivointista odotusta!

 

Mamma82: kivaa kun kävit kurkkaamassa!! Minäkin käyn aina välillä taustailemassa teidän haaveiluketjua.

Yllättäen eilen ei pahoinvointia näkynyt, ja tänäänkin olo tuntuu (toistaiseksi) hyvältä. Vatsaa turvottaa edelleen iltapäivisin ja illasta ihan valtavasti, ja vähän on jo närästystäkin ollut. Mutta jos näin vähällä pahoinvoinnilla tällä kertaa selvisin, niin kiitos! *Koputan puuta*, tiedän oikein hyvin, että pahoinvointi voi vielä palata.
Eilen otin BellyBeltin käyttöön, heti helpotti. En ole vielä ehtinyt mamma-housuja ostamaan, viikonloppuun menee varmaan. Aamulla vatsa on vielä suht koht normimitoissa, mutta iltapäivällä iskevä turvotus paisuttaa mahan uusiin mittoihin. Vielä haluaisin pari viikkoa pitää salassa, mutta saa nähdä onnistuuko..
Viime yönä näin unta, että olin saanut tyttövauvan..

Syysmiss 8+2

 

Mulla taas verenvuotoa eilen illalla. Tällä kertaa paljon enemmän kuin aikaisemmin ja sain tietty hermoromahduksen. Soitin päivystykseen jossa neuvottiin menemään nukkumaan ja tarkkailemaan tilannetta - siis miten tämä tehdään yhtä aikaa minä vaan kysyn - ja aamulla menemään tarkastukseen. No kävin ja kaikki ok. Joku pikku hyytymä näkyi ja ilm ei edelleenkään pidä olla yhtään huolissaan. Verta tuli siis ihan reilusti - ei mitään pikkutuhrua. Pikkuinen taas nähty ja kyllä oli ihmeellistä nähdä kädet ja jalat! Liikkui myös niin paljon että hyvä että saatiin mitat otettua. Niissä kaikki ok ja vastasi vikkoja. Ensi viikolla taas ultra eli np. Kyllä tämä pienokainen vaan äitiään jaksaa kiusata näillä vuodoilla. Kukaan ei koskaan kertonut tästä henkisestä stressistä mikä liittyy raskauteen. t: yksi hyvin väsynyt Inga

 

Inga: hyvä, että kaikki oli kunnossa. Pelästyttää varmaan noi verenvuodot, vaikka voi ihan harmittomia ollakin.

Perjantaista asti olen ollut sitä mieltä, että ei mahassa ole enää elämää. Tänään oli viimeinkin neuvolan eka ultra. Molemmat siellä hengissä oli. Toinen sätki niin pirusri pikkusilla jaloillaan ja käsillään, ja toinen näytti olevan rauhallisemmin. Voi mun pikku piiperot <3 Tyhmää kyllä, mutta koin pettymyksen, kun lääkäri sanoi niiden olevan identtiset. Yksityisellä, kun kävin viikolla 7 (nyt 11) niin sanoi, että olis erimunaset??? Yritän vielä elää uskossa, että ei olisi identtiset ja katotaan sit seuraavassa ultrassa tilanne uusiksi.

 

Huh, Ingalla ollut kyllä jännitystä ihan tarpeeksi yhteen raskauteen!! Olisin varmaan ihan hajalla, jos olisin joutunut vastaavaa kokemaan. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Mielenkiintoinen ohje tosiaan, nuku ja seuraa tilannetta?!?

Tiiko: identtiset! Olishan se aika hauskaakin, tietty omat ongelmansa siinäkin. Ystävälläni on identtiset kaksospojat, nyt he ovat jo aikuisia, mutta ystäväni on kertonut monta hupaisaa kommellusta poikien lapsuudesta.

Pahoinvointi ei yllättänyt loppupäivänäkään, jee! On ihan erilainen olo kun ei okseta, se vie kyllä kaikki voimat.

 

Heipparallaa kaikki!

Ingalle paljon jaksamista!
Kyllä se lapsestaan stressaaminen ja huoli alkaa jo näinkin aikasessa vaiheessa
Tuntuu, että nyky maailmassa saa olla koko ajan pelkäämässä kaikkea, osasyy kyllä uutisillaan tursuava tv ja lehdet...

Täällä voidaan ihan hyvin, etova olo häipynyt hieman ja ruokakin maistuu, mutta vain tietyt ruuat, jauhelihaa en pysty syömään.
Musta tuntuu, että on KOKO ajan nälkä ja KOKO ajan pissa hätä.
Käyn yöllä 1-3krt pissalla, että jipii!
Ja mulla pukkaa finnejä!!! Sellasia mammuttimaisen isoja ja kipeitä!
Mulla on muutenkin taipumusta finneihin ja vuosi sitten aloitin apocyclin kuurin jota söin kesään asti (en halunnut häissäni olla finnejä täynnä) Ja melkein heti lopettamisen jälkeen alkoi tulla, mutta nyt rupee jo usko loppuun!!!
Mieskin kysyi onko toi tarttuvaa??!! Onneks ollaan huumorintajuisia ja välillä vähän naljaillaan toisillemme
No, toivottavasti tämä olisi tällänen alku hormooni juttu, toivottavasti!!!

Oletteko jo kertoneet töissä, että olette raskaana, pomolle??
Musta tuntuu, että mun pomo arvaa jotenkin, tuijottaa mun mahaa jne...en tiedä.
Mutta puhuu kuitenkin mun kesän työ kuvioista ja syksyn.
Tuntuu jotenkin hassulla tavalla pahalta kertoa pomolle, kun olen pomon oikea käsi ja odotukset työpanoksestani on korkealla.
Aattelin kuitenkin kertoa ultran jälkeen (1.3) koska tilalleni on kuitenkin koulutettava tuuraaja ja aattelin pitää ennen mammalomaa kesälomani, joten jäisin pois töistä heinäkuun alussa.
Mutta mitäpä tässä nyt vielä tälläisiä on ajatella, olen negatiivinen ihminen ja ajattelen aina JOS tässä päästään loppuun asti, JOS kaikki menee hyvin jne...

Mutta jaksamista teille kaikille!!!

rv 10+2

 

Mäkin oon vaan käyny lueskelemassa teidän muiden juttuja. Tuntuu ettei oikeen oo mitään kirjotettavaa

Eilen olin neuvolassa,kuulin sydänäänet jo toisen kerran Oon voinu tosi hyvin ja oon onnellinen.
Ja mitä lueskelin niin muutkin ilmeisesti ihan iloisin mielin. Tai ei maata mullistavaa

Jenna 9+4

 

Jenni83: Tiesitkö, että olen kuullut sanonnan, jotta "tytär vie äitinsä kauneuden". Eli jos raskausaikana tulee mm. finnejä, niin olis tyttö tulossa.

Tiiko: Miten ne sillei voi lääkärit heitellä mielipiteestä toiseen? Siis että toinen sanoo, että on eri munaiset ja toinen, että identtiset? Outoo. Mulle kaks lääkäriä on heti tuumannu, että eri munaset.
Mä meen huomenna yksityiselle ultraan, koska seuraava ultra olis np ja se on vasta 8.3. En malta oottaa sinne asti varsinkin, kun näin alkuvaiheessa tuo kehitys on huimaa. Haluan varmistua, että kaikki on ok.

Mun ei ole vielä tarvinnu oksentaa kertaakaan, mutta 24/7 ällötys vaan jatkuu. Koettelee hermoja.

Orvokkia kaipailen kertomaan kuinka saitte appivanhemmat "järkytettyä" ?

Kaikille kaikkea hyvää ja pakkaset ne vaan paukkuu! Olenkin sanonu, että ens kesänä sais sataa vettä kuin esteristä mun puolesta

Ai niin, joku kyseli, että ollaanko töissä kerrottu jo raskaudesta. Mun oli pakko kertoo pomolle ihan alussa, koska olen hoitotyössä ja en voi raskaana ollessa hoitaa eristyspotilaita. Olen siis sujuvasti saanut vältellä heidän hoidon siten, ettei työkamut vielä tiedä. Paitsi nyt kyllä jo maha on selkeesti näkyvissä. Että ei kai tuo pitkään salassa säily.

