Pitääkö isälle kertoa abortista?

Kuinkahan moni mies oikeasti suostuisi pitämään lapsen ihan vain naisen mieliksi, jos kuvitellaan että miehet voisivat olla raskaana?
Kuinka moni mies suostuisi 9 kk kärsimään fyysisistä kivuista, masennuksesta, kuukausien oksentelusta, jäämään mahdollisesti useaan kertaan sairauslomalle työstään/olemaan jopa koko raskausajan kykenemätön tekemään työtään, ramppaamaan neuvoloissa ja lääkäreissä kaikenmaailman tarkastuksissa, olemaan 9 kk syömättä lempiruokiaan ja juomatta alkoholia,joutumaan mahdollisesti hengenvaaraan raskauden takia(raskausmyrkytys),kärsimään kivuliaan synnytyksen ja kivuliaan pitkän toipumisen synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeenhän toipuminen jatkuu vielä viikkoja ja jopa kuukausia, vertavuotavana ja kipeänä, rinnat kipeinä, mieliala matalana ja mahdollisesti alapää ikuisesti vammautuneena/revenneenä.
Loppuelämän saatatkin sitten kärsiä virtsankarkailusta ja kohdunlaskeumasta mikä aiheuttaa sen ettet kykene enää ulostamaan kunnolla.

 

Vaikea asia kieltämättä. Jos asiaa tosiaan mietti juuri niin kuin ap on sen kuvaillut, niin jos kerran on käyterty ehkäisyä, niin se varmaankin kertoo siitä, että kumpikaan ei lasta halua, eli siinä mielessä olis varmaan turha kertoa. Mutta sitten taas toisaalta.. Mistä sitä voi toisen ajatuksia tietää, mitä se mies on pohtinut valmiksi siitä, että jos joskus kävis vahinko tai jotain muuta, että ottasko vastuun kuitenkin tai haluaisko sittenkin sen lapsen, kun ensin alkujärkytykdestö selviää. Tai sitten lähteä pohtimaan sitä kautta, että millanen tyyppi on niin kun muuten, että olisko siitä ylipäänsä isäksi tai onko se voimakkaasti tuonut sanoin esille, ettei lapsia halua. En tiedä.... Ehkä mä kuitenkin sittenkin kertoisin, että näin kävi ja olen tekemässä aborttia, ellet sitten välttämättä halua sitä lasta.... Koska kuten mies sanoi, niin onhan se kuitenkin sen miehenkin lapsen alku ja mahdollinen tuleva perillinen / suvun jatkaja, eli onhan hänellä oikeus tietää, että sellanen olis tulossa, että haluaako sen, vai passaako tän kierroksen ja odottelee sitä perillistä joskus myöhemmin....

 

Vaikea asia kieltämättä. Jos asiaa tosiaan mietti juuri niin kuin ap on sen kuvaillut, niin jos kerran on käyterty ehkäisyä, niin se varmaankin kertoo siitä, että kumpikaan ei lasta halua, eli siinä mielessä olis varmaan turha kertoa. Mutta sitten taas toisaalta.. Mistä sitä voi toisen ajatuksia tietää, mitä se mies on pohtinut valmiksi siitä, että jos joskus kävis vahinko tai jotain muuta, että ottasko vastuun kuitenkin tai haluaisko sittenkin sen lapsen, kun ensin alkujärkytykdestö selviää. Tai sitten lähteä pohtimaan sitä kautta, että millanen tyyppi on niin kun muuten, että olisko siitä ylipäänsä isäksi tai onko se voimakkaasti tuonut sanoin esille, ettei lapsia halua. En tiedä.... Ehkä mä kuitenkin sittenkin kertoisin, että näin kävi ja olen tekemässä aborttia, ellet sitten välttämättä halua sitä lasta.... Koska kuten mies sanoi, niin onhan se kuitenkin sen miehenkin lapsen alku ja mahdollinen tuleva perillinen / suvun jatkaja, eli onhan hänellä oikeus tietää, että sellanen olis tulossa, että haluaako sen, vai passaako tän kierroksen ja odottelee sitä perillistä joskus myöhemmin....

Peesi.

 

Kuinkahan moni mies oikeasti suostuisi pitämään lapsen ihan vain naisen mieliksi, jos kuvitellaan että miehet voisivat olla raskaana?
Kuinka moni mies suostuisi 9 kk kärsimään fyysisistä kivuista, masennuksesta, kuukausien oksentelusta, jäämään mahdollisesti useaan kertaan sairauslomalle työstään/olemaan jopa koko raskausajan kykenemätön tekemään työtään, ramppaamaan neuvoloissa ja lääkäreissä kaikenmaailman tarkastuksissa, olemaan 9 kk syömättä lempiruokiaan ja juomatta alkoholia,joutumaan mahdollisesti hengenvaaraan raskauden takia(raskausmyrkytys),kärsimään kivuliaan synnytyksen ja kivuliaan pitkän toipumisen synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeenhän toipuminen jatkuu vielä viikkoja ja jopa kuukausia, vertavuotavana ja kipeänä, rinnat kipeinä, mieliala matalana ja mahdollisesti alapää ikuisesti vammautuneena/revenneenä.
Loppuelämän saatatkin sitten kärsiä virtsankarkailusta ja kohdunlaskeumasta mikä aiheuttaa sen ettet kykene enää ulostamaan kunnolla.

Tämä oli niin huikeaa uhriutumista, että uhkaa mennä tahattoman komiikan puolelle.
Suosittelen kirjoittajalle pikaista sterilisaatioon hakeutumista, jottei onnettomuuksista kauhein - RASKAUS - pääse yllättämään.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että viimeistä vajaata sataa vuotta lukuunottamatta on sukukypsän naisen normaali tila ollut raskaana olo? Välillä 15-40 v nainen usein oli enemmän raskaana kuin ei-raskaana (imetys).

 

Tämä oli niin huikeaa uhriutumista, että uhkaa mennä tahattoman komiikan puolelle.
Suosittelen kirjoittajalle pikaista sterilisaatioon hakeutumista, jottei onnettomuuksista kauhein - RASKAUS - pääse yllättämään.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että viimeistä vajaata sataa vuotta lukuunottamatta on sukukypsän naisen normaali tila ollut raskaana olo? Välillä 15-40 v nainen usein oli enemmän raskaana kuin ei-raskaana (imetys).

Olen kokenut vaikean ja kivuliaan raskauden sekä vaikean lapsivuodeajan, enkä todella ole ainoa.
Ei näistä asioista vaan vielä tänäkään päivänä tarpeeksi julkisesti puhuta, aihe on niin tabu.
Pysyttele sinä vaan pilvilinnoissasi, "raskaushan on ihmisen parasta aikaa" ja"raskaus ei ole sairaus" vai miten se meni..

 

Ongelmana on se, että nainen haluaa yksin päättää yhteisen lapsen kohtalosta ja pukee tämän "miksi kiusata miestä"-muotoon. Näin hän naamioi itsekkyyden toisen huomioimiseksi. Pirullista.

Höpö höpö. Alkiosta tai sikiöstä ei koskaan tule lasta, kun se kerran abortoidaan. Sitten toki asia olisi eri, jos kyseessä tosiaan olisi yhteinen lapsi, mutta aborttia ei tehdä lapsille vaan solumöykyille. Kun tehdään abortti, ei ole eikä tule mitään lasta, joten ei ole mitään lapsen kohtaloa, kun ei ole lastakaan. Luonnollisesti nainen saa päättää omassa kehossaan sijaitsevista solumöykyistä, ihan kuten hän päättää, leikataanko iholta luomi pois vai ei.

 

Höpö höpö. Alkiosta tai sikiöstä ei koskaan tule lasta, kun se kerran abortoidaan. Sitten toki asia olisi eri, jos kyseessä tosiaan olisi yhteinen lapsi, mutta aborttia ei tehdä lapsille vaan solumöykyille. Kun tehdään abortti, ei ole eikä tule mitään lasta, joten ei ole mitään lapsen kohtaloa, kun ei ole lastakaan. Luonnollisesti nainen saa päättää omassa kehossaan sijaitsevista solumöykyistä, ihan kuten hän päättää, leikataanko iholta luomi pois vai ei.

Eli olet sitä mieltä että naisen tahdon vastaisesta raskauden keskeyttämisestä (esim. poikaystävä syöttää salaa aborttipillerin) pitää rankaista samana verran kuin luvattomasta luomen poisraapaisusta?

 

Voitko tosiaan verrata alkiota ja luomia keskenään

 

Olen kokenut vaikean ja kivuliaan raskauden sekä vaikean lapsivuodeajan, enkä todella ole ainoa.
Ei näistä asioista vaan vielä tänäkään päivänä tarpeeksi julkisesti puhuta, aihe on niin tabu.
Pysyttele sinä vaan pilvilinnoissasi, "raskaushan on ihmisen parasta aikaa" ja"raskaus ei ole sairaus" vai miten se meni..

Ikävää jos olet joutunut kärsimään, mutta sinä edustat vähemmistöä, et suurta enemmistöä. On ihmisiä, joille syöminen on suurta tuskaa. Onko siis syömisen kuvaaminen peräti nautintona näitä ihmisiä loukkaavaa ja asiatonta?

 

Ikävää jos olet joutunut kärsimään, mutta sinä edustat vähemmistöä, et suurta enemmistöä. On ihmisiä, joille syöminen on suurta tuskaa. Onko siis syömisen kuvaaminen peräti nautintona näitä ihmisiä loukkaavaa ja asiatonta?

Toki kuuluin vähemmistöön joidenkin oireiden osalta, kaikki eivät ole hengenvaarassa.
Toisaalta eipä tuota hengenvaaraa voi ennustaa eli riski on periaatteessa olemassa kaikkien kohdalla.
Joka vuosi Suomessakin naisia kuolee synnytykseen.
Kuitenkin pahoinvointi(voimakaskin), kivut,säryt, mielialan muutokset, kehon muutokset, arvet ja repeämät kuuluvat useimpien naisten raskauteen.
On ihan normaalia ja yleistä, että useimmat naiset kokevat raskauden ja synnytyksen sekä lapsivuodeajan sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavina.
Sen kuormittavuuden jaksaa, koska palkintona on oma, odotettu rakas lapsi.
Jos tuota palkintoa ei ole eikä lapsi ole toivottu,päinvastoin, voi aika ankeat ajat olla edessä.
Yleensä naiset kuvittelevat aina raskauden ruusuisemmaksi kuin se todella on, ennenkuin saavat kokemusta asiasta.

 

Laki pitäis ehdottomasti olla tasa arvoisempi aborteissa. Joo se lapsi, sikiö kasvaa naisen sisällä ja naisella on oikeus vartaloonsa jne..mutta kyllähän miehen pitäisi myös tulla kuulluksi näissä asioissa.

 

Miksi miehet eivät saa tällaisissa tilanteissa samoja oikeuksia kuin naiset?
Ihan oikeasti, kertokaa minulle. Itse en pysty käsittämään.
Ja lisäksi, tunsin naisen, joka teetätti neljä aborttia avomiehensä selän takana, viimeisin vielä erikoisluvalla (neljännellä kuulla).
Silti on pakko myöntää, että nyt kun aikaa on kulunut vuosia, tpoivon että mies ei saisi tietää. Siltikin: Valehtelu ehkäisyn käytöstä, tuollaisten asioiden salaaminen....Parisuhteessa! Onko se rakkautta?

 

Miksi miehet eivät saa tällaisissa tilanteissa samoja oikeuksia kuin naiset?
Ihan oikeasti, kertokaa minulle. Itse en pysty käsittämään.
Ja lisäksi, tunsin naisen, joka teetätti neljä aborttia avomiehensä selän takana, viimeisin vielä erikoisluvalla (neljännellä kuulla).
Silti on pakko myöntää, että nyt kun aikaa on kulunut vuosia, tpoivon että mies ei saisi tietää. Siltikin: Valehtelu ehkäisyn käytöstä, tuollaisten asioiden salaaminen....Parisuhteessa! Onko se rakkautta?

Koska raskaus tapahtuu naisen kehossa, siksi.
Jos jotain menee pieleen, tulee komplikaatioita tai vaikea raskaus niin naisen henki on vaakalaudalla, ei miehen.

 

En näe mitään syytä kertoa isälle jos äiti on päättänyt tehdä abortin. Miksi kertoisi? Jos suhde oli jo ohi, ja muutenkin vain seksiä niin miksi kertoisi.

Eli toisen henkilön lapsen saa tappaa surutta?

 

Eli olet sitä mieltä että naisen tahdon vastaisesta raskauden keskeyttämisestä (esim. poikaystävä syöttää salaa aborttipillerin) pitää rankaista samana verran kuin luvattomasta luomen poisraapaisusta?

Aborttipillerissä on tietääkseni isommat riskit naiselle kuin luomenpoistossa, joten kyllä siitä pitäisi isompi rangaistus tulla. Mutta jotakuinkin noin.

Olettaen tietysti, että pilleri on otettu silloin, kun viikkoja on riittävän vähän. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen keskeytystä ei saa omin luvin tehdä muutenkaan, joten siihen tulisi varmasti lisää rangaistusta viikkojen takia.

Paras olisi erottaa seksi ja lisääntyminen kokonaan, eli miehet säilömään solujaan ja sitten putket poikki. Sen jälkeen voi sitten käydä spermapankissa kun haluaa lapsia, eikä kenellekään ole epäselvää, ollaanko tekemässä ja haluamassa lapsia vai ei.

Naisille lasten hankinta on kätevää jo nyt, siittiöt voi ostaa spermapankista, eikä enää tarvitse tapella miesten kanssa tällaisiata asioista.

 

Eli toisen henkilön lapsen saa tappaa surutta?

Tuossa vaiheessa ei ole mitään lasta jota voisi tappaa, vaan solumöykky, joka ei ole mikään itsenäinen olento vaan loinen. Toisen henkilön dna:ta sisältävä loinen olisi osuvampi kuvaus.

 

Toki kuuluin vähemmistöön joidenkin oireiden osalta, kaikki eivät ole hengenvaarassa.
Toisaalta eipä tuota hengenvaaraa voi ennustaa eli riski on periaatteessa olemassa kaikkien kohdalla.
Joka vuosi Suomessakin naisia kuolee synnytykseen.
Kuitenkin pahoinvointi(voimakaskin), kivut,säryt, mielialan muutokset, kehon muutokset, arvet ja repeämät kuuluvat useimpien naisten raskauteen.
On ihan normaalia ja yleistä, että useimmat naiset kokevat raskauden ja synnytyksen sekä lapsivuodeajan sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavina.
Sen kuormittavuuden jaksaa, koska palkintona on oma, odotettu rakas lapsi.
Jos tuota palkintoa ei ole eikä lapsi ole toivottu,päinvastoin, voi aika ankeat ajat olla edessä.
Yleensä naiset kuvittelevat aina raskauden ruusuisemmaksi kuin se todella on, ennenkuin saavat kokemusta asiasta.

Saat kyllä raskauden kuulostamaan paljon hirveämmältä mitä se monille on.

 

Kuinkahan moni mies oikeasti suostuisi pitämään lapsen ihan vain naisen mieliksi, jos kuvitellaan että miehet voisivat olla raskaana?
Kuinka moni mies suostuisi 9 kk kärsimään fyysisistä kivuista, masennuksesta, kuukausien oksentelusta, jäämään mahdollisesti useaan kertaan sairauslomalle työstään/olemaan jopa koko raskausajan kykenemätön tekemään työtään, ramppaamaan neuvoloissa ja lääkäreissä kaikenmaailman tarkastuksissa, olemaan 9 kk syömättä lempiruokiaan ja juomatta alkoholia,joutumaan mahdollisesti hengenvaaraan raskauden takia(raskausmyrkytys),kärsimään kivuliaan synnytyksen ja kivuliaan pitkän toipumisen synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeenhän toipuminen jatkuu vielä viikkoja ja jopa kuukausia, vertavuotavana ja kipeänä, rinnat kipeinä, mieliala matalana ja mahdollisesti alapää ikuisesti vammautuneena/revenneenä.
Loppuelämän saatatkin sitten kärsiä virtsankarkailusta ja kohdunlaskeumasta mikä aiheuttaa sen ettet kykene enää ulostamaan kunnolla.

Miks naiset ylipäätään edes haluaa lapsia kun homma noin kamalaa??

Tämä viesti haiskahtaa naisille tyypilliseltä uhriutumiselta.. jolla koetaan jotenkin pönkätä omaa egoa.

Kyllä mä kuule veikkaan että on miehiäkin jotka toisen puolesta on valmiita tekemään vaikka ja mitä. Pahoittelut jos olet törmännyt vaan renttuihin.

 

Ei tarvitse kertoa. Ja voi olla ihan viisasta ettei kerro, jos abortista on jo paattanyt. Mies saattaa pahimmassa tapauksessa karsia lopunikaansa asiasta eri muodoissa. Mutta, jos siella on pienikaan hippu eparointia asiassa, niin isan kanssa voi tietysti keskustella rehellisesti asiasta. Ja aina voi harkita lapsen synnyttamista vaikka sen isalle tai adoptioon antaisi syntyman jalkeen.

Mita tulee naihin muutamaan abortinvastustaja vouhottajaan jotka taalla kirjoittelee, niille ei kannata korvaansa lotkauttaa. Ikava tosiasia on, etta nainen voi yksinaan paattaa kehostaan. Toki on lainsaadannossa paljon puutteita miesten oikeuksissa, mutta se ei ole kaikkien naisen vika, joten ei syyllisteta kaikkia naisia. Tosiasiana sailyy se, etta nainen sita alkiota, sikioa ja lapsen alkua sisallaan kantaa ja kasvattaa, ja henkisen ja fyysisen riskin asiassa ottaa, joten han myos paattaa siita ottaako, vai jattaako han taman riskin.

On lainsaadannossa parantamisen varaa, on vaarin, etta nainen voi huijata kayttavansa ehkaisya saadakseen lapsen alulle, ja viela vaarempaa on, etta sama huijari voi vaatia miehelta 18 vuoden elatuskulut vaikka mies ei missaan valissa ole lasta halunnut. Tama tulisi laissa korjata. Jos mies ei voi vaatia naista raskautta loppuun asti kantamaan abortin sijasta (halutessaan pitaa lapsen), ei nainen myoskaan saisi olla oikeutettu elatusmaksuihin tapauksissa joissa mies ei lasta ole halunnut missaan vaiheessa ja on aborttia ajoissa toivonut.

Nama mietteet henkilolta, joka on kokenut niin abortit, keskenmenot, kuin myos loppuun kannetut raskaudet. Ja tassa yhteydessa mainittakoon, etta ehkaisyt (kumi+pillerit) valilla pettaa vaikka huolellinen olisikin, toisinaan joutuu myos rikoksen uhriksi, ja sterilisaatiota ei tehda alle 30v naisille.

 

Laki pitäis ehdottomasti olla tasa arvoisempi aborteissa. Joo se lapsi, sikiö kasvaa naisen sisällä ja naisella on oikeus vartaloonsa jne..mutta kyllähän miehen pitäisi myös tulla kuulluksi näissä asioissa.

Kyllä ehdottomasti, aborttikieltolaki voimaan niin on kummallekin osapuolelle tasa-arvoista ja kohennetaan vielä samalla lapsien oikeuksia elämään.

 

Miks naiset ylipäätään edes haluaa lapsia kun homma noin kamalaa??

Tämä viesti haiskahtaa naisille tyypilliseltä uhriutumiselta.. jolla koetaan jotenkin pönkätä omaa egoa.

Kyllä mä kuule veikkaan että on miehiäkin jotka toisen puolesta on valmiita tekemään vaikka ja mitä. Pahoittelut jos olet törmännyt vaan renttuihin.

Onhan sitä paljon yksilapsisia perheitä, joihin ei perheenlisäystä tule enempää ihan siitä syystä että raskaus,synnytys ja vauvanhoito oli niin raskasta.
Monilla se lapsenkaipuu on kuitenkin niin kova, että menee sen kärsimyksen edelle ja tietysti aika myös kultaa muistot.

Miten faktojen toteaminen on oman egon pönkittämistä ja uhriutumista?
Fakta nyt vaan on se että raskauteen kuuluu monenlaisia psyykkisiä ja fyysisiä riskejä, kipuja, kolotuksia, pahoinvointia ja hormoneista sekä tulevasta muutoksesta johtuvia mielialanmuutoksia.
Useimmat repeävät synnytyksessä ja 80% äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä baby bluesista.

Miksei sitä saa sanoa ääneen ja jos joku sanoo, niin hän "yrittää uhriutua"?
Ihan uskomatonta, millainen tabu tämä aihe vielä tänäkin päivänä on.
Se raskaus ja synnytys nyt vaan on välttämätön paha, jos niitä lapsia haluaa saada.

 

Niin ja onhan raskaudessa toki myös hyviä puolia ja monet kaiholla muistelevat sitä aikaa.
Eihän se pelkkää kärsimystä ole.
Minäkin olen ikävöinyt raskaana oloa, vaikka raskaus ei todellakaan ollut helppo.
On kuitenkin ihan ymmärrettävää, että nainen saa päättää haluaako kärsiä niistä raskauden negatiivista puolista ja ottaa raskauden mukanaan tuomat fyysiset ja psyykkiset riskit.
Luonnollista että nainen näistä päättää, koska ne naista ja hänen kehoaan koskevat.

 

Onhan sitä paljon yksilapsisia perheitä, joihin ei perheenlisäystä tule enempää ihan siitä syystä että raskaus,synnytys ja vauvanhoito oli niin raskasta.
Monilla se lapsenkaipuu on kuitenkin niin kova, että menee sen kärsimyksen edelle ja tietysti aika myös kultaa muistot.

Miten faktojen toteaminen on oman egon pönkittämistä ja uhriutumista?
Fakta nyt vaan on se että raskauteen kuuluu monenlaisia psyykkisiä ja fyysisiä riskejä, kipuja, kolotuksia, pahoinvointia ja hormoneista sekä tulevasta muutoksesta johtuvia mielialanmuutoksia.
Useimmat repeävät synnytyksessä ja 80% äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä baby bluesista.

Miksei sitä saa sanoa ääneen ja jos joku sanoo, niin hän "yrittää uhriutua"?
Ihan uskomatonta, millainen tabu tämä aihe vielä tänäkin päivänä on.
Se raskaus ja synnytys nyt vaan on välttämätön paha, jos niitä lapsia haluaa saada.

Olen kokenut pahoinvoinnin, kolotukset yms. ja silti pidän raskauttani todella helppona.
Aina olen lukenut tuskasta ja tukaluudesta, enkä allekirjoita sitä. Tuntuu, että vähän on merkitystä jo omalla asenteellakin, vaikka vihaankin tuota ilmaisua.
Vaikka on helppoa, tuskin haluan toista lasta, jää nähtäväksi; tuntuu että yksi riittää.
Synnytyspelkoon ei ainakaan auta nuo kauhukuvien luomiset ja niillä mässäilyt. Suurin osa selviää kyllä... Jos miehille olisi raskaana olo ihan luonnollista, en näe syytä mikseivät olisi raskaana...

 

Ja babyblues on ihan luonnollista, menee ohi parissa vkossa jos siitä on kyse.

 

Olen kokenut pahoinvoinnin, kolotukset yms. ja silti pidän raskauttani todella helppona.
Aina olen lukenut tuskasta ja tukaluudesta, enkä allekirjoita sitä. Tuntuu, että vähän on merkitystä jo omalla asenteellakin, vaikka vihaankin tuota ilmaisua.
Vaikka on helppoa, tuskin haluan toista lasta, jää nähtäväksi; tuntuu että yksi riittää.
Synnytyspelkoon ei ainakaan auta nuo kauhukuvien luomiset ja niillä mässäilyt. Suurin osa selviää kyllä... Jos miehille olisi raskaana olo ihan luonnollista, en näe syytä mikseivät olisi raskaana...

No itseni kohdalla vaikea raskaus ei kyllä tarkoittanut pientä pahoinvointia ja kolotuksia, vaan jo alkuraskauden vietin tipassa sairaalassa ja loppuraskaus meni vuodelevossa sairaalassa kovissa kivuissa.
Raskaus päättyi ennenaikaiseen käynnistykseen, koska pidemmälle jatkaminen olisi tarkoittanut hengenvaaraa sekä minulle että vauvalle.

Tämän jälkeen olen kokenut myös yhden ns.normaalin raskauden.
Vaikka olen tottunut kipuun, kyllä kuukausien oksentaminen ja voimattomuus oli raskasta.
Erityisemmin en nauttinut myöskään liikunta-ja ruokarajoituksista, unettomuudesta ja synnytyksessä tulleista repeämistä.

Raskauden alkuvaiheessa on mahdotonta tietää miten se tulee menemään, joten täytyy miettiä onko valmis niihin riskeihin mitä se tuo mukanaan.
Voi olla että kaikki menee hyvin ja ihanasti, mutta voi myös olla että raskaus on fyysisesti ja psyykkisesti todella kuormittavaa.
Parasta on suhtautua realistisesti ja tiedostaa myös ne riskit ja raskauden kurjat puolet eikä kuvitella sen olevan vaaleanpunaista höttöunelmaa.
En minäkään olisi mistään voinut tietää, miten tuo ensimmäinen raskauteni tulee menemään.
En edes tiennyt, että raskaus voisi olla niin vaikeaa aikaa.

Lisäksi onhan se nyt ihan eri asia kestää se raskaus, koska haluaa sen lapsen ja lapsi syntyy toivottuna onnelliseen parisuhteeseen.
On se aika iso riski mielenterveydelle, jos raskaudesta tuleekin haastava ja äiti ei alunperinkään raskaaksi halunnut tai halua tuota lasta.
Tässä oli kyse siitä, että kuinka moni olisi valmis kestämään raskauden,synnytyksen jne.vain suodakseen toiselle lapsen.
Lapsen jota ei itse missään nimessä halua tai ole toivonut.