Syyskuun vauvat 2010

Ihana vapaus!! Äitiyshousut hankittu ja helpotti heti! Kiristi niin inhottavasti kaikki housut iltapäivästä. Nyt saa turvottaa ihan rauhassa. Yhden isomman neuleen löysin alennusmyynnistä, sillä pärjää nämä loput pakkaset. Ensi viikon loppupuolelle on vissiin jo lupailtu lauhtuvaa. Jospa sitten olis nämä kauhu-pakkaset ohi, ainakin täältä etelä-suomesta. Oli vähän hassua kierrellä kaupoissa, kun kaikkialla oli jo niin keväisiä vaatteita myynnissä! En vielä sortunut yhteenkään. Toiset housut löytyi Vero Modasta, ja toiset H&M:stä. Olin tosi yllättynyt, että H&Mstä löytyi tarpeeksi isoja kokoja. H&M:n housut ei oo oikein istunu mulle enää, kun levisi tuo lantio kohtalaisesti ekan raskauden jälkeen.

Kutsu np-ultraan tuli perjantaina, sain ajan 11.3. Rakenneultra oli jonnekin toukokuun puoleenväliin. Eli reilu kaksi viikkoa vielä odottelua, ennen kuin pääsee kurkkimaan. Seuraava neuvolakäynti onkin siitä viikon päästä, silloin varmaan jo yritetään kuulla sydänääniä. <3

Onneks nää viikot on menny kohtuu nopeesti. Pahoinvointi on hellittänyt, väsymys vaan vaivaa. Päätä särkee ajoittain, Panadolia olen silloin ottanut. Vettä täytyy muistaa juoda runsaasti, muuten alkaa päänsärky.

Vielä en ole töissä kertonut, luulen kyllä että jotkun jo arvailevat. Jos vielä pari viikkoa saisin salassa pidettyä..

 

Ultrakuulumisia

Tänään oli niskaturvotusultra ja pikkusella kaikki hyvin! Huh sitä helpotusta. Siellähän se kaveri pötkötteli alkuun ihan paikallaan. Niskaturvotusta oli vähän kohdasta riippuen 0,8-1,1 mm eli ihan normaali, 3mm siinä taitaa se raja olla et tuommonen 1-1,5 on yleisin tulos. Sit mitattiin pääperämitta ja se oli 4,3 cm. Alkoi tyyppi sit yhtäkkiä hulluna heilumaan siellä, kädet ja jalat huitoi ja myllerrys kävi mahassa. Voi hitto, et sitä oli aivan ihana katsoa. Oisin voinut tuijottaa sitä liikettä vaikka tunteja. Mieskin oli nyt eka kertaa mukana, et vähän konkretisoitui hällekkin et tosiaan siellä joku on Vastasi hyvin viikkoja, 2 päivän ero oli vaan menkoista laskettuun aikaan joten ei lähdetä laskettua aikaa mihinkään muuttamaan. Seuraavana olis eka lääkärikäynti 2,5 viikon päästä, josko siellä sitten sydänääniä kuunneltas.

Martsu ja asukki rv 11+1

 

Uskaltaiskohan vihdoin ilmoittautua mukaan... Aika myöhään, mutta syystä.

Kakkosta odotellaan, esikoinen täyttää pian 6v. Tätä ollaan TEKEMÄLLÄ tehty hoitojenkin avulla 3,5 vuotta ja vihdoin ollaan tässä pisteessä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen saanut aikaiseksi 3 enkeliä, joten tässä ei ole uskaltanut hihkua ennen kuin ollaan selvemmillä vesillä. Nyt rv 12+, La 4.9. NP-ultra oli torstaina ja siellä kaikki loistavasti. Eiköhän siinä veriseulassakin ihan hyvät lukemat saada...

Teidän juttuja olen alusta asti lueskellut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta historiani huomioon ottaen olen halunnut odotella, tuleeko tästä(kään) mitään. Tämä on meidän viimeinen mahdollisuus toiseen lapseen, näin päätettiin. Helppoa ei ole todellakaan ollut, yllättävän rauhallisesti kuitenkin olen nämä alkuviikot ollut. Nämä raskausasiat kun ovat sitä sarjaa, joihin ei itse pysty mitenkään vaikuttamaan. On vain otettava vastaan se, mikä tulee. Nöyräksi tässä on matkan varrella tullut.

No niin. Oireita on ollut vähän, eniten ällötystä ja väsymystä. Ja nenäverenvuotoa. Hajut voimistuneet. Eipä juuri muuta, kuten ei esikoista odottaessakaan. Töissä olen pomolle joutunut turvallisuussyistä kertomaan raskaudestani jo kk sitten, muutoin miehen lisäksi kukaan ei vielä tiedä. Edes työparini... Mietitään tässä vain, missä vaiheessa esikoiselle kannattais kertoa ja miten. Vinkkejä??
Oman ongelmansa ja haasteensa tähän raskauteen tuo epilepsiani (puhkesi tolkuttomasta valvomisesta esikoisen ollessa 2v.) ja etuseinäistukka. Eli helpolla en tule pääsemään...
Jos haluatte kuulla kauhutarinoita raskausmasennuksesta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja yöhuutavasta lapsesta - täältä pesee! ;-D Toki myös hyviä vinkkejä niiden ehkäisemiseksi...

Sammis, pk-seutu, toinen (p 3/04) LA 4.9.

 

Tervetuloa mukaan sammis ja toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Kyllä teitä on koeteltu. En nyt halua välttämättä kuulla "kauhutarinoita" yöhuutavasta lapsesta (kaksoseti siis itsellä tulossa), mutta kiinnostamaan jäi, että miten vanhaksi lapsenne yöhuusi? Ja löytyikö siihen syytä?

Itse kävin viime viikolla yksityisellä ultrassa, ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi. Siellä ne vauvelit vilkutteli äipälle! Ultra tehtiin alakautta ja sen mukaan A vauva olisi viikon pienempi kuin B vauva. Mutta 8.3. menen np-ultraan joka tehdään vatsanpeitteiden päältä, niin saadaan parempi yhteys molempiin.

Eihän täällä muuta. Maha jo pullistelee siihen malliin, ettei epäselvää sen sisällöstä ole. Kävin tänään KELAssa ihan muuten, niin samalla huvikseen lasketin äitiysloman alun ja keston. Kaksosilla äippäloma on 60 arkipäivää eli noin 3 kuukautta pidempi kuin normisti.

Kohta pitäis taas lähtee töihin.... Onneks loppu viikko on vapaata. Kirjoittelemisiin!

 

Tervetuloa sammis mukaan!!!
Yritä nauttia tästä raskaudesta kaikesta huolimatta, kyllä kaikki varmasti hyvin menee!
Puhu neuvolassa aikasemmista masennuksista, niin asioihin osataan tarttua jos tarvetta!

Kävin perjantaina labrassa ja tänään sitten soittivat, että osaa ei voitu käyttää koska ne tutkitaan tiettyinä päivinä ja perjantaina otettu näyte on seuraavan viikon alussa vanhaa, joten sinne meni meikäläisestä 3 purkkia turhaan verta No onneksi se seula näyte saadaan tutkittua ja tulokset pitäisi saada ennen ens maanantain ultraa. Tämmönen pikku paikkakunta joten sitä ei sitten koskaan tiedä...
Ultra käynnit meillä onkin ulkoistettu Tampereelle, terveystaloon.

Olen voinut nyt aikas hyvin, mitä nyt on jaksamaton ja väsyttää ja syön kuin hullu, mutta silti vaaka näytti aamulla 56kg, 3kg vähemmän, kun ennen raskautta :O
Naama finnejä täynnä ja miten näinkin pieni asia voi vaivata ihan kamalasti.
Joku sanoi, sen sanonnan...Joo olen kuullut ja esikoisesta se piti paikkansa!
Tyttöä odottaessa naama kukki samanlailla.
Mutta kun on jo muutenkin taipumusta finneihin (pahenee aina talvella) niin en uskalla vetää johto päätöksiä vielä, että kumpi on tulossa.

Esikoinen on kipeä, räkätaudissa joten olen sen kanssa vielä huomisenkin kotona.
Herättiin aamulla klo7, muutama tunti hereillä ja mentiin päälle tunnin päikkäreille.
Luksusta, kun eihän toi mun "pikku vauva" melkein 5v, enään ole pariin vuoteen nukkunut kotona päikkäreitä.

vivi, ajele varovasti tota pimeää tietä meidän ohitse
Jos satut meinaan Kangasalan ohi ajeleen H-linnaan päin, on siinä pitkä reitti ilman valon valoa.
Tervetuloa maalle

rv 11+1

 

Tervetuloa mukaan! Minun piti olla sellainen joka ei oikein jaksa kirjoitella ja nyt olen täällä tuon tuosta. Näin nämä mielialamuutokset näk vaikuttaa tähänkin asiaan. Niitä nimittäin on.. Kohta viikko takana päivistyskeikasta ja sen jälkeen ei kummempaa. Pientä ruskeata vuotoa tullut joka päivä paitsi lauantaina ja edelleen jatkuu. Yritän ottaa rauhallisesti koska niin käskettiin tehdä. Yllättävän paljon tätä näköjään esiintyy kun nettiä lukee. Auttaisi ehkä vielä vähän jos jollain teilläkin olisi sama tilanne mutta en tietysti sitä kenellekään toivo. Jossain toisessa ketjussa oli ollut vastaavaa ja nyt oltiin jo lähellä synnytystä. Sekin vähän lohdutti. Np-ultra siirtyi perjantaista ensi viikkoon johtuen miehen työasioista mutta kätilö oli sitä mieltä että on vaan hyvä asia koska näkee paljon enemmän. Puhui jo munuaisista ja mahalaukusta. No henkinen puoli tietty vaatii taas uudelleen asennoitumista kun yksi viikonloppu pitää vielä odottaa. Sellaisia maanantai-kuulumisia. Ihan perus hermoromahduksen partaalla olemista siis.

 

Tervetuloa Sammis joukkoon! Mulla olis kanssa tarina jos toinenkin kerrottavana liittyen esikoisen ensimmäiseen vuoteen. Meillä ei paljoa nukuttu. Nyt vasta pari kuukautta on nukkunut koko yön täysin heräämättä, ja poika täyttää kuukauden päästä 3. Mutta, mitäpä niitä muistelemaan!

Vitsi on kiva lukea teidän alku-syyskuulaisten ultrakuulumisia! Ja on jotenkin uskomatonta, miten nopeasti kehitys tässä alussa tapahtuu! 12 viikkoa raskautta, ja siellä on jo ihan ihmisen näköinen pikkuinen.

Meilläkin esikoinen sairastaa, jotain nuhaa. Kuume nousi viime yönä. Ongelmana mulla, kun olen kotona, en muista syödä iltapäivän välipalaa ajoissa ja sen seurauksena pahaolo yllättää. Sitten loppuilta meneekin etovan olon kanssa.. Töissä ollessa on helpompi muistaa, kun on säännölliset kahvitauot.
Tunteet ovat olleet parin viime päivän ajan pinnassa, vähän väliä itkettää kaikki ihan pienikin. Ja väsymyksestä nyt en jaksa enää edes puhua... krooooooh *nukahtaa pystyyn*

Syysmiss rv 9+

 

Yksi juttu vielä unohtui eli mites teidän mahat? Isoja vai pieniä?

Minäkin osittain siirtynyt äitiyshousuihin ja muuten vanhat hameet menee vielä. Maha on ihan selkeä jo. Luulin että on pelkkää turvotusta ja syömistä mutta päivystyslääkäri sanoi jo viime viikolla että kohtu on selvästi pyöristynyt eli ihan oikea mammamaha. Pikkuongelmia piiloittamisen kanssa täällä töissä.

 

Heippa taas kaikille ja tervetuloa Sammis!​

Onkin taas vierähtänyt vähän aikaan kun viimeeksi kirjoittelin. Teidän juttuja lukemassa olen kyllä käynyt..
Tilanne on edelleen sama kuin aikaisemmin eli päivittäin on edelleen ruskeaa tuhruvuotoa ja joskus ihan vähän veristäkin vuotoa. Olen yrittänyt olla stressaamatta liikoja, koska ultrassahan kaikki oli rv 6 hyvin. Varasin tänään ajan np-ultraan ja aika on 18.3., joten sinne on vielä piiiiitkä aika.​

Viime viikolla Suomessa käydessä kerrottiin mun vanhemmille raskaudesta, kun seuraavan kerran nähdään niitä todennäköisesti huhti-toukokuussa. Saattaisivat yllättyä mahan koosta silloin Molemmat (isä sekä äiti) olivat vähän puulla päähän lyödyn näköisiä, mutta iloisia. Heille tämä tulee olemaan ensimmäinen lapsenlapsi. Miehen vanhemmille ei kerrottu vielä, miehen toivomuksesta.​

Huono olo vaivaa toisinaan kovastikin ja vessapönttöä on tullut kumarrettua useasti. Parhaimmillaan 4 kertaa päivässä. Maha turvottaa kovasti ja töissä on ongelmia pitää maha piilossa. Äitiyshousut ja hameet on olleet kova sana.​

Töissä oleminen on todella tukalaa. Olen asiantuntija-alalla ja päiväni kuluvat normaalisti asiakkaiden neukkareissa. Ihan hirveää kun tulee pahaolo ja joutuu lähtemään vessaan yökkimään kesken kaiken ja vielä niin ettei kukaan huomaa mitään. En tiedä mitä tekisin kun kaksi seuraavaa viikkoa olisi tiedossa todella raskasta työskentelyä tarkoittaen maanantaista-sunnuntaihin n.10 tuntia päivässä eli lepopäiviä ei ole. Töissä en ole kertonut raskaudesta kenellekkään ja toisaalta olen allalla jolla työntekijän odotetaan suoriutuvan tehtävistään vaikka pää kainalossa. Olisiko jollakulla hyviä vinkkejä miten tällaisen tilanteen saisi hoidettua? Olen jo valmiiksi ihan stressaantunut koko projektista kun en tiedä miten jaksan.​

Annikki27, 9+0​

 

En osaa annikki neuvoa sinua, mutta tukalalle tilanteesi kuulostaa kyllä. Voimia tulevaan työrupeamaan.

En ole jaksanut viime aikoina kirjoitella hetkeen kun on niin väsy ja paljon kaikkea.

Mulla menee kyl viel vanhat vaatteet päälle, ihan pienimpiä en kyl oo ees kokeillu mut nykyiset löysät ja rennnot menee. Ja maha on kasvanut hiukan, mutta enemmänkin niin, että vain minä tajuan sen muut voi aatella ehkä että pikkuisen on pyöristynyt mut ei mitään suurempaa. Tissien kasvun on kyllä mieskin huomannut, mutta toinen tissi on kasvanut enemmän kun toinen

Meillä nt-ultra olisi perjantaiaamuna. Mies melkein joutui töihin silloin, mutta ottaa siihen palkattoman vapaan. Ei hirveästi jänskätä kun tuntuu, että kaikki on hyvin, mutta ehkä vähän ja innollaa oottaa kyllä.

Tervetuloa sammikselle!

Hyviä vointeja kaikille

Helinä rv 11+3

 

Toivotaan tosiaan, että nyt menisi paremmalla menestyksellä kuin aikaisemmat. Kaksi noista keskareista oli keskeytyneitä ja paljastuivat ihan puun takaa. Ensimmäinen np-ultrassa... Sitä painajaista en kenellekään soisi, mutta kuulemma on hyvinkin yleinen. Mitään oireita, vuotoja tai kipuja ei ollut joten yllätys oli täydellinen ja murskaava. Sen takia en ole uskaltanut oikeastaan edes ajatella tätä raskautta ennen tuota np-ultraa, joka siis meni loistavasti. Toivotaan, että tuuri jatkuu

Esikoinen aloitti yöhuutamisen lähes välittömästi kotiuduttuamme synnäriltä ja jatkoi jokaöistä huutoa reilusti tuonne viidennelle vuodelle saakka. Syytä etsittiin ja unikouluja harkittiin (saatiin jopa paikkakin, mikä meillä täällä on todella kiven takana). Mitään ei löytynyt, poika huusi unissaan (niin että naapurinkin lapset heräsivät!) ja sai totaalisen kauhukohtauksen jos mentiin herättämään. Siinä sitä sitten koitettiin saada nukuttua - huutoa joskus jopa 1-2 tunnin välein... Mies oli onnellisessa asemassa työnsä takia, että "joutui" viikoittain työmatkalla hotelliin yöpymään. Ja minä valvoin. Perhetyöntekijän kanssa pidettiin pitkään päiväkirjaa pojan rytmistä - syömisistä, nukkumisista, ulkoiluista jne - ja siinä sivussa tuli todettua, että yhtään kokonaista yötä en saanut nukuttua kolmeen vuoteen!! Meni jopa kuukausia, etten saanut vähintään neljän tunnin putkea, mikä on kuulemma maaginen raja mielenterveyden yms kannalta.

Jotkut teistä voi hyvinkin ajatella että hulluhan tuo on, kun haluaa samaan rumbaan uudelleen. Niinpä, hetkittäin ajattelen niin itsekin. Silti en kadu enkä harmittele että raskaana olen. Paljon opin noista vuosista, itsestäni ja miehestäni ja takuulla samoja virheitä emme enää tee. Olkaa ladyt itsekäitä jo nyt raskausaikana!! Lapsi voi hyvin VAIN jos äiti voi hyvin. Hirvee saarna ;-D

Masennukset ym on puitu neuvolassa terkkarin, perhetyöntekijän ja psykologin kanssa pohjia myöten. Onneksi jaksoin viime voimillani hakea apua ja terkkari otti pyyntöni tosissaan. Sama terkkari edelleen ja hänelläkin tuoreessa muistissa tuo monen vuoden helvettini. Tiukemmassa kontrollissa ollaan ;-)

Nyt olen viikoittain ollut sähköpostitse yhteydessä omaan gyneeni (joka tätä projektia on hoitanut alusta asti) ja olo on jotenkin turvallinen.

Nukkumaan, väsyttää vaan niin vietävästi edelleen vaikka päikkäritkin otin...

