Kuka on selvinnyt vauvasta joka ei huoli tuttia??

Mulla on kaverina parikuukautinen vauva joka ei huoli tuttia! Sille on ostettu eri mallisia ja eri ikäisille tarkoitettuja tutteja. Vauva sylkee tutit veks, heittelee minne sattuu tai ei vaan avaa suutansa tutille tai jos avaa suunsa niin ei sulje sitä :mad:

Vinkkejä kuinka selvityä otetaan vastaan, kun se vaihtoehto että istuu vaan kotona vauvan kanssa päivät pitkät ei juurikaan kiinnosta :|

Niin, ja rintareppu on tilattu jos tuo sattuisi siellä viihtymään ilman tuttia paremmin sekä harsoa kokeiltu vaunuissa uniriepuna.
 
jepss
Minä. Aloitimme yhteiselon sillä, että synnytyssairaalassa makasin 4 tuntia yöllä putkeen hereillä pitäen pikkurilliä vauvan suussa, kun tutti ei kelvannut ja tissiä olisi halunnut. Mutta tissini oli niin kipeät, ettei kestäneet sitä tuntien imuttelua.

Seuraavat 9 kk:tta toiminkin sitten tuttina lapselle.. imetystä päivisin tunnin välein ja öisin nukkui tissi suussa. Rankkaa oli mutta selvittiin. Aikalailla kotona oleskeltiin, jos oltiin liikenteessä niin suunnittelit reissut aina niin että päästiin autoon tissittelemään nopeasti.

Kaikenlaiset tutit ja tuttipullot kyllä käytiin läpi. Tissitakiainen yhdistettynä tuttikielteisyyteen oli kyllä raskas kombo.
 
tuteitta paras
Meillä ei yksikään kolmesta lapsestamme ole käyttänyt koskaan tutteja. Eikä ole ollut ongelmia.

En edes ymmärrä kuinka "vaihtoehto että istuu vaan kotona vauvan kanssa" liittyy tutteihin.

Sylissä lapsia on meillä kyllä kannettu mutta ei tutittomuuden takia vaan ihan siksi että ovat viihtyneet lähellä vanