Mörköäidille:
En viitis nyt lainata sinun samaa liirumlaarumia mitä joka toiseen ketjuun suollat.
Kysymys sinulle: Kun haluat että kaikki perheet pystyisivät kustantamaan 10 000€/ vuosi harrastuksen lapselleen, niin mistä nämä rahat haluaisit ottaa? Ajatteletko että verorahoista pitäisi nämä kustantaa?
No ei ne lasten harrastukset nyt noin kalliita ole enkä ole tuollaista kirjoittanut (olisi kiva, jos et vääristelisi toisten kirjoituksia, vaikka se sinun vääristelysi jälkeen kuulostaisikin kovin raflaavalta). Mutta sitä mieltä olen, että harrastaminen pitäisi olla tavalla tai toisella mahdollista myös pienituloisen perheen lapselle. Se, miten se järjestetään, on toinen kysymys - tälläkin hetkellä käsittääkseni joihinkin musiikkikouluihin tms voi saada helpotusta hintoihin. Harrastuskuluissa pitää muistaa, että kyse ei ole vain siihen satsatusta summasta. Jos kerran tutkimusten mukaan se lisää syrjäytymisriskiä, ettei lapsella ole mahdollista harrastaa ja muuten olla mukana ikätovereiden kanssa normaalissa kanssakäymisessä, niin pitää muistaa, että syrjäytyminen maksaa enemmän kuin joku harrastus.
Ehkä kunnat voisivat järjestää itse enemmän ilmaisia tai halpoja harrastuksia eri lajien parissa. Esim. koulun yhteydessä toimiva ammattilaisen vetämä musiikkikoulu/bändikerho voisi olla ihan hyvä idea.
Toinen kysymys: Miksi pitäisi etsiä nimenomaan kaupungin vuokrakämppiä?
Niin no, ei toki pidäkään, mutta luulin että puhuttiin kohtuuhintaisista asunnoista. Toki valikoimaa on enemmän, jos etsii yksityiseltäkin, mutta vuokrat alkavat sitten olla myös kovempia ja eteen tulee helposti niitä 800-900 euron yksiöitä, 1200-1500 euron kolmioita, jne. Helsingissä nimenomaan kaupungin asunnoissa on todennäköisempää saada sellainen, jonka pystyy pienituloinenkin maksamaan.
Vastaus osaan liirumlaaruun: Jos ei ole rahaa, on priorisoitava. Se tarkoittaa normaalijärkiselle sitä, että jos rahaa on vähän, karsitaan turhasta. Turhaa on esim: karkit, etelänreissut, särkänniemen reissut jne. Hassua ettet sitä ymmärtänyt, vaan esitit että kuvasin niitä leveän elämän merkiksi. Noh, ehkä nyt ymmärrät.
Tässä päästäänkin siihen, mikä on elämässä "turhaa" ja mikä mielekästä. Jonkun mielestä ne lasten harrastukset ovat turhaa, jotka voi karsia. Jonkun mielestä ne eivät ole turhia. Ja ne, joiden mielestä ne eivät ole turhia, kokevat turhauttavaksi ja ahdistavaksi sen, että joutuvat sanomaan lapselleen, ettei tämä voi enää jatkaa harrastamista. Moni yrittää välttää sitä, koska haluaisi tarjota lapselleen jotain muutakin lapsuuteen kuin niitä tarjouksesta ostettuja halvimpia aterioita. Jos köyhyys jatkuu pitkään, joutuu oikeasti miettimään sitäkin, millainen kokonaisuus elämästä muodostuu.
Typerää silti väittää, etteikö pienituloinen muka priorisoisi. Nekin, jotka maksavat lapselleen niitä harrastuksia, Särkänniemen matkoja tai karkkipäiväkarkit, priorisoivat ja miettivät, mihin raha riittää. (Karkit ovat tosin typerä esimerkki, koska nehän ovat tosi halpoja huveja.) Typerää kuvitella, etteikö pienituloinen muka tajua, että täytyy priorisoida - tottakai tajuaa ja tekeekin sitä.
Sinun mielestä kaikilla pitäisi olla PALJON rahaa ilman mitään omaa ponnistelua tai yritystä. Niin että kaikki voisi asua isossa hyvin varustetussa asunnossa, harrastaa kalliisti, ja matkustella kalliisti.
Meillä voi olla eri käsoitys siitä, mikä on "paljon" rahaa. Minusta se ei ole vielä paljon rahaa, jos sossun tukien päälle saisi avustusta lapsen harrastusmaksuihin.
Ilman omaa ponnistusta ja yritystä ei kenelläkään koskaan tulisi PALJON rahaa. Mutta sitä mieltä olen, että hyvä elämä pitäisi olla heilläkin. Jo sen vuoksi, että kaikki eivät ole tulottomia tai pienituloisia omaa syytään, ja varsinkaan ne köyhien perheiden lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa köyhyyteen. Hyvin varusteltu asunto - mitähän mahdat tällä tarkoittaa? Kyllä minusta kaikilla pitää olla nykyaikainen, perhekoon mukainen asunto, tai ainakin mahdollisuus sellaiseen (eri asia, jos jostain syystä haluaa asua toisin).
Matkustella ei tarvitse kalliisti, mutta kivoja matkoja voi onneksi tehdä halvallakin
En toivo kurjuutta kenellekään. Suomessa kenenkään ei tarvitse kurjuudessa elääkään, vaan tukia saa sen verran että jokainen saa katon päänsä päälle, huonekalut asuntoon, ruokaa syödäksee, koulut, kirjastot ja terveyspalvelut käytettävikseen. Yltäkylläisen elämän eteen joutuu yleensä itse tekemään jotain, ellei satu syntymään kultalusikka suussa.
Mutta kivahan tuo sinun mallisi olisi.
Se, että lapsi saisi jonkun harrastuksen, joka antaa hänelle iloa ja elämänsisältöä, itsetuntoa ja vähentää syrjäytymisriskiä, ei kylläkään ole "yltäkylläisyyttä". Sehän on ihan normaalia arkea suurelle osalle suomalaisista. Pitää myös muistaa, että syrjäytymisen ehkäisy ei hyödytä vain sitä yhtä ihmistä, jota autetaan, vaan se on myös yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto kuin antaa osan ikäluokasta tai osan köyhistä syrjäytyä. Syrjäytyminen tulee aina pitemmällä aikavälillä yhteiskunnalle kalliimmaksi!