Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

@Rusakkonen Jep, kiitos sydämestä Ja toivotaan että on vaan harmitonta tiputteluvuotoa sulla, isosiskollani oli yhdessä raskaudessa muistaakseni rv 10 asti vuotoa, joka sitten lopulta loppui ja lapsi syntyi terveenä ajallaan. Tietenkin se ahdistaa ja pelottaa, ja joka vessassakäynti on tuskaa kun paniikissa odottaa mitä sieltä vuotaa. Onnea työpaikasta

@Netty79 Ryntäsin myös vessaan kun vihdoin pääsin alas. Lääkäri sanoi vaan että täytyy ottaa varovasti se päivä, mutta saa käydä vessassa jne. Eikä saa saunoa, harrastaa seksiä tai kylpeä, se siis tarkoittaa koko alkuraskautta. Me ollaan aina oltu yksi yö kauemmin Virossa, jotta saan maata siirtopäivän rauhassa. Mutta ei kai ne alkiot sieltä mihkään valu ja katoa vaikka tekisi jotain enempi, on vaan oman mielenterveyden vuoksi hyvä olla rauhassa niin on tehnyt kaikkensa. Oman keskenmenohistoriani takia olen kotiintulosta asti vaan maannut ja levännyt, aion jatkaa samaa niin kauan kuin lapsi sisälläni on

 

¨Eka akupunktiohoito takana. Mulle tulee 5 kerran hoito, kaksi ennen operaatiota ja kolme jälkeen ennen raskaustestia. Hinta 360 euroa. Palvelu oli ihanaa ja lämmintä, minulla valui kyyneleet siellä. Ohjeeksi sain juoda ja syödä lämmintä ja huoneenlämpöistä ja lampöhoitaa kohdun seutua. Äsken katsoin telkkaa lämpöpullo vatsan päällä Minulla oli hoitajan mukaan ongelma huono verenkierto kohdun alueella, jota nyt yritetään elvyttää. On kyllä tosi hyvä fiilis. Laina on nyt kolmeen siirtoon ja jos ei onnistu, ja alkioita on jäljellä, pitää säästää.

 

@Ramiina, missä vaiheessa sulla on yleensä keskenmenot olleet? Toivotaan, että nyt ei käy niin! Olette vauvanne jo ansainneet!!!

 

@kirsillevauva Kuulostaa ihanan rentouttavalta
Mun keskenmenot ovat olleet rv 4 - 9. Mutta siis silloinkin rv 9 kävin ultrassa muutamana viikkona, ja alkio aina taantui, kerran sykki sydänkin, mutta seuraavalla viikolla ei enää. Saa siis olla nyt sydän syrjällään kauan jos tämä ihanuus pysyy kyydissä Tosin jos ultrassa kaikki näyttää normaalilta ja sydän sykkii, niin uskallan relata vähän. Koska aiemmin alkiot ovat aina taantuneet, niin normaalin raskauden näkeminen ruudulta rauhottaisi mieltä. Jos nyt Luoja suo että siihen päästään.

Ahdistaa valmiiksi maanantain hcg verikoe, viimeeksi se oli vähän ja piti ottaa monesti uudestaan, aina parin päivän välein. Eikä nytkään testit ole niin tummia että se sen 120 arvon ylittää verikokeessa. Meillä siis ohjeena: alle 10 tarkoittaa ei raskaana, 10 - 120 täytyy ottaa uusi verikoe 2 päivän päästä ja katsoa tuplaantuuko lukema, ja yli 120 että olet raskaana. Tiedän ihan varmaksi jo että uusintakokeeseen mennään keskiviikkona

 

Elän vaiheissanne mukana @Ramiina ja @Rusakkonen. Toivotaan, että Ramiinan arvo on korkea ja Rusakkonen plussaa

Mietin juuri, että on se jännää, kuinka sitä eläytyy tuiki tuntemattomien elämänvaiheeseen näin kovasti <3

@nyuu teilläkin kohta tapahtuu

 

Jännityksellä odotan @Ramiinan ja @Rusakkonen kuulumisia! Kertokaa ihmeessä mitä testi/ultra/verikoe näyttää! Ymmärrän hyvin näin kolme keskenmenoa kärsineenä et ei sitä varmastikaan pysty hyvillä mielin olemaan

Ja joo kohta täälläkin. Pitäis mennä apteekkiin hakemaan lääkkeet, en oo ees selvittänyt paljonko niihinkin saa rahaa uppoamaan nyt kun vuoden vaihteessa se kelan korvauskattokin taas nollaantui.

Mä oon vähän sivummalla pysynyt. Taas ollut keskustelua niin paljon ”kahdesta äidistä” ja sitä rataa et taas alkoi ahdistamaan koko lahjasolu. Tuntumaan sille et mitä tässä ollaankaan nyt tekemässä. Mut joo, välillä pitää ottaa vähän etäisyyttä et saa selvitettyä mitä itse oikein asiasta ajattelee.

 

Nyt on verikokeessa käyty, tulos pitäisi näkyä omakannassa n. klo: 12.00. Eli ramppaan siellä 11.00 asti kyttäämässä joko jo Heitettiin miehen kanssa omat arviot, leikkimielinen kisa kumpi on lähempänä. Tosin, meillä on vaan 10 eroa meidän arvioissa. Mies sanoi 40, minä 50. Muistelisin että viimeeksi siirrosta oli 36 ja kahden päivän päästä 63. Eli sinänsä olen näyttävästi enemmän optimistinen kun vertaa aikaisempaa kertaa. Jos on joku vaivainen 20 niin tungen pääni puskaan enkä tule ulos..
Nyt hetki lepoa sohvalla ennen lähtöä Dextraan tiputukseen

@nyuu Älä stressaa lahjamuniksesta, se on "vain" solu jonka sinä toivottavasti luot ihmiseksi. Ei sillä pienellä ole muita äitejä kuin juuri sinä. Mä en ainakaan ajattele edes hetkeäkään että lapsi mun sisälläni ei olisi mun! Toki sen tiedostaa että lapsi ei ole näköiseni, eikä peri luonteenpiirteitäni, mutta eihän niin välttämättä olisi edes jos munasolu olisi minun. Lapsi on varmasti mieheni näköinen ainakin osittain ja se riittää minulle. Älä kuuntele tietämättömiä kylmiä kakkiaisia!

 

@nyuu ei ole kahta äitiä kun lahjasolusta kyse. Puolet geeneistä tulee lahjoittajalta mutta ei äitiys. Sinun sisälläsi vauva kasvaa ja mikä tärkeintä, sinun kanssasi hän lähtee tutustumaan tähän maailmaan.

 

Hei, eipa tainnut onnistua, kylla se vuoto taisi lopulta eilen illalla eli pp10 muuttua kuukautisiksi. En paase ennen perjantaita testiin, mutta luultavasti tulos on taas se nolla. Jatkan viela laakitysta testiin asti.

Harmillista, jos ja kun tosiaan ei kai voi saada selville, mika meni vikaan, eli olikos se vain sitten se alkio niin huono, vai onko miehella tai minulla jotain todella perustavanlaatuisesti vialla, jonka kuitenkin ehka toivottavasti voisi korjata. Ainakin laihdutus ja vitamiinit tulevat jatkumaan. Meillehan tuli alun perinkin minua huomattavasti nuoremmalta luovuttajalta vain 8 solua, joista hedelmoittyi 5 ja sitten kayttoon 3 - kun jopa itsekin tallaisena kypsaan ikaan ehtineena sain aina aikaiseksi sellaiset 20 solua per kerays - niin ehka luovutus ei sitten valitettavasti ollut paras mahdollinen laadultaankaan. Mieheni on kylla nyt myos syonyt niita vitamiineja ja antioksidantteja, niin jos sitten toivon mukaan saataisiin parempilaatuinen saalis. Se on kylla mielessa, etta pitaisiko tassa menna sinne Locus Medicus -klinikalle Ateenaan etsimaan mielta joitain piilevia tulehduksia, jos tama ei tasta lahde kayntiin.

Eli nyt taidan ainakin yrittaa keskittya saamaan stressitason uuden pysyvat tyon myota pysyvasti hiukan alemmas ja sitten ensi viikosta aion yrittaa saada myos sen uuden luovutusohjelman kohtapian kayntiin. Varmaan kommunikoin taalla hiukan vahemman taas tassa vaiheessa, ennen kuin uutta tulee, mutta toki seuraan palstaa. Toivottavasti kuitenkin se nyytti viela joskus tulee, kun ihan viela kuitenkin tuntuu, etta sellainen siunaus olisi meille viela luvattu.

 

@Rusakkonen Voi kurjuus Oliko teillä kaikki luovuttajalta saadut alkiot jo käytetty? Harmi juttu, näihin kai voi niin moni asia vaikuttaa. Välillä tuntuu että miten pitääkin olla kaikki tähdet kohdillaan että se onnistuu. Mutta tämähän on kai kestävyyslaji, joten ethän tosiaan vielä luovuta. Voihan olla että luovuttajalta ei nyt saatukaan laadukkaita soluja ja ensi kerralla sitten eri luovuttaja. Paljon tsemppiä sekä lämpimiä ajatuksia sinne

 

@Rusakkonen Voi kurjuus Oliko teillä kaikki luovuttajalta saadut alkiot jo käytetty? Harmi juttu, näihin kai voi niin moni asia vaikuttaa. Välillä tuntuu että miten pitääkin olla kaikki tähdet kohdillaan että se onnistuu. Mutta tämähän on kai kestävyyslaji, joten ethän tosiaan vielä luovuta. Voihan olla että luovuttajalta ei nyt saatukaan laadukkaita soluja ja ensi kerralla sitten eri luovuttaja. Paljon tsemppiä sekä lämpimiä ajatuksia sinne

Soluja oli vain kolme kayttoon, ne on kaikki kaytetty, niin nyt sitten tulee uusi klinikka ja uusi luovuttaja. Voi, kunpa saataisiin joku nuori aiti, jolla olisi jo omia lapsia...

 

@Rusakkonen mä toivon kaikkea hyvää sulle! Josko se kuitenkin ois jotain vuotoa joka tähän hommaan kuuluu! Mut ymmärrän et vähän jo mieli maassa, eihän enää jaksa kaikkee ottaa tän jälkeen toiveikkaasti.


Nyt laitan sit loppuun viestiin varoituksen: tulee sellasta ahdistunutta tekstiä ja kaksi äitiä-juttua, et ei kandee lukea jos olo on epävarma ja huono ittelläkin.

Siis yhdessä toisessa vertaistukiryhmässä oli vähän aikaa sitten keskustelua siitä, kuinka lapsella on kalsi äitiä ja sitä ei voi kieltää. On biologinen fakta, et lapsella on kaksi äitiä, ja luovuttaja on geneettinen/biologinen äiti. Ja kuinka monet lahjasolulapset pitää alkuperänsä vähättelynä, jos kielletään se fakta että lapsella on sosiaalisen äidin lisäksi myös geneettinen äiti jossain.

Mä ite nään asian eri tavalla mut tuo keskustelu sai vaan sen olon itselleni et oon epäkypsä ja haluan kieltää tosiasiat. Moni sanoi että kyllä se on lapsen etu antaa hänen puhua kahdesta äidistä ja puhua hänelle kahdesta äidistä. Ja että se on omaa epävarmuutta jos sitä ei voi myöntää itselleen. Myös lahjasoluneuvonnassa mulle kerrottiin näistä sisaruksista yms asioista, ja sain sen käsityksen et kyse tosiaankin on ”toisesta äidistä”.

Ja taas, mä epäilen koko prosessia. Onko tää eettistä alkuunkaan jos lahjasolulapsista kasvaa kriisissä olevia ihmisiä, jotka saa vaan luovuttajasta itsestään kokonaisuuden. Ja jos häneltä on riistetty oikeus geneettiseen äitiinsä. Oonko paha ja itsekäs ihminen jos haluan et lapsi on mun, ilman että mulla on jaettu äitiys jonkun toisen kanssa.

Mä tiedän etten oo täydellinen, mutta nyt on vaan olo on ihan hirveä. Useampi samassa tilanteessa oleva on sitä mieltä et luovuttaja on äiti siinä missä minäkin, ja luovuttajan soluilla syntyneet lapset muissa perheissä ois lapseni sisaruksia. Jos en halua ajatella näin niin mulla ei sit varmaan oo oikeutta lapseen, kun oon näin itsekäs ja en ”hyväksy” näitä faktoja.

Ei oo oikein mulle elää seuraavia vuosikymmeniä jonkun toisen naisen varjossa kakkosäitinä, eikä oikein syntymättömälle lapselle elää elämäänsä kriisissä erotettuna ”oikeasta” äidistään.

 

@Rusakkonen, ei ole todellista!!! Toivon sydämestäni, että vuoto ei tarkoita kuukautisia. Miten noin huono tuuri voi olla? Mehän saatiin 18 solua, joista 15 hedelmöittyi, ja tänään oli kaikki vielä elossa. Olisikohan teillä ollut "huono" luovuttaja? Muistan, että joku sai raskauden alkamaan vasta toisella luovuttajalla, kuka se oli?

@nyuu, mä ajattelen koko lailla eri tavalla kuin sinä. En jaksa edes pohtia lapsen mahdollisia identiteettikriisejä. Minua on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi ja olen joutunut sen takia käymään 7 vuotta terapiassa, nyt alkoi 8. vuosi. Luovutettu solu on kuitenkin aika pieni juttu, mitä ihmiselle voi käydä. Ja itse äitinä voin olla lapsilleni turvallinen, rakastava ja avoin. Miellä kaikilla on omat kipumme kannettavana. Jos minun tulevalle lapselle tämä luovutustausta on iso asia, toki tuen häntä siinä, mutta se on kuitenkin lapsen oma asia ja oma kipu, jonka hän joutuu kohtaamaan. Tarkoitan, ettei meillä kenelläkään ole virheetöntä ja 100 prosenttisen onnellista elämää, johon ei mahdu kipukohtia. Niiden kanssa on vain elettävä. Meille tämä ei ole mikään kysymys edes, minä ja mieheni olemme lapsen vanhemmat ja tulemme rakastamaan häntä sataprosenttisesti <3

@Ramiina, sun tuloksia jännään

 

@kirsillevauva - laittaisin Sulle kaksi sydanta tuon viestisi peraan, jos siihen vain voisi.

 

@Rusakkonen, ei ole todellista!!! Toivon sydämestäni, että vuoto ei tarkoita kuukautisia. Miten noin huono tuuri voi olla? Mehän saatiin 18 solua, joista 15 hedelmöittyi, ja tänään oli kaikki vielä elossa. Olisikohan teillä ollut "huono" luovuttaja? Muistan, että joku sai raskauden alkamaan vasta toisella luovuttajalla, kuka se oli?

@nyuu, mä ajattelen koko lailla eri tavalla kuin sinä. En jaksa edes pohtia lapsen mahdollisia identiteettikriisejä. Minua on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi ja olen joutunut sen takia käymään 7 vuotta terapiassa, nyt alkoi 8. vuosi. Luovutettu solu on kuitenkin aika pieni juttu, mitä ihmiselle voi käydä. Ja itse äitinä voin olla lapsilleni turvallinen, rakastava ja avoin. Miellä kaikilla on omat kipumme kannettavana. Jos minun tulevalle lapselle tämä luovutustausta on iso asia, toki tuen häntä siinä, mutta se on kuitenkin lapsen oma asia ja oma kipu, jonka hän joutuu kohtaamaan. Tarkoitan, ettei meillä kenelläkään ole virheetöntä ja 100 prosenttisen onnellista elämää, johon ei mahdu kipukohtia. Niiden kanssa on vain elettävä. Meille tämä ei ole mikään kysymys edes, minä ja mieheni olemme lapsen vanhemmat ja tulemme rakastamaan häntä sataprosenttisesti <3

@Ramiina, sun tuloksia jännään

Minä se olen jolla vasta toinen luovuttaja toi plussan ja sitä ennen kokeiltiin vielä lahja alkiotakin eli periaatteessa kolmas luovuttaja toi +

 

@Rusakkonen mä toivon kaikkea hyvää sulle! Josko se kuitenkin ois jotain vuotoa joka tähän hommaan kuuluu! Mut ymmärrän et vähän jo mieli maassa, eihän enää jaksa kaikkee ottaa tän jälkeen toiveikkaasti.


Nyt laitan sit loppuun viestiin varoituksen: tulee sellasta ahdistunutta tekstiä ja kaksi äitiä-juttua, et ei kandee lukea jos olo on epävarma ja huono ittelläkin.

Siis yhdessä toisessa vertaistukiryhmässä oli vähän aikaa sitten keskustelua siitä, kuinka lapsella on kalsi äitiä ja sitä ei voi kieltää. On biologinen fakta, et lapsella on kaksi äitiä, ja luovuttaja on geneettinen/biologinen äiti. Ja kuinka monet lahjasolulapset pitää alkuperänsä vähättelynä, jos kielletään se fakta että lapsella on sosiaalisen äidin lisäksi myös geneettinen äiti jossain.

Mä ite nään asian eri tavalla mut tuo keskustelu sai vaan sen olon itselleni et oon epäkypsä ja haluan kieltää tosiasiat. Moni sanoi että kyllä se on lapsen etu antaa hänen puhua kahdesta äidistä ja puhua hänelle kahdesta äidistä. Ja että se on omaa epävarmuutta jos sitä ei voi myöntää itselleen. Myös lahjasoluneuvonnassa mulle kerrottiin näistä sisaruksista yms asioista, ja sain sen käsityksen et kyse tosiaankin on ”toisesta äidistä”.

Ja taas, mä epäilen koko prosessia. Onko tää eettistä alkuunkaan jos lahjasolulapsista kasvaa kriisissä olevia ihmisiä, jotka saa vaan luovuttajasta itsestään kokonaisuuden. Ja jos häneltä on riistetty oikeus geneettiseen äitiinsä. Oonko paha ja itsekäs ihminen jos haluan et lapsi on mun, ilman että mulla on jaettu äitiys jonkun toisen kanssa.

Mä tiedän etten oo täydellinen, mutta nyt on vaan olo on ihan hirveä. Useampi samassa tilanteessa oleva on sitä mieltä et luovuttaja on äiti siinä missä minäkin, ja luovuttajan soluilla syntyneet lapset muissa perheissä ois lapseni sisaruksia. Jos en halua ajatella näin niin mulla ei sit varmaan oo oikeutta lapseen, kun oon näin itsekäs ja en ”hyväksy” näitä faktoja.

Ei oo oikein mulle elää seuraavia vuosikymmeniä jonkun toisen naisen varjossa kakkosäitinä, eikä oikein syntymättömälle lapselle elää elämäänsä kriisissä erotettuna ”oikeasta” äidistään.

Minusta kuulostaa nyt siltä että et ole vielä valmis lahjasolu hoitoon/lapseen,hienosti olet asioita miettinyt ja pohtinut niin kun pitääkin mutta kyseinen aihe saa sinut ahdistuneeksi ja se ei ole hyvä.. En toki ole mikään psykologi mutta ihan maalaisjärjellä ajateltuna kuulostaa että tarvitset lisää aikaa miettiä mitä haluat ja mihin olet valmis? Tämä ei tarkoita todellakaan mitään pahaa vaan päinvastoin hyvää tsemppiä kaikkeen mitä ikinä päätätkin tehdä

 

Hei rakkaat naiset, hcg oli 56, eli ylihuomenna uuteen kokeeseen jossa katsotaan onko tuplaantunut, jos on niin hyvä, jos ei niin tungen taas pääni puskaan enkä tule pois.

@Rusakkonen Voi ei, olen tosi pahoillani <3 Toivon teille kaikkea hyvää ja tule taas kirjoittelemaan kun jaksat *iso halirutistus*

Ja mitä tulee kriiseihin ja "oman biologian" perään ajattelemiseen, niin eivät kaikki adoptoidutkaan halua tietää mitään menneisyydestään, vaan he elävät täysin adoptoineen perheensä täysivaltaisena jäsenenä lopun ikänsä, ajattelematta että jossain on joku "biologinen äiti", on vain se sun oma rakas perhe.

@kirsillevauva Tosi ikävä kuulla sun kokeneen noin kamalia, mutta hyvä että pystyt puhumaan asiasta <3 Itseäni käytti hyväksi naapurin poika, oli itsekin lapsi, mutta tiesi mitä teki. Ei silti tietenkään lähellekään mitä sinä olet kokenut, mutta osaan kuvitella sen kauhun. Kaiken lisäksi 19 vuotiaana minut raiskasi mies kotonani, tunkeutui siis kotiini. Mutta kaikesta tästä pääsin jotenkin yli puhumalla. Aina se on ahdistuksena mielessä, esim. yksin kulkiessa, yksin autoa ajaessa, tai kun mieheni pitää "väkisin" kiinni leikillään. Mutta joo, halusin vaan kertoa että olet ihana ihminen ja toivon että lapsuuden kamaluudet jonain päivänä siirtyy kokonaan pois <3

 

@nyuu Samoja ajatuksia heräsi minulla kuin edellisillä kommentoijilla. Ehkä sinulla on vielä surutyö kesken sen oman biologisen lapsen luopumisen suhteen? Olisiko sinulla mahdollista käydä vaikka useampi käynti jonkun hyvän psykologin kanssa tätä asiaa työstämässä?
Minulle ei tavallaan ole jäänyt aikaa surra tätä asiaa vaan on mentävä ikäni takia nopeasti eteenpäin. Ehkä se on jopa siunaus, en ehdi jäädä tuleen makaamaan. Lahjasolulapsi on nimensä mukaisesti lahja, mahdollisuus, jota ilman jäisin lapsettomaksi. Se on niin kipeä ajatus, että ilolla otan tämän lahjan vastaan jos se minulle vain suodaan.
Minullakin (kuten näköjään monilla täällä) on elämässä tullut suuria murheita ja suruja vastaan. Jopa liikaa. Yritän ajatella että kaikilla meillä on ristimme kannettavana ja asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin.
Keskustelussa korvaan särähtää kyllä pahasti puhuminen kahdesta äidistä. Minusta on vain yksi äiti ja yksi luovuttaja, jolta tulee geeniperimä. Käsittääkseni luovuttajalla ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lapsen suhteen.
Se mitä muut sanovat, ovat heidän ajatuksia ja mielipiteitä. Se ei tarkoita että se on absoluuttinen totuus. Yhtälailla se totuus on se minkä jo tiedätkin, että vain sinä olet äiti.
Toivon sinulle kovasti voimia suunnata ajatuksia kaikkeen siihen hyvään mitä on tulossa ja voimia surutyöhön Elämä ei ole täydellistä, mutta onneksi meillä on vielä tämä ihana mahdollisuus.

@kirsillevauva @Ramiina Lämmin halaus, kovia olette tekin joutuneet kokemaan

@Ramiina Täällä peukut pystyssä että hcg olisi tuplaantunut

 

@Pimpula76, kiitos että huhuilit <3. Miten kauan ajallisesti tuo raskautusmisprosessi otti? Ja rahaa meni varmaan ihan sikana?

@Ramiina, en ymmärrä mitään noista hcg arvoista. Voiko olla jotenkin "vain vähän" raskaana? Mitä se tarkoittaa? Monesko luovutettu alkio tämä oli?

Kiitos sanoistasi Ja kyllä se sun lapsuuden kokemus oli myös seksusaalista hyväksikäyttöä, vaikka tekijä oli lapsi Ikävä kuulla, että olet joutunut tuollaista käymään myös läpi. En halua pelotella, mutta synnytyksen jälkeen kipuaiakoja voi olla, kun oma lapsi on saman ikäinen kuin itse oli hyväksikäytön aikaan. Itse sairastuin vakavaan maksennukseen ja ahdistushäiriöön esikoisen ollessa 2-vuotias, ja toisaalta lasten murrosiät ovat olleet minulle vaikeita. Kipuilen vieläkin nuorimmaisen murrosiän takia, mutta suht hyvin pärjätään. Olen saanut hyvät työkalut terapiasta. Nyt koen olevani onnellinen <3. Minulla on maailman ihanin mies ja rukoilen myös paljon.

 

Pakko huudella taustalta, seuraan keskustelua mielenkiinnolla, koska tunnen @nyuu n oikeassa elämässä. Ja minusta hän antaa tänne erilaisen kuvan, kuin mitä ajattelee asiasta oikeasti.
Surutyö on vielä kesken, mutta silti odottaa innolla omaa vauvaa, joka on lahjasolualkuinen, mutta mitä siitä.
Koen ennemmin @nyuu n tekstit sellaisena epävarmuutena, että saako hän kokea miten kokee, kun tulee noin omituisia mielipiteitä monelta suunnalta (kaksi äitiä, lapsen identiteetin ehjyys, yms). Tämä asia on niin iso, että ainakin itse ymmärrän kaiken pohtimisen etiikan ym suhteen, vaikkei niistä samaa mieltä missään nimessä olisikaan.
Tylsästi vaan sattui ehkä huono tai välinpitämätön neuvoja heille.
Ja olen useasti kehottanut eroamaan tuosta omituisten mielipiteiden vertaistukiryhmästä, koska siellä selkeästi tulee aina paha mieli, eikä saa sitä toivomaansa vertaistukea, kuten täällä saa hienommin.
Toivottavasti joku sai kiinni punaisesta langasta tässä, vaikka epäselvää tekstiä tuotankin.

 

@Netty79 Kiitos, toivotaan parasta

@kirsillevauva Jos hcg ei ole tarpeeksi korkea, ja tuplaannu 48h aikana, niin luultavasti ei ole terve raskaus, vaan menee kesken. On naisia joilla hcg on ollut 10 ja tuplaantunut normaalisti koko ajan, ja siis saaneet lapsen. Eli alkuarvolla ei ole niinkään välttämättä väliä, vaan sillä että se tasaisesti tuplaantuu.
Nyt oli toinen kerta luovutetuilla soluilla, molemmissa siirrettiin 2 alkiota kerralla. Valitettavasti pakastin tyhjeni nyt ja nämä ovat meidän viimeiset pienet muruset Oli 5, mutta ilmeisesti 3 ei selvinnyt sulatuksesta kun sinne ei mitään jäänyt. Jos Luoja suo niin ei tarvitsekaan, vaan saamme tämän/nämä pienet ihanuudet syliin asti!
Ihana kuulla että olet onnellinen ja saat rauhaa rukoilemisesta.

 

@Rusakkonen mä toivon kaikkea hyvää sulle! Josko se kuitenkin ois jotain vuotoa joka tähän hommaan kuuluu! Mut ymmärrän et vähän jo mieli maassa, eihän enää jaksa kaikkee ottaa tän jälkeen toiveikkaasti.


Nyt laitan sit loppuun viestiin varoituksen: tulee sellasta ahdistunutta tekstiä ja kaksi äitiä-juttua, et ei kandee lukea jos olo on epävarma ja huono ittelläkin.

Siis yhdessä toisessa vertaistukiryhmässä oli vähän aikaa sitten keskustelua siitä, kuinka lapsella on kalsi äitiä ja sitä ei voi kieltää. On biologinen fakta, et lapsella on kaksi äitiä, ja luovuttaja on geneettinen/biologinen äiti. Ja kuinka monet lahjasolulapset pitää alkuperänsä vähättelynä, jos kielletään se fakta että lapsella on sosiaalisen äidin lisäksi myös geneettinen äiti jossain.

Mä ite nään asian eri tavalla mut tuo keskustelu sai vaan sen olon itselleni et oon epäkypsä ja haluan kieltää tosiasiat. Moni sanoi että kyllä se on lapsen etu antaa hänen puhua kahdesta äidistä ja puhua hänelle kahdesta äidistä. Ja että se on omaa epävarmuutta jos sitä ei voi myöntää itselleen. Myös lahjasoluneuvonnassa mulle kerrottiin näistä sisaruksista yms asioista, ja sain sen käsityksen et kyse tosiaankin on ”toisesta äidistä”.

Ja taas, mä epäilen koko prosessia. Onko tää eettistä alkuunkaan jos lahjasolulapsista kasvaa kriisissä olevia ihmisiä, jotka saa vaan luovuttajasta itsestään kokonaisuuden. Ja jos häneltä on riistetty oikeus geneettiseen äitiinsä. Oonko paha ja itsekäs ihminen jos haluan et lapsi on mun, ilman että mulla on jaettu äitiys jonkun toisen kanssa.

Mä tiedän etten oo täydellinen, mutta nyt on vaan olo on ihan hirveä. Useampi samassa tilanteessa oleva on sitä mieltä et luovuttaja on äiti siinä missä minäkin, ja luovuttajan soluilla syntyneet lapset muissa perheissä ois lapseni sisaruksia. Jos en halua ajatella näin niin mulla ei sit varmaan oo oikeutta lapseen, kun oon näin itsekäs ja en ”hyväksy” näitä faktoja.

Ei oo oikein mulle elää seuraavia vuosikymmeniä jonkun toisen naisen varjossa kakkosäitinä, eikä oikein syntymättömälle lapselle elää elämäänsä kriisissä erotettuna ”oikeasta” äidistään.

Pakko oli tulla kommentoimaan tätä mielenkiintoista keskustelua. Itse sateenkaariperheitä tuntevana ja luovutettuja sukusoluja käyttäneenä äitinä näen asian siitä vinkkelistä, että äiti on se, johon lapsi muodostaa ensisijaisen kiintymyssuhteen, joka lapsesta huolehtii, joka tarjoaa turvaa ja rakkautta. Suomenkieli on siitä huono, että meillä ei ole järkevää sanaa "donorille". Äitiys ja isyys ovat korvien välissä, eivät sukusoluissa. Luovuttaja, joka antaa solujaan lahjaksi, ei ole äiti vaan sukusolujen lahjoittaja/luovuttaja. Äiti on se joka hoivaa, rakastaa, valvoo kipeän lapsen vuoteen äärellä ja odottaa sydän syrjällään teini-ikäistä kotiin iltamyöhällä, joka auttaa läksyissä, lohduttaa, tukee ja jakaa lapsensa elämän ilot ja surut. Luovuttajaa ei mielestäni voi kutsua äidiksi, mutta suomenkielessä ei ole oikein vakiintunutta termiä. Käsittääkseni sateenkaariperheissäkään ei ole kahta äitiä, vaan äiti on se synnyttävä vanhempi ja toiselle vanhemmalle keksitään jokin muu nimi. Sateenkaariperheissä saatetaan puhua neuvolassa sosiaalisesta vanhemmasta, joskus äidistä, ja sitten biologisesta, mutta perheet ei yleensä sisäisesti puhu näin virallisesti ja usein lapsen annetaan itse keksiä toiselle äidille nimitys, joka on usein jokin äiti sanan hellittelymuoto. Ja tässäkin tapauksessa sosiaalinen äiti on siis päivittäin lapsen elämässä mukana.

Toisaalta olen avointa koulukuntaa - jos näin voi sanoa - että omille lapsille ikätasoisesti olen avoimesti kertonut luovutettujen solujen käytöstä. En kuitenkaan koskaan puhu lapsille, että heillä on "isä" jossain, koska isähän on se joka on kotona! Se on kiltti setä, joka on auttanut meitä saamaan lapsia lahjoittamalla vauvansiemeniä. Tiedämme, että samoista soluista on tullut kaksi muutakin lasta ja heistä lapset saavat aikanaan kuulla. Mutta sisaruksia he eivät ole, koska sisaruksia he eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Eivätkä lapset voi koskaan heistä ottaa suomen lakien mukaan selvää. Eiväthän ihmiset yleensäkään voi varmasti tietää, onko perheen ulkopuolisia sisaruksia jossain Toki lapset saavat selvittää luovuttajahenkilön 18 vuotta täytettyään, mutta en usko, että siitä hirmuista kriisiä tulee, ainakaan lähipiirin eri-ikäisiä lapsia omaavissa sateenkaariperheissä asiasta ei ole uteliasuutta kummempaa tunnekuohua tullut. Jos lapsi kasvaa tähän tietoisuuteen, että luovuttaja on jossain, siitä ei tule sen suurempaa draamaa todennäköisesti missään vaiheessa. Ja jos tulee, niin yhteiskunnalla on tarjota siihen kriisiin apua ja tukea sen läpikäymiseen, esim. Pelastakaa lapset Ry tms.

Nämä vertaispalstat on pääsääntöisesti hyviä tukia, mutta itse ainakin suodatan hyvin tarkasti ja jätän kärjistetyt tai muuten omaan pirtaan sopimattomat kommentit omaan arvoonsa. Mutta ymmärrän kyllä, että herkässä mielentilassa ja isoja asioita pohdittaessa joskus kommentit voivat sattua ikävästi. Mielestäni et vaikuta epäkypsältä vaan pikemminkin henkilöltä, joka haluaa tehdä ja toimia oikein ja ottaa huomioon tärkeät seikät ja jotenkin ajatella asioita mahdollisimman monelta kantilta, jotta voisit tehdä oikeita päätöksiä ja se on todella hyvä asia. Näkisin kuitenkin, että näissä asioissa ei koskaan tule valmista ja joskus on vain pakko hiukan heittäytyä ja ottaa riski. Asiat tuppaavat järjestymään, apu löytyy ja ajatukset selkiytyy ja haasteet asettuu mittasuhteisiinsa ajan kuluessa. Se mikä tuntuu nyt liian suurelta ja monimutkaiselta pieneNtyy ja selkiytyy ja asettuu uomiinsa. Tsemppiä pohdintoihin ja tuleviin hoitoihin

 

Joo siis, noi ajatukset ei oo suoranaisesti mun, vaan mitä mulle on sanottu. Ihan tällein "kaltaisteni" joukosta. Ja tää on saanut epäröimään, kun itse oon ajatellut niin eri tavalla, ja sit moni sanoo mulle asioita kuten että ois kaksi äitiä ja luovuttajan rooli yhtä iso kuin itsensäkin. Mut, ehkä en sit vaan oo valmis tähän prosessiin...

@Tupsuli ihanasti kirjoitettu <3 Just näin itsekin haluan ajatella. Ja on mullakin vaikka mitä traumoja ja kriisejä mahtunut elämään, vaikka ihan luomulapsi olenkin Niin eiköhän niitä itse kullekin tule; myös niille lahjasolulapsille. Onhan noihin kriiseihinkin pitkä aika, jos vasta 15-20 vuoden päästä on odotettavissa kipuilua. Mistäs sitä tietää miten maailma on siihen mennessä muuttunut, voihan olla että joka toinen hoitoalkuinen lapsi on lahjasolusta ja stigmat joita tähän prosessiin liittyy ovat jo hälvenneet!

@Netty79 Ja siis totta kai tässä on surutyö kesken. Surutyö tulee mulla jatkumaan varmasti hautaan saakka. Mä en oo kyennyt hedelmällisimmässä iässä olevana naisena saamaan lasta, ja en onnistunut hoidoillakaan, vaikka mua kymmenen, kaksikymmentäkin vuotta vanhemmat naiset onnistuu. Totta kai surutyö on kesken. Mutta en mä kans halua jäädä kierimään siihen suruun, vaan tahdon tän nyt päätökseen tän lapsentekoprosessin: Me joko saadaan lahjasolulapsi ja aletaan elämään sen mukaan mitä lapsi ja hänen lahjataustansa tuo mukanaan, tai sit jäädään kaksin ja työstetään sitä sitten.

@Ramiina eiks toi 56 ole arvona ihan hyvä Eli huomista jännäämään! Toivottavasti tulee hyviä tuloksia!

@atvk87 oot ihana <3

 

Ja omaa kuulumista: 5 päiväinen huippulaatuinen plastokysti on nyt kyydissä. Oma lääkäri oli sairaana ja joku toinen teki siirron. Oli kyllä varsin kliinistä touhua. Pissaamatta olin tunnin ennen siirtoa ja hyvin riitti. Näin itse siirron taululta. Oli siis tuoresiirto ja kolme viisipäiväistä meni pakkaseen. 11 jatkaa kasvua huomiseen ja ilmoittavat, moniko päätyy pakkaseen. Miksi ne kasvatetaan noin vanhoiksi? Nyt on huippufiilis. Olin vielä akupuntiossa jälkeenpäin ja juttelin alkiolle <3. Virallinen testipäivä 2.2, mutta aion alkaa testaamaan jo sunnuntaina 27.1

 

Kiitos @Tupsuli kauniista kirjoituksesta. Tarkennuksena kuitenkin, että kyllä sateenkaariperheessä voi olla kaksi äitä. Näin on ainakin minun ystäväni lapsilla, kummatkin vanhemmat ovat kutsumanimeltään äitejä <3