Shelterme mä oon myös "tyksiläisiä" ja meillä laskettuaika oli laskettu hedelmöitys- eli punktiopäivästä, joten järkeen kävisi myös tuo Reunan kaavailema siirtopäivä - Alkion ikä? Tosin jostain kumman syystä meidän eka neuvolatäti (sijainen) merkkas neuvolakorttiin päivän myöhemmän la:n kuin tyksin papereiden mukaan ja sillä on nyt sit menty koska van päivän heitto. Jossain kontrollissa tyksin lääkäri oli kyllä itseasiassa korjannut tuon päivän vielä alkuperäiseksi mutta koska oltiin jo niin pitkällä niin ei enää "vaikutusta".
Vakuutuksista; me haettiin op:sta, if:stä ja lähitapiolasta. Op ja if hylkäsivät puuttuvan napasuonen takia. Lähitapiola olisi myöntänyt mutta tarjous oli mielestämme ihan hurjan kallis 684€/vuosi, joten riskillä mennään siihen asti et lapsi syntyy ja op:sta voi hakea uudelleen kun lapsi on 3vrk. Toivotaan nyt vaan kädet ristissä, ettei mitään ilmene ja vauva ois täysin terve!
Viimeisten viikkojen omanapaisia mietteitä vielä... Mä oon paljon miettinyt sitä, miten ja millaiseksi suhde tulevaan vauvaan muodostuu. Vaikka tiedän rakastavani häntä jo nyt enemmän kuin mitään muuta niin pelkään silti, että nää raskaudenaikaiset pelot vaikuttavat ainakin ensi hetkiin jollain tavalla. Pelkään, että esim keskenmenojen aiheuttama menettämisen pelko puskee vahvana läpi, enkä uskalla kiintyä tarpeeksi heti syntymän jälkeen. Nää fiilikset tietty lietsoo jo huono äiti-oloa vaikkei vauva ole vielä edes täällä. Toivon niin, että pelkään turhaan ja kaikki menis luontevasti omalla painollaan... Saakohan kukaan edes kiinni mun ajatuksista..?
Vielä viikko laskettuun aikaan...
Vakuutuksista; me haettiin op:sta, if:stä ja lähitapiolasta. Op ja if hylkäsivät puuttuvan napasuonen takia. Lähitapiola olisi myöntänyt mutta tarjous oli mielestämme ihan hurjan kallis 684€/vuosi, joten riskillä mennään siihen asti et lapsi syntyy ja op:sta voi hakea uudelleen kun lapsi on 3vrk. Toivotaan nyt vaan kädet ristissä, ettei mitään ilmene ja vauva ois täysin terve!
Viimeisten viikkojen omanapaisia mietteitä vielä... Mä oon paljon miettinyt sitä, miten ja millaiseksi suhde tulevaan vauvaan muodostuu. Vaikka tiedän rakastavani häntä jo nyt enemmän kuin mitään muuta niin pelkään silti, että nää raskaudenaikaiset pelot vaikuttavat ainakin ensi hetkiin jollain tavalla. Pelkään, että esim keskenmenojen aiheuttama menettämisen pelko puskee vahvana läpi, enkä uskalla kiintyä tarpeeksi heti syntymän jälkeen. Nää fiilikset tietty lietsoo jo huono äiti-oloa vaikkei vauva ole vielä edes täällä. Toivon niin, että pelkään turhaan ja kaikki menis luontevasti omalla painollaan... Saakohan kukaan edes kiinni mun ajatuksista..?
Vielä viikko laskettuun aikaan...