Pitääkö isälle kertoa abortista?

No itseni kohdalla vaikea raskaus ei kyllä tarkoittanut pientä pahoinvointia ja kolotuksia, vaan jo alkuraskauden vietin tipassa sairaalassa ja loppuraskaus meni vuodelevossa sairaalassa kovissa kivuissa.
Raskaus päättyi ennenaikaiseen käynnistykseen, koska pidemmälle jatkaminen olisi tarkoittanut hengenvaaraa sekä minulle että vauvalle.

Tämän jälkeen olen kokenut myös yhden ns.normaalin raskauden.
Vaikka olen tottunut kipuun, kyllä kuukausien oksentaminen ja voimattomuus oli raskasta.
Erityisemmin en nauttinut myöskään liikunta-ja ruokarajoituksista, unettomuudesta ja synnytyksessä tulleista repeämistä.

Raskauden alkuvaiheessa on mahdotonta tietää miten se tulee menemään, joten täytyy miettiä onko valmis niihin riskeihin mitä se tuo mukanaan.
Voi olla että kaikki menee hyvin ja ihanasti, mutta voi myös olla että raskaus on fyysisesti ja psyykkisesti todella kuormittavaa.
Parasta on suhtautua realistisesti ja tiedostaa myös ne riskit ja raskauden kurjat puolet eikä kuvitella sen olevan vaaleanpunaista höttöunelmaa.
En minäkään olisi mistään voinut tietää, miten tuo ensimmäinen raskauteni tulee menemään.
En edes tiennyt, että raskaus voisi olla niin vaikeaa aikaa.

Lisäksi onhan se nyt ihan eri asia kestää se raskaus, koska haluaa sen lapsen ja lapsi syntyy toivottuna onnelliseen parisuhteeseen.
On se aika iso riski mielenterveydelle, jos raskaudesta tuleekin haastava ja äiti ei alunperinkään raskaaksi halunnut tai halua tuota lasta.
Tässä oli kyse siitä, että kuinka moni olisi valmis kestämään raskauden,synnytyksen jne.vain suodakseen toiselle lapsen.
Lapsen jota ei itse missään nimessä halua tai ole toivonut.

Missäänhän en "pienestä pahoinvoinnista" ja lievistä kivuista kirjoittanut. Se nyt on vaan niin, että suurimmalla osalla ne on ilmeisen pieniä ja lieviä, koska suurin osa ei vietä raskauttaan tiputuksessa ja sairaalassa. Se, että itselle on vaikeaa, ei tarkoita että kaikille muillekin on...

 

Siksi, että se abortoitava sikiö on isän jälkeläinen.
Jos lapsesi olisi jostakin syystä huostaanotettu, olisiko sinulle ok. että hänelle tehtäisiin hoitavan tahon päätöksellä eutanasia sinulta (tai lapselta) kysymättä.

Ei ole sama asia. Jos tuleva isä ei pysty aborttipäätökseen mitenkään vaikuttamaan ja/tai mieskin itse varmasti aborttia haluaa ja raskaana oleva aikoo sen syystä tai toisesta tehdä, niin oikeastihan miehelle vain turhaa murhetta asiasta kertoa.

 

Niin. miesparka. Ei mitään sananvaltaa koskien tulevaa omaa lasta.
Niinkö sen pitää mennä?

Näin se menee, joten miksi miksi aiheuttaa toiselle murhetta. Jos naisen esim terveydellisistä syistä on pakko tehdä abortti, niin mitä auttaa, että miehelle kertoo ja turhaa surua hänelle mahdollisesti aiheuttaa.

 

Tarkoitus ei ole piinata miestä tai aiheuttaa tahallaan mielipahaa, mutta onhan miehellä kuitenkin oikeus tietää. Itse mietin että jos olisin mies ja lapsi saisi alkunsa niin haluaisin asiasta tietää, vaikka nainen aborttiin päätyisikin. Mutta kaikki miehet varmasti eivät haluaisi tietää. Siksipä tässä jahkaillaankin, että aiheutetaanko suurempaa mielipahaa miehelle kertomalla asiasta vai olemalla kertomatta.

Abortti ei ole mieluisa vaihtoehto, mutta se on järkevin tässä tapauksessa.

Itse en haluaisi miehenä tietää. Koko loppuelämän aina silloin tällöin varmaankin haikeana joutuisi miettimään, että "nyt lapsi olisi sen ja sen ikäinen ja millainenhan siitä olisi tullut jne jne". Ihan turhaa murhetta.

 

Missäänhän en "pienestä pahoinvoinnista" ja lievistä kivuista kirjoittanut. Se nyt on vaan niin, että suurimmalla osalla ne on ilmeisen pieniä ja lieviä, koska suurin osa ei vietä raskauttaan tiputuksessa ja sairaalassa. Se, että itselle on vaikeaa, ei tarkoita että kaikille muillekin on...

Luitkohan viestiäni edes loppuun asti?
Tai sitten luetunymmärtämisessäsi vain on pahemman kerran häikkää.
Kuten edellä kirjoitin, olen kokenut sekä vaikean että normaalin raskauden.
Normaaliinkin raskauteen kuului kuukausien oksentelu(se on ihan yleistä ja normaalia), kipuja, unettomuutta ja synnytyksessä saadut repeämät.
Kaikki ihan täysin yleisiä ja normaaleja, raskauteen kuuluvia asioita.
Miellyttäviähän ne eivät olleet, mutta tietysti sen kesti kun palkinto oli mitä parhain!

Tässä oli kyse siitä, että raskaana oleva ei tahdo itse lasta ja joidenkin mielestä on väärin että äiti saa päättää raskauden jatkumisesta.
Jotkut haluaisivat, että isällä olisi oikeus estää abortti.
Mielestäni äidillä tulee ehdottomasti olla oikeus päättää, jatkaako raskautta vai ei, koska hän ne raskauden riskit ja seuraamukset kantaa.
Tietysti on mahdollista, että kaikki menee hyvin ja raskaus+synnytys on helppo ja mutkaton.
Yhtälailla on myös mahdollista, että kaikki menekään kuin Strömsössä ja hattaraunelmissa ja äidillä tulee olla oikeus päättää, haluaako hän sen riskin ottaa koska se vaikuttaa hänen kehoonsa, psyykeensä ja loppuelämäänsä.

 

Miksi miehet eivät saa tällaisissa tilanteissa samoja oikeuksia kuin naiset?
Ihan oikeasti, kertokaa minulle. Itse en pysty käsittämään.
Ja lisäksi, tunsin naisen, joka teetätti neljä aborttia avomiehensä selän takana, viimeisin vielä erikoisluvalla (neljännellä kuulla).
Silti on pakko myöntää, että nyt kun aikaa on kulunut vuosia, tpoivon että mies ei saisi tietää. Siltikin: Valehtelu ehkäisyn käytöstä, tuollaisten asioiden salaaminen....Parisuhteessa! Onko se rakkautta?

Siksi, että miehet eivät pysty hoitamaan sitä raskausaikaa ja synnytystä. Asiaa ei vain voi tarkastlla täysin tasavertoisesti, jos toisen taakka asiassa on niin erilainen kun toisella.

 

Miks naiset ylipäätään edes haluaa lapsia kun homma noin kamalaa??

Tämä viesti haiskahtaa naisille tyypilliseltä uhriutumiselta.. jolla koetaan jotenkin pönkätä omaa egoa.

Kyllä mä kuule veikkaan että on miehiäkin jotka toisen puolesta on valmiita tekemään vaikka ja mitä. Pahoittelut jos olet törmännyt vaan renttuihin.

Eiköhän joka ainoa nainen mielummin ne vauvat jollain helpommalla tavalla ottaisi, jos olisi mahdollista...

 

Luitkohan viestiäni edes loppuun asti?
Tai sitten luetunymmärtämisessäsi vain on pahemman kerran häikkää.
Kuten edellä kirjoitin, olen kokenut sekä vaikean että normaalin raskauden.
Normaaliinkin raskauteen kuului kuukausien oksentelu(se on ihan yleistä ja normaalia), kipuja, unettomuutta ja synnytyksessä saadut repeämät.
Kaikki ihan täysin yleisiä ja normaaleja, raskauteen kuuluvia asioita.
Miellyttäviähän ne eivät olleet, mutta tietysti sen kesti kun palkinto oli mitä parhain!

Luetko sinä minun viestejäni? Ihme jankuttamista. Sanoin, että olen kokenut hirveän pahoinvoinnin, säryt jne. Silti pidän raskauttani helppona! Että asenteesta on kiinni tuo: "kuka mies kestäisi raskauden" plaaplaa soopa ja raskaus on aina paskaa diibadaaba.

