lilo Olen niin pahoillani :hug: Voimia sinulle ja toivottavasti pian alkaa uusi raskaus. <3
Tervetuloa kaikille uusille ja paljon onnea plussista!
:heart: :flower:
Nyt tulee kilometrikommentti, kun on niin paljon juttua tullut tässä välissä... Huhhuh.. mahtaakohan kukaan saada tätä luettua
Töissä kertomisesta
Minä olen miettinyt myös asiaa. Pomo kyllä tietää, että meillä on ollut täysi yritys päällä, mutta tästä hän ei tiedä vielä mitään. Olen viimeksi ollut töissä helmikuussa ja olen palaamassa hoitovapaalta lopullisesti elokuun alusta töihin. Silloin aletaan olla jo puolessa välissä ja aikalailla pakko alkaa kertomaan.
En usko, että esimies siitä mitenkään a) hämmästyy b) pahastuu, mutta sitten mietityttää muuten tulevaisuuteni työpaikassa. Siellä ei arvosteta, että ollaan jatkuvaan tekemässä vauvoja.
Toisaalta, pitää ne jokatapauksessa johonkin väliin tehdä, että ei sillä. Voi sitten loppuelämän raataa.
Ehkä tässä kesän aikana otan pomoon yhteyttä ja käyn kertomassa, niin osaa varautua.
Vaatteista ja pukeutumisesta
Minä lopetin lähes kokonaan housujen käytön esikoisen raskauden myötä enkä ole sitten palannut niitä käyttämään. Yleensä käytän mekkoa/sukkahousuja tai leggareita, tai vaihtoehtoisesti paita, hame ja sukkikset/leggarit. En yhtään tykkää farkuista tai kiristävistä vaatteista ja olen tykästynyt pukeutumistyyliini muutenkin.
Viime raskauden lopussa sain kaverilta isot säkit äitiysvaatteita, joita olen nyt sitten käynyt läpi ja ottanut käyttöön parhaat. Lisäksi lainasin kaverille kesävaatteet, kun on nyt raskaana. Housuja meni monet kirpparille myyntiin, kun en juuri niitä housuja käytä.
Oireet
Minun oireet on olleet hyvin vaihtelevia ja pääosia on esittäneet kuvotus ja väsymys. Mut tänään esimerkiksi niiden sijaan oli päänsärky illasta.
Väsymyspäivinä tuntuu, että henki lähtee, kun nukahdan vaarallisissa paikoissa ja kuvotuspäivinä tuntuu, että ... yök.
Lisäksi ratsastuksen jälkeen on tullut sitten vatsajomotuksia, jotka kyllä koen lieviksi ja toivottavasti asiaankuuluviksi.
Oireettomina päivinä mietin sitten, että mahdanko enää olla raskaana, kun olo on niin 120% normaali, kun vaan olla ja voi. Kaikki finnihommat hävisi ja muutkin erikoisuudet. Vain ajoittainen väsymys ja kuvotus muistuttaa.
Varhaisultra
Kävin varhaisultrassa rv 7+2 ja sieltä löytyi vastaava alkio. Sydän jumpsutti, vaikkei sitä vielä sen tarkemmin dopplerilla kuunneltu.
Vähän jännittää se, että ultrassa näkyi verta kohdussa pikkuisen ja vaikka lääkäri sanoi, että se tuskin mitään vaikuttaa, niin mietityttää se. Ensiviikolla on uusi ultra sen takia.
Se arveluttaa hieman ratsastuksessa, että jos se sitten pahentaakin sitä hematoomaa. Mut mitään vuotoja ei ole ollut ja tosiaan jomotukset on olleet vaan iltaisin ratsastuksen jälkeen ja se varmaan on ihan normaalia.
Harrastustani meinaan siis jatkaa vielä, ellei ensiviikolla tule siihen kieltoa. Nyt on niin mahtava mahdollisuus, kun naapurissa on hevonen jolla saan ratsastella. Siitä on tullut sellainen henkireikä, joka tuntuu pelastavan myös meidän arjen ja parisuhteen. Aiemmin olen harrastanut salillakäyntiä ja ryhmäliikuntaa ja muita sellaisia aktiviteettejä, jotka vaativat 40-50 km ajamisen, että niitä pääsi harrastamaan. Ne oli toisinaan vaan rasite, kun piti vielä pitkän päivän päätteeksi lähteä salille.
Syömisistä Rosie R puhui kananmunista ja minulle iski nyt kans himot. Mut monta päivää myöhässä, kun nyt vasta oon lukemassa näitä juttuja. Täytyy varmaan ottaa ja keittää huomenna aamulla. Kananmunia tykkään kyllä syödä <3
Mutta siis hedelmät menee ja sellainen ruoka, joka ei lillu rasvassa.
Söin voissa paistettuja lettuja, jotka oli ternimaidosta tehty ja voi herranen aika kuinka hirveän olon sain niistä. Tähän asti pahin aamupahoinvointi iski seuraavana aamuna ja tuntui, että kuolen siihen ja sitten väsymykseen.
Olin vielä kyläilemässä silloin lapsen kanssa kahdestaan ja todellakin tuntui ikuisuudelta, kun ajoin mökiltä kotiin 70 km aamulla aikaisin. Huhhuh.
En kyllä enää mihinkään rasvaisiin herkkuihin sorru, vaikka kuinka suussa maistuisi hyvälle.
Ja muutenkin, kun tuota painoa olisi hyvä saada pysymään ruodussa.
Eilisestä pomppasi yhtäkkiä paino 500g ja kahdessa päivässä se on noussut 900g. Vedenjuonti siihen auttaisi - ja nyt menenkin heti hakemaan lasin viereen *hakee vesilasin*
... Mutta joku tuota nyt turvottaa.
Seksihommat sujuu täällä vaihdellen. Olen kärsinyt jo vuosia haluttomuudesta ja etenkin edellisessä raskaudessa ja synnytyksen jälkeen oli kyllä niin rutikuivia aikoja, että ihme, kun mies kaiken kesti. Huhhuh. Ei kiinnostanut kyllä seksihommat YHTÄÄN. Ja lisäksi nekin aloitettiin ihan liian aikaisin synnytyksen jälkeen (5vk), kun koin sen voimakkaasti velvollisuudeksi ja sain ihan traumat. Mutta siis nykyään pääasiassa suhtaudun huumorilla ja mieskin ottaa asian rennosti. Käy aina välillä kysymässä, että olisko tippumassa seksiä ja että jos ei niin voinko edes jotenkin auttaa. Ja jos en voi auttaa, niin voiko edes puristella minua, kun nukun
Noh, useimmiten sitä sitten itsekin innostun, kun ilmapiiri pysyy hyvänä. Ehkä kerran viikossa meillä on seksiä.
Raskauden jälkeen se on ollut huomattavasti miellyttävämpää ja nyt taas tuntuu sujuvan hyvin, kun hommiin aletaan.
SeaBand-rannekkeet auttaa minullakin, paitsi olen nyt hukannut ne :/ Eikä ne tietenkään olleet mukana, kun tarvitsin niitä kipeimmin. Huh.
Mut minäkin suosittelen kokeilemaan. Ei niistä ainakaan haittaa ole, vaikka ranteet saattaa kyllä tottumattomana kipeytyä.
Ai niin, pakko sanoa, kun esikoinen näki minut ne ranteessa, niin aina tilaisuuden tullen hakee ne käsiinsä samalla tavalla <3 (mietinpä vaan, että miten on mahtaneet rannekkeet hävitä..
)
Uimisesta ja kylpylästä olen käsittänyt, että niin kauan kuin kohdunsuu on kiinni voi käydä uimassa. Mutta voihan siinä olla jotain juttuja. Esimerkiksi kovin kuumassa kylvyssä ei pidä lillua, kun tulee sitten sitä hapenpuutetta vauvalle tms. Mut en siitäkään kyllä tiedä, että missä vaiheessa ja kuinka kuumassa kylvyssä se tilanne tulee eteen.
Itse ainakin suunnittelen uimista ja kylpyläreissuja kesälle
hannibal kysyit, että osaatko olla äiti ja vaikken ole mikään konkari asiassa, niin ajattelin vastata ihan sillä, että esikoisen odotus on vielä hyvin mielessä.
Minusta nimittäin on hyvin tärkeää kysyä sitä kysymystä itseltään (ja vaikka myös muilta). Jos mikään ei askarruta, niin se on minusta paljon enemmän huolestuttavaa.
Vuosien varrella sitä oli ajatellut asioita seuratessaan muiden vanhemmuutta ja lapsia ja elämää, että "minä en koskaan.." tai "minä aina...". Oman lisänsä tuo lapsettomuus, joka kirjoittaa sinne aivolohkoon lauseita, että "minulla ei ole oikeutta valittaa" ja "minä en saa kokea negatiivisia tunteita".
Noh, minulla kävi tuuri ja olin tosi luottavaisin mielin koko raskauden ja sain hirveän kiltin, hyväunisen, terveen ja hyvin vähän sairastavan ja monella tavalla huolettoman lapsen, joka on tehnyt äitiydestä helppoa ja pelkästään miellyttävää tähän asti. Ja nyt tätä toista odottaessa sitten pelottaa. Nimittäin, pelkään sitä, että nyt se tulee sitten eteen, kun se kupla puhkeaa.
Eli huolia on aina.
Itse ainakin yritän panostaa siihen, että odotan positiivisia asioita. Ajattelen positiivisia asioita ja mietin etukäteen juttuja, joista saan voimaa, vaikka unenpuute vaivaisi tai vauva itkisi paljon.
Miehen kanssa tehdään toimintasuunnitelmaa sen varalle, että väsymys käy liian kovaksi ja isovanhempia valjastetaan apujoukkoihin myös. Hyvässä tapauksessa mitään ei tarvita ja kaikki vaan menee hyvin.
Raskausaika on kyllä mahtavaa aikaa sillä, että siinä kyllä ehtii käymään kaikenlaista läpi ja valmistautumaan siihen äidiksi tuloon. Ja pian huomaat, että sinusta on tullut maailman paras äiti sinun lapsellesi <3
Eli tsemppiä! Hienosti se menee, kun päivä kerrallaan taaperretaan kohti sitä päivää <3
Mamma2012 onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tsemppiä sen pahoinvoinnin kanssa! Voi kuinka se onkaan niin karmeaa!
Toivottavasti pian alkaa hellittää!
Jos tässä olis nyt kiireisimmät
Ja toivottavasti näin pitkää taukoa ei enää tule.
Selityksenä on siis se, että pahoinvointi saapui ja oli työ- ja harrastusrintamalla kiirettä sekä mies reissussa, joten aikaa ei vaan ollut päivityksille.
Yksityisviestit käyn lukemassa useammin, mutta ketjua en ehtinyt lukemaan.
Aion täällä kyllä käydä ainakin epäsäännöllisen säännöllisesti myöhemminkin, vaikka myönnän, että siellä facessa helpommin tulee juteltua.
Mut tällästä tänne.
iloksi ja Lahja 8+3
