Esikoinen söi tuttia, luojan kiitos, koska hänellä oli tosi kova imemisen tarve.
Tämä toinen ei huoli ja se kyllä ärsyttää.. Kyllä se vähän väliä imettäminen on hieman hankalaa, näin kesällä vielä menee kun voi leikkipuistoissakin imettää, mutta saas nähdä miten talvella. Toivottavasti vauva kasvaessaan alkaa nukkua paremmin.
Meillä siis myös vauva, joka säpsähtelee herkästi hereille äänistä ja vaikea saada nukahtamaan uudelleen. Joskus hytkyttely auttaa vaunuissa, usein ei. Jos on nukkunut riittävästi, jaksaa hetken valvoa kun ottaa syliin, mutta usein on väsynyt ja itkee hullun lailla sylissä/vaunuissa kunnes saa rintaa. Kotiinjääminen ei kyllä ole vaihtoehto, kun on tuo esikoinenkin, joten me kuljetaan puistoissa ja kerhoissa ja minä imetän missä sattuu, välillä vauva huutaa ja silloin se huutaa usein olipa kantorepussa tai vaunuissa. Reppu on kyllä välillä tosi kätevä ja vauva siinä usein nukahtaa.
Herkkäuninen vauva voisi saada apua tutista siihen nukahtamiseen, esikoisen se rauhoitti hienosti unille. Tätä toista pitäisi aina imettää että saa nukkumaan, tai sitten heijata uneen sitterissä tai vaunuissa - ja sitten herää heti kun jostain kuuluu lapsen kiljaisu, koiran haukkua jne. Ärsyttävää mutta minkäs teet.
Ei kai perustyytyväisellä vauvalla tutti niin tarpeellinen olekaan, kun helposti heräilevä ja ärtyisä vauva kyllä hyötyy siitä tutista. En itsekään sitä esikoiselle koko ajan ollut suuhun tunkemassa, vaan oli lähinnä nukahtamisen apuväline ja lohtuna.
Jatkuva imetys tutin sijasta ei ole ihan ongelmatonta, maitoa kun tulee kun jatkuvasti imee, joten vauva on ainakin ruokaa saaneen näköinen ja sen lisäksi pulauttelee paljon kun syö niin tiheästi ja kärsii ilmavaivoista. Joskus kun on esimerkiksi neljäkin tuntia ollut syömättä, niin vauva tuntuu paljon iloisemmalta ja tyytyväisemmältä. Se jatkuva rinnalla roikkuminen on vähän sellainen itseään ruokkiva kierre, musta tuntuu.