 

Ei voi mielestäni lähteä siitä, että raskaana olevalle ei saa kertoa raskauden negatiivista puolista ja riskeistä koska "turha pelotella".
Kyllä raskaana olevalla tulee olla oikeus tietää mitä tuleman pitää ja mitkä riskit hän ottaa antaessaan raskauden jatkua.
Kukaan ei voi luvata että kaikki menee hyvin ja raskaana olevalle ei esim. jää pysyviä vammoja synnytyksestä.
Jos odottaja riskeistä huolimatta haluaa raskautta jatkaa suodakseen vieraalle miehelle lapsen jota itse ei halua, hieno juttu.
Jos hän ei kuitenkaan halua noita fyysisisiä ja psyykkisiä riskejä ottaa, hänellä on siihen täysi oikeus.
Onhan kyseessä HÄNEN kehonsa, ei miehen.

 

Luetko sinä minun viestejäni? Ihme jankuttamista. Sanoin, että olen kokenut hirveän pahoinvoinnin, säryt jne. Silti pidän raskauttani helppona! Että asenteesta on kiinni tuo: "kuka mies kestäisi raskauden" plaaplaa soopa ja raskaus on aina paskaa diibadaaba.

Missään en ole sanonut että raskaus olisi aina paskaa, päinvastoin.
En oikein ymmärrä, mitä olisi auttanut jos esim. minä ajattelisin ensimmäisen raskauteni olleen helppo kun se ei sitä ollut?
Kyse ei ollut mistään pelkästä pahoinvoinnista ja säryistä, vaan vietin suurimman osan raskaudesta sairaalassa ja raskaus oli ihan kätilöiden/neuvolatädinkin määrittelemänä vaikea.

Sinun raskautesi todennäköisesti onkin ollut helppo ja silloin on hyvä huudella, että asenteesta kiinni.
Asenteella on toki suuri vaikutus, mutta aikamoista mielenlujuutta se vaatii jos raskaudesta ei tulekaan helppo ja joutuu sen läpikäymään vaikkei lasta edes halua.

 

Missään en ole sanonut että raskaus olisi aina paskaa, päinvastoin.
En oikein ymmärrä, mitä olisi auttanut jos esim. minä ajattelisin ensimmäisen raskauteni olleen helppo kun se ei sitä ollut?
Kyse ei ollut mistään pelkästä pahoinvoinnista ja säryistä, vaan vietin suurimman osan raskaudesta sairaalassa ja raskaus oli ihan kätilöiden/neuvolatädinkin määrittelemänä vaikea.

Sinun raskautesi todennäköisesti onkin ollut helppo ja silloin on hyvä huudella, että asenteesta kiinni.
Asenteella on toki suuri vaikutus, mutta aikamoista mielenlujuutta se vaatii jos raskaudesta ei tulekaan helppo ja joutuu sen läpikäymään vaikkei lasta edes halua.

Turha jatkaa keskustelua, koska et ilmeisestikään ole edes se, kuka uhriutui ja mietti moniko mies suostuisi olemaan raskaana. Hänellehän minä alunperin vastasin.
En ole ollenkaan kiinnostunut jankuttamaan päivänselvästä asiasta, että raskaus voi olla helpon tai vaikean tuntuinen tai jotakin siltä väliltä. Vastasin vain siihen, ettei se ole aina vaikeaa ja toki moni mies raskaudesta selviäisi.

 

Turha jatkaa keskustelua, koska et ilmeisestikään ole edes se, kuka uhriutui ja mietti moniko mies suostuisi olemaan raskaana. Hänellehän minä alunperin vastasin.
En ole ollenkaan kiinnostunut jankuttamaan päivänselvästä asiasta, että raskaus voi olla helpon tai vaikean tuntuinen tai jotakin siltä väliltä. Vastasin vain siihen, ettei se ole aina vaikeaa ja toki moni mies raskaudesta selviäisi.

Hohhoijaa.
Kyllä, olen tuo joka mielestäsi "uhriutui".
Mietin, että moniko mies suostuisi olemaan raskaana jos tietäisi riskit ja huonot puolet ja JOS EI LASTA ITSE HALUAISI vaan haluaisi tehdä keskeytyksen.
Selvähän se, että jos miehet voisivat olla raskaana niin he siitä selviytyisivät kuten naisetkin.

 

Olen kokenut vaikean ja kivuliaan raskauden sekä vaikean lapsivuodeajan, enkä todella ole ainoa.
Ei näistä asioista vaan vielä tänäkään päivänä tarpeeksi julkisesti puhuta, aihe on niin tabu.
Pysyttele sinä vaan pilvilinnoissasi, "raskaushan on ihmisen parasta aikaa" ja"raskaus ei ole sairaus" vai miten se meni..

Samoin minun raskauteni ovat olleet helvetilliset ja loppuelämän vauriot on tullut synnytyksistä. Helppo se on urpojen syyttää naisia uhriutumisesta, kun suurin ponnistus itsellä on, spermojen sisään heittäminen.

 

Se on myös jännää näissä "uhriutujissa", kuinka toitotetaan sitä oikeutta päättää omasta kehostaan, kun joutuu sen 9 kk raskaana olla. Mutta sillä ei ole väliä, että mies joutuu eliniän kärvistelemään lapsesta, jota ei halua, jos nainen oman kehon oikeuteen vedoten päättää pitää lapsen.

 

Se on myös jännää näissä "uhriutujissa", kuinka toitotetaan sitä oikeutta päättää omasta kehostaan, kun joutuu sen 9 kk raskaana olla. Mutta sillä ei ole väliä, että mies joutuu eliniän kärvistelemään lapsesta, jota ei halua, jos nainen oman kehon oikeuteen vedoten päättää pitää lapsen.

Mikä ihmeen UHRIUTUJA?
Se nyt vaan on fakta, että nainen ne raskausoireet ja riskit kärsii ja ottaa.
Ei se hänestä mitään uhria tee, mutta kyllä, se tekee hänestä raskausoireiden kokijan ja riskien kantajan.
Ne asiat eivät koske miestä eikä miehen kehoa, vaikka asiaa kuinka vääntäisi.

Kun äiti päättää keskeyttää raskauden, mitään lasta ei vielä ole olemassa.
Sikäli vähän eri tilanne, kuin jos isä ei halua osallistua olemassa olevan lapsensa elämään.
Kuitenkaan mielestäni ei pitäisi olla elatuspakkoa, eli miehen ei ole pakko elareita maksaa jos ei halua lapsen elämään kuulua millään tavalla.
Käsittääkseni isyyttä ei kyllä tälläkään hetkellä ole pakko tunnustaa?
Voin toki olla väärässäkin.

 

Jos mies kovasti lasta haluaa, voi homman hoitaa Intiassa. Siellä kohdunvuokraus on laillista, eli toiveiden mukaiset munasolut ostetaan solupankista ja sitten ne hedelmöitetään joko omilla tai ostetuilla siittiöillä ja laitetaan vuokrakohtuun kasvamaan. Ihan on Suomessakin korkeimman oikeuden päätös isyyden vahvistamisesta mennyt läpi tällaisesta tapauksesta, vaikka Suomen laki ei kohdunvuokrausta tunnekaan.

Sitten ei tarvitse paneskella naisia rikkinäisillä kumeilla ja sen jälkeen valittaa kun naiset tekevätkin abortteja.

 

Nykyään lain mukaan isyys on pakko tunnustaa, tosin kuka pystyy tarkistamaan, jos äiti päättää kaikesta huolimatta valehdella isän olleen tuntematon yhden illan juttu. Äiti tosin joutuu ongelmiin myöhemmin, jos selviää, että hän on valehdellut. Myöskään äiti ei voi estää, jos mies vaatii isyyden selvitystä, kokeisiin on lain mukaan pakko mennä, ja biologinen isä saa aina halutessaan isyyden.

 

Miten jos kaikki kantaisi vastuun teoistaan? Vaikka käytettiin ehkäisyä, se ei vapauta kukaan vastuusta. Raskaana oleva kertoo isälle mitä tapahtu ja kertoo näkemyksensä asiaan. Isä kertoo oman näkemyksensä. Jos isä haluaa hoitaa lapsen, äiti voi kestää sen 9kk ja antaa isän hoitaa lapsi hänen loppuikänsä. Ilman äidin tukiaisia mieluiten. Se raskaus saattaakin olla helppo (aina ajatellaan pahinta) ja isoissa ongelmissa abortti kuitenkin tehdään. Se ei ole vain solukimppu, se on ihminen kunhan odotat hetken. Luomesta ei tule ihmistä vaikka kuinka odotat. Sillä "solukimpulla" tulee olemaan luonne, ajatukset ja mielipide. Missä on isän ja lapsen oikeudet? Jos joku jaksaa mussuttaa raskauden mahdollisista ongelmista, miksi meni panemaan jota kuta kenen lasta ei pitäisi? Vastuu niistä omista teoistaan.

 

Miten jos kaikki kantaisi vastuun teoistaan? Vaikka käytettiin ehkäisyä, se ei vapauta kukaan vastuusta. Raskaana oleva kertoo isälle mitä tapahtu ja kertoo näkemyksensä asiaan. Isä kertoo oman näkemyksensä. Jos isä haluaa hoitaa lapsen, äiti voi kestää sen 9kk ja antaa isän hoitaa lapsi hänen loppuikänsä. Ilman äidin tukiaisia mieluiten. Se raskaus saattaakin olla helppo (aina ajatellaan pahinta) ja isoissa ongelmissa abortti kuitenkin tehdään. Se ei ole vain solukimppu, se on ihminen kunhan odotat hetken. Luomesta ei tule ihmistä vaikka kuinka odotat. Sillä "solukimpulla" tulee olemaan luonne, ajatukset ja mielipide. Missä on isän ja lapsen oikeudet? Jos joku jaksaa mussuttaa raskauden mahdollisista ongelmista, miksi meni panemaan jota kuta kenen lasta ei pitäisi? Vastuu niistä omista teoistaan.

Onneksi on mahdollista ottaa vastuu teoistaan myös tekemällä raskaudenkeskeytys.
Alkuraskaudessa tapahtuu valtavasti keskenmenoja ja keskeytys ei ole juuri keskenmenoa kummempi.
Nykypäivänä on ihan normaalia, että seksiä voi harrastaa vaikkei lapsitoiveita olisikaan.
Harmi, ettei mikään ehkäisy vaan ole 100% varma.

Eikä se ole koskaan sama asia päättää olla tapaamatta lastaan jota ei koskaan ole tavannutkaan, kuin luopua lapsesta jota 9 kk on sisällään kantanut.
Lapsen pois antaminen on todella traumatisoivaa äidille, en tiedä ketään joka olisi siitä selvinnyt ilman mt-ongelmia ja vuosien terapiaa.
Onneksi isällä ei ole oikeutta vammauttaa äitiä fyysisesti ja psyykkisesti loppuiäkseen.

 

Se ei ole vain solukimppu, se on ihminen kunhan odotat hetken. Luomesta ei tule ihmistä vaikka kuinka odotat. Sillä "solukimpulla" tulee olemaan luonne, ajatukset ja mielipide.

Eihän sillä solukimpulla tule olemaan luonnetta,ajatuksia tai mielipidettä jos raskaus keskeytetään.
Raskauden alkamisesta on pitkä matka lapsen syntymään ja moni ei selviä loppuun asti.
Suurin osa noista solukimpuista valuu verenä viemäriin, itketkö niidenkin perään?

 

En kertoisi, tieto lisää tuskaa tai no riippuu miehestä.

 

Jos miehelle kertoo, kannattaa varautua ottamaan vastaan hänen mieleipiteensä. Jos hän haluaakin pitää lapsen ja sinä et tai toisinpäin. Silloin on hyvin raskasta miettiä tilannetta. Kokemuksesta tiedän, vaikka lapsi oli suunniteltu, mutta toinen muutti mieltään ja painosti aborttiin. Nainen sen päätöksen jokatapauksessa JOUTUU tekemään ei siis SAA tehdä, se ei ole mikään etuoikeus, olla tuossa tilanteessa. Se on helvetin raskas päätös, jota en toivoisi kenenkään joutuvan tekemään.

 

Tein päätöksen ja kerroin isälle asiasta. Edelleen tuntuu todella pahalta että abortin teen. Huomenaamulla aloitan lääkkeellisen keskeytyksen. Jospa tästä jotenkin selviää.

 

Tein päätöksen ja kerroin isälle asiasta. Edelleen tuntuu todella pahalta että abortin teen. Huomenaamulla aloitan lääkkeellisen keskeytyksen. Jospa tästä jotenkin selviää.

Tsemppiä!
Ei se abortin teko koskaan taida hyvältä tuntua, mutta jos se on ajatuksena miellyttävämpi kuin lapsen pitäminen niin olet oikeillä jäljillä.
Ehdit lapsia hankkia myöhemminkin.

 

Haluaisin pitää lapsen, mutta elämäntilanne on kaikin puolin niin huono tällä hetkellä, etten usko pystyväni tarjoamaan lapselle ansaitsemaansa hyvää elämää. Varsinkaan, kun joutuisin tekemään sen yksin. Että sydän ja järki ovat tässä taistelleet monta viikkoa. Monta iltaa olen itkenyt kun keskeytyksen aika on lähestynyt.

Toivottavasti keskeytys sujuu hyvin eikä tule komplikaatioita, joiden seurauksena en enää voisi saada lapsia. Tätä pelkään...