Jos oikeesti kaupassa asioiminen sen mukamas kiireen kanssa on niin vaikeaa, että ei millään mahdu sinne muutaman pienen lapsen ja hänen vanhempansa, eläkelläismummojen ja- vaarien sekä meidän muiden ns. tiellä pyörivien joukkoon, niin ehkä kannattaisi toviksi vetää henkeä ja pysähtyä miettimään sitä omaa hallintaansa ja hillintänsä puutetta.
Pieni lapsi on pieni lapsi, eläväinen liikkuva puliseva ihanuus, joka opettelee innokkaana uusia taitoja kaikkialla :heart:. Toki vanhempi katsoo perään jotta ei esim. karkaile sillä kärryllänsä holtittomana minne tahtoo - eikä siitä tässä keskustelussa ollut edes kysekään - mutta se että tuollaista puhdasta auttamisen iloa ja riemua ei siedetä vedoten omaan itseaiheutettuun kiireeseen...joo, ei vaan mahdu mun ajattelutapaani. Kuten sanoin jo aikaisemminkin, niin vaikka mulla olis mukamas kiire, niin eipä ole ikinä pienen apurin näkeminen ja askareisiin syventyminen ottanut kiukkuhermoon enkä usko että niin tulee edes käymäänkään
. Siinä vain on niin kaunista puhtautta menossa että mieluusti sitä jäisi vain katsomaan :heart:
Ja jos oikeesti on sitten niin kiire, niin - kannattais käydä kaupassa jo eilen :hug: