Pitäisikö vastustaa kiusausta?

EI kyllä yllättänyt negatiivinen viestiryöppy. Monille tekis mieli vastata, mutta toisaalta se on turhaa. Huomaa, että viha ja katkeruus siellä taustalla, joten ei siitä mitään hyvää seurais.

Sitten joku sanoi, että tässä kokoajan korostetaan seksiä jne. Eli että seksi olisi tässä se ratkaisevin asia. No ei ole. Juttu vaan menee, ainakin mulla, niin että jos ihastuu johonkin mieheen ja kunnioittaa sitä ja haluaa kaikilla tasoilla, niin se näkyy myös seksissä. Seksi on vähän kuin osa sitä ja se yleensä toimii mahtavasti kun tunteet on mukana ja kemiat kohdillaan.

Ja tosiaan en ole itsekäs (ainakaan pelkästään). Jos olisin, tää olis ollut menoa sillä sekunnilla. Nyt yritän keksiä parasta mahdollista ratkaisua kaikkien osapuolien kannalta.

Negaajien ryöpytykseen en lähe ees vastaamaan. Rakentava kritiikki on vähän eri. Mutta ihan oikeesti, miettikääs nyt jos tekisin niinkuin monet ilmeisesti ajattelee, että mun pitäis tehdä. Eli hautaisin tunteeni ja jäädyttäisin tän suhteen. Uhraisin itseni perheeni puolesta.

Muuttuisin varmaan katkeraksi ja aina haikailisin tämän jutun perään. Todennäköisesti tulisi aika vaikeat ajat. Ja varmaan 10 vuoden päästä yhä katuisin ratkaisuani. Sekö olisi sitten toivottavaa. EI se vaan ole nykyaikaa, että nimenomaan NAISEN pitää uhrautua ja olla epäonnellinen, että muilla olis helpompaa. Lisäksi tuo epäonnellisuus väkisinkin leviäisi ympäristöön.

 

Hiukan surulliseksi tätä ketjua lukiessa tulee ja siihen minkälaisia arvoja nykyään pidetään yllä. Tää on kai sitä globalisoitumista, kun suomalaiset arvot, kuten rehellisyys ja luotettavuus on kariutumassa. Eipä nykyajan suomalaiset kovin suoraselkäisiä ole. Tullut huomattua.

 

EI kyllä yllättänyt negatiivinen viestiryöppy. Monille tekis mieli vastata, mutta toisaalta se on turhaa. Huomaa, että viha ja katkeruus siellä taustalla, joten ei siitä mitään hyvää seurais.

Sitten joku sanoi, että tässä kokoajan korostetaan seksiä jne. Eli että seksi olisi tässä se ratkaisevin asia. No ei ole. Juttu vaan menee, ainakin mulla, niin että jos ihastuu johonkin mieheen ja kunnioittaa sitä ja haluaa kaikilla tasoilla, niin se näkyy myös seksissä. Seksi on vähän kuin osa sitä ja se yleensä toimii mahtavasti kun tunteet on mukana ja kemiat kohdillaan.

Ja tosiaan en ole itsekäs (ainakaan pelkästään). Jos olisin, tää olis ollut menoa sillä sekunnilla. Nyt yritän keksiä parasta mahdollista ratkaisua kaikkien osapuolien kannalta.

Negaajien ryöpytykseen en lähe ees vastaamaan. Rakentava kritiikki on vähän eri. Mutta ihan oikeesti, miettikääs nyt jos tekisin niinkuin monet ilmeisesti ajattelee, että mun pitäis tehdä. Eli hautaisin tunteeni ja jäädyttäisin tän suhteen. Uhraisin itseni perheeni puolesta.

Muuttuisin varmaan katkeraksi ja aina haikailisin tämän jutun perään. Todennäköisesti tulisi aika vaikeat ajat. Ja varmaan 10 vuoden päästä yhä katuisin ratkaisuani. Sekö olisi sitten toivottavaa. EI se vaan ole nykyaikaa, että nimenomaan NAISEN pitää uhrautua ja olla epäonnellinen, että muilla olis helpompaa. Lisäksi tuo epäonnellisuus väkisinkin leviäisi ympäristöön.

Hauska miten asioita voi nähdä niin eri kantilta. Ihminen, joka kuuluttaa sulta vastuuta, on vihainen ja katkera?
Sun pitäis pitää ne housut jalassa puoli vuotta, että saisit eron selväksi. Et kykene siihen, sinä "vahva" ihminen. Se kertoo jo kaiken olennaisen sinusta ja teidän suhteenne laadusta. Seksistä siinä on kyse ja oman egon pönkittämisestä. Jos olisit jo selvittänyt eroasioita edes vähän, laskenut asumisustannuksia eron jälkeen, miettinyt yhteishuoltajuutta, lasten päiväkotiin ja kouluun liittyviä muutoksia, siitä miten elintasosi laskee tai nousee eron myötä, siitä mitä juridisia asioita siihen liittyy, pieni tarinasi olisi uskottavampi. Nyt vaan mietit miten pääset paneskelemaan. Kaikille taitaa olla selvää, ettei tää sun uusi ihmeellinen suhteesi kestäisi pelkällä henkisellä yhteydellä vaivaista muutamaa kuukautta, koska sitä ei taida olla. Seksi paikkaa kivasti sen, mitä mentaaipuolelta puuttuu.

 

Hiukan surulliseksi tätä ketjua lukiessa tulee ja siihen minkälaisia arvoja nykyään pidetään yllä. Tää on kai sitä globalisoitumista, kun suomalaiset arvot, kuten rehellisyys ja luotettavuus on kariutumassa. Eipä nykyajan suomalaiset kovin suoraselkäisiä ole. Tullut huomattua.

Täyttä paskaa. EI se ennenkään niin ihmeellistä ollut. Sodassa kun miehet meni sotaan, niin puolet naisista muhinoi muiden miesten kanssa. Erottu ei kovin helposti, mutta ampumistapauksia piisasi. Mustasukkainen aviomies ampui kenties itsensä ja vaimonsa.

Miehet kävi vieraissa ihan pokkana. Ei välttämättä yhtään vähemmän kuin nykyään. Lapsia vaan tuli enemmän noista tuloksena. Että semmosta.

 

Hiukan surulliseksi tätä ketjua lukiessa tulee ja siihen minkälaisia arvoja nykyään pidetään yllä. Tää on kai sitä globalisoitumista, kun suomalaiset arvot, kuten rehellisyys ja luotettavuus on kariutumassa. Eipä nykyajan suomalaiset kovin suoraselkäisiä ole. Tullut huomattua.

Heh, ei ihmiset ennenkään ole yhtään sen 'suoraselkäisempiä' olleet. Jopa Kekkosella oli aikoinaan rakastajatar. Asioista ei vain puhuttu julkisesti, eikä ollut somea, jossa voisi keskustella anonyymisti.

Ylipäätään suoraselkäisyys ja moraali on vain kristinuskon tuomaa vallankäyttöä, jolla tekopyhät johtohahmot yrittävät hallita laumalaisiaan, kun hölmöt uskovat, että nämä tuomitsevat tahot ovat muka jotenkin parempia ihmisiä kuin alamaisensa, vaikka totuus on kaukana siitä.

 

Hauska miten asioita voi nähdä niin eri kantilta. Ihminen, joka kuuluttaa sulta vastuuta, on vihainen ja katkera?
Sun pitäis pitää ne housut jalassa puoli vuotta, että saisit eron selväksi. Et kykene siihen, sinä "vahva" ihminen. Se kertoo jo kaiken olennaisen sinusta ja teidän suhteenne laadusta. Seksistä siinä on kyse ja oman egon pönkittämisestä. Jos olisit jo selvittänyt eroasioita edes vähän, laskenut asumisustannuksia eron jälkeen, miettinyt yhteishuoltajuutta, lasten päiväkotiin ja kouluun liittyviä muutoksia, siitä miten elintasosi laskee tai nousee eron myötä, siitä mitä juridisia asioita siihen liittyy, pieni tarinasi olisi uskottavampi. Nyt vaan mietit miten pääset paneskelemaan. Kaikille taitaa olla selvää, ettei tää sun uusi ihmeellinen suhteesi kestäisi pelkällä henkisellä yhteydellä vaivaista muutamaa kuukautta, koska sitä ei taida olla. Seksi paikkaa kivasti sen, mitä mentaaipuolelta puuttuu.

Jos kerran on näin, niin miksi sitten ohjeistat aloittajaa eroamaan ja turhaan rikkomaan kaksi perhettä. Eikö ole parempi kokeilla sitä seksiä ja antaa jutun hiipua itsekseen muutaman kuukauden/vuoden jälkeen. Näin säästytään turhilta eroilta ja kärsimykseltä. Perheet pysyvät kasassa ja aloittajakin tietää seuraavalla kerralla, ettei ihastuminen ole aina niin vakavaa kuin ensihuumassa tuntuu ja näyttää vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna.

Varmasti ap on miettinyt jo noita mainitsemiasia asioita, mutta ei vain katso tarpeelliseksi vatvoa niitä tässä ketjussa.

 

EI kyllä yllättänyt negatiivinen viestiryöppy. Monille tekis mieli vastata, mutta toisaalta se on turhaa. Huomaa, että viha ja katkeruus siellä taustalla, joten ei siitä mitään hyvää seurais.

Sitten joku sanoi, että tässä kokoajan korostetaan seksiä jne. Eli että seksi olisi tässä se ratkaisevin asia. No ei ole. Juttu vaan menee, ainakin mulla, niin että jos ihastuu johonkin mieheen ja kunnioittaa sitä ja haluaa kaikilla tasoilla, niin se näkyy myös seksissä. Seksi on vähän kuin osa sitä ja se yleensä toimii mahtavasti kun tunteet on mukana ja kemiat kohdillaan.

Ja tosiaan en ole itsekäs (ainakaan pelkästään). Jos olisin, tää olis ollut menoa sillä sekunnilla. Nyt yritän keksiä parasta mahdollista ratkaisua kaikkien osapuolien kannalta.

Negaajien ryöpytykseen en lähe ees vastaamaan. Rakentava kritiikki on vähän eri. Mutta ihan oikeesti, miettikääs nyt jos tekisin niinkuin monet ilmeisesti ajattelee, että mun pitäis tehdä. Eli hautaisin tunteeni ja jäädyttäisin tän suhteen. Uhraisin itseni perheeni puolesta.

Muuttuisin varmaan katkeraksi ja aina haikailisin tämän jutun perään. Todennäköisesti tulisi aika vaikeat ajat. Ja varmaan 10 vuoden päästä yhä katuisin ratkaisuani. Sekö olisi sitten toivottavaa. EI se vaan ole nykyaikaa, että nimenomaan NAISEN pitää uhrautua ja olla epäonnellinen, että muilla olis helpompaa. Lisäksi tuo epäonnellisuus väkisinkin leviäisi ympäristöön.

Aloittaja312, oletko pohtinut, miten olisit suhtautunut jos osat olisivat toisinpäin. Eli jos miehesi olisi olisi kaksi vuotta sitten ihastunut varattuun "elämänsä" naiseen ja olisi käynyt tätä panemassa, sinä olisit ollut kiltisti ja tietämättömänä lasten kanssa kotona.

Kun sitten sattumalta olisit kuullut asiasta, olisitko ollut sitä mieltä, että miehelläsi oli oikeus tai melkein velvollisuus tarttua onnen tunteeseen ja että hän huolehti perheestään kun piti asian salassa.

 

Jos kerran on näin, niin miksi sitten ohjeistat aloittajaa eroamaan ja turhaan rikkomaan kaksi perhettä. Eikö ole parempi kokeilla sitä seksiä ja antaa jutun hiipua itsekseen muutaman kuukauden/vuoden jälkeen. Näin säästytään turhilta eroilta ja kärsimykseltä. Perheet pysyvät kasassa ja aloittajakin tietää seuraavalla kerralla, ettei ihastuminen ole aina niin vakavaa kuin ensihuumassa tuntuu ja näyttää vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna.

Varmasti ap on miettinyt jo noita mainitsemiasia asioita, mutta ei vain katso tarpeelliseksi vatvoa niitä tässä ketjussa.

Mikäs siinä erossa muka on turhaa? Jospa se AP:n aviomies pitää eroa kaikkea muuta kuin turhana? Ja mitäpä jos sen eron seurauksena AP huomaakin, että elämä onkin parempaa, kun saa nukkua joka yön aina uuden miehen kanssa? Älä nyt ole noin ahdasmielinen, vanha parisuhde on jo kuollut, kun pitää vieraissa käydä, nyt vaan ero käyntiin ja rohkeasti kohti uusia vapaan rakkauden orgioita. Turha sitä avioliittoa on enää yrittää tekohengittää. Ja AP:n aviomieskin on sen jälkeen vapaa tekemään mitä huvittaa.

Kuulostaa eniten sultä, että AP tietää jo, että ero ja hedonismi on hänelle se oikea suunta, mutta nyt puuttuu se rohkeus muuttaa omaa elämää itselle sopivampaan muotoon. Tämä pettäminen on AP:lle vai välimuoto, joka ei pitemmän päälle tyydytä ketään. Ero on kaikille hyvä juttu tässä tilanteessa.

Elämässä ei ole paluuta taaksepäin, joskus toki kaipaa aiempaa elämää, mutta kaipaus menee nopeasti ohi.

 

Aloittaja312, oletko pohtinut, miten olisit suhtautunut jos osat olisivat toisinpäin. Eli jos miehesi olisi olisi kaksi vuotta sitten ihastunut varattuun "elämänsä" naiseen ja olisi käynyt tätä panemassa, sinä olisit ollut kiltisti ja tietämättömänä lasten kanssa kotona.

Kun sitten sattumalta olisit kuullut asiasta, olisitko ollut sitä mieltä, että miehelläsi oli oikeus tai melkein velvollisuus tarttua onnen tunteeseen ja että hän huolehti perheestään kun piti asian salassa.

Tämmösissä jutuissa on aina se kärsivä osapuoli. Ja ne katkeruuden tunteet ovat inhimillisiä. Jos AP olisi ollut mainitsemassasi asemassa, hän olisi varmaan ollut erittäin katkera. Lähes kuka vaan olisi ollut.

Ihastumista on verrattu psykoosiin. Sellaisen vallassa ihminen tekee tekoja, joiden seurauksia ei mieti. EI edes kykene miettimään. AP tietenkin näennäisesti pohdiskelee asioita eri näkökulmista, mutta lopulta se on vain selittelyä.

Et edes sinä, m1es, ole inhimillisten tunteiden yläpuolella. Kaikesta havaitsee, että melkoinen katkeruus on sinuunkin pesinyt.

 

EI kyllä yllättänyt negatiivinen viestiryöppy. Monille tekis mieli vastata, mutta toisaalta se on turhaa. Huomaa, että viha ja katkeruus siellä taustalla, joten ei siitä mitään hyvää seurais.

Sitten joku sanoi, että tässä kokoajan korostetaan seksiä jne. Eli että seksi olisi tässä se ratkaisevin asia. No ei ole. Juttu vaan menee, ainakin mulla, niin että jos ihastuu johonkin mieheen ja kunnioittaa sitä ja haluaa kaikilla tasoilla, niin se näkyy myös seksissä. Seksi on vähän kuin osa sitä ja se yleensä toimii mahtavasti kun tunteet on mukana ja kemiat kohdillaan.

Ja tosiaan en ole itsekäs (ainakaan pelkästään). Jos olisin, tää olis ollut menoa sillä sekunnilla. Nyt yritän keksiä parasta mahdollista ratkaisua kaikkien osapuolien kannalta.

Negaajien ryöpytykseen en lähe ees vastaamaan. Rakentava kritiikki on vähän eri. Mutta ihan oikeesti, miettikääs nyt jos tekisin niinkuin monet ilmeisesti ajattelee, että mun pitäis tehdä. Eli hautaisin tunteeni ja jäädyttäisin tän suhteen. Uhraisin itseni perheeni puolesta.

Muuttuisin varmaan katkeraksi ja aina haikailisin tämän jutun perään. Todennäköisesti tulisi aika vaikeat ajat. Ja varmaan 10 vuoden päästä yhä katuisin ratkaisuani. Sekö olisi sitten toivottavaa. EI se vaan ole nykyaikaa, että nimenomaan NAISEN pitää uhrautua ja olla epäonnellinen, että muilla olis helpompaa. Lisäksi tuo epäonnellisuus väkisinkin leviäisi ympäristöön.

Sä haluat loputtomiin selitellä itsellesi että teet oikein.

Mutta kerrotaanpa.
-meillä ei ole vihaa ja katkeruutta. Miten voitaisiin olla katkeria jollekin randomille netissä?

-sanoit että "silloin kun kunnioittaa sitä(toista miestä)". Mitä kunnioitettavaa on pettäjämiehessä?

-ai ettet ole itsekäs kun et heti hypännyt sänkyyn vaan että jaksoit odottaa vähän aikaa. VAU. No sit kuitenkin hyppäsit eli lopputulos sama.

-juu, ollaan mietitty ihanihan oikeasti että mitä jos hautaisit tunteesi. Ja arvaas mitä, se onnistuu meiltä monilta, ja tuloksena ei ole aina katkera elämä, vaan huurujen haihduttua tyytyväisyys, ettei menty toisen miehen matkaan.

 

Sä haluat loputtomiin selitellä itsellesi että teet oikein.

Mutta kerrotaanpa.
-meillä ei ole vihaa ja katkeruutta. Miten voitaisiin olla katkeria jollekin randomille netissä?

-sanoit että "silloin kun kunnioittaa sitä(toista miestä)". Mitä kunnioitettavaa on pettäjämiehessä?

-ai ettet ole itsekäs kun et heti hypännyt sänkyyn vaan että jaksoit odottaa vähän aikaa. VAU. No sit kuitenkin hyppäsit eli lopputulos sama.

-juu, ollaan mietitty ihanihan oikeasti että mitä jos hautaisit tunteesi. Ja arvaas mitä, se onnistuu meiltä monilta, ja tuloksena ei ole aina katkera elämä, vaan huurujen haihduttua tyytyväisyys, ettei menty toisen miehen matkaan.

 

*totaalinen reps*

 

Elämässä ei ole paluuta taaksepäin, joskus toki kaipaa aiempaa elämää, mutta kaipaus menee nopeasti ohi.

Moni on katunut eroaan. Siksi onkin fiksua miettiä tilannetta vähän aikaa juuri kuten ap tekee, ettei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. Parempi kiksauttaa muutama kerta ja antaa jutun hiipua itsekseen. Kukaan ei menetä siinä mitään. Ei se järvi soutamalla kulu.

 

Tämmösissä jutuissa on aina se kärsivä osapuoli. Ja ne katkeruuden tunteet ovat inhimillisiä.

Se ei satuta, mitä ei tiedä.

 

Aloittaja312, oletko pohtinut, miten olisit suhtautunut jos osat olisivat toisinpäin. Eli jos miehesi olisi olisi kaksi vuotta sitten ihastunut varattuun "elämänsä" naiseen ja olisi käynyt tätä panemassa, sinä olisit ollut kiltisti ja tietämättömänä lasten kanssa kotona.

Kun sitten sattumalta olisit kuullut asiasta, olisitko ollut sitä mieltä, että miehelläsi oli oikeus tai melkein velvollisuus tarttua onnen tunteeseen ja että hän huolehti perheestään kun piti asian salassa.

Et kysynyt minulta, mutta vastaanpa kuitenkin. Minulle riittää, että mies hoitaa velvollisuutensa perheessä eli kantaa oman puoliskon vastuustaan lasten hoidossa ja taloudesta. Jos seikkailee vieraissa pesissä, niin odotan hänen tekevän sen niin siististi, ettei tule muiden tietoon, eikä tuo kotiin tauteja. Koska en aio erota koskaan miehestäni, niin en halua edes kuulla hänen mahdollisista seikkailuistaan. Asiat ovat hyvin juuri näin.

 

Et kysynyt minulta, mutta vastaanpa kuitenkin. Minulle riittää, että mies hoitaa velvollisuutensa perheessä eli kantaa oman puoliskon vastuustaan lasten hoidossa ja taloudesta. Jos seikkailee vieraissa pesissä, niin odotan hänen tekevän sen niin siististi, ettei tule muiden tietoon, eikä tuo kotiin tauteja. Koska en aio erota koskaan miehestäni, niin en halua edes kuulla hänen mahdollisista seikkailuistaan. Asiat ovat hyvin juuri näin.

Eikö se ole sitten sama jos tiedät? Näköjään sinulle on o.k että miehesi pettää. Pitäisi sen sitten olla yhtä ok että tiedät, tai muuten se ei olekaan ihan nin ok kun yrität itsellesi uskotella.

 

Eikö se ole sitten sama jos tiedät? Näköjään sinulle on o.k että miehesi pettää. Pitäisi sen sitten olla yhtä ok että tiedät, tai muuten se ei olekaan ihan nin ok kun yrität itsellesi uskotella.

Minun puolestani mies saa seikkailla, kunhan ei tule minulle kertomaan yksityiskohtia, enkä halua kuulla niitä muiltakaan. Mikä tässä on vaikeaa tajuta? Miksi asia on sinulle ongelma, kun se ei ole minullekaan? Ulkopuoliset vain pysytelkööt erossa perheemme asioista.

 

Minun puolestani mies saa seikkailla, kunhan ei tule minulle kertomaan yksityiskohtia, enkä halua kuulla niitä muiltakaan. Mikä tässä on vaikeaa tajuta? Miksi asia on sinulle ongelma, kun se ei ole minullekaan? Ulkopuoliset vain pysytelkööt erossa perheemme asioista.

Kai olet tämän tiedon jakanut miehesi kanssa? Ja myös sen tiedon että miten itsesi suhteen toimit? Eipä itselle mitään muuta epäselvää tässä ole.

 

Se ei satuta, mitä ei tiedä.

Tiedän suhteita, joissa kumppani ei tiedä pettämisestä silloin, kun se tapahtuu. Mut sen jälkeen ne asiat hyvin usein tulevat sen petetyn tietoon, jotain kautta. Viive voi olla vuosia tai vuosikymmeniä, eikä se tee asiasta sen vähemmän kivuliasta.
Ajatus siitä, että voi harrastaa seksiä työkaverin kanssa eikä kukaan missään koskaan hoksaa mitään, on samanlaista itsensä pettämistä, kuin tunne siitä että nyt voitan lotossa. Se harvemmin sitten onkaan niin helppoa.
Näissä tapauksissa sitä aina toivoo, että se petetty pääsis edes kohtuullisella kärsimyksellä oman elämänsä alkuun. Ettei mene itsetunto ihan nollille, ja että elintaso ei laske. Miesten kohdalla sitä toivoo, että nainen ei käytä lapsia vallan välineenä.

 

Eikö se ole sitten sama jos tiedät? Näköjään sinulle on o.k että miehesi pettää. Pitäisi sen sitten olla yhtä ok että tiedät, tai muuten se ei olekaan ihan nin ok kun yrität itsellesi uskotella.

Tuo on ihan hyvä huomio.

Puolisot nyt jakavat yleensä pienemmätkin asiat, kuten että "tapasin kassajonossa tänään muuten naapurin Pirkko-mummon joka päivitteli taloyhtiön päätöksiä."
Mutta sitten ei kerrota että "paneskelin Mirtsua".

Miten voi haluta olla tietämättä niin isosta asiasta kuin pettäminen?
Jos sallii toisen pettämisen ja asia on ok, niin kai sitä sitten kestää kuullakin siitä?

 

Miten voi haluta olla tietämättä niin isosta asiasta kuin pettäminen?
Jos sallii toisen pettämisen ja asia on ok, niin kai sitä sitten kestää kuullakin siitä?

Nää on uskon asioita kaikki. Ihmisten pitää saada uskoa tiettyihin asioihin. Et säkään halua kuulla totuutta Jumalasta. Eli siis sitä, että Raamatun Jumalaa ei ole.

 

Nää on uskon asioita kaikki. Ihmisten pitää saada uskoa tiettyihin asioihin. Et säkään halua kuulla totuutta Jumalasta. Eli siis sitä, että Raamatun Jumalaa ei ole.

Raamatun Jumala on erittäin paljon olemassa; olen punninnut sen vaihtoehdon että mitä jos häntä ei olisikaan. Mutta sattuu vaan olemaan. Mut ei tehdä tästä uskontoketjua.

 

 

Raamatun Jumala on erittäin paljon olemassa; olen punninnut sen vaihtoehdon että mitä jos häntä ei olisikaan. Mutta sattuu vaan olemaan. Mut ei tehdä tästä uskontoketjua.

EI tehdä. Uskonto tuhoaa kaiken, myös ketjut. Mutta yhtälailla jotkut ihmiset voivat päättää uskovansa että heidän aviopuolisonsa ei "petä" (Ja mitä pettämistä se edes on, se on vain sanonta.). Minä sanon teille: "Eläkää, nauttikaa ja uskokaa valheisiinne. Tulkaa siten onnellisiksi."

 

Raamatun Jumala on erittäin paljon olemassa; olen punninnut sen vaihtoehdon että mitä jos häntä ei olisikaan. Mutta sattuu vaan olemaan. Mut ei tehdä tästä uskontoketjua.

Hei mitä tossa sun profiilikuvassa (vai onko se avatar) tapahtuu. Se näyttää siltä kuin sulla olis kuulosuojaimet (tai kuulokkeet) korvissa. Se jotenkin sopii uskovaiselle. Hymyillään ja ollaan, mutta ei suostuta kuuntelemaan viestejä jotka sotivat omaa totuutta vastaan.

Ehkä tässä, että ei mieti miehensä mahdollisia pettämisiä on samaa juttua. EI halua edes kuulla. Suokaamme heillekkin oma uskonsa.