~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Marrasmaille suuret pahoittelut ja voimia jouluun. On tuo niin älyttömän väärin.

Vilijonkalle hurjasti tsemppiä, pidetään peukut pystyssä että kaikki on hyvin! Raastavaa tuollainen epätietoisuus, tosiaan niinhän se on että välillä tieto lisää tuskaa.

Jasminalle toipumista! Oli kiva lukea sun kuulumisia, ja onneksi baby blues on mennyt ohi.

Hullabullalle hurjasti onnea pikkumiehestä! On se vain jännä miten eri tavalla voi raskaudet mennä. Toipumista sinullekin!

Mä ajattelin nyt jonkunlaista synnytyskertomusta tulla kertomaan. Tiedän että alkuraskauden epävarmuudessa ne tuntuu aika kaukaisilta, mutta loppua kohti niitä alkaa lukea vaikka kuinka paljon. Ja nyt synnytyksen jälkeen oon kahlannut tänkin ketjun kaikki synnytyskertomukset uudelleenkin läpi .

Mä siis lähdin korkean verenpaineen takia (mittailin kotimittarilla) ylimääräsen neuvolavisiitin jälkeen synnärille käyrille. Siellä tuntui kaikki olevan kunnossa ja paineetkin laski, joten olin sitten lähdössä jo takaisin kotiin, mutta lääkäri päättikin vielä ultrata ja lapsiveden määrän takia päätyi käynnistykseen cytotecilla (yksi murunen suun kautta). Paikat oli niin epäkypsät ettei kalvojen puhkaisulla voitu käynnistää. No mieskin siihen kerkesi töistä ja lähtikin sitten samoin tein hakemaan sairaalakassia. Mä jotenkin mietin että käynnistyksessä menee varmaan päiviä joten mies lähti kotiin nukkumaan ja sanoin vielä että voi varmaan mennä seuraavana päivänä töihinkin. Supistukset kuitenkin alkoi pienen kävelylenkin jälkeen niin kovina että kärvistelin siinä sängyllä välillä torkahdellen. Neljän aikaan kätilö tuli tarkistamaan kohdunsuun tilanteen, 4 cm auki, ja kehotti soittamaan miehen paikalle, joka saapuikin sitten kuudelta ja silloin lähdettiinkin synnytyssaliin. Kävin suihkussa ja kylvyssä ja koitin parhaani mukaan selvitä supistuksista ilokaasun avulla. Kymmeneltä tarkistettiin kohdunsuun tilanne uudestaan, jolloin olinkin täysin auki. Mä olin tosi hämmentynyt, koska olin kuitenkin tavallaan miettinyt kaikkia puudutuksia ym, ja nyt niitä ei sitten oikein kannattanut enää edes miettiä. Ponnistusvaihe alkoi 11:15 ja tuntui kyllä pidemmältä, mutta tunti siinä meni, vauva oli maailmassa 12:21 (mitat 3,6kg/51cm). Eihän se mitenkään miellyttävä kokemus ollut, mutta aika helpolla taisin päästä. Kaksi tai kolme tikkiä laitettiin ja mä taisin olla jaloillani heti synnytyksen jälkeen. Mieskin selvisi kokemuksesta ihmeen hyvin hän sitä taisi enemmän jännittää kuin minä. Olin kyllä sanonut ettei ole mitenkään pakko olla mukana jos tuntuu siltä, mutta oli kuitenkin salissa koko ajan, ei tosin ihan siinä vieressä . Kotiin me päästiin kahden yön jälkeen ja poika on ihana, ei siitä oikein muuta voi sanoa . Tosi epätodellinen olo on edelleen, että onko tämä edes mahdollista.

Tsempit vielä kaikille tasapuolisesti kaikkiin vaiheisiin .

 

Ihana kertomus mar80. Onnea vielä hurjasti.

Hullabulla onnittelut pikkunyytistä . Ihanaa.

(.) Mun joululahja oli sitten tänään aamulla alkava vuoto. Prkle!!!! Ei mitään pientä tuhrua, vaan ihan kunnon punaista vuotoa, mutta ei hyytymiä. Ja vaikka tiedän, että vuodot on yleisiä, niin mulla on niistä vain kaksi huonoa kokemusta + vielä tuo ultran epävarma tilanne. Varasin pääkopan vuoksi iltapäiväksi gynen, vaikka en tiedä onko siitä mitään hyötyä... Tuskinpa sieltä sykettä enää löydy. Vielä olen kivuton, mutta eipä mulla kivut alkanut viimeksikään vuodon kanssa.

Olo aika turta, en tiedä mitä ajatella. Toki parempi että nyt menis kesken, jos on mennäkseen.

 

Surullista luettavaa täällä, osanottoni Marrasmai! Voimia!

Ja Vilijonkankin tilanne, toivotaan todellakin ettei ole km, mutta eipä kai siinä epätoivon tunteessa paljon lohduta.. Voimia sinullekin! Tuihan sitten kertomaan kuulumiset.

Onnittelut Hullabullalle!

Mikä ihanan kuuloinen synnytys ollut sinulla Mar80

Jasminalle paranemisia synnytyksestä toipumiseen! Rauhallisen kuuloinen vauva teillä

Mitenkäs Yrittäjällä, vieläkö vuotelee? Olisko se tiputtelu voinut johtua istukan sijainnista tms?

Lienekkö edes muistanut onnitella plussanneita, Onnea!

Gerbera, se on se E aika velmu veli kulta
Minä oon ollut kuus vuotta E:n(kin) hoidettavana ja nyt kun plussasin oli tokassu, Työvoitto

Ja tsemppiä kaikille ketä nyt en muistanut!!

Kaikesta hyvästä ja pahasta onnesta huolimatta ja senkin takia, haluan toivottaa kaikille Rauhaisaa Joulua

 

Paljon onnea Hullabulla ja mar80

Vilijonkka kylläpä sua nyt koetellaan Sormet ja varpaat pystyssä että vuoto on vaaratonta! Sen täytyy olla.

Kiitos kysymästä VienoUnelma, kyllä vuotelee. Tai no pyyhittäessä jää paperiin rusehtavaa vuotoa. Istukka on ihanteellisessa paikassa takaseinämässä, eli ei siitä johdu. Sori nyt tulee tarkenpaa infoa, mä pystyn pöntöllä ollessa ylettymään kohdunsuuhun ja se on tosi pehmeä ja auki. En ole sorkkinut sitä, vaan se tosiaan tuntuu heti. Mun mielestä se oli aluksi kiinteä ja kiinni. Onko muita jolla kohdunsuu tuntuu tosi alhaalla? Lääkäri ei ole katsonut tilannetta, kun terkan ultrassa vauveli voi hyvin. Nyt on alkanut pelottamaan, että mahtaako kohtu pysyä kiinni...

 

Samaa mieltä kuin Yrittäjä, että Viljonkan vuodon TÄYTYY olla vaaratonta, ei anneta muulle sijaa!!!

Tosiaan myös uskoisin, että jos kohdunsuu olisi avautumassa vaarallisesti ennen aikojaan niin kyllä siitä aikamoiset kivut noilla sun viikoilla tulisi jo koska silloin kysymys olisi synnytyksestä mun ymmärryksen mukaan. Kauheastihan ei tietenkään kannata sitä kohdunsuuta roplata, sitä myöhemmässäkin vaiheessa raskautta (sekä synnytyksessäkin) vältetään viimeiseen asti nykyään, että edes synnytyksen luonnollista kaarta ei häirittäisi ulkoisesti. Mutta voihan asiasta aina kysyä vaikka neuvolasta? Mä olen joskus jossain asiassa laittanut neuvolan sähköisen asioinnin kautta omalle terkalle kysymystä esimerkiksi. Sikäli siis jos sulla ei neuvolaa ole tulossa ihan heti, ja haluat saada asian mieltä askarruttamasta.

