Pitäisikö vastustaa kiusausta?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija13326
  • Ensimmäinen viesti
vierailija13326
Moralisoijat, please... älkää vaivautuko.

ELi tää on tilanne. Mulla on duunissa mies, jonka kanssa ollut pientä flirttiä jo useemman kuukauden. Eilen tapasin hänet sattumalta baarissa ja siinä tuli vähän pussailtua, mutta enemmänkin juteltua.

Mies sanoi jotakuinkin näin: Hän tietää, että suhteemme ilmeisesti olisi mahdottomuus. Mutta jos olisin vapaana, niin pistäisi "kaiken peliin". Nyt hän tyytyy minun päätökseen, mutta itse on valmis. Mieluiten parisuhteeseen, mutta jos ei se ole mahdollista vaikkapa "edes yhteen yöhön". On itsekkin naimisissa + lapsia, mutta tämä minun kanssa oleva juttu on jotain ainutlaatuista.

Itse koen samoin. Pussailua ja pientä lääppimistä pidemmälle emme ole menneet. Minun on todella vaikea vastustaa kiusausta. Ainakin on tunne, että se "yhteinen yö" olisi pakko kokea ja pian. Ja varmaan se olisi menoa sitten...

Olen aika vahva ihminen ja jos päätän, pystyisin varmaan silti vastustamaan kiusauksen. Mutta kun mulla on se sellainen tunne, että niin ei pitäisi tehdä. Nytkin enemmän kaduttaa, ettei eilen mennyt pidemmällä kuin se että homma pysyi aisoissa...

Mulla alko siis kesäloma eilen, niinkuin tietenkin tuolla miehellä. Facessa en kommentoinut mitään, mutta sanoin jo eilen että soitan jossain vaiheessa kun mulle sopii.
 
BTDT
Elämme vain kerran ja jos todellakin on kyse jostain ainutlaatuisesta, niin anna mennä. Se on vaan pakko lähteä tuohon mukaan jos se on sellaista kuin kuvailit.

Naisen ei aina pidä uhrautua perheensä eteen. Ei niin tee miehetkään. Lapsia ei silti saa laiminlyödä, mutta onnelisessa parisuhteessa oleva äiti on parempi äiti kuin sellainen joka ei elä onnellisena.
 
vierailija
Minäkin antaisin mennä. Sitä vois jäädä loppuiäksi miettiin, että mitä jos..
Huono parisuhde ei nyt ole mikään tae jäädä suhteeseen, vaikka lapsia olisikin.
Voit kyllä varautua täällä kohta pettäjien haukkumiseen, mutta tee niinkuin itse tunnet.
Täällä eletään vain kerran.
 
vaimo_
Ei kannata heti tehdä mitään suuria päätöksiä. Kokeilkaa se yö ja jos hyvin menee, niin sitten jatkakaa salasuhteessa jonkin aikaa. Saatat huomata jossain vaiheessa, ettei se mies ole sen kummempi kuin nykyisesikään ja siinä vaiheessa on helppo lopettaa suhde vähin äänin. Ihan normaalia elämää tuollainen.

Itse olen huomannut, että salasuhteiden hehku häviää vuodessa parissa. Ei perheitä kannata niiden takia rikkoa.
 
vierailija
Naisen ei aina pidä uhrautua perheensä eteen. Ei niin tee miehetkään. Lapsia ei silti saa laiminlyödä, mutta onnelisessa parisuhteessa oleva äiti on parempi äiti kuin sellainen joka ei elä onnellisena.
Mutta silti kannattaa miettiä, mitä tuo tekisi nykyiselle parisuhteelle (sen nykyisestäkään tilasta ei juuri mitään tullut ilmi, onko se huono vai ihan mukiinmenevä ilman tämän hetkistä intohimoa). Samoin kannattaa punnita sitä vastapuolta tarkemmin, onko vain joku pelimies, joka puhuu parisuhteen mahdollisuudesta vain saadakseeen pesää. Miten tuo suhde ja sen mahdollinen karille ajo hetken huuman jälkeen vaikuttaa työhön, kun kerta työpaikkasuhteesta kuitenkin on kyse? Kannattaa vähän miettiä jatkoseuraamuksiakin.
 
vierailija
Jeps ja samoin tekee mies kun on parisuhteessa eli erot ensin. Mutta niinhän ei tule ensin käymään.

Mies sanoi jotakuinkin näin: Hän tietää, että suhteemme ilmeisesti olisi mahdottomuus. Mutta jos olisin vapaana, niin pistäisi "kaiken peliin". Nyt hän tyytyy minun päätökseen, mutta itse on valmis. Mieluiten parisuhteeseen, mutta jos ei se ole mahdollista vaikkapa "edes yhteen yöhön". On itsekkin naimisissa + lapsia, mutta tämä minun kanssa oleva juttu on jotain ainutlaatuista.
 
vierailija
Ihanaa, kerro sitten oliko sellaista mitä toivoit.
Mun mielestä joskus pitää vaan antaa tunteille valta ja tehdä vaikkei olisikaan niin oikein.
Luulen, että tän yön jälkeen joko tunteet on vahvemmat kuin aiemmin tai jää pettymys..
Toivon ensimmäistä!
 
vierailija
Ihana aloitus! Ensin on mystistä sielunkumppanuutta, joka tuntuu niin oikealta. Ei kuitenkaan ihan niin oikealta, että sen vuoksi kannattaisi ensin ero hankkia. Ei, koska vaikka tykkääkin ihan hirveesti siitä toisesta niin toisaalta tykkää myös nykyisestä, parisuhteessa elävän ihmisen elintasosta, ja sitä ei ihan heti kuiteskaan ole valmis vaihtamaan toiseen elimeen ilman koeajoa.
Ja kaikki on tosi salaista, tietenkin, paitsi että ensi maanantaina siitä tietää ihan kaikki työpaikalla kesäsijaista myöten. Usko pois, ne aina tietää.

Kun homma on näin huolella pistetty hautumaan, on edessä kunnon soppa. Tästä maksaa perhe ja lapset ja työyhteisö. Äkkiseltään sitä miettii, että siinä tulee yhdelle nusasulle melko korkea hinta. Joten jos sille tielle lähdet, niin vie homma loppuun asti, saman hinnan siitä maksaa petikö kerran tai sata kertaa. Tsemppiä, elät vaan kerran, eikähän se järvi soutamalla kulu. Go sisteri!:love:
 
vierailija
Mite musta tuntuu et tää on kesäprovo kuten ehkä osa vastauksistakin mutta ihan sama; pitäisi vastustaa kiusausta. Kesällä vaan hormonit hyrrää ja sumentaa järjen ja sydämen ja omantunnon äänen. Sitten myöhemmin on luvassa paskaa ainakin jonkun niskaan. Ei joku paneutushuuma ole sen arvoista että pettää puolisoaan.
 
Moralisoijat, please... älkää vaivautuko.

ELi tää on tilanne. Mulla on duunissa mies, jonka kanssa ollut pientä flirttiä jo useemman kuukauden. Eilen tapasin hänet sattumalta baarissa ja siinä tuli vähän pussailtua, mutta enemmänkin juteltua.

Mies sanoi jotakuinkin näin: Hän tietää, että suhteemme ilmeisesti olisi mahdottomuus. Mutta jos olisin vapaana, niin pistäisi "kaiken peliin". Nyt hän tyytyy minun päätökseen, mutta itse on valmis. Mieluiten parisuhteeseen, mutta jos ei se ole mahdollista vaikkapa "edes yhteen yöhön". On itsekkin naimisissa + lapsia, mutta tämä minun kanssa oleva juttu on jotain ainutlaatuista.

Itse koen samoin. Pussailua ja pientä lääppimistä pidemmälle emme ole menneet. Minun on todella vaikea vastustaa kiusausta. Ainakin on tunne, että se "yhteinen yö" olisi pakko kokea ja pian. Ja varmaan se olisi menoa sitten...

Olen aika vahva ihminen ja jos päätän, pystyisin varmaan silti vastustamaan kiusauksen. Mutta kun mulla on se sellainen tunne, että niin ei pitäisi tehdä. Nytkin enemmän kaduttaa, ettei eilen mennyt pidemmällä kuin se että homma pysyi aisoissa...

Mulla alko siis kesäloma eilen, niinkuin tietenkin tuolla miehellä. Facessa en kommentoinut mitään, mutta sanoin jo eilen että soitan jossain vaiheessa kun mulle sopii.
"On itsekkin naimisissa + lapsia, mutta tämä minun kanssa oleva juttu on jotain ainutlaatuista."

Aina te naiset uskotte tämän perinnetarinan. Ilmeisesti ainutlaatuisena oleminen on niin ainutlaatuista, että kaikki hälytyskellot vaimentuvat pinkkiin unelmapilveen.

Aina voi toki tietoisesti ryhtyä kesäkissaksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Pin
vierailija
Minäkin nauroin kippurassa tuota perinteisten iskulauseiden uppoamista.
Mutta joo, ap, tee mitä teet, mutta kerro miehellesi, että et enää noudata avioliittonne yhdessä sovittuja sääntöjä, eikä sen vuoksi hänenkään ei tarvitse niitä noudattaa. Avoimet suhteet voivat olla ihan kivoja.
 
Aloittaja604
Minäkin nauroin kippurassa tuota perinteisten iskulauseiden uppoamista.
Ei kyseessä ole mikään iskeminen, yhtä lailla minä olen ollut se aktiivinen osapuoli. Tai oikeastaan joku "maaginen kemia" välillämme.

Eilinen ilta ja viime yö oli jotain aivan poikkeuksellista. Oma olo on sekava, onnellinen ja syntisen himokas. Mutta silti siihen on sekoittunut myös jotain huonoa... kai se on luonnollista kun oma tausta on kuitenkin se "kunnon tyttö"...

Pakko kirjoittaa tänne kun ei voi KELLEKKÄÄN kertoa. Ja tosiaan ei tuu töissä kukaan tietämään maanantaina, koska olemme kesälomalla... Ja mies jopa saattaa vaihtaa duunia!
 
vierailija131
Minkäikäisiä lapsenne ovat?

Aika karulta kuullostaa. Tulee mieleen oma lapsuus. Olin 7v kun äiti aloitti suhteen toisen miehen kanssa. Perhe-elämä meni riekaileiksi, isä ei toipunut koskaan. 10 seuraavaa vuotta olivat aikamoista helvettiä suoraan sanoa. Isoveljeni (mua 3 vuotta vanhempi) ajautui elämässään todella pohjalla, nykyään toki paremmin asiat.
 
vierailija
Ei kyseessä ole mikään iskeminen, yhtä lailla minä olen ollut se aktiivinen osapuoli. Tai oikeastaan joku "maaginen kemia" välillämme.

Eilinen ilta ja viime yö oli jotain aivan poikkeuksellista. Oma olo on sekava, onnellinen ja syntisen himokas. Mutta silti siihen on sekoittunut myös jotain huonoa... kai se on luonnollista kun oma tausta on kuitenkin se "kunnon tyttö"...

Pakko kirjoittaa tänne kun ei voi KELLEKKÄÄN kertoa. Ja tosiaan ei tuu töissä kukaan tietämään maanantaina, koska olemme kesälomalla... Ja mies jopa saattaa vaihtaa duunia!
Minusta tää on kiva kesäprovo. Perinteinen kesäkännitoilailu aika hyvin kuvattuna. Jos vähän vähemmän käytät ylistyssanoja niin tästä voi tulla hyvä ja pitkäkestoinen ketju.
 
vierailija
En tajua mikä tässä olisi provoa. Tämmöistä tapahtuu ja tää on elämää.
Ei aloittaja nyt ainoa kuka ihastuu varattuna varattuun.
Minusta noi haukkujat ja moralisoijat on jotenkin katkeria.
Toki on aina se miten pitäisi tehdä oikein, mutta kyllä nyt jokainen meistä on elänyt niin tietää ettei se aina mene niin.
Tuo minusta kuulostaa provolta jos jollain on koko loppuelämä mennyt vanhrmpien eron takia pilalle. Ei se siitä pettämisestä voi olla vaan siitä että vanhemmat on huonosti asian lasten kanssa keskustelleet, jos edelleen vaivaa. Monien lasten elämä olis helpompaa jos vanhemmat eroaisi ja lopettaisi sen tappelun. Lapsi on onnellinen jos vanhemmatkin on.
Tästä on turha edes mussuttaa.

Mä olen ihan oikeasti aloittajan puolesta onnellinen ilman mitään tarvetta provoilla. Joskus sitä tapaa sen oikean ihmisen vaikka olis jo tahollaan vakiintunut.
 
vierailija
En tajua mikä tässä olisi provoa. Tämmöistä tapahtuu ja tää on elämää.
Ei aloittaja nyt ainoa kuka ihastuu varattuna varattuun.
Minusta noi haukkujat ja moralisoijat on jotenkin katkeria.
Toki on aina se miten pitäisi tehdä oikein, mutta kyllä nyt jokainen meistä on elänyt niin tietää ettei se aina mene niin.
Tuo minusta kuulostaa provolta jos jollain on koko loppuelämä mennyt vanhrmpien eron takia pilalle. Ei se siitä pettämisestä voi olla vaan siitä että vanhemmat on huonosti asian lasten kanssa keskustelleet, jos edelleen vaivaa. Monien lasten elämä olis helpompaa jos vanhemmat eroaisi ja lopettaisi sen tappelun. Lapsi on onnellinen jos vanhemmatkin on.
Tästä on turha edes mussuttaa.

Mä olen ihan oikeasti aloittajan puolesta onnellinen ilman mitään tarvetta provoilla. Joskus sitä tapaa sen oikean ihmisen vaikka olis jo tahollaan vakiintunut.
No onhan tää provo. Joo, pettää voi, mutta harva on tuolla lailla yksinkertainen kuin ap. Se menee nyt vähän johdattelun puolelle, että mietitään että miksiköhän tässä nyt tuntuu tää pettäminen vähän hanakalalta kuitenkin. Miksiköhän, juu.
 
lankeileva
Provo tai ei, mutta aivan tapahtuvaa, - siis elämää. Jotain samaa olen itsekin kokenut ja annoin halun viedä enkä katunut. Kukaan ei loukkaantunut eikä mieltään pahoittanut, sillä sivistyneesti asia hoidettiin. Useimminkin.
 

Yhteistyössä