Ja takaisin nukkumaluukussa.
Satuin köpöttelemään seurakuntasalin ohi ja sen ovi oli auki ja ulkona kyltti "kahvia ja bullaa", niin uunituoreena seurakuntalaisena piipahdin sisään. Ja siellä oli kaffetta ja peräti juustovoileipiä.
Siinä kaffetta ryystäessäni kattelin, kun henkilökunta koitti kasata muovikuusta ja puheista ymmärsin, että olivat yrittäneet jo kaks tuntia ja kuusi oli silti 60 kappaleena levällään lattialla.
Kun sain kaffeni hörpittyä ja juustovoikkarit tuhottua, niin kävin sanomassa, että kun tarjositte mulle kaffea ja voikkareita, niin mä voin koota ton kuusen. Sit mä kokosin sen.
Joulupuu on rakennettu - ihan kirjaimellisesti.
Poislähtiessäni laittoivat mulle ison pussillisen niit juustovoikkareita mukaan, niin ny mun ei tartte miettiä tän illan iltapalaa eikä huomista aamupalaa, vaan pikemminkin tänne tarttis syömäapua.