Niin ja eilen vein poikaa kerhoon, niin yks tuttu äiti koputti mahaani ja kysyi "onks täällä jotain" tuumasin vaan että "parikin" ja jatkoin matkaa...

 

Hei Varpu ja muutkin!
täällä sitten raskaus on nyt enemmän ja vähemmän julkinen perjantain jälkeen.
Appivanhemmille kerrottiin niin, että olin ostanut neulelehden, jonka kannessa oli Suuri vauvaneule-numero -otsikko ja sen olimme ympyröineen isolla punaisella sydämellä. Annettin lehti anopille ihan jos tarvii keksiä ajankulua... pari sekuntia meni hänellä hoksata ja kyllähän hän liikuttui kovin!
mutta rauhallisemmin he ottivat kuin olin ajatellut/pelännyt Heillä ei ole kuin yksi jo teini-ikäinen lapsenlapsi kauempana, joten olivat tosi onnellisia kun me asumme heitä lähellä. Appiukko paljasti seuraavana päivänä, että olivat jo käyneet ostamassa valtavan kassin lankoja ja puikot kilisee!!

Eilen kerroimme sitten omille vanhemmilleni ja olin hieman pettynyt heidän laimeaan reaktioonsa.
Heilläkään ei ole kuin yksi ennestään, tosi suloinen kaksivuotias. Mutta kyllä he varmaan olivat silti tosi onnellisia. En ole niin läheisissä väleissä äitini kanssa, joten ehkä sekin vaikutti asiaan.
Mutta noi episodit on nyt ohi ja eteenpäin.

Töissä pitäis kertoa muillekin kuin pomolle tässä lähikaikoina.
Mutta aattelin odottaa ja pelätä pari viikkoa vielä jos ja toivottavasti ei sitä puhelinsoittoa kuulu, että veriseulassa olisi jotain hämminkiä. On kyllä niin inhottava odottaa ja säpsähtää jokaista puhelimenpirahdusta

Miten teillä muilla nämä jutut on mennyt? Meillä kunnassa kuuluu tuo veriseula + np-ultra ja niistä tehdään kimpassa jokin yhteenveto mahdollisista riskeitä ihan automaattisesti.

TIIKO: Miksi petyit kun kuulit että kaksoset ovat identtiset?
itse olen ns. erimunainen kaksonen ja meillä on suvussa ja muutenkin kaveri/tuttupiirissä hirveesti kaksosia. Ja kyllähän nuo identtiset on ulkoisesti joskus ihan sekoittavan samannäköiset vanhempanankin! Mutta ei kai sillä ole niin väliä.... Itsekin pelkäsin saavani kaksoset, mutta "onneksi" vain yksi on tulossa.

INGA: hui, sullahan on ollut tosi ikäviä juttuja, mutta huoh... kaikki ilmeisesti hyvin!
pelästyttää varmaan ihan hirveesti!!!

Pitäs käydä ostaan parit äitiyshousut niin ei tarvis napit auki töissä kulkea vanhoissa housuissa.
jos viikonloppuna kerkeis. täällä meillä ei äitiysjuttuja juuri ole kaupoissa ja siinäkin jossa on niin tuttavani joka ei tiedä vielä raskaudesta on töissä! joten kiinnihän jäisin, mutta kaipa se tieto alkaa pikku hiljaa levitä.

 

tänään oli ultra ja siellä sykki sydän ja vastasi 7+2 vko eli viikon myöhempää ku menkoista laskettu 8+3..no 26.2 on sit tarkistusultra että sattuu labrat ynnä muut sit oikeelle kohdalle

no onneks en oo ainoo joka on kukkeimmillaan raskaana.poikaa odottaessa oli tosi tosi paljon sellasia ihon alaisia mätäkertymiä ja nyt on finnejä ihan inhimillinen määrä mutta mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa(mm. korvannipukassa takapuolella )

en oikeen uskonu ennen ku näin et joku oikeesti on kyydissä.otin ressiä ja mietin mitä jos...mutta nyt näyttäs kaikki hyvältä.ja ootin et ois pahaolo mut ei se tainnu tälläkään kertaa löytää mua. väsyttää vaan mut onneks poika nukkuu pitkät päikkärit ni äitikin saa huilata.

 

Siks mä varasinkin ensi maanantaiksi ajan Pulssiin, kun on nyt kaks eri versiota saanut. Ja neuvolan lääkärin tiedot oli jokseenkin välillä ristiriidassa siihen, mitä se oli hetkeä ennen sanonut. Ja kuvatkin oli niin surkeet. Kysytään nyt vielä kolmas mielipide.

Mä petyin siksi, koska olisin halunnut pitää sen toivon, että tulisi tyttö ja poika. Jos ne on identtiset, se toivo on kuopattu. Ja kaksi eri näköistä lasta. Mutta en mä valita, kelpaahan ne identtisetkin

 

Me ollaan kerrottu jo kaikille lähipiirrissä oleville jo aikaa sitten, kun olen semmoinen avoin tyyppi niin en halua pitää sisälläni ja reaktoit ovat kyllä olleet positiivisia. Pomo ja työkaverit olivat melkein kaikki hyvin iloisia muutamalle työkaverille tuli niin puun takaa, että tarttes hetken sulatella. Yksi työkaverini olikin toissapäivänä neulonut pienet villasukat jo meiän vaaville, ne oli kyllä tosi hienot

Äiti ja anoppi meillä oli iloisia (olemme molemmat isättömiä, miehelläni on kyllä isäpuoli). Anopille tuli sen verta yllätyksenä, että sillä tais mennä tovi sulatella asiaa, kun kerkesi jo aihekkin vaihtua ennenkuin se noin kakskyt minuuttia jälkeenpäin tuli halaamaan, että onneksi olkoon. Ekoille ultraääni kuville se kyllä hymyili ja on jo suunnitellut puuhailevansa jo vauvan kanssa. Mun äiti taas on aivan innoissaan, toipui järkytyksestään äkkiä ja oli heti onnellinen .

Siskot mulla taas toinen, jolla on omiakin lapsia alko vaan kiljumaan ja kävi hyvin ylikierroksilla hetken, joten oli hyvin onnellinen. Toinen siskoni taas jolla ei ole lapsia oli rauhallisemman kuuloinen, mutta onnitteli kumminkin. Olen siis nuorimmainen iltatähti, joten olen aina ehkä hiukan ollut erityisasemassa.

Ystävien reaktiot taas ovat olleet kaikki ylitsepursuavan iloisia ja innostuneita.

Se 'lärpäke' minun nännissäni on muuten poissa. Se ikäänkuin 'kuivahti' ja muuttui semmoiseksi hyvin pieneksi tummaksi ikäänkuin ruveksi ja sitten nyppäsin sen pois. Oli kyllä ihan kiinni, mut ei tullu verta tai mitn ku nyppäs pois, mikälie.

Viime yö tais olla kolmas plussan jälkee ja vähä ennen kun sain nukkua yön käymättä vessassa, joten se taitaa nyt kohtu nousta eikä ole niin kova vessahätä. Aamulla kyllä hätä oli jo kova.

Mulla kans finnejä vajaassa viikossa on alkanu pukkaamaan normaalisa enemmän

Meillä kans tehään veriseulan+äidin tietojen ja niskaturvotuksen perusteella se riskiluku. Verinäytteen kävin jo antamassa viime maanantaina ja ens perjantaina on ultra, josta sitten mitataan ja epäilisin, että seuraavan maanantaina on neuvolalääkäri niin siellä katotaan tulokset. Ehken.

Helinä rv 10+5

 

Kylläpä väsyttää taas =( Eikö tämä ikinä lopu...