 

Uskallaudunpa minäkin nyt tänne mukaan, on niin kiva lukea muiden kokemuksia kun samassa junassa ollaan.

Minulla menossa rv 12+6 ja laskettu aika on 1.9., nipinnapin syyskuun puolella siis! Ensimmäinen odotus, joten kaikki on uutta ja jännää, vähän turhankin jännää. Seulonnasta saimme viime viikolla tuloksen, kohonnut riski 1:140. Istukkabiopsian otto ei onnistunut ja nyt on varattu aika lapsivesipunktioon parin viikon päähän, toisessa ultrassa (kun katsottiin mahdollisuutta istukkanäytteeseen) niskaturvotus näytti tosin enää 0,9 mm kun ekassa ultrassa oli 2 mm...eli jos seula olisi otettu viikkoa myöhemmin emme varmaan olisi jääneet "kiinni" ollenkaan.

Nyt vähän emminkin sitten tuota lapsivesinäytteen ottoa, että menenkö ollenkaan kun riski kromosomipoikkeavuuksiin on tosi pieni (gyne sanoi, että suurempi riski olisi ollut istukkanäytteen otossa kuin siinä että jotain olisi löytynyt, kun istukka takaseinässä vähän huonossa paikassa näytettä ajatellen).

Jälkikäteen ajatellen, olisi säästynyt paljolta stressiltä, jos ei olisi mennyt koko seulontaan...jotenkin en ole vielä osannut kauheasti iloita tästä, kun aluksi koko juttu tuntui tosi epätodelliselta (ei juuri mitään raskausoireita väsymystä lukuunottamatta) ja sitten kun näki sen sintin siinä ultrassa ja innostui todenteolla, niin piti ruveta pohtimaan näitä kromosomiasioita...

Tulipahan tilitys. Onko muita seulaan jääneitä ja miten suhtaudutte asiaan? itse olen jo rauhoittunut ensijärkytyksestä ja jotenkin on sellainen olo, että kaikki on ok, vaikka eihän sitä voi varmaksi tietää edes tutkimuksen jälkeen.

 

Tervetuloa uudet, kiva saada lisää juttukavereita!

Jenni83, joskus näistä ulkoistuksista ja ostopalveluista on oikeasti jotain iloa. Meillä nimittäin on myöskin ostettu nuo ultrat (sekä NP että rakenne) ostopalveluina tuolta Tampereen Terveystalolta. Kävimme tänään mieheni kanssa NP ultrassa ja se veti kyllä tämän mamman hiljaiseksi!!! Olen aivan mykistynyt ja onnesta mykkyrässä =)

Kyllä on meinaan viidessä vuodessa hommat muuttuneet! Viisi vuotta sitten kävin samanlaisessa ultrassa ja siellä tosiaan mitattiin vain tuo niskaturvotus ja hyvä kun lapsen isälle näytettiin yhtään mitään. Äijä vaan sanoi että "isä se istuu siellä verhon takana siihen asti kun minä annan luvan tulla katsomaan". Lääkäri äijä oli vanha ja erittäin huonolla tuulella, hyvä kun vilautti näytöstä masuasukkia. Mitään ylimääräistä ei tehty, ei selitetty. Lukema kun saatiin niin pöksyt jalkaan ja kotio.

Mutta mitäs tänään, huhhuh. Ensinnäkin huoneessa oli tuleville vanhemmille oma näyttö mistä ihmetellä toimitusta. Kätilö täti se katseli omalta näytöltään. Hän selitti kaiken juurtajaksain ja tutki todella paljon asioita. Selkärangan, raajat, kuunteli sykettä että onko tasainen, aivot, munuaiset, munuaisaltaat, napanuoran, istukan... siis kaikki tämän vielä nuon niskaturvotuksen lisäksi. En edes miettinyt että mitä tulee riski luvuksi kun olin niin sanaton tuijottaessani vauvelia ruudulla... ja sain tuijotella sitä ihanaa näkyä kauan! Ja mies meni ihan sekasin =) Voi sitä puheen pulputuksen määrää. Jouduin jo sanomaan että ole hetki hiljaa kun mä haluan kuunnella. Ja tämä oli hänelle tämän uuden tulokkaan ensi näkeminen. Täti myös näytteli lasta monesta kulmasta ja myös 4D kuvana! Sitä en olekaan ikinä päässyt pojan kohdalla kokemaan. Uskomaton fiilis, ihan kaiken kaikkiaan. Tämä kaikki siis sillä sauvalla. Tämän lisäksi tätsy vielä ultrasi vatsan päältä erikseen jotta pystyi kertomaan istukan sijainnista. Kuvia saatiin mukaan, myös yksi 4D kuva. Ultrauksen jälkeen syötettiin kaikki arvot koneelle ja sain riskilukemaksi 1:750. Niskaturvotus oli 0,39 eli ihan normaali. Kätilö oli sietä mieltä että mitään huolta ei lukemien ja kaiken hänen näkemänsä perusteella ole. Mun ikä synnyttäessä (syksyllä siis 35v) nostaa riskiä kuulemma todella paljon ja siksi lukema on tuollainen. Jos olisin alle 35v nin lukema olisi vielä parempi.

Mutta että Jenni83, sulla on mukavat hetket vielä tulossa =) Ja uskon ja toivon että teillä kaikilla muillakin!!! On noi hienoja vehkeitä keksineet nuo viksummat....

Mä ihailen sua Sammis! On todella upeeta että noin huonojen kokemusten jälkeen jaksat vielä lähteä uudelleen odottamaan lasta. Kukaan ei osaa sanoa millainen kaveri sieltä tällä kertaa tulee mutta koko sydämestäni toivon että saat tällä kertaa erilaisen kokemuksen. Itelläni on ainakin ihan eri fiilikset tässä raskaudessa kun ensimmäisessä. Asiat ovat jo jokin verran tuttuja ja nyt voi nauttia eri hetkistä. Tietää mitä on tulossa eikä ole kiire siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Uskon että sama fiilis on myös pienen vauvan kehittyessä taaperoksi ja siitä taas lapseksi. Ei ole enää kiire ja hoppu että "koska se kävelee" ja "koska se kääntyy", "koska se syö itse" jnejne. Jokaisesta vaiheesta nauttii kun tietää että kyllähän se joskus kääntyy, konttaa, kävelee ja syö itse. Ja yht'äkkiä kaveri onkin niin iso että ei mahdu syliin ja lähtee kouluun. Jep, tiedän myös että väsyneenä ei IHAN tunnu tältä mutta jotenkin haluan uskoa että sitä viisastuu vanhetessaan eikä ole niin malttamaton kaiken suhteen.

Ja näin vastapainoksi haluan kertoa että lapsi voi oikeasti olla myös helppo. Poika on nukkunut laitokselta asti todella hyvin ja ihan pienenäkin herännyt vain max. kaksi kertaa yössä. Sairaalassa olin ihan huolissani kun naapureiden vauvat huusivat yötä päivää ja kysyinkin hoitajalta että mikä lastani vaivaa. Ihana nainen, hän istun viereeni, katsoi minuun ja sanoi että tiedätkö että tasapainoisella ja onnellisella äidillä on tasapainoinen ja onnellinen lapsi. Lopetin kyselyni siihen =) Myöhemmin selvisi että vieruskaverini lapsi huusi vierotusoireiden vuoksi. Hänen äitinsä kun oli synnärille asti polttanut tupakkaa ihan kunnolla.

Silti ensimmäinen vuosi ei ollut myöskään minulle helppo vaikka poika olikin monen mielestä unelma lapsi. Minulle muutos oli todella iso. Olin juuri löytänyt mieheni, ollut sitä ennen 6v. yksin ja hups, olin raskaana. Imetys ei onnistunut ja tunsin itseni todella huonoksi. Poika oksenteli oikein kaaressa todella pitkään ja vasta 1v iässä hänellä todettiin paljon ruoka-aine allergioita. Kotona seinät alkoivat kaatumaan päälle ja iso elämänmuutos ahdisti. Arki muuttui täysin ja olin ihan pihalla. Olin tottunut menemään ja tulemaan ilman mitään sitoumuksia mihinkään ja nyt oli sekä mies että lapsi. Erittäin opettavainen vuosi =) Jos siihen olisi vielä päälle poika ollut samanlainen... tai edes yhtään sinne päinkään... kun Sammiksen poika niin en tiedä miten olisin selvinnyt. Joten Sammis, sä olet jo nyt voittaja!

Tulipas tätä tekstiä taas paljon =) Annikki 27:lle piti vielä kirjotella että pystyisitkö pitämään pitkien päivien välissä kunnon taukoja? Käymään vaikka happihyppelyllä pihalla tai muuten vaan "oikasemaan itseäsi"? Onko noloa ottaa asiakkaiden tiloihin välipaloja jolla jaksaisit ja hallitsisit tuota pahaa oloa? 10h päivässä koko viikon on kyllä tosi paljon! Ite tein eilen 11h päivän (osa siitä autossa istumista) ja olin ihan puhki kun pääsin kotiin. Koita jaksottaa nuo päivät jotenkin lyhyisiin pätkiin niin jaksat paremmin.

 

Tervetuloa Twiggyllekin, minulla vielä seula edessä, joten en vielä osaa sanoa. Ekassa raskaudessa ei turvotusta ollut.
Mulla on maha pullahtanut esiin ihan selvästi. Turvotusta ei ole enää niin paljoa, äitiyshousujen käyttö on auttanut asiaa huomattavasti. En ole enää iltaisin räjähdystä odottava kaasupallo.
Eilen kerroin esimiehelle, kun ajattelin että kohta varmaan porukka arvaa. Hän otti asian hyvin vastaan, totesi vaan että tulee olemaan vaikeaa löytää sijaista. Onneksi ehdin yhden ison projektin vetämään kunnialla loppuun ennen kesää, ja esimieheni yrittää löytää talon sisältä henkilön, joka voisi jo keväästä alkaa toimia työparinani. Tämä helpottaisi sitten varsinaisen sijaisen koulutusta. Toisaalta vähän harmittaa taas jäädä työelämästä pois, vaikkakin vaan vähäksi aikaa. Pidän työstäni. No, sitten kun on kotona lasten kanssa niin työt unohtuu. On sekin omalla tavallaan ihanaa aikaa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuka kolleegoistani uskaltaa ensimmäisenä tiedustella, että olenko raskaana...

Annikille: Vaikea tilanne sinulla. Huolehdi vaan, että on vesipullo ja välipalaa aina mukana. Itselläni on työpöydän laatikossa aina hätävarana karkkipussi. Ota yksi karkki suuhun 10 minuutin välein, se ainakin minulla helpottaa jos on vaan pakko jaksaa. Älä tässä vaiheessa liikaa huolehdi herkuttelusta, alun pahoinvointi menee kuitenkin kohta ohi, ja sitten voit palata terveellisempään ruokavalioon.
Ja jos mitenkään mahdollista, pidä pieniä jaloittelutaukoja. Itse nousen aina työhuoneessani vähintään kerran tunnissa seisomaan ja venyttelemään. Ja mukavat, kiristämättömät vaatteet päälle.

 

Aika aikasessa vaiheessa teillä on vatsa pullahtanut esiin! Mulle menee vieläkin kaikki pillifarkut ym. vaatteet heittämällä päälle ja viikkoja on nyt 13+1...vatsa on tosin iltaisin kuin ilmapallo ja näytä siltä kuin olisin paljon pidemmällä, mutta aamuisin on vain pieni pömppö. Odotan oikein, että vatsa tulisi näkyviin kunnolla.

 

Pahoinvointini ei ole vielä hellittänyt, joten en ole montaa viestiä jaksanut kirjoitella. Tänäänkin olen oksennellut useita kertoja, mutta lopulta sain syödyksi yhden leivän, jota en ole (vielä) oksentanut. Maha on hiukan kasvanut, mutta pystyn pitämään vielä osaa entisistä vaatteistani. Tosin osa farkuista on jo käynyt tiukiksi enkä ala niitä enää edes yrittää päälle. Kävin ostamassa parit löysät housut, mutta nyt pitäisi hankkia sellaiset siistit mustat/tummat housut ja mammafarkut lisäksi, koska viime päivinä entiset vaaatteet ovat alkaneet painaa vyötärönauhan kohdalta, vaikka muuten menisivätkin jalkaan.

Lopultakin sain lasketun ajan, joka myös minulla on 1.9.2010, eli samalle päivälle "tähtääjiä" sitten on useampi täällä. Ultrassa kaikki ok.

 

Nopeeta vastailen...
Esikoista odottaessa sain vartoilla tosi kauan, että maha kasvaa. Olin tosi luikku ja kuvista päätellen maha alkoi kasvamaan KUNNOLLA vasta 5kk jälkeen. Huhtikuussa tyttö syntyi ja vauva maha mulla oli vasta kunnolla joulu/tammikuussa.
Nyt tätä toista odottaessa maha turpos tosi aikaisin. Vaikka olen vieläkin aika pieni, niin meikäläisen kohdalla ainakin pitää paikkansa, että toista odottaessa maha nousee aikasemmin esiin, vaikkakin osasyy on tää järkytön turvotus!
En ole tammikuun lopun jälkeen pystynyt pitään omia farkkuja, parit housut menee ja jos tarvii paljon istuskella esim autossa yms laitan mammahousut.
Tää mun maha on nyt saman kokoinen varmaan, kun esikoista odottaessa 4 kuulla!!!
Vaikka viimeksi maha kasvoikin tosi hitaasti aluksi, niin lopussa se oli VALTAVA!!!
Kaikki meinas, että kaksoset tulee. Mutta lyhyellä (nippa nappa 160cm) kai sitten maha kasvaa suoraan eteenpäin...
Saa nähdä miten tässä käy, kun maha tällein jo pömpöttää...

