Pitääkö isälle kertoa abortista?

  • Viestiketjun aloittaja aislinn
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Haluaisin pitää lapsen, mutta elämäntilanne on kaikin puolin niin huono tällä hetkellä, etten usko pystyväni tarjoamaan lapselle ansaitsemaansa hyvää elämää. Varsinkaan, kun joutuisin tekemään sen yksin. Että sydän ja järki ovat tässä taistelleet monta viikkoa. Monta iltaa olen itkenyt kun keskeytyksen aika on lähestynyt.

Toivottavasti keskeytys sujuu hyvin eikä tule komplikaatioita, joiden seurauksena en enää voisi saada lapsia. Tätä pelkään...
Kannattaa sitten olla ihan varma päätöksestään. Kuulostaa siltä, että teet ratkaisusi vastahakoisesti. Ei tarvita komplikaatioita siihen, ettei myöhemmin välttämättä onnistu; syystä tai toisesta. Ihan vaan siksi kirjoitan, että riskisi masentua kuulostaa suurelta, koska vaikutat siltä, ettet halua aborttia.
 
aislinn
Kannattaa sitten olla ihan varma päätöksestään. Kuulostaa siltä, että teet ratkaisusi vastahakoisesti. Ei tarvita komplikaatioita siihen, ettei myöhemmin välttämättä onnistu; syystä tai toisesta. Ihan vaan siksi kirjoitan, että riskisi masentua kuulostaa suurelta, koska vaikutat siltä, ettet halua aborttia.
Vastahakoisesti ratkaisuni teinkin. Niin kuin aiemmin mainitsin niin sydän ja järki sanoo eri asioita...

Lapsen isä sanoi, että tukee minua, oli päätökseni sitten mikä tahansa. Olisi varmasti ollut lapsen elämässä mukana, jos olisin lapsen päättänyt pitää.

Otin eilen ensimmäisen pillerin, ja olen katunut sitä siitä lähtien. Toivon, että keskeytyksen voisi vielä perua. :(
 
vierailija
Vastahakoisesti ratkaisuni teinkin. Niin kuin aiemmin mainitsin niin sydän ja järki sanoo eri asioita...

Lapsen isä sanoi, että tukee minua, oli päätökseni sitten mikä tahansa. Olisi varmasti ollut lapsen elämässä mukana, jos olisin lapsen päättänyt pitää.

Otin eilen ensimmäisen pillerin, ja olen katunut sitä siitä lähtien. Toivon, että keskeytyksen voisi vielä perua. :(
No ei sitä nyt enää auta jahkata, kun abortti on jo aloitettu.
Sinä teit päätöksesi ja sen mukaan mennään.
Sinulla oli varmasti syysi siihen, muista se.
Äläkä välitä näistä pelottelijoista, suurimmalle osalle ihmisiä abortista ei seuraa mitään komplikaatioita, ei vaikuta hedelmällisyyteen mitenkään jne.
Itke kun itkettää, on ihan normaalia että vietät ns.suruaikaa sen jälkeen.
Kunhan et syyllistä ja soimaa itseäsi tai kiduta itseäsi jossittelulla, kyseessä ei ole mikään maailmanloppu.
 
vierailija
Vastahakoisesti ratkaisuni teinkin. Niin kuin aiemmin mainitsin niin sydän ja järki sanoo eri asioita...

Lapsen isä sanoi, että tukee minua, oli päätökseni sitten mikä tahansa. Olisi varmasti ollut lapsen elämässä mukana, jos olisin lapsen päättänyt pitää.

Otin eilen ensimmäisen pillerin, ja olen katunut sitä siitä lähtien. Toivon, että keskeytyksen voisi vielä perua. :(
Siitä abortista pitäisi olla varma. Ei noin, että napsitaan niitä lääkkeitä, vaikkei edes haluta. Hieman nyt sitten mietin, että peruisitko kuitenkaan, jos sinulle sanottaisiin että voit yrittää ja olla jatkamatta.
 
aislinn
Siitä abortista pitäisi olla varma. Ei noin, että napsitaan niitä lääkkeitä, vaikkei edes haluta. Hieman nyt sitten mietin, että peruisitko kuitenkaan, jos sinulle sanottaisiin että voit yrittää ja olla jatkamatta.
Kyllähän tässä ajatukset heittelee jatkuvasti edelleen. Mutta päätökseni tein ja sen kanssa on vain elettävä, oli se sitten oikea päätös tai ei.
 

Yhteistyössä