Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

@kirsillevauva On ollut hetkiä jolloin ei näy valoa tunnelin päässä vaikka kuinka yrittää, sitten on hetkiä jolloin ajattelee että jospa kuitenkin vielä onnistuu, ja jaksaa yrittää. Aina miettii että mitä jos jotain tapahtuu että vielä saa oman pienen nyytin syliin. Pakko yrittää ajatella positiivisesti. Tosin jos nyt ei onnistu, niin tiedän vajoavani tosi syviin vesiin, kunnes taas jaksan edes ajatella että voisi joku ihme tapahtua. Toisaalta olen luovuttanut jo vuosia sitten, en usko saavani lasta koskaan, olen sitä paljon itkenyt ja surrut. Toisaalta haluan uskoa että mitä jos kuitenkin.. Siskoni oli sairaanhoitajana naistenpolilla kauan sitten ja sanoi että valitettavasti sellainen nainen joka ei ole raskautunut saa varmemmin lapsen, kuin sellainen jolla menee kesken aina. Koska alkion saa naisen kohtuun, mutta jos menee kesken, ei sille yleensä mitään voi. Totta, vaikka kuinka sattuukin. Jos olisi 50 000€ ylimääräistä, niin menisin ulkomaille sijaissynnyttäjää käyttämään. Ei vaan ole sellaista summaa

 

@Ramiina onpas kurjan kuuloista. Minullakin tuli tippa linssiin täällä puolestasi. Toivotaan että olisi vaan niistä munasoluista kiinni ja saisit näistä hoidoista avun Olikos niin, että olet vielä suht nuori,3-kymppinen? Olisko adoptio yksi vaihtoehto? Onhan tietysti mahdollista että sijaissynnytys ehtisi vielä tulla Suomeenkin takaisin jo vaikka ennen 4-kymppisiäsi. 50 000€ ON tosiaan iso raha mutta ehkä sen saisi kokoon jotenkin pitkällä 10vuoden-15vuoden suunnitelmalla? Itsekin haaveilen sijaissynnytys vaihtoehdosta, mutta minulla tulee aika vastaan, en ehtisi kerätä summaa kasaan. Samoin adoptio omalla kohdalla pois suljettua, minulla kun on masennusta taustalla.

 

@Netty79 Niin, ei tiedä mistä keskenmenot johtuvat, tappajasoluja ainakin on liikaa. Juu, 34v. Adoptointi ei ole vaihtoehto, valitettavasti. Haluaisin adoptoida, mutta en pääsisi "seulasta" läpi terveydellisistä syistä. Suomessa jos sijaissynnytys tulisi taas lailliseksi, siihen saa käyttää vain siskoja tai läheisiä ihmisiä, minun siskoni ovat jo lähemmäs 50v, eikä ole ketään läheistä naista. Ja säästäminenkin on aika huono vaihtoehto kun pitää hoitaa laskut ja lainat ym. Eli this is it..

Enää 4 yötä siirtoon

 

@Ramiina No joo, eihän tämä taida meillä kellään niin yksinkertaista olla.. Täytyy vaan toivoa että hoidot auttavat. Tilastot ovat ainakin lupaavia ja jos monta kertaa yrittää niin pitäisi päästä sinne onnistujien puolelle jossain vaiheessa. Onnea siirtoon!

 

@Ramiina, nyt kaikki toivo noihin siirtoihin! Ikävä kuulla, ettei adoptio ole vaihtoehto! Onkos itten sijaisvanhemmuus? Siinä toki pieni riski, että lapsi palautuu biologiselle vanhemmalle? Onneksi olet tosiaan "nuori" vielä, joten ihmeille on aikaa <3. Itse olen miettinyt, että jos tämä hoito ei tuo tulosta, aletaan tukiperheeksi. Eihän se omaa vauvaa korvaa, mutta saa ainakin hoivaviettiä hoidettua

 

@kirsillevauva Onko sullakin kohta siirto? Ja ihanaa jos suunnittelette tukiperheeksi ryhtymistä. Mutta toivotaan vielä sitä steppiä ennen jos tärppäisi

 

Ei se aika paranna vartaloa ja synnytyselimiä, vaan huonontaa vain. Eli ei se aika tässä ihmeitä tee, pahentaa vain tilannetta. Valitettavasti.
Sijaisperheeksi olemme miettineet jo kauan, mutta siinäkin on se ettei se lapsi ole sinun, vaan vain "lainassa ja hoidossa", lasta tulee pitää omana, mutta ei kuitenkaan, koska pitää olla, ja taata hyvät suhteet biologisiin vanhempiin/sukulaisiin. Eli se vaihtoehto ei ole sitä varten että haluamme oman lapsen. Vaan siksi että haluamme auttaa lapsia ja antaa jollekin hyvän elämän. Me olemme toimineet tukiperheenä jo yli 9 vuotta, useammalle lapselle

 

Niin ja kiitos rakkaat kanssakumppani naiset, toivotaan parasta nyt

 

Kätilö varoitti, ettei välttämättä päästä tuoresiirtoon, koska kuukautiset loppui estrogeeniin. Mieli ollut aika maassa, luulen, ettei nää hormonit sovi mulle. Tänään tuli tippa silmään, kun junassa oli niin ihana vauva ja äiti osoitti niin paljon rakkautta <3

@Ramiina, hienoa kuulla, että toimitte tukiperheenä. Ainakin teillä on tärkeitä lapsia elämässä, vaikkeivat omia olekaan

 

@kirsillevauva Voi ei, toivottavasti pääset siirtoon

 

Nyt on lahjasoluneuvonta takana. Tosi omituinen fiilis jäi. Mitä siellä edes siis on tarkoitus käydä läpi? En saanut mitään jutteluapua, lähinnä iskettiin faktoja pöytään: lakiasioita, kuinka luovuttaja saa lopettaa prosessin milloin haluaa paitsi kun alkiot on tehty, kuinka lapsella on sisaruksia joihin heillä on oikeus, luovuttajat haluaa tutustua lapsiin ja lapsilla on heihin oikeus, lahjasolutausta aiheuttaa identiteettikriisejä ja ne ei paikkaannu ellei lapsi pääse tutustumaan luovuttajaan ja pitää nyt vaan työstää tää suru geenien loppumiselle kun lapsi sitten on mun miehen ja jonkun toisen naisen tuotos. Lisäksi luonteenpiirteistä ja ulkonäöstä joka nyt tulee luovuttajalta ja siihen ei mun kasvatus vaikuta (joo toi ulkonäköasia nyt olikin mulle ihan selvä juttu). Sit kun jotain tuntemuksia kerroin ni jätti vastaamatta eikä kommentoinut mitenkään.

Vähän jäi kuiva fiilis.

 

@nyuu Kuulostaapa kovin ikävältä..! Olen pahoillani että sulla on ollut urpon kuuloinen "neuvoja". Yksi syy meillä oli tehdä hoitoja Virossa juurikin se että luovuttaja on anonyymi, ei tarvitse pohtia saako joku joskus tietoonsa luovuttajan henkilöllisyyden. Mieheni puolen perhe ei edes tiedä luovuttajasta, luulevat että on omilla soluilla. Minun perheeni tietää, koska ovat eläneet kanssani läpi kaikki hoidot ja keskenmenot.

 

@nyuu Höh, kuulostaa siltä että niillä on joku lista asioita mitkä lain myötä tulee kertoa, mutta sitä läpikäydessä on sitten jäänyt huomaamatta että olisit ehkä kaivannut jotain muutakin siltä keskustelulta kuin ennalta laadittua listaa.
Kuulostaa muuten tosi oudolta että muka pitäisi ajatella että sillä lapsella on sisaruksia. En kyllä jaa tätä näkemystä. Geenit jakavat mutta se siitä. Mä en aio vaivata päätäni millään luovuttajien perheellä, mulle on joku ihana ihminen luovuttanut soluja jotta saisin lapsen, ei siksi että he itse haluaisivat lisää niitä tai lisää perhettä.
@kirsillevauva Mulla kans itku herkässä, nää hormoonit ei todellakaan sovi mulle.. Jännä kuulla että miten mun ERA-testin käy kun ne menkat tyssäsi täälläkin.

 

@nyuu, meillä oli ihan erilainen kerta neuvonnassa. Toki varmaan vaikuttaa, mitä neuvonnassa oleva haluaa puhua? vai pitikö se jotain monologia? Meillä ensimmäinen käynti keskusteltiin meidän parisuhteesta ja vauvahaaveista, ja mun lapsista. Mies vielä epäröi hoitoihin lähtöä. Toisella kertaa puhuttiin solujen käytön vaikutuksesta lapseen ja kuinka kertoa lapselle asiasta. Meille saattui tosi pätevä psykologi. Onhan niitä monenlaisia. Mistään "vanhemmuus- tai sisarussuhteesta" luovuttajaan ja tämän lapsiin ei puhuttu, päinvastoin psykologi neuvoi, ettei puhu lapselle toisesta äidistä, vaan luovuttajasta, ettei sekoita lasta. Itse olen salaa haaveillut kahdesta lapsesta, jotta lapset saisivat geneettisen täyssisaren ja ikätoverin (mun nuorinkin lapsi jo 12-vuotias).

Huomenna olen viisaampi, ultra

 

@kirsillevauva joo aika pitkälti puhui yksin tuo neuvoja. Mä menin jotenkin ylläritunteikkaaks ja ihan lukkoon, aloin itkemään melkein heti niin en saanut sanaa suustani. Eikä mulla oikein mitään kysymyksiäkään ollut. Mies sit jotain kommentoi väliin, mä vaan itkin/pidättelin itkua. En itekään tiedä miks otin niin raskaasti ton. Sit kun se alkoi puhumaan niitä asioita rikkinäisestä identiteetistä niin eipä siihen sit enää tehny mielikään sanoa mitään.

Ei hänkään siis sanonut et luovuttaja ois toinen äiti, mut sitä et lapsi haluaa selvittää identiteettinsä ja se tulee luovuttajalta. Kun multa ei lapselle periydy oikeestaan mitään, sosiaalinen ympäristö muovaa kuulemma loppujen lopuksi tosi vähän. Ulkonäkö (tää nyt oli selvääkin) , luonteenpiirteet ja taidot tulee luovuttajalta. Et jos luovuttajaa ei saa tavata lapsi on jotenkin ei-kokonainen. Tää alko vaan ittee harmittamaan niin paljon et tuli fiilis että tässä tehdään nyt jotain vääryyttä. Mun itsekkäästä tahdosta saada lapsi niin alan tekemään jotain identiteettipuolta. Ja surettaa se ajatus et mä en oo sille lapselle mikään, vaan puolet identiteetistä tulee mun mieheltä ja toinen puoli luovuttajalta.

Toi sisarusasia on vähän omituinen kans. Miks ne tapais toisiaan? Siks et näkisivät et jaa, ton näkösiä te ootte. Sekin tuntuu vähän kurjalle. Et he on sisaruksia keskenään , kun luovuttaja on sama. En oikein osaa pukea sanoiksi mut ehkä tajuatte mitä ajan takaa. Et se geneettisyys just määrittää niin paljon, että he on sisaruksia. Mä ja muut äidit jotka on toivonut ja kasvattanut ja rakastanut ei oo mitään , mut se geeniperimä ratkaisee.

 

Itse en koe luovuttajan tai hänen lastensa olevan mitään sukua mahdolliselle tulevalle lapselleni. Luovuttaja on ihana ihminen joka antoi minulle lahjaksi solujaan, joilla minä ja mieheni voimme luoda lapsen/lapsia, jos Luoja suo. En usko että kukaan luovuttaja miettii luovuttaessaan että "Annanpa lapseni toisille kasvatettavaksi ja myöhemmin haluan hänet osaksi elämääni". Uskon että he luovuttavat hyvästä sydämestään jotta meillä mahoillakin olisi mahdollisuus lapsiin. Ja täällä Virossa ei onneksi ole edes mahdollista selvittää luovuttajaa. Huomenna siirto

@Rusakkonen Miten meni siirto? Siirrettiinkö sulle yksi vai kaksi alkiota? Nyt nautit ja lepäilet Toivon sydämeni pohjasta että saatte tämän pienokaisen terveenä syliin asti syyskuun lopussa

 

@kirsillevauva On ollut hetkiä jolloin ei näy valoa tunnelin päässä vaikka kuinka yrittää, sitten on hetkiä jolloin ajattelee että jospa kuitenkin vielä onnistuu, ja jaksaa yrittää. Aina miettii että mitä jos jotain tapahtuu että vielä saa oman pienen nyytin syliin. Pakko yrittää ajatella positiivisesti. Tosin jos nyt ei onnistu, niin tiedän vajoavani tosi syviin vesiin, kunnes taas jaksan edes ajatella että voisi joku ihme tapahtua. Toisaalta olen luovuttanut jo vuosia sitten, en usko saavani lasta koskaan, olen sitä paljon itkenyt ja surrut. Toisaalta haluan uskoa että mitä jos kuitenkin.. Siskoni oli sairaanhoitajana naistenpolilla kauan sitten ja sanoi että valitettavasti sellainen nainen joka ei ole raskautunut saa varmemmin lapsen, kuin sellainen jolla menee kesken aina. Koska alkion saa naisen kohtuun, mutta jos menee kesken, ei sille yleensä mitään voi. Totta, vaikka kuinka sattuukin. Jos olisi 50 000€ ylimääräistä, niin menisin ulkomaille sijaissynnyttäjää käyttämään. Ei vaan ole sellaista summaa

@Ramiina - Lontoossa kasittaakseni sijaissynnyttaja ei ole lainkaan noin kallis. Katso hinnastoa Harley Street Fertility Clinic:in sivuilla ... jos ymmarran oikein, niin yllattavan halpaa on...?

 

Nyt on lahjasoluneuvonta takana. Tosi omituinen fiilis jäi. Mitä siellä edes siis on tarkoitus käydä läpi? En saanut mitään jutteluapua, lähinnä iskettiin faktoja pöytään: lakiasioita, kuinka luovuttaja saa lopettaa prosessin milloin haluaa paitsi kun alkiot on tehty, kuinka lapsella on sisaruksia joihin heillä on oikeus, luovuttajat haluaa tutustua lapsiin ja lapsilla on heihin oikeus, lahjasolutausta aiheuttaa identiteettikriisejä ja ne ei paikkaannu ellei lapsi pääse tutustumaan luovuttajaan ja pitää nyt vaan työstää tää suru geenien loppumiselle kun lapsi sitten on mun miehen ja jonkun toisen naisen tuotos. Lisäksi luonteenpiirteistä ja ulkonäöstä joka nyt tulee luovuttajalta ja siihen ei mun kasvatus vaikuta (joo toi ulkonäköasia nyt olikin mulle ihan selvä juttu). Sit kun jotain tuntemuksia kerroin ni jätti vastaamatta eikä kommentoinut mitenkään.

Vähän jäi kuiva fiilis.

@nyuu - olipas omituinen sessio. Ei tainnut olla Dextran psykologi, meilla oli kylla ihan erilaista. Saatiin olla itse oikeastaan koko ajan aanessa. Ainoa virallisempi juttu oli, etta suosittelivat luovutustaustan kertomista lapselle.

 

Kiitos muistamisesta!!! Siirto oli tanaan. Oikein matkapaiva nyt taallakin, kun ei enaa paakaupunkiseudulla asuntoa. Ensin ajo akupunktioon; sitten klinikalle (rakko tosiaan taynna...! ). Siirto sujui aivan ihanasti, ei ole ikina ennen suorastaan ‘sujahtanut’ sisaan. Niin helposti meni. Ja sitten jopa näin alkion ihanasti monitorista. Oikein hyvin nakyi, ja sinne kohtuun hienosti pujahti! Sitten lepailin klinikalla ja sitten uudestaan akupunktioon. Sen jalkeen apteekkiin ja ruokaa is etsimaan. Nyt autossa kotimatkalla.

Kavi myos niin jannasti, etta tiistaille tuli kaksi tyohaastattelua! Jos vaikka tulisi seka vauva etta pysyva tyopaikka... Taytyy uskoa, etta asiat tapahtuvat oikeaan aikaan - ja toivottavasti tama on nyt sitten se oikea aika ja asiat tosiaan tapahtuvat... ainakin siis se meidan ikioma, ihana vauva!!!

 

@Rusakkonen kertakaikkiaan ihania uutisia! Kunpa nyt onnistuis kaikki kerralla, työ ja vauva! <3 mäkin haluaisin uskoa just tohon et kaikki aikanaan ja kaikella on tarkoituksensa!

 

Päästään siirtoon, kohtu oli juuri kuten pitikin. tarkempi aikataulu selviää tänään

 

@Rusakkonen Mahtava kuulla että siirto sujui hyvin Toivotaan että vauva ja työ löytävät molemmat tiensä luoksesi
Niin ja kiitos vinkistä, käyn katsomassa tuon ehdottamasi klinikan. Tosin jos siellä merkataan syntymätodistukseen äidiksi sijaissynnyttäjä, niin se ei käy. Koska sellaisen lapsen tuominen Suomeen on haastavaa. Helpompi kun merkataan suoraan syntymätodistukseen vanhemmiksi meidät. Ja hei, toivottavasti ei sitä tarvitse pohtia vaan nyt tapahtuisi ihme!

Meillä oli myös pitkä matka perille, ensin 2,5h satamaan, sitten 2,5h laivalla yli, taas 2,5h Tartoon hotellille. Paremmilla keleillä pääsee nopeammin, täällä ei aurata teitä niin on huono ajokeli, Helsingissä taas aamuruuhkat hidasti matkaa. Onneksi tultiin päivää aikaisemmin. Voi Luoja että nyt jännittää! 12.30 siirto

@kirsillevauva Onnea, ihanaa että pääset siirtoon!

 

Apua, kaikillako täällä nyt yhtäaikaa tapahtuu jotain, jännää!

Kaikille täältä minultakin peukut ja varpaat pystyyn nyt että tärppää! Koska teillä testaillaan?

Itse kävin ERAa varten ultrassa, testi ensi viikolla sitten. Vielä on psykologikäynnitkin edessä, täällä ei siis juuri nyt ole tapahtumassa mitään erityistä.

@Rusakkonen , Katselin tuota mainitsemaasi klinikkaa, mutta en oikein ymmärtänyt, oliko tuossa mainittu synnyttäjälle maksettuja korvauksia? Olen itsekin vähän tätä asiaa googlaillut ja edullisin mihin olen törmännyt oli juurikin 50t€ tienoilla. Olisihan se ihanaa jos jossain olisi edullisempia hoitoja.
Ja sitten tuo @Ramiina n mainitsema haaste,että miten sen lapsen tänne Suomeen saa? Tietääkö kukaan missä maissa siihen todistukseen sitten kirjataan tulevat vanhemmat lapsen vanhemmiksi eikä sijaissynnyttäjää? Voi kun olisi joku kristallipallo joka kertoisi ettei tarttisi tällaisia miettiä Että kyllä me vielä onnistutaan..

 

Sijaissynnyttaja-asia - itse asiassa en tieda asiasta mitaan, huomasin tuon vain hinnastossa, varmaan pitaisi googlailla Britain + surrogate treatment, en ole viela tehnyt sita. En myoskaan tieda syntymatodistuksista mitaan, mutta sen tiedan, etta Briteissa syntymatodistus voidaan korjata, jos tallainen menee korjauksen piikkiin, en tieda. Se, kuka ensin saa selville, kertokoon! Missa muuten tuo 50 000e olisi?

 

OK - googlaamalla sain selville seuraavan:

https://www.hfea.gov.uk/treatments/explore-all-treatments/surrogacy/

Yhden klinikan sivuilta myos:

https://www.manchesterfertility.com/treatments/fertility-treatments/surrogacy/

U.K.:ssa ei saa mainostaa surrogaattia, mutta tietyt jarjestot voivat auttaa (ks. erit. 1. linkki). Eli pitaa loytaa oma jollain tavalla. Palkkiota ei saa maksaa, mutta kohtuulliset kulut saa. Laillinen vanhemmuus vaihdetaan oikeuden paatoksella. Tuskin kestaa kovin kauan, oikeus voi toimia nopeastikin ja varmasti asianajaja olisi hyva, mutta ei tietenkaan varmaan ihan paivassa.

Donated eggs myos mahdollista.

Kustannukset arviolta 7000-15000 puntaa.

Eihan meista kukaan tata tietoa tarvitse, vai mita?!? Kaikki me onnistutaan muutenkin! Mutta hienoa tietaa tallaisestakin takaportista.