~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Tuo salmiakki oli itelle pahin myös! ennen raskautta en edes juurikaan syönyt esim suklaata mutta salmiakkiin saattoi tulla kauheakin himo usein. No olin sitten loppuraskauden syömättä, suklaata kyllä vähän enemmän mieli. Kuinka ollakaan, en enää oikein välitä salmiakista, mutta suklaa taas menee Ja rakastan tosi paljon beef jerkyä, mutta se on niin tajuttoman suolaista ettei loppuraskaudessa pystynyt kuvittelemaankaan syödä sitä kun turvotti muutenkin pahasti. Otin sairaalakassiin sitten pussin mukaan, todellakin maistui, vaikka ei turvotus mulla ainakaan hävinnyt ekaan viikkoon mihinkään

Kannattaa muuten varata tekemistä sokerirasitukseen, itse otin kirjan mukaan. Mietin että pienen ruudun (kännykkä) tuijottelusta voisi tulla vähän hönö olo siinä odotellessa ja se kirja oli sitten ihan hyvä ratkaisu. Ja kannattaa varata syömistä mukaan, että voi sitten samantien vikan verikokeen jälkeen syödä jotain.

 

Pitää varmaan kanssa rajoittaa hieman salmiakin syöntiä, sillä söin pantteri- ja supersalmiakkipussit viikonloppuna verenpaineet oli vähän kohonneet.

 

Joo, nykyään on kuulemma joku ohjeistus ett salmiakkia tai lakua ei pitäisi syödä yhtään... teettää kyllä mulla vaikeuksia. Mut eniten on ikävä kunnon sushia ja kuohuviiniä olenkin tilannut niitä jo valmiiksi, kunhan päästään kotiin vauva mahan ulkopuolella! Salmiakkia otan kyllä mukaan jo synnärille.

Oli tänään se sokerirasitus. Ei ollut mitenkään paha, katsoin Netflixia sen pari tuntia odotellessa toki ilman ruokaa oli paha olo mutta onneksi en ole oksennusherkkä edes raskaana. Mut outo juttu: kun otin illalla ne sidokset pois pistosten päältä, tuli vieläkin verta! Vaikka oli jo 12h siitä kun koe otettiin. Mulla kyllä herkästi mustelmia myös.

Maha alkaa näkymään kyllä nyt ihan jo tuntemattomillekin. Se on jännä juttu, kun välillä vieläkään en tajua että tuolla mahassa möyrii joku tyyppi joka muuttaa meille kesän alussa. Saatan esim töissä havahtua suunnittelemasta hommia ensi syksylle ja sit tajuan että minähän olen äitiyslomalla silloin!

 

Lukaisinpa minäkin salmiakki/lakritsi-kieltoja. Taitaa jäädä jatkossa kauppaan. Mä olen tilannut mieheltä synnärille juustolautasen, sushia ja valkkaria

 

Tuttuja tunteita nuo pelot vaikka olisi kuinka pitkällä raskautta. Mä täällä ja muutenkin puhuin ihan loppuun asti että "JOS kaikki menee hyvin", eli pieni pelko oli aina läsnä että jos vaikka jopa synnytyksessä tapahtuu jotain. Onneksi itse synnytyksessä ei kyllä ehtinyt pelätä menettämistä kun oli "pikkasen" muuta ajateltavaa tosin kun synnytyssaliin mentiin ja siellä nähtiin se vauvan kaukalo mitä voi kärrätä pyörillä, niin oli vielä siinäkin vaiheessa aivan tajuttoman epäuskoinen fiilis että tuleeko tuohon kaukaloon muka oikeasti mun mahasta joku tyyppi???!


Mä olin haaveillut synnärille ottaa mukaan myös shamppanjaa tms mutta se unohtui kyllä. Ja näin jälkikäteen ajateltuna niin vaikka oli perhehuone niin ei siellä ois varmaan ehtinyt/pystynyt fiilistelemään sitä kuitenkaan. Meni aika koomassa kun sai torkahdeltua ihan random aikoina vuorokaudesta silloin kun poika torkkui eikä roikkunut tissillä
Siitähän ei tietty ole haittaa jos lasillisen tai parikin juo imettäessä kun alkoholia välittyy rintamaitoon niin älyttömän pieniä määriä.
Mutta olinhan mä tietty pari ekaa päivää kuin aave kun sen verran heikossa hapessa veren menetyksen yms vähän syömisen (koko päivän synnytyssalissa join vaan eri juomia mitä oli sairaalakassissa) takia että ei paljon mihinkään muuhun pystyny keskittymään kuin vaan olemiseen ja uuden tilanteen ihmettelyyn. Se on nimittäin maailman kummallisin ja vähän pelottavin tunne kun kätilöt sen perhehuoneen oven laittoi kiinni, että apua jättääkö ne nyt tuon pienen nyytin meidän käsiin ja meidän pitää nyt vaan sitten tästä eteenpäin tietää mitä sille tehdään???

 

Yrittäjä onnea tyttö uutisista

Täällä ilmeisesti kaikki ihan ok. Mitään vuotoa tai kipuja tai muita omituisia oloja alavatsassa ei oo onneks ollu ja loppuviikosta näillä näkymin töihin ainoastaan mietityttää kuinka jaksan päivät kun öllöttävä olo ei anna periksi kun vasta myöhään iltapäivällä jolloin vasta pystyn syömään kunnolla

 

Hieno juttu gerbera, että vuodot on pysynyt poissa. Koskas sulla np-ultra?

Menin sitten tekemään virheen ja liityin facebookissa elokuisiin odottajiin. En oikein tiedä mitä ajattelin, jotenkin kai ajattelin että saisin vertaistukea . Noh, ei ehkä ihan mennyt niin.... Nyt taustailen siellä tuppisuuna, kun en osaa jakaa mitään asioita tai tunteita. Siellä monia kolmatta tai viidettä odottavaa ja musta paaaljon nuorempia. Siis hieno homma, nostan hattua useamman lapsen äideille sekä nuorille äidille. Mutta siis se vertaistuki on kaukana... Mä vasta vähän alle kolmekymppisenä huomasin 'vauvakuumeen' nostavan päätä ja reilut neljä vuotta tuhtattiin, että tämä plussa saatiin aikaiseksi. Tässä ajassa pitkät, osittain rankat hoidot ja paljon epätoivon hetkiä, mutta samalla vietettiin myös hienoa kahden aikuisen elämää. Nyt uusi tilanne edessä. Edelleen koko aika pelko raskauden etenemisestä ja samalla myös epämääräistä pelkoa tulevaisuudesta, äitiydestä (vaikka vielä tuntuu olevan tuskaisen kaukana) ja siitä että onnistunko. En tiedä saatteko kiinni mitä ajan takaa, mutta jotenkin koen olevani niin väärässä porukassa normaalien (voiko näin edes sanoa??) odottajien kanssa.

Mulla np-ultra torstaina ja odottelen sitä jännittyneenä. Pari tosi tärkeää työasiaa pitää hoitaa ultran jälkeen, saa nähdä pystynkö jos tulee huonoja uutisia. Olo tällä hetkellä melko oireeton, mikä aiheuttaa pelkoja. Mutta ilmeisesti tässä kohtaa voi jo vähän oireet vähetäkin... Turvotusta kyllä löytyy, mutta mitään vatsaa ei vielä näy.

Mitäs muille odottajille kuuluu ?

Vilijonkka & käpy 11+1

 

Mä niin ymmärrän sua Vilijonkka! Sitä jää helposti täysin taustalle. Tuntuu ettei oo toisten kanssa mitään samaa. En oo itse uskaltanu liittyä mihinkään muualle kuin tänne vertaisten joukkoon. Tänään tuli aikataulu ja ohjelma perhevalmennukseen. Tuli heti mieleen et mahdanko tuntea sielläkin oloni ihan "ulkopuoliseksi". Meille lapsettomuushoitoja läpikäyneille pitäisi olla oma valmennusryhmä. Paperissa luki yhden kerran aiheena mm. ehkäisy. Koen oloni täysin kiusaantuneeksi kun siitä aloitetaan puhumaan osittain itseni mutta erityisesti mieheni vuoksi. Me kun ei mitään ehkäisyä tarvita kun luomuraskautumisen mahdollisuus on täys 0.
Mulla oli tosi erikoinen kokemus sokerirasituksen tulosten tulkinnan kanssa. Kauhulla katsoin pe omakannasta et 2 arvoa ihan pielessä. Sitten googlaamaan kaikki mahdollinen raskausdiabeteksesta. Eilen soitin heti neuvolaan, vaikka tänään olikin aika sinne. Terkka avas mun tiedot ja totesi "mitä ihmettä, nää on nyt ihan eri mitä pe kun hän oli katsonut". Siinä sitä sitten yhdessä hämmästeltiin ja todettiin et mikään ei ollu koholla, yksi arvo rajalla. Hän lupasi soittaa labraan ja selvittää. No ei selvinnyt miksi arvot olleet ensin päin puuta ja sitten korjattu. Sain varmuuden vuoksi verensokerimittarin et saan nyt mielenrauhan kun oli tuota sekaannusta. Tänään mitattiin ekaa kertaa sf-mitta ja sain paperit Kelan avustuksien hakemista varten. Poitsu jytäilee iltaisin kovasti. Tänään lenkillä piti pari kertaa pysähtyä ku harjoitussupparit oli niin inhottavia.
Rv 21+6

 

Kyllä se ulkopuolisuus on tosi kovaa helposti verrattuna tavallisesti raskautuneisiin. Ehkä se katkeruus yms jollain lailla kääntyi jossain vaiheessa itsellä vähän päälaelleen koska jossain mielen syvyyksissä ajattelin että me hoidoista raskautuneet oltais paljon erityisempiä ja meillä on sellainen hieno oma kerho minne tavallisesti raskautuvilla ei ole asiaa. Että jotenkin tuli jopa katsottua alaspäin heitä vähän. Vaikea selittää kun en oikein itsekään jäsennellyt asiaa päässäni silloin. Ehkä toisaalta joku selviytymismekaniikka kaiken sen hoitopaskan jälkeen, en tiedä. Mutta bottom line on että ei tosiaan itsekään ole pienintäkään yhteistä ollut heihin, joten en pystynyt mihinkään kuukausiryhmiin liittyä vaikka sitä kyllä luin raskaana silloin tällöin, usein silmiäni pyöritellen kun siellä rv7 mietittiin jo että kun kauheasti tekisi mieli jo ostella vauvalle jotain. Kaveriporukassakin olen kai edelleenkin ainoa kuka näitä hoitoja käynyt läpi ja vaikka ihanat ystävät tottakai tuki niin olihan se aina vähän sellaista esitelmöintiä kun kerroin omasta raskudesta ja peloista mitkä oli koko ajan läsnä. Tuskin he pystyivät niihin samaistumaan vaikka ehkä jopa yrittivät tai sitten eivät.
Tosi asiahan kuitenkin on ettei heidän raskaus ole multa pois yms yms mutta kyllä se oma mieli on jännä juttu kaikin puolin. Tämän kaiken takia, ja muutenkin, myös olen ollut niiiin kiitollinen tästä ryhmästä, kaikista ihmisistä kenen kanssa tätä matkaa on käynyt yhdessä läpi. En vieläkään ole todellakaan lopettanut hoitoketjun lukemistakaan vaikka ihmiset siellä (onneksi) vaihtuu kun se on vieläkin niin iso osa mua. Kerran lapseton, aina lapseton - vaikka lapsi olisikin

 

Hienoa Gerbera, että asiat nyt ok! Ja toivotaan, että ne vuodot ois siinä ja riski ainakin hitusen pienempi!

Vilijonkka ja Shelterme, siiiiiis NIIIIIIN sama homma ja tunteet "noiden" helposti raskautuneiden ryhmistä! Olen käynyt lukemassa tuolla toisella puolella kesäkuisten ryhmää ja en tiiä meinasinko itkeä vai nauraa, kun joku oli menettänyt yöunet murehtiessaan nimiä!! On kyllä huolet ja murheet suuria, kun tuollaista murehtii.. toisaalta ehkä vähän kadekin, kun voi olla niin huoleton!
Mutta ehkä me osataan "ottautua" tähän raskauteen, eikä mene raskaus niin itsestään selvyytenä ja sellasena, että tämä on nyt vaan pakollinen välivaihe lapsen saadakseen..

Ja vähän samaa miettiny, kuin Mandalakin tuossa totesi tuosta katkeruudesta ja erityisyydestä. Ollaan vähän spesiaaliaporukkaa Mutta onhan meillä jotain erityistä mitä normisti raskautuneilla ei ole, kun tutkimuksienkin mukaan parisuhde on vankempi hoitojen avulla raskautuneilla. Ja kun ollaan jo monesta selvitty, niin ei me pienestä hätkähdetä


Perjantaina rakenneultra, käääääääk!
Nyt siis rv 20+5

 

Mä arvasin, että te saatte täällä kiinni mun ajatuksesta. Tämä palsta on kyllä ollut todella tärkeä tuki tässä matkan varrella . Edelleen käyn hoitoketjua lukemassa ja jännään muiden tilanteita.

Nt-ultrassa käyty ja kaikki hyvin. Turvotus alle 1, nenäluu näkyi, sydän näkyi ja sykkeet&liikkeet kunnossa. Siellä se meidän baby jorasi oikein kunnolla, melkein meinas tippa tulla silmään . Veriseuloista tieto vasta viikon päästä, mutta nyt ainakin vähän haluan uskoa että kaikki olis hyvin ja että tämä vois olla meille mahdollista. Ehkä helmikuun puolella jo uskaltais kertoa isovanhemmille .
Hematoomaa ei enää näkynyt, ilmeisesti imeytynyt kudoksiiin mutta voi vielä vuotaakin..

Vienounelma Tsemppiä huomiseen ultraan. Sä oot jo tosi pitkällä. Tuu sitten infoamaan tänne kuulumiset.

 

Hienot ultrakuulumiset ollut sinulla Vilijonkka! Varmaan (vähän) helpottaa mieltä, kun kaikki hyvin
Ootteko kertoneet vielä kellekään?
Minä en oo saanu vielä kakistettua omille porukoille.. Kohta on pakko, ettei joku huomaa ja ala levitä..

Mitäs muille kuuluu??

ON: voi jösses ku osas jännittää ultra, koko ajan ootin millon ultraaja että nyt ei oo kaikki kunnossa, mutta huh helpotus kaikki oli niinkuin pitää
Tosin koko melkein viikon pienempi viikkoihin nähden, kymmenen päivää on kuulama raja mikä sallitun rajoissa näillä viikoilla. Joutu ultraa alakauttakin, kun istukka tulee tosi alas, tarkisti sen ettei oo kohdunsuun päällä. Ei ollut onneksi. Ja hyvin selvästi näytti sukupuolenkin ja oma tunne piti paikkansa

 

Vilijonkalla ja VienoUnelmalla oli ihania ultra kuulumisia onnea teille

Itekkin oon käyny lueskelemassa noita "tavallisesti" raskautuneiden ketjuja ja pakko myöntää etten tunne todellakaan kuuluvani sinne ketjuun kun oma polku on tähän pisteeseen on kestänyt sen 5 vuotta niin ei sitä vaan jotenkin ole samalla aaltopituudella niiden kanssa jotka on "tosta vaan" tässä tilanteessa.. ja tämä tietenkin vaan oma näkökulma

Vuotoja ei ole nyt ollut sen alkukuun jälkeen, töihin paluu oli vähän hankala kun väsymys on kyllä melkoista ja aamut jotenkin niin tahmeita.. ens viikon torstaina on nt-ultra ja kyllä se jännittää kovasti. Jotenkin on niin asennoitunu siihen että on hyvinkin mahdollista että ultraaja kertoo ettei kaikki ole hyvin tuntuu että parempi on varautua siihen vaihtoehtoon.. Ja huomaa että kroppa on jotenkin kovilla kun syöminen on ollut mitä on niin tänä aamuna herätessä ihmettelin että mikä tunne huulessa oikein ja huuliherpeshän se iski kaveriksi onneks kotona oli niitä huuliherpeslaastareita ja vielä varmisti apteekin chatistä että niitä laastareita voi ihan huoletta käyttää raskaana ollessa kun ei niissä ole lääkettä

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja hyvää tulevaa viikkoa

 

Mahtavia ultrakuulumisia täällä onnea niistä! On ne vaan niin helpottavia

Ite en oikein ole tiennyt mitä kirjoittaa.. mitään erityistä ei ole ollut ja seuraava neuvolakin vasta viikon päästä maanantaina. Nyt muutama viime päivä on mahassa tuntunut sellaista pientä, ikäänkuin kuplintaa. En kiinnittänyt asiaan huomiota ennen kuin siskoni sanoi, että ne vois hyvinkin olla ensimmäisiä liikkeitä Hänellä ekat tuntemukset liikkeistä juurikin sellaisia No, liikkeitä tai ei, ne tuntuu hassuilta kohtu kipuilee varsinkin aamulla sängystä noustessa ja ala selkä on välillä todella kipeä, sellaista polttavaa tunnetta. Huono olo on onneksi jo helpottanut, mitä nyt toissa aamuna oksensin viimeksi.. aamut siia edelleen hankalat ja välillä lämminruoka tökkii mutta muuten olo on ihan jeppis. Edelleen väsyttää kovasti.

Anteeksi pitkä omanapa pläjäys

Toive ja hippu 15+3

 

Voi, kun kaikki on jo pitkällä, onnea!
Tuun nyt tänne panikoimaan, kun en kehtaa enää tuolla toisessa ketjussa kirjoitella, ettei tule mielenpahoituksia. Toivottavasti huolitte alkumatkalaisen mukaan. Sieltä on sitten tulossa iso lössi perässä kohtapuolin.
hCG oli 68,5 4+1 eli mitä ootta mieltä? Kahden tm:n jälkeen ei kuulosta hyvältä, olisin toivonut 100 tai yli. Meen huomenna uudestaan, joten keskiviikkona näkee nousun (jos nousee).
Jos paniikin pistää taka-alalle, niin raskaanahan minä olen
Onko teistä kukaan tehnyt NIPTiä?

 

Anteeksi kovasti, että tuppaudun tänne väärään ketjuun... Mutta Bridgelle teki mieli kommentoida, kun nuo arvot on vielä itselläkin tuoreessa muistissa. Multa siis otettiin hcg 4+0, ja meidän klinikan viitearvot tuolle päivälle oli 29-170. Seuraavasta päivästä en tiedä, mutta jos esim. 4+0 arvo olisi ollut 30, niin sittenhän tuo 68,5 olisi ihan hyvin linjassa... Eli mun mielestäni arvo on ehkä hiukkasen matala mutta ei missään nimessä toivoton. Mä pidän täällä hurjasti peukkuja, että hcg lähtisi tuosta hyvin nousuun ja kaikki menisi hienosti seuraavat 9 kuukautta - olisit kyllä niin ansainnut sen!

Paljon onnea kaikille muillekin täällä - aivan ihania uutisia on tosi monella ollut!

 

Kiitos Roxanne "tuppautumisesta", helpotti mieltä hieman. Odotan sun liittyvän mun seuraan tänne pian!

 

Bridge, lämpimät onnittelut plussasta! Olisitte kyllä niin ehdottomasti ansainneet oikean ja pysyvän plussan!! Kurjaa, että huoli painaa mieltä, vaikka tuskinpa kellään näitä hoitojen kivikkoisia polkuja kulkeneella on ollut tuossa vaiheessa hyvä ja varma olo. Hieman valitettavasti kuulostaa arvo matalalta, MUTTA se täytyy muistaa, että normaalin vaihtelun väli on noissa niin suuret! Hyvä, että pääset tarkistamaan arvot ja mä niin toivon, että arvot lähtee hyvin nousuun. Tsemppiä ja hyviä hermoja sinne!

 

Kiitos kommenteista ja tsempeistä. Sain toisen kokeen tuloksen jo eilen, kun kerroin paniikista. Ekahan olikin 65.8 eli vielä alhaisempi ja toinen 257 eli hyvin menee. Yritän nyt vähän nauttia tästä olosta.

 

Bridge onnea

Itellä oli tänään se nt-ultra ja yllättäen kävi taas niin että kun kätilö kysyi kuinka voit niin vastaus "ihan hyvin, mutta pelottaa. .." ja sitten alkoi itkun tuhertaminen.. kätilö sanoi ihan suoraan että katsotaan ihan ensin ultralla.. ja kaikki oli hyvin siellä se Sintti mylttäs ja käsiä ja jalkoja oli oikee määrä ja niskaturvotus oli ihan normaali joutui ultraamaan sekä alakautta että mahan päältä kun ei meinannu kääntyä ollenkaan niin että kätilö saisi kolmannen mitan. Siinä sitten ilon itku silmässä sai seurata mylttäämistä. Varhaisultrassa lääkäri mittaili että on hieman pieni viikkoihin nähden ja samaa mittaili neuvolalääkäri noissa ylimääräisissä ultrissa mutta tänään mittaa olikin sitten 3 päivää enemmän mittaa

Anteeksi tämä omanapaisuus mutta niin iso kivi vierähti sydämeltä että vieläkin nousee kyyneleet silmiin kun mietin tätä asiaa

 

Kiitos Gerbera

Onnea Bridge, ihana saada sutkin tänne puolelle mä kävin rv 13 omakustanteisesti NIPT:ssä. Suosittelen sitä lämpimästi, jos vähänkin mietityttää.

Kivoja ja tuttuja mietteitä teillä tuosta kuinka "erilaisia" odottajia olemme, kun raskautta on saanut odottaa vuosikaupalla. Mustakin tuntuu ihan samalta, vaikka en olekaan lapseton. Vauvan tekeminen epäonnistumisineen on tehnyt syvälle sisimpään niin suuren haavan, että raskautta osaa arvostaa aivan eri tavalla, kuin parikymppisenä jollain kaikki kävi kuin nappia painamalla.

Täällä vaihtuu huomenna rv 18+ viikko, puoliväli häämöttää lähellä Mä olen välillä niin onnellinen tästä vauvasta että pakahdun. Niin on mieskin Mutta se huoli on jotain ihan kamalaa. Kävin taas viimeviikolla neuvolassa avovastaanotossa kuuntelemassa sydänääniä. Eihän se vauva voi pysyä siellä hengissä, jos sitä ei tarkisteta parin viikon välein, eihän!? Rakenneultraa pitää odottaa vielä reilut kaksi viikkoa.

 

Onnea taas uusille ja miksei vanhoillekin!

Täällä puoliväli ylitetty, viikkoja torstaina täynnä 21.
Torstaina myös niin odotettu rakenneultra. Mulla on ihan sellainen olo että tyttö olis tulossa, jännittävää tämä odottelu!

Vauva on edelleen hirmuisen vilkas, ja etenkin iltaisin alkaa kunnon jytäjumppa. Muutaman viikon päästä kai selvitetään vauvan veriryhmä, mutta lääkärin mukaan se on varmasti eri kuin mulla. Jotain vasta-ainepistoksia tulossa siis.
Hemoglobiini lähti takaisin nousuun, mutta sen sijaan mulla on toinen virtsis tän raskauden aikana.

 

Onnea ihan kaikille uusille ja vanhoille.

Me käytiin maanantaina neuvolassa ja kuultiin ensimmäisen kerran, kuinka se pieni höyryveturi puksuttaa kovin oli hippunen rauhassa, kun syke oli 140. Itellä taas hemoglobiini oli laskenut ekan neuvola käynnin 127:stä 108:aan.. en saanut vielä määräystä aloittaa rautakuuria, mutta kehotuksen panostaa rautapitoisiin ruokiin.

Vielä lähes kuukausi rakenneultraan

 

Onnea täältäkin kaikille odottajille tasapuolisesti. Kiva lukea kuulumisia! Täällä kans vilkas poitsu! Nyt on potkut alkanu olemaan jo niinkin kovia välillä et ääneen sanoo "auts". Kuperkeikkaa heittää pitkin päivää mut erityisesti iltaisin oikein aktivoituu. Vatsanpeitteiden päältäkin näkyy sellainen möyrintä! Oma olo mitä mainioin! Vihdoin voi nauttiakin. Jalat tuntuu raskailta välillä, mut aina kun mahdollista niin nostan niitä ylös. Perhevalmennus alkaa ensi kuussa. Vatsa tuntuu pyörisrtyvän päivä päivältä enemmän.

 

Kiva, kun on vähän kuulumisia päivitellyt ihmiset mukavasti tuntuu menevän kaikilla, ihana juttu!
Täällä tänään 28+0. Vauvalle vakuutus hankittu ja isosiskolle seisomalauta vaunuihin. Muuten kaikki onki aika hyvin säästössä ja poikavaatteita saatu siskon taaperolta <3 töitä jäljellä 6vkoa..välillä oon niin poikki et tuntuu ikuisuudelta, mutta eiköhän tää tästä päivä kerrallaan. Viikonloppuna 5v hääpäivä ja lähdetään pienelle reissulle miehen kanssa sitä kahdestaan juhlistamaan, jee <3