 

Ultra takana ja sydän sykki. Nyt näin sen itsekin . Gynenä venäläistaustainen reilu 60 v. setä, joka sanoi: "tyttö hyvä täällä sikiöllä kaikki hyvin, mutta tulet vuotamaan vielä.. ja ehkä paljonkin." Eli joku hematooma näkyi kohdussa, mutta aika luottavaiselta gyne vaikutti. Huh, huh. Sikiö oli kasvanut tiistaista ja paikkakin oli tämän mukaan ihan hyvä. Ei ollut huolissaan, että lähtis kasvamaan muualle kuin kohtuun. Reilu 200 € maksoi tämä joululahja, mutta ei haittaa yhtään! Nyt taas voi hetken olla levollinen ja kun tietää että vaaraton vuoto voi jatkua, niin kai sitä voi vähän rauhallisimmin mielin olla. Ja onhan mulla ens viikolla taas Tyksin käynti.

Kiitos naiset myötäelämisestä . Ihanaa joulun aikaa kaikille .

 

Vilijonkka! Miten ihania uutisia. Itken täällä, kun luin sun viestin. Todellakaan noilla satasilla ei oo mitään merkitystä, kun noin ihania uutisia sait. Mulla on ollu aika vaikeaa tämä joulukuu, mun piti synnyttää jouluvauva....miksi se vaan kummittelee. Todellakin yhdyn Marrasmain sanoihin, että vuosi 2016 vois jo loppua. Voimia Marrasmai

 

Onneksi Vilijonkalla nyt kaikki kunnossa! Kylläpä se pikkuinen säikäyttelee äitiä.

En tiedä saanko osakseni tämän seuraavan kertoessani yhtään ymmärrystä, mutta kirjoitan kuitenkin. Tämän paikan, kun luulen olevan se ainut, josta ymmärrystä ajatuksilleni saan, jos saan. Kovin on itsellä nyt pinnalliset mietinnät. Ehkä ollut jouluna liikaa aikaa ajatella. Itselläni siis la 24.5. Kuvittelin aina, että sitten minun raskauteni ja meidän lapsi saa olla kaiken hössötyksen ja vouhotuksen keskipisteenä. Vaan ei... nyt tuntuu että lähipiiriin tuppaa "liikaakin" raskausuutisia. Äitini avomiehen tytär saa esikoisen huhtikuussa. Työkaverini la samaan aikaan kuin minulla, esikoinen tulossa. Ja nyt kuulin, että serkkuni saa toisen huuhtikuussa heti esikoisen perään. Kaikki nämä tietty luomusti ja niin helposti. Sitten kuuntelen niitä tarinoita, kuinka helposti se kaikki käy. Ja anteeksi nyt vaan, mutta puheissaan heidän jutut kuulostaa niin pinnallisilta.. "hups hei, sitä nyt ollaan raskaana. Katsotaan miten käy" ja tyyliin että elämä on ohi... Meille tämä on niin suuri lahja, että puhun asioista todella tunteella ja rakastan tätä yksiön asukkia jo niiiin valtavasti, että tuollainen kevytkenkäinen suhtautuminen vaan ärsyttää. Ja miksen minä nyt saisi sitä kaikkea huomiota, kun tässä tilassa nyt lopultakin olen? Tottakai hekin on onnensa ansainneet ja osaan toki myös jollakin tasolla iloita. Mutta nyt vaan tuntuu tältä, enkä voi sitä kennelekään sanoa ääneen. Kiitos ja anteeksi, että sain purkautua. Kai ne on nää hormonit, jotka myllää.
Rv 18+5

 

Shelterme, minä ainakin ymmärrän nuo mietteet oikein hyvin. Itsekin niiden kanssa painiskelin, varsinkin kun ihan lähipiirissä tuli näitä ilouutisia. Samalla kerralla kun mentiin miehen kanssa vanhemmilleni syömään ja kertomaan ns. virallisesti meidän ilouutisesta, jonka kertomista oltiin neljä vuotta saatu odottaa, olikin veljelläni ja hänen vaimollaan sama uutinen kerrottavana. Ja heillä oli tärpännyt kahdessa viikossa. Tuntui se silloin aika keljulta. Mulla oli niin lapsellinen tarve saada olla keskipisteenä kauan kaivatun raskaudenalkuni kanssa, että kateuteni oikeasti hävetti. Varsinkin nyt, kun heillä raskaus on ollut niin vaikea, että lopputulosta on vielä mahdoton ennustaa. Nyt en toivo enää mitään muuta niin hartaasti kuin että saisivat oman lapsensa elossa ja terveenä syliin.

Mutta siis hyvin tuttuja tuntemuksia. Ei se vain tunnu reilulta, että ihmiset ympärillä saavat jännätä onnistumista paljon kivemmissa tunnelmissa, ja vielä kokea ne onnistumiset paljon nopeammin. Tuntuu että he voivat myös suhtautua huolettomammin, koska aina voi nopeasti tekaista uuden, jos kohdalle sattuukin heikompi alkio.

 

Tänään käyty kontrolliultrassa ja näyttäis olevan sikiö lähtenyt kasvamaan kohti kohtua. Huh, huh . Enää ei siis pitäisi olla riskinä cornuraskautta. Km-riski edelleen olemassa, kun hematooma sikiön yläpuolella että vois irroittaa sikiön mukanaan, mutta ei kai mikään ihan valtava riski. Ymmärtääkseni tämä riski aina näissä raskauksissa joissa vuotoa... tai ainakin näin haluan lohduttautua. Eli siis eteenpäin pusketaan ja nyt yritän jo vähän nauttia raskaudesta (vaikka tuntuu edelleen oudolta ja jotenkin jopa väärältä ).

Sikiö oli kasvanut, vastasi päiviä 8 +4 ja sydän jumputti . Seuraavaksi sitten neuvola, joka on 11.1.

Oirerintamasta sen verran, että suurelta pahoinvoinnilta olen välttynyt, mutta etomista esiintyy. Lähinnä sellaista, että jotain ruokia (lähinnä lämpimiä) ei voi edes kuvitella syövänsä mutta leipä ja erilaiset smoothiet maistuu vähän liiankin hyvin . Mutta jos joku oire pitää päällimäisenä kirjata, niin tässä kohtaa se on armoton väsymys. 9 h yöunet ei meinaa millään riittää...

Tsemppiä kaikille eri vaiheisiin.

Vilijonkka&käpy 8+3

 

mar80 ja Hullabulla onnea teille kovasti nyyteistä

Onneks Vilijonkalla kaikki hyvin! Tsemppiä!!

VienoUnelma eli siekin siis täältä päin olitteko pkks:ssä vai yksityisellä hoidossa? Ja todellakin E on melkonen velmu ite oon kyllä tykännyt myös muista polin lääkäreistä ja hoitajista

Ja jos marrasmai täältä vielä käy lukemassa jotain niin syvä osanotto menetyksestänne kyllä tämä elämä on niin epäreilu eikä se todellakaan aina silkkihansikkain taputtele päähän

Tänään oli eka neuvola ja kun hoitaja kysyi toisena kysymyksenä "kuinka olet voinut?" niin sain soperrettua että "ihan hyvin, mutta...." ja sitten aukesikin kyynelkanavat kerroin kuinka romahdin keväällä kkm:n jälkeen ja kuinka paljon pelottaa tämä raskaus, siis että menetän tämänkin en mahda pelolleni mitään ja tiedän ettei kukaan voi tehdä asialle mitään, mutta silti pelko on seuralaisena.. Ei onneksi joka hetki pelota, mutta onnistumiseen luottaminen on todella vaikeaa. Olin ajatellut että kysyn hoitajalta onko mahdollista päästä ennen nt-ultraa neuvolalääkärille ultraan, mutta en kerennyt asiaa edes kysyä kun hoitaja kysyi haluanko käydä lääkärillä ultrassa? "Ylimääräinen" (mielenterveys)ultra siis ensi viikon keskiviikkona!
Tuli niin turvallinen olo kun hätäni ja pelkoni otettiin todesta ja hoitaja kuunteli ja toisti vielä saman mitä myös hoitavalta taholta kuulin varhaisultran jälkeen: "et voi tehdä asialle mitään"... nyt vain koetan mennä päivä ja hetki kerrallaan ja nauttia joka hetkestä kun tekee mieli vain jugurttia ja näkkileipää eikä voi ajatellakkaan että söisin edellisen päivän ruokaa lämmitettynä! Mikä lie jäänne niiltä ajoilta kun ei ollut jääkaappia, mutta näilllä mennään nyt ensi viikkoon

 

Tänään käyty kontrolliultrassa ja näyttäis olevan sikiö lähtenyt kasvamaan kohti kohtua. Huh, huh . Enää ei siis pitäisi olla riskinä cornuraskautta. Km-riski edelleen olemassa, kun hematooma sikiön yläpuolella että vois irroittaa sikiön mukanaan, mutta ei kai mikään ihan valtava riski. Ymmärtääkseni tämä riski aina näissä raskauksissa joissa vuotoa... tai ainakin näin haluan lohduttautua. Eli siis eteenpäin pusketaan ja nyt yritän jo vähän nauttia raskaudesta (vaikka tuntuu edelleen oudolta ja jotenkin jopa väärältä ).

Sikiö oli kasvanut, vastasi päiviä 8 +4 ja sydän jumputti . Seuraavaksi sitten neuvola, joka on 11.1.

Oirerintamasta sen verran, että suurelta pahoinvoinnilta olen välttynyt, mutta etomista esiintyy. Lähinnä sellaista, että jotain ruokia (lähinnä lämpimiä) ei voi edes kuvitella syövänsä mutta leipä ja erilaiset smoothiet maistuu vähän liiankin hyvin . Mutta jos joku oire pitää päällimäisenä kirjata, niin tässä kohtaa se on armoton väsymys. 9 h yöunet ei meinaa millään riittää...

Tsemppiä kaikille eri vaiheisiin.

Vilijonkka&käpy 8+3

Oi onnea! Ootko jossain tarkemmassa seurannassa vai sanottiinko et voi itsestään sulaa kehoon? Sulla sitten hetkeksi toivon mukaan hoidot takana päin..

 

tai sitten ei mennä näillä ensi viikkoon... aloin juuri vuotaa kirkasta verta.. vielä ei kipuja ole, mutta ei ollut viimeksikään kkm:n aikana missään vaiheessa kipuja... Voi kun menisi yö nopeasti ja pääsisi soittamaan neuvolaan jos ovat huomenna töissä... Sitten pitää mennä yksityiselle kun eivät taida ilman lähetettä ottaa äitiyspolille vastaan... voi helvetti tätä elämää!!

 

hannuliini ei ole tarkempaa seurantaa eli ilmeisesti ei niin vakava uhka. Potkivat mut nyt virallisesti ulos Tyksistä... Tai en tiedä missä ultrat tehdään, mutta lapsettomuuspuoli toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Toivon mukaan pariksi vuodeksi .

Gerbera tiedän ettei lohduta, mutta mulla kirkas runsas verinen vuoto ei tarkoittanut keskenmenoa. Itse en uskonut että vuoto vois olla vaaratonta kahden epäonnen jälkeen, mutta näin vain oli. Toivon sydämestäni että näin myös sulla. Lämmin halaus ja pitkiä hermoja. Itse valitsin perjantaina yksityisen vuodon vuoksi enkä katunut.

Ja kiitos tykänneille .

 

Toivottavasti Gerberan vuoto on täysin vaaratonta!

Onneksi Viljonkalla lopulta kaikki hyvin

Täällä näköjään painajaiset taas alkaa kun nt-ultra lähenee.. viime yönä näin unta että ultrassa mulle määrättiin kiireesti lugesteron uudestaan käyttöön eikä selitetty sen tarkemmin. Sanottiin vain että tilanne on vakava
Huono olo ei hellitä ja vähän sama homma kun Viljonkalla, lämmin ruoka ei maistu mutta leipä, hedelmät (lähinnä sitrus-) ja marjat jogurtin kanssa kyllä. Kohtu tuntuu nyt kipuilevan aiempaa enemmän.. olisko niitä kasvukipuja

Toive* ja hippu 12+1

 

Vuoto ei ole ihan vaaratonta. Pääsin onneksi "omalle" neuvolalääkärille kotikunnan päivystyksen kautta. Sikiön sydän sykki ja oli kasvanutkin edellisestä ultrasta normaalia vauhtia eli vieläkin vähän pieni mutta kunnossa tällä hetkellä.
Vuoto siis tuli koska istukassa pieni "repeämä" eli voi mennä kesken vielä mutta voi olla että selviää. Käskynä lepo, ei saunaa, ei seksiä eikä mitään muutakaan saa tehdä missä pitää rehkiä.. jos vuoto alkaa uudestaan niin keskussairaalaan päivystykseen.
Se ensi keskiviikolle sovittu ylimääräinen ultra on siis juuri tälle samaiselle lääkärille jonka luona tänään kävin.
Maanantaina pitää käydä työterveyshuossa ja pyytää ainakin alkuviikoksi saikkua, tänään onneksi vp!!

 

Lämmin kiitos teille kaikille ihanille osaaottavista viesteistä, kyllä ne oikeasti lohduttavat vaikka aika syvissä vesissä täällä uidaankin. Eilen vasta tuli pikkuisemme lopulta ulos, vessapaperiin luiskahti pyyhkiessä.

Tuntui ihan kamalalta ajatukselta vetää pikkuisemme vain vessasta alas, joten kävelimme läheiselle järvelle ja laskimme hänet veteen, luontoäidin huomaan, pienen kuivan lehden päällä. Tuntui tärkeältä saada jättää kunnolliset jäähyväiset. Te jos ketkä varmaan ymmärrätte, vaikka mietin että joillekin tämä saattaisi kuulostaa ihan pimeältä.

Onnea teille jotka käärönne olette jo kotiin saaneet ja tsemppiä kaikille sitä vielä odottaville <3

Palailen tänne sitten keväämmällä, uskotaan näin.

 

Meidän pieni suuri ihmeemme syntyi tänään 10h supistelujen jälkeen 40+1 viikolla poika on maailman ihanin ja äiti väsynyt ja kipeä.

 

Onnea pienokaisen saaneille ja uusille plussille

Me käytiin 29.12 (12+0) nt- ultrassa, siellä kaikki hyvin. Pikkuinen vastasi viikkoja 12+2. Pahoinvointia mulla on melkein aamusta iltaa, onneks oksentaa ei oo tarvinu ku kerran pari. Raskaus myös laukaisi vuosien takaisen migreenin, ja sen takia piti sairaalaan asti mennä ku ei raskausaikana sallitut lääkkeet auttaneet. Toivon että nää olot jäis tähän vuoteen, ja ensi vuonna pääsisin nauttimaan tästä raskaudesta

Oikein ihanaa vuotta 2017 kaikille!

 

Gerbera voi kun pelottavaa! Toivotaan että lepo auttaa. Tsemppiä!

Marrasmai <3

Onnea cerezah

Täällä kaikki hyvin Verenvuoto loppui noin viikko sitten. Maha on kasvanut aika paljon. Nipt:n tuloksia odotellaan saapuvaksi loppuviikolla.

 

Toivottavasti Gerberan vuoto on loppunut ja kaikki olisi hyvin!

Meillä oli eilen nt-ultra. Kaikki on pikkuisella hyvin, koko vastasi viikkojaan ja riskitkin on hyvin matalat. Ei tätä vieläkään oikein usko todeksi

 

Gerbera Mites sun vuoto, onko helpottanut? Sullahan huomenna se lääkäri... tuleppa sitten infoamaan, että missä mennään.

Cerezah Hurjasti onnea pienestä pojasta .

adelmiina hienoa, että nt-ultrassa kaikki hyvin. Toivottavasti migreeni on helpannut ja tämä vuosi alkanut paremmissa merkeissä.

yrittäjä hienoa, että vuoto on loppunut ja vatsa kasvaa . Mikä sulla aiheutti vuodon?

toive* hieno juttu . Ei sitten tarvinnut aloittaa lugesteroneja... turhaan jännitit.

ON: tylsää, flunssaa, epävarmoja hetkiä, liian hitaasti kulkevia päiviä ja hermoja raastavia päiviä.. tässä tämän hetkinen kuvaus mun elämästä . Välillä luottavainen ja positiivinen mieli, kun taas seuraavassa hetkessä olen ihan varma että ei tästä tule mitään. Vuoto pysynyt tuhruna (hyvin lievänä), viimeinen kunnon vuoto jouluna. Ei silti tunnu helpottavan tämä epävarmuus. Ens viikolla neuvola. Etova olo vähentynyt, mutta väsymys on jokapäiväinen kaveri (toki flunssallakin tähän vaikutusta). Muuten aika vähän mitään mistä vois ajatella olevansa raskaana. Välill jotain tuntemuksia alavatsalla (kohdun kasvua?), mutta eipä juuri muuta.
Olen jo miettinyt, että pitäiskö hommata doppleri ja hermoilla sen kanssa vai mitä ihmettä tekis ? Jostain luin, että viikolla 9 vois jo kuulla äänet... Onko jollain kokemusta?

vilijonkka&käpy 9+1

ps. Ihanaa vuotta 2017 kaikille kanssasisarille

 

Kiitos samoin, hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille

Vilijonkka samoja tuttuja tuntemuksia oli täälläkin noilla viikolla. Kyllä kaikki on hyvin Edelleen tulee ajoittain epävarma olo raskaudesta ja olisi ihana, jos voisi kuunnella sydänääniä kun siltä tuntuu.

Verenvuotoa ei koskaan tutkittu, koska se oli vähäistä rusehtavaa tai korkeintaan vaaleanpunaista. Ultrassa kuitenkin kaikki oli terkkarin mielestä hyvin. Vuoto alkoi heti lugejen rv 9+ lopetuksen jälkeen. Ensi viikolla on lääkärineuvola, silloin tehdään pitkästä aikaa sisätutkimus.

 

Vilijonkka_ Pääsisitkö neuvolaan kokeileen kuuntelua dopplerilla?
Mä kävin varmaan kuukauden ajan joka viikkosella kuuntelulla siellä, sai mennä ilman ajanvarausta kun siellä oli puhelintunti. Ois sinne varmaan voinu muinakin aikoina mennä toisten aikojen välissä, ja vaikka joka päiväkin jos ois kehdannu.. neuvolan täti oli ihanan ymmärtäväinen.. No kuitenkaan mulla ei kuulunu sellasella vielä 9+5kään ja tän jälkeen tietenkin kävin toisessa mielenterveysultrassa, 10+jotain. 11+0 sit vihdoin äänet kuulu dopplerillakin, en tiä missä vaiheessa ne tolla välillä ois kuulunu jos ois vielä ollu kotilaitekin, mut aattelin etten sen parin viikon takia viitsi enää sitä hommata. Mut onhan joillain ilmeisesti kuulunu jo 8+.. tosin siinä kun kuuluu omiakin sykkeitä, istukan viuhuntaa ym., niin voi olla tosi vaikee löytää niitä ja nekin saattaa helposti sekottaa, etenkin jos ei oo ennen kuullu miltä ne sikiöllä kuulostaa.
Niin ja vaihdoin neuvolaakin osin tän takia koska siellä missä eka kävin se ois ollu jotenkin hankalampaa, ois pitäny etukäteen varata aika sitä varten ja silti ei tiä oisko saanu kun oli ruuhkaa.. nykysinhän sen saa valita ite missä paikassa käy.
Mulla alkoi myös tuntua tai pikemminkin näkyä liikkeitä jo rv11-12 jollonka laite ois jääny jo vähemmälle käytölle.

Onnea viime aikojen maaliin pääseille ja muistakin hyvistä uutisista, ja parasta mahdollista alkanutta vuotta kaikille!! <3

 

Kiitos kaikille tsempeistä. Tällä hetkellä tilanne ok. Kovempi vuoto loppui jo silloin torstaina ja maanantaina tuli ihan ministi vanhaa ruskeaa verta viimeksi. Tänään ultrassa näkyi sydämensyke ja pieni oli taas kasvanut omalla käyrällään eli kunnossa on. Kohdussa ei näkynyt mitään hyytymiä eikä mitään muutakaan mikä olisi huolestuttavaa Lääkäri kysyi että kirjoittaako hän sairaslomaa ja vastasin kyllä jos hän kerta voi ja lääkäri paukautti kahden viikon sairasloman edelleen rehkimis, sauna ja seksi kielto

Edelleen otan päivän kerrallaan ja nautin jokaisesta hetkestä kun kaikki on ok