Okei, eilen oli erittäin hyvä päivä ja olin hirmu onnellinen kun sain tehtyä paljon asioita mitkä olivat rästissä. Meidän koti näyttää edelleen ihan kaaokselta kun en jaksa yhtään siivota siellä. Sitä edellinen ilta menikin sitten kippurassa sohvalla oksennusta pidätellen. Ja maanantaina jouduin jäämään kotiin hirvittävän päänsäryn takia. Että todella heittelevää vielä tämä olo ja oma jaksaminen. Ensi lauantaina tulee kuitenkin maagiset 12vkoa täyteen joten toivo paremmasta olosta elää =)

Jenni83. Mä taisin hetki sitten ajella teidän ohi =) Me asutaan Pirkkalassa mutta käyn töiden puolesta ainakin kerran viikossa Hämeenlinnassa. Huristelin aamusella moottoritietä joten oletettavasti ajoin teidän ohi. Ja iltapäivällä taas uudelleen toiseen suuntaan, voin vaikka vilkuttaa sulle =)

Ensi viikolla olisi np-ultra. Verikoe otettiin jo pari viikkoa sitten mutta olen unohtanut soitella neuvolaan ja kysellä sen tuloksia. Taidampa kohta soittaa kun soittoaika alkaa minuutin päästä. Ensi viikolla sitä pääsee taas kurkistamaan masuun ja mies on luvannut tulla mukaan. Tosi ihanaa! On se vaan hieno hetki, jokakerta sitä näkyä jaksaa ihmetellä. Ja vielä nyt kun tietää että tämä oletettavasti jää viimeiseksi raskaudeksi niin sitä yrittää nauttia ja painaa mieleen nuo hetket paljon tarkemmin.

Olettekos hankkineet jo paljon äippävaatteita? Mä eilen avasin H&M:n kuvaston ja aloin selaamaan tarjontaa. Vielä mulle mahtuu päälle omat normaalivaatteet mutta iltasella maha turpoaa sen verran että tiedän kohta tarvitsevani ainakin väljemmät farkut. Onneksi kaapista löytyy kaikenlaisia kesätunikoita että kesällä sitä sitten toivottavasti pärjää niillä mutta kevääksi pitää kyllä jotain hankkia. Sain kaverilta kassillisen hänen vanhoja äippävaatteita mutta jotain uutta sitä kaipaa silti piristykseksi. Ja sitä piristystä sitä kaivataan kunhan tuo vatsa alkaa ottaan vallan ja määrää kulkemisen tahdin =) Oletettavasti musta tulee hirmunen valas taas tässäkin raskaudessa. Olen lyhyt (157cm) joten vauvalla ei ole tilaa "venyttäytyä" selkää pitkin vaan vatsa tulee täysin tähän eteen ja se on ISO. Ei käy kyllä kateeksi teitä kaksosten odottajia, silloin vatsa on varmasti VALTAVA!

Taisinkin jo kertoilla mutta kerrataampa kun joku heitti kysymyksen ilmaan. Me ollaan kerrottu raskaudesta sekä miehen vanhemmille että minun. Omat vanhempani liikuttuivat kyyneliin vaikka tämä on heille jo 8. lapsenlapsi. Uutinen oli heille todella tervetullut ja nyt he soittelevat ja kyselevät kokoajan jotain... tekevät tikusta asiaa =) Mieheni vanhemmat olivat viileämmät, tämä on heille 4. lapsenlapsi. Jotenkin koko asia sivuutettiin, no kävi avo-anoppi (emme ole naimisissa, siksi tuo nimitys) halaamassa, avo-appiukko ei puhunut juuri mitään. Soitteli se avo-anoppi sitten myöhemmin että kenelle kaikille uutisen voi kertoa. Olen kertonut myös yhdelle veljistäni ja muutamalla kaverille. Työpaikalla en ole kertonut enkä kerro ennen kun on pakko. Koitan piilotella masua mahdollisimman pitkälle. Olen miesvoittoisella alalla ja valitettavasti pelkään että suhtatuminen muuttuu heti kun tieto leviää. On helpompi olla töissä kun muut eivät tiedä, nautin tästä hetkestä niin pitkälle kun voin. Lisäksi meillä on isoja muutoksia menossa ja pelkään että minut jätetään huomoimatta jos tietävät että jään kesän jälkeen hetkeksi pois. Välillä nämä työasiat ovat turhan vaikeita =(

Jaahas, nyt tämä väsynyt mamma soittelee sinne neuvolaan. Aurinkoista torstaita kaikille!!!

 

*HAUKOTUS*!!!!! Kyllä voi väsyttää..

Kipaisin tuossa ruokiksella ostamassa kolme tunika-tyyppistä paitulia. Sellaisia melkein polviin asti yltäviä. Huomenna aion laittaa päälle leggingsien kanssa. Mä en enää KESTÄ tätä turvotusta! Leggarit voi sitten rullata vaikka lantiolle asti istuessa, eikä kukaan huomaa.
Toivottavasti pääsisin viikonloppuna mammavaatekaupoille, vähän vaan näyttää kiireiseltä tuo miehen viikonlopun työaikataulu. Hänellä kun on meidän auto käytössä, ja julkisilla EN suostu lähetemään. Asutaan kuitenkin sen verran syrjässä (vaikka pk-seudulla asutaankin), että julkisilla menisi matkaan aikaa yhteen suuntaan melkein kolme varttia. Autolla pääsee 15 min.

Mulla ei oo finnejä näkyny, mutta hiukset tuntuu rasvasilta. Muita muutoksia en ole kropassa huomannut. Tai no tietty tissit ihan uusissa ulottuvuuksissa.
Olen kertonut tästä raskaudesta siskolleni, yhdelle tädilleni ja muutamalle parhaalle ystävälle. Kaikki tiesivätkin jo, että yritämme raskautta joten mikään yllätys ei ollut. Olivat tietty kaikki tosi iloisia. Omat vanhempani ovat kuolleet, ja miehelläkin vain äiti elossa (asuu toisessa maassa). Hänellä jo lapsen lapsia toista kymmentä, kerrotaan sitten jossain vaiheessa.

Voi kun tulisi jo kutsu np-ultraan... Olisi kivaa päästä kurkkimaan, miten siellä menee!

 

Mullakin turvottaa vatsa ihan hirveesti aina iltapäivisin. Tänään jouduin kehittämään kuminauhasysteemin farkkuihin kun en kerta kaikkiaan voi pitää nappia kiinni Kohta minunkin täytyy hankkia muutamat legginsit ja tunikat.

Me ollaan nyt kerrottu molempien äideille
Omalle äidille kerroin autossa (huono idea, ensireaktio oli jarruttaa) kun tuli puhetta siitä, että lähdetään bussilla katsomaan PlayMe-musikaalia ja keskusteli meni suunnilleen näin:
Äiti: - Silloinhan voi juoda jotain kun ei oo omalla autolla".
Minä: - "Mä en voi".
Äiti: "OK".
Minä: "Kuulitko mitä mä sanoin?".
Äiti: "Joo".
Minä: "No ymmärsitkö?"
Äiti: "Ai ootko siis raskaana?"
Kun hän lopulta sitten tajusi niin hän oli todella iloinen puolestani.
Anoppi taas alkoi itkemään onnesta ja avasi shamppanjapullon kun sai tietää

Nyt tulee kiire kampaamoon, joten palataan asiaan kun on uusia asioita mielessä.

 

Ihana ku jaksatte niin aktiiivisesti pulista, tämä laiskimus vaan käy lukemassa teidän juttuja.

Kolmas viikko kohta takana uudessa työpaikassa. Esimiehelle kerroin tällä viikolla raskaudesta, kun työpaikalla suunnitellaan niin kovasti jo kesän vuorojakoja ja lomia ja muita ja raskaus tulee jokatapauksessa vaikuttamaan asiaan kun olen tällä hetkellä äitiysloman sijainen ja jos mulle tulee uusi sijainen keskellä kesää jne. Hyvin otti vastaan tiedon, nyt vaan odotellaan mitä rekryfirmasta sanotaan kun olen sen kautta siellä töissä. Mut rekryilmaan ilmoitin myös samalla ja sieltä tuli myös onnittelut ja tsempitykset et toivottavasti menee kaikki hyvin. Joten uskon et asiat järjestyy. Ja itsellä vierähti kivi sydämeltä kun sai kerrottua ja vastaanotto oli niin hyvä, vaikka tympee tilanne kun äitiysloman sijainen jää itse äitiyslomalle. Työkavereille kerrotaan sitten kun on faktaa vähän miten mun poisjäänti tullaan hoitamaan yms.

Vanhemmille ja ystäville kerrottiin jo tosi varhaisessa vaiheessa raskaudesta, kun heille olin kertonut hoidoistakin ja oltaisiin joka tapauksessa kerrottu myös keskenmenosta jne. Osalle kavereista yms sitten vähän myöhemmin kun on tullut juteltua. Mut pitkään aikaan asia ei ole ollut mikään salaisuus.

Väsy vaivaa täälläkin edelleen. Joko haukottelen ja vönyn illan sohvalla silmät luppasten tai sitten annan periksi ja otan illalla päikkärit. Nälkä on samoin myös koko ajan, syön parin tunnin välein jotain, tosin eipä sitten ole sitä kuvotustakaan kun muistaa tankata tasaisin väliajoin.

Maha on pullahtanut kyllä melkosesti jo nyt. Oon suht pitkä, mut mulla on jalat tosi pitkät ja selkä ja keskivartalo taas aika lyhyt joten tilaa ei tosiaan ole paljon ku eteenpäin, vaikka eihän semmonen 5g:n möykky vielä mitään tilaa vie, et turvotusta ja mitälie koko möhömaha

Töissä ollut niin paljo porukkaa flunssassa ja sairaana et nyt on sit mullakin kurkku tosi kipeä ja väliin yskittää, et kunhan ei kuumetta nyt nostas. Vaikka viikonloppu kohta tulossa, mut ei huvittas sitä sairastaa. Lauantaina tosiaan on se niskaturvotusultra, jee! Tulen sit kertomaan mitä siellä näkyi ja oliko turvotusta. Verikokeissa olenkin käynyt jo aijemmin.

Sikapiikkiä tässä edelleen puntaroin et pyydänkö sitä seuraavalla lääkärikäynnillä tai olenko töistä pois ja lähden sitä jonottamaan terkkariin. Varmaan se hyvä olis olla, ettei tauti iske, mut vähän pelottaa et mitä vaikutuksia sillä sit loppupeleissa vois olla sikiöön.

 

Kävin eilen H&M:llä kokeilemassa mamma-farkkuja... VIRHE!! Ainoat farkut mitkä oli minun silmään hyvän näköiset oli niin slimfit että edes koko 44 ei mennyt takapuolesta ja koko 46 oli sitten niiiin väljä että ihan turha niitäkään ostaa. Sain kovan päänsäryn ja tuskanhien ja lopetin koko touhun. Säästypähän rahat =) Mäkin varmaan päädyn tuohon tunika-leggarit linjaan kunhan tämä pakkanen hellittää. Täällä on hei -20 astetta ja hirmunen tuuli!!

Onko teillä muilla päänsärkyä? Mä kärsin aikas mojovasta päänsärystä melkein jokapäivä. Nytkin olen ollut aamun kotosalla tekemässä töitä kun päänsärky vaan jatkuu ja jatkuu. Panadol ei auta, ulkoilu ei auta, syöminen ei auta... ainut mikä hetkellisesti auttaa on uni mutta ei sitä nukkuakaan kokoajan voi =( Vinkkejä millä saan tämän katoamaan?!?!? Iltapäivällä pitää raahautua töihin kun tulee työharjoittelija haastatteluun... puuh!

Kamalsti olis kotihommaa mitä haluaisi tehdä (kyllä, haluaisin - ihme kyllä) mutta ei millään jaksa =( Pakastin pitäisi sulattaa, jääkaappi ja mikro pestä, liesituuletin hässäkkä kaipaa putsausta... olisi ihana siivota vaatekaapeista kaikki turha veks mitä ei käytä. Ja oikeasti luopua niistä "ehkä mä joskus" vaatteistakin!

Sikapiikille ajattelin mennä ensi viikolla. Joko työterveyden tai sitten terkkarin kautta. Huomenna tulee 12vkoa täyteen ja sitä pidin itelläni rajana että sen jälkeen otan piikin.

Hyvää viikonloppua kaikille! Ja Martsu84:sen np-ulltra kuulumisa odotellen!!!!