Vointeja masuille!!!

rv 11+4

 

Jenni83: Mulla kanssa oli esikoisen kanssa aivan valtava maha, joka tuli jo kyllä ajoissa esiin. Mutta ei ihan näin ajoissa! Muistan vaan, että nt-ultraan mennessä ei ollut epäilystäkään siitä, että olinko raskaana vai en! Mulla on pituutta 176 cm, mutta kohtu eteenpäin "kallellaan". Se vissiin selittää, miksi näkyy niin aikaisin.
Mullakin on vielä turvotusta, ja sen lisäksi vähän löysää löllöä tässä vatsan tienoilla, joka tietysti lisää mahan kokoa.

Syysmiss 9+5 (piti oikein laskea)

 

Moi pitkästä aikaa!

Ihanaa että te muut jaksatte kirjoitella!!¨
Mulla on ollut niiin saamaton olo että viimekerrasta onkin päässy vierähtämään jo hyvä tovi..

Pahoinvointi pitää aikalailla valtaa, aamulla oksentelua ja illalla muuten vaan tosi surkea olo sekä turvotus. Alkaako teillä jo pahoinvointi hellittää? Mikä Syyspaketin olo on? Toivottavasti parempi!

Mulla oli jo reilu viikko sitten ensimmäinen neuvolalääkäri. Ultrattiin ja näin pikkutyypin sykkeineen ) Ihanaa!!
Lääkärin oli tarkotus olla vasta 12. vkolla, mutta pienen ruskean vuodon (joka jo kolmatta viikkoa jatkui) ja kaikenkirjavien kipujen vuoksi ihana neuvolantätini laittoi mut lääkärille heti!
Kaikki oli niinkuin siinävaiheessa pitääkin ja mitään syytä millekkään ei löytynyt, mutta olihan helpotus ja huokaus nähdä siellä ihan oikeaa elämää. Jaksaa tähän kurjaan oloon suhtautua vähän erilailla!
Ingalle paljon tsemppiä vuotojen kanssa!! Toivottavasti loppuu pian!

Tääläkin on nyt sikainfluenssarokote otettu. Käsi oli turkasen kipeä muutaman päivän mutta muita oireita ei onneksi ilmaantunu.

Vauvamahaa mulla ei oikeestaan pahemmin näy. Iltaisin kyllä pömpöttää hurjana mutta se nyt on sitä turvotusta. Aamulla näyttää vielä aika normaalilta. Oon kyllä minäkii jo joutunu mammahousut esiin kaivamaan just tuon turvotuksen takia.

Mitäs muuta.. Sammis ja Twiggy tervetuloa
Mulla on Sammis yhdellä ystävällä ollut myös viimeisen parin vuoden aikana kolme keskenmenoa ja nyt hän onnellisesti pörrää viikolla 29 Tsemppiä myös sinne ja huoletonta odotusta!

Ainiin ja me ollaan kerrottu mun siskolle (heti ekana) vanhemmille (poislukien mun isä jota näen vain pari kertaa vuodessa) sekä lähimmille ystäville. Muut saa vielä odotella.
Mua etukäteen hirvitti tavallaan miehen vanhemmille kertoa, koska reilu puolitoista vuotta sitten kun kerrottiin että esikoisemme on tulossa (ensimmäinen lapsenlapsensa) reaktio oli: ei mitään. Tuleva mummo onnitteli hiljaa eikä oma-aloitteisesti ottanut asiaan puheeksi sen jälkeen varmaan kuukausiin. Olin todella äimistynyt ja pettynyt!
No kyllä nuo nykyisin on pojantyttärestään kovin innoissaan ja reaktio tähän uuteen tulokkaaseen oli vähän kivempi. Tosin vaarin suusta en ole kyllä kuulluut aiheesta sanaakaan...

Mutta palaillaan!


Mai 10+0

 

poistuu tältä listalta.
lääkäri ei nähny sykettä enää tänään.
maanantaina tyhjennys.
onnea kaikille muille.minä paimennan tätä yhtä tervettä poikaa joka onneks on siunaantunu.

 

Osanottoni tintitys!!!
Paljon voimia ja jaksamista!

 

Osanottoni myös multa tintitys. Onpa surullista. Voimia!!!

Jenna 11+0

 

Voi ei tintitys. Paljon voimia.

 

Tintitys, hirveesti voimia sinulle. Oli ikävä kuulla menetyksestäsi

 

Tintitys: voi miten surullista, suuren suuret pahoittelut ja jaksamista jatkoon!