Tervetuloa uusille!
Koitetaan pitää tämäkin ryhmä hengissä! Luen yleensä jutut kännykällä ja päivittelen sivua useasti päivän aikana, mutta tuolla luurilla nyt on ihan turha yrittää söhrätä tekstiä. Pitääpä koittaa aktivoitua myös tietokoneella.
Bons ja OmaAurinkoinen: minullakin oireet tänään vähentyneet... tähän asti ollut jäätävän huonoa oloa, sellaita etovaa ja kuvottavaa (ei onneksi oksentelua), että olen ihan päivittäin sen vuoksi itkenyt ja ollut allapäin. Itse olen kerinnyt käydä jo ultrassa ja siellä sydän sykki, mutta uskon kyllä että oireiden häviäminen välillä kuuluu asiaan! Muistan esikoisen ajoilta, että oireet katosivat yhtäkkiä rv10 ja minä säikähdin niin ja kävin sitten uudestaan ultrassa ja kaikkihan siellä oli hyvin!
Ilmeisesti kuuluu asiaan, sieltä ne viikonlopun aikana palailivat: oksetus, nälätys ja näistä johtuva jatkuva vi*utus. Mutta niin kauan kuin on näin "lievää" niin otan oireet mielelläni vastaan, paljon varmempi olo raskaudesta.
Esikoisten odottajat ja miksei muutkin, miten miehenne ovat suhtautuneet raskauteen/millaisia odotuksia heillä on? Miehellä oli pari kaveria lauantaina käymässä ja ilmeisesti toinen heistä oli vähän "pelotellut", että kaikki naiset muuttuvat hulluiksi lapsen saatuaan, riitaa revitään joka asiasta ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Että se on elämä ja hyvä parisuhde nyt sitten ohi
Ei tainnut mies ihan tosissaan kaveriaan ottaa, mutta on kyllä ollut huolissaan jaksamisestani kun olen ollut ymmärrettävästä syystä viime päivät todella väsynyt, ja koisinut joka hetki kun mahdollista. Yritin kovasti vakuutella, että tämä on vain väliaikaista ja kyllä mää tästä vielä piristyn ja jaksan hoitaa tulevaa lasta, älä huoli, et jää yh:ksi
Lohikakkua ja kuoharia olisi tarjolla ensi lauantaina siskon valmistujaisissa, mitenkähän sitä keplottelee itsensä tilanteesta kuiville? Emme nimittäin aio vielä kertoa vanhemmille raskaudesta. Pieni lasi juotavaa nyt vielä menee, mutta kalaan suhtaudun pelonsekaisella kunnioituksella enkä aio koskea kaakkuun pitkällä tikullakaan; sain nimittäin kerran lohipiirakasta ruokamyrkytyksen. Toivotaan siis että pöydästä löytyy muutakin apetta!
Keskiviikkona
neuvolaan, henkilö jonka kanssa olen jutellut puhelimessa vaikuttaa ainakin todella mukavalta, toivottavasti hän on tuleva neuvolatätimme.
Bons & Pikku-Possu 8+3