ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Huoh, kylläpä kuulostaa tutulta monen teidän kirjoitukset. Minulla on ollut helmikuusta asti vaihteleva setti erilaisia varsinaiseen sairauteeni tutkimusten mukaan liittymättömiä oireita, kaikki on mitattu ja kuvattu ja testattu useampaankin kertaan. Ei ole mitään pään magneetissa, koko kropan tt:ssa, keuhkoröntgenissä, borreliavasta-aineet ok, veriarvot hyvät.. ja oireiden psyykkisyyteen vahvasti viittaa se ettei mitään oiretta ole kokoajan, väsymys ja stressi nostavat selvästi pintaan. On kyllä ollut viikkoja ja kuukausia että koko ajan on joku päällä, mutta nyt alkaa hiukan helpottaa, kun ei ole lapsilta (nyt vajaa 1 ja vajaa 3v..) saatuja flunssia ja vatsatauteja päällä, ne nukkuukin ok, ja omasta perussairaudestakin on ehkäpä päässyt eroon.

Mulla oireita:
-kasvojen, käden ja jalan puutuminen van oikealta puolelta
-tasapainohäiriöitä, hutera olo ja tunne ettei käden koordinaatio pelaa
-epätodellisuuskohtauksia, pahimmillaan seinät valui, yleensä vain vajoan pumpu
-oikean korvan tinnitus ja kuulon alenema (meni ohi kuukausia sitten, kuulotutkimuksissa todettu erittäin hyvä kuulo jälkeenpäin)
-valo- ja ääniyliherkkyys
-paniikkikohtauksia muutama
-sydämentykytystä
-edelleen palan tunnetta ja painoa rinnassa, pillit tukkoon "oikealta puolelta"
-syke yli 90 levossa
-närästys

Hjuu. Olen huomannut että lepo auttaa mutta nähtävästi kävi vaan niin että kamelin selkä katkesi kun toisen lapsen synnyttyä sain rintasyöpädiagnoosin. Kesällä 2014 sairastin lisäksi raskaana ollessani puutiaisaivokuumeen, eli olen saanut vuoden sisään kaksi negatiivista lottovoittoa. Sitä ennen oli kaikki hyvin, ei suurempia traumoja ja olen ollut kovan stressin sietäjä, nauttinut työstäni joka on osin vaativaa, osin ns. vaarallisen työn kategoriassa. Nyt yritän muistella sitä yleistä tunnetta mikä mulla oli ennen kuin turvallisuudentunteeni järkkyi, ja piru vie, aion vielä olla onnellinen ja elää täysillä.

Olen huomannut että mulle auttaa rentoutus, lepo, muihin asioihin keskittyminen, ja etenkin muiden ihmisten seura. Lapset auttaa ja ei auta, kyl te äidit/isät tiedätte. :) Kirjoittaminen ne kerrat kun ehtinyt, ja oman kirjoituksen lukeminen. Liikunta, tulta päin meneminen mulla ainakin lopetti paniikkikohtaukset.. eli kun ajattelin että en halua mennä kauppaan kun saan paniikkikohtauksen päälle, niin sittenpä menin vaan ja kas, en kuollut, en kohta enää saanut kohtauksia (muutaman kerran kyllä, mutta kun menin vaan...), kun jäin yksin lasten kanssa ja selvisinkin (äiti lähti viikko sytostaattien jälkeen, tai huusin ja kirosin miehelle ettei se jättäisi mua kun sen oli mentävä töihin), kun lähdin lenkille eikä jalka pettänyt enkä kuollut astmaattiseen kohtaukseen vaikka siltä tuntui.

Olen myös käynyt puhumassa ammattilaisille ja syönyt opamoxia pahimpaan. Mielialalääkkeitä en ole halunnut, yksi kokeilu sai maaniseen yliaktiivisuustilaan. En ole masentunut. Jotenkin, nyt alkaa olla valoa tunnelissa.

Mikä ei ole auttavaa, no liika itseensä keskittyminen, oi nyt vihlaisi tuolta... googlaaminen, "nyt on pakko parantua". Ja lepoa kuitenkin tarvitsee eniten, kaiken epäolennaisen tekeminen.. tämäkin oli itsensä terapointia ja avautumista, kiitos ja anteeksi.
 
Täällä uusi ryhmäläinen! Löysin tämän kun googletin huimaukseen liittyvää. Onneksi löysinkin,koska olen elänyt paniikki ja ahdistuneuushäiriön kanssa jo 14-15v. Ilman lääkitystä. Niiden aloitus vain jännittää ja saa mut erittäin stressaantuneeksi. Tiedän ja ymmärrän ,että mun tilanne on aika "raffi" ja tarvitsisin lääkityksen.
Ja oireita on vaikka kuinka ,tässä muutamia: huimaus,epätodellinen olotila hetkittäin,stressaantuneena äänet/häly aiheuttaa hetkellistä epätodellisuutta,rytmihäiriöt (päivittäisiä) Joskus harvoin voi olla muutamia päiviä ,etten huomaa yhtään lisälyöntiä. Tencio neck ja asentohuimauskin diagnosoitu. Käytän verenpainelääkettä koska verenpaine oli joskus hieman koholla sekä näiden lisäreiden vuoksi. Opamoxia olen käyttänyt säännöllisesti jo varmaan 3v. Mitähän sekin on jo tehnyt tuolle tasapaino aistimukselle? Muutama vuosi sitten olin aivan varma ,että minulla on kaikki mahdolliset sairaudet ja mietein kuolemaa lähes päivittäin. Omaa ja läheisten. Tästä jatkuvasta päähänpinttymästä olen jo päässyt onneksi eroon. Kaiken uuden aloittaminen saa mut hyvin ahdistuneeksi ja pelkään epäonnistumista sekä sitä jos nämä kaikki oireet tulevat esille esim työssä. Miten siellä sitten selittäisin mikä mua vaivaa..
Hmm tämä sairaus on ajanut mut aika syrjätyneeksi. Kotona ja lähipiirissä pystyn hoitamaan kaikki tarvittavat asia. Perheeseeni kuuluu 4 lasta joten perusasioissa on pystyttävä olemaan mukana.
Välillä on aikoja jolloin "aurinko ei paista" ja välillä mennään vähän paremmalla asenteella. Suurin ongelma on kuitenkin omien oireiden pelko! Lueskelin ketjusta jonkin verran ja niin tuttuja oireita teillä muillakin. Huomasin ,että lisälyönneistä kärsi muutama muukin. Terkuin: paniikkipannari :)
 
Heippa!

Löysin tämän ketjun ja ihanaa oli lukea, että muillakin on tällaista. (Tosin ei tietenkään kenellekkään samoja oireita toivo, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.)
Koitan nyt myös kirjoittaa oman "tarinani" tänne, lähinnä varmaan "itseterapioinnin" merkeissä. ;)

Itse olen pienen poikavauvan äiti. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (/ traumaperäinen stressireaktio) minulla todettiin joitakin vuosia sitten, mutta epämääräistä ahdistusta minulla ollut jo varhaisesta teini-iästä lähtien.
Noin 1,5 kk sitten aloitin uudelleen Sepram- lääkityksen, ja tämän lisäksi saan kyllä keskusteluapua (vihdoinkin). Synnytyksen jälkeen ahdistuneisuuteni palasi paljon voimakkaampana kuin aiemmin, ja siitä lähtien onkin jokainen päivä ollut enemmän tai vähemmän taistelua.
Ahdistuneisuuden fyysiset oireet ovat todella voimakkaita. Joskus tuntuu siltä kuin koko kehoni olisi samanaikaisesti sekä tulessa että jäässä. Välillä pääni ympärillä ikään kuin "kiristää" ja minulla on vaikeuksia olla paikoillani. Rintakehässäni tärisee jatkuvasti. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Lihakseni nykivät usein ja tuntuu, että sydämeni kohta räjähtää. Ajoittain myös silmäni "nykivät". Tunnen silkkaa kauhua. Univaikeuksia minulla on paljon, ja välillä pelkään tosissani, etten ikinä saa elää haluamaani onnellista perhe- elämää. :cry:

Minullakin ajoittain pelkoa ties mistä sairauksista tai siitä että läheiseni sairastuvat (tietenkin johonkin vakavaan, kuolemaan johtavaan sairaukseen...) Suurin pelkoni on sairastua vakavaan ielenterveyden häiriöön, kuten äitini. (n) Tämä pelko varjostaa milteipä joka päivä elämääni.

Toivotan teille kaikille oikein onnellista syksyä ja toivon, että me kaikki joskus saisimme elää ilman tätä Pir**lista vaivaa.
 
Omat lukuisat fyysiset oireet alkoivat toukokuussa 2015, samalla sairastuin ahdistuneisuushäiriöön ja keskivaikeaan masennukseen johtuen noista oireistani. Tässä niitä muutamia joista olen selvinnyt: koko kehon pistely , verenpaine nousi iltaisin korkeuksiin, kävely holtitonta (ehkä vähän vieläkin) , nielun ahtaus (palan tunne), kyynärpäitten polttelu,kunnon laskeminen, itsensä seuraaminen jatkuvasti.

Yksi on jäänyt ,ja sitäkin on tutkittu esim pään magneettikuvauksella, mitään löytämättä. Tämä on niin erikoista etten ole ikään kuullut vastaavaa kellään. Rupeaa niinku pikku hiljaa veettämään ,miksei tämä lopu!!! Kuvailen nyt pääni oiretta , jos kellään on mitään hajua asiasta tai olette kuulleet tai jopa itse kokeneet niin auttakaa mua ihmeessä!!! Eli pään oikealla puolella jatkuva kihelmöinti / lievä aaltoileva särky suurinpiirtein samassa kohtaa.
Mikä ihmeellisintä on , kun kädellä painaa tätä kohtaa niin se loppuu mutta alkaa sitten piakkoin uudestaan. Kun pitää lakkia päässä niin tuntemusta ei ole juuri yhtään ja on huomattavasti helpompi olla. Eli lakki painaa jotenkin päätä jotain kohtaa niinkuin oireet rauhottuu. Kun ne oikein tuntuu sipaisen kädellä päätä tota oikeaa puolta just niin rauhottuu hetkeks!! Mitä helevettiä tämä on :( Oma työterveys lääkäri meinasi pään hermotuksesta johtuvaa että ajan kans menee ohi?? En tiedä, mutta väsyy tähän ainakin välis
 
Kyllähän sitä on myös mielessään pyöritellyt että näkyikö kuvissa kaikki, mutta luotan radiologin ja myös kokeneen ja jo nyt pitkän uran tehneen neurologin lausuntoon että kaikki on ok. Pelolle ei saa antaa nyt valtaa, sillä siitä ei hyvää seuraa jatkossa.
 
Moikka moi kaikille!

Lukeekohan kukaan enää tätä ketjua? Miten teillä menee? Ovatko jotkut saanneet avun lääkkeestä?

Minä lopetin lääkkeen käytön tuloksettomana, kun sain sen keskenmenon eli kesällä (joo käytin ehkä liian vähän aikaa lääkettä, mutta en kokenut saavani siitä mitään apua).

Minulla meni syksy ihan ok, nykimiset hieman vähenivät (tai sitten en jaksa niitä huomioida) eikä muutenkaan mitään merkittävää muutosta olossa ollut huomattavissa.

Tällähetkellä oma vointini on ollut nyt huonompi, kaikki alkoi joulustressistä, eli joulun jälkeen on tullut taas vaikka mitä "uusia oireita" osa on lähtenyt pois ja osa jäänyt, esimerkiksi reisien kihelmöinti. Monet varmaan tietää, että kärsin voimakkaimmin näistä nykäyksistä, mutta tämä kihelmöinti on vähän erilaista, vähän kuin ihan ihan pieniä nykäyksiä reisissä. Joulun aikaan oli muutama paniikkikohtaus ja hetkellistä sormien puutumista.

Olen taas joutunut tähän kierteeseen, että tulee vaiva ja sitten kun se häviää niin tulee uusi, nykimiset siinä sivussa ovat kokoaikaisia. Pitäisi saada taas vähän nollattua tilannetta jotenkin, mutta en tiedä miten. Tuntuu vaan, että esim. lomat (joulu ja nyt tuleva talviloma) stressaavat vain enemmän ja ahdistaa ajatus, että koko loma menee murehtiessa.

Olisi mukavava kuulla miten muilla menee ja jakaa kuulumisia.
 
Hei! Onko kenellekään ahdistuneisuus aiheuttanut silmäoireita ja näköhäiriöitä? Jos on niin kertokaa millaisia? ...täällä yksi huolestunut panikoija... o_O löysin ketjun vasta ja lukenut kommentteja sieltä täältä, on kyllä huojentavaa ettei ole yksin kaiken maailman oireiden kanssa!
 
Hei! Onko kenellekään ahdistuneisuus aiheuttanut silmäoireita ja näköhäiriöitä? Jos on niin kertokaa millaisia? ...täällä yksi huolestunut panikoija... o_O löysin ketjun vasta ja lukenut kommentteja sieltä täältä, on kyllä huojentavaa ettei ole yksin kaiken maailman oireiden kanssa!
Onhan noista paljon kirjoitettu vaivan yhteydessä!
 
Viimeksi muokattu:
Moikka

Ajattelin kirjoittaa tänne... kun en vaan enää jaksa pyöritellä näitä asioita päässäni... Tai mulla on muutama läheinen joihin saan aina turvata kun on kova ahdisus ja pelko alkaa valtaamaan mieltä.

Kaikki alkoi kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan... mulla oli kaikki mahdolliset mielenterveysongelmat yhtä aikaa päällä olin vakavasti masentunut, paniikkikohtauksia tuli joka paikassa, ahistunut ja aloin pelätä sairauksia.
Mun ongelma on ollut myös asioiden ja oireiden googlettaminen...

Oireita on ollut paljon, yksi häiritsevin on vasemman jalan oireilu. Joskus se tuntui tosi jännittyneelle, välillä voimattomalle, tällä hetkellä jalkapohjaa on kuukausi kaupalla kihelmöinyt.
Magneettikuvat oli puhtaat... Mutta likvorkoe on poikkeava, multa löytyy se oliglonaliteetti(??) ja se jokin igG-indeksi on 0.64, et hieman yli rajojen. Nämä sitten antavat suuntaa olisiko ms-tauti... ja näillä luvuilla on ihmiset mäsä diagnooseja saanut. Kaksi neuroa kumminkin sitä mieltä ettei tämä sitä olisi... Mutta arvatkaa saanko rauhaa tuohon asiaan, kun tiedostan että nuo likvor lukemat on poikkeavat?!

Lisäksi mulla nousee iho välillä kananlihalle ilman syytä, varsinkin taas tuo vasen jalka. Ja välillä myös vasemmassa kädessä on alue missä nousee ihokarvat itekseen pystyyn.

En tiedä liittyykö kilppariin vai mihin, mutta oireet mulla pahenee aina ennen kuin tulee flunssa, tai alkaa vaikka menkat.

Pms-oireet on mulla aivan karmeat, ahdistusoireet on silloin niin hirveät joskus että en tiedä mistä mikäkin johtuu ja miksi...

Enkä kehtaa mennä lääkäriin, tuntuu että sama mikä vaiva on niin tuntuu että ihmiset katsoo tk:ssa, et tuolta se luulotautinen taas tulee luettelee oireitaan...

Tämän sairauden kanssa oon ihan poikki välillä, koska se on niin ovelakin et siinä menee aina hetki ennen kuin ymmärtää taas tästä ahdistuksesta olevan kyse...

Onko muilla vastaavia oireita?
Cipralexia joudun käyttää pientä annosta, muuten en selviäis päivääkään rauhassa...

Minulla on kans näköhäiriöitä välillä, mm. Välillä näen kahtena ja välillä näkökentässä mustia "roskia"
 
  • Tykkää
Reactions: Sympaattinen
Moikka kaikki! En oo hetkeen tällä palstalla käynyt tutkailemassa kirjoituksia ja ajattelin nyt tulla kirjoittamaan omia kuulumisia. Tässä on ollut todella pitkä väli kun olen tuntenut olon aika todella hyväksi ja oireettomaksi.. Tietysti välillä joku oire käy pinnalla ja mielessä mutten sen koommin siihen ole takertunut. Lopetin ssri lääkityksen tuossa noin kuukausi sitten omasta tahdosta,lääkkeen syönti oli todella vaikeaa ja säännöllisen epäsäännöllistä joten ajattelin lopettaa ne kokonaan ja kokeilla miten vaikuttaa olotilaan lääkettömyys.. Lopetus oireita on ollut jonkinverran ja ne hieman pistää ahdistuksen uudelleen pintaan,tosin tämä alkanut kevät on itselle välillä hankalaa aikaa,stressi lisääntyy ja väsymys ja tähän ynnätään kummankin lapsukaisen yhtä aikainen uhma.. No kuitenkin pakko oireet palanneet ja pienoiset paniikkihäiriöt lääkkeen lopetuksen myötä,myös samanlaisia oireita kun lääkkeen aloituksen jälkeen. Rytmihäiriöitä,valoarkuutta,silmät kuivat,itsensä liika tarkkailu,oireiden googletus ja siitä johtuva ahdistus,välillä voimattomuutta muttei niin selvänä oireena,huimausta,epätodellista oloa..yms..Yritän selvitä tässä pahimman lopetusoireiden yli mutta mietityttää kuinka pitkään nämä mahtavatkaan jatkua? Kokemuksia kenelläkään muulla ja oireita? Ja kuulumisia olisi muutenkin mukava kuulla? Vaikuttaako kevät aika muilla vahvasti että lisäis oireita ja ahdistusta?
 
Hei,

Kiva kuulla sinusta huolimuori.

Itselläni oli pahakausi taas syksyn ja alkutalven. Maaliskuussa päätin lopettaa googlettamisen ja olo on parantunut jonkin verran. Huomasin vasta jälkeenpäin miten olin ajautunut tuohon oireiden googletukseen, se on vihonviimeistä mitä voi tehdä. Sitä uskottelee itselleen, että siitä tulee parempi mieli kun varmistaa ettei oire vittaa mihinkään vakavaan, vaikkakin tietoa pitää etsiä niin kauan, että löytää viitteitä johonkin hälyyttävään ja menee paniikkiin. Kierre on valmis monta kertaa viikossa tulee uusi vaiva, johon pitää etsiä tietoa. Lisäksi aloin käymään vakavia ja harvinaisia sairauksia käsittelevillä sivuilla lukemassa systemaattisesti taudinkuvaukset läpi ja karsin sieltä pois ne mitä ei ainakaan ole jne.

Nykimiseni jatkuvat, mutta "uusia oireita" ei ole ilmaantunut nyt lopetettuani tiedon etsimisen. Aloin käymään joulukuussa taas kuntosalilla, olen "pakottanut" itseni sinne, että loppuisi tämä oireiden kyttääminen ja, että saisin jotain "oikeita" tuntemuksia kehooni.

Eilen kuitenkin huomasin rankan jalkatreenin jälkeen, että toisessa jalassa reidessä on "kohouma" jalat ovat kipeät (niinkuin normaalisti rankan treenin jälkeen), mutta tämä kohouma on ikäänkuin turvonnut lihas joka on painaessa hieman arka..nyt tietysti olen ihan paniikissa, että vappu menee tätä murehtiessa. Järki sanoo, että se johtuu salista ja on ihan normaalia ärsytyksestä aiheutuvaa turvotusta, mutta aika lähellä paniikkia mennään.

Noihin näköhäiriöihin: minulla niitä on ajoittain, joskus näkökentässä värisee ja joskus näkyy ihmeellisiä asioita. Olen huomannut, että kun asiaan keskittyy niin alkaa näkymään ihme juttuja..
 
Vanha ketju mutta joskohan tätä vielä joku lukisi. Itse ajauduin googlettamaan oireita joita viime(kin) yönä taas koin. Paniikkikohtaukset alkoivat minulla ollessani 15v. Muutaman vuoden oireetta kunnes sain lapset 3 poikaa. Satunnaisesti raskausaikana muutamia kohtauksia. Sitten taas taukoa. Ero tuli aviomiehen kanssa ja jäin yhksi. Kunnes sitten 15v vanhin poikani aloitti huumekokeilut ja sen myötä todella stressaava jakso elämässä. Huostaanotto, oman opiskelun lopettaminen, nuorimmaisten lasten traumat ja oma uupuminen. Tästä on nyt reilu 6v aikaa. Paniikkikohtaukset alkoivat uudelleen ja saattoivat kestää viikonkin niin että kohtauksia tuli useita päivän aikana. Myös ylimääräisiä lyöntejä satoja vuorokaudessa. Aloitin Venlafaxin lääkkeen ja se kyllä varmaan auttoikin koska vuosi sitten tunsin oloni niin hyväksi että saatoin lopettaa lääkityksen vähentämällä annosta. Nyt puoli vuotta ilman lääkettä ja kolmen viikon ajan yöt menneet miettiessä taas omia oireita ja vakavia sairauksia joita luulen itselläni olevan. Varsinaista paniikkikohtausta ei vielä ole päässyt tulemaan mutta muita oireita on kyllä. Mm. jalkojen särkemistä josta jo heti ajattelin veritulppaa tai jotain muuta verenkiertohäiriötä. Sydänsairaudet mielessä myös taas kerran, tosin nyt tällä kertaa pumppu ei hakkaa niinkään nopeasti vaan tunnen sen liian voimakkaana ja se aiheuttaa itselleni nyt unettomuutta. Hieman kädet hikoaa mutta tosiaan kohtaukseen asti ei vielä mennyt. Itsellä takana monia sydänfilmejä ja verikokeita muutaman vuoden takaa mutta eihän niistä mitään vikaa ole löytynyt joka on melko yleistä tässä sairaudessa.
Tässä oli tarkoitus aloittaa pitkän toipumisen jälkeen opiskelu/työnteko uudelleen mutta en tosiaan nyt tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.. Lääkkeitä en haluaisi alkaa enää syömään. Viime yönä valvoin neljään.. onneksi on syysloma niin on viikko aikaa koittaa saada rytmi kuntoon. Tällä rytmillä ei ainakaan opiskella eikä kyllä tehdä töitäkään. Jotenkin tosi kurjaa kun luulin jo että oon kunnossa, mutta jostain tää mun keho sitten keksii kehitellä tän uudelleen..
Mitähän mahtaa kuulua ketjuun aiemmin vastanneille?
 
Luonnon masennuslääke - https://nuvialab.com Olen ollut uniongelmainen ja ajoittain masentunut jo esiteinistä asti. Ystäväni suosituksesta päätin kokeilla Restilen-valmistetta ja olen ollut todella tyytyväinen. Unenlaatu on parantunut enkä ahdistu enää yhtä herkästi. Käytän tuotetta ensisijaisesti masennuksen ennaltaehkäisyyn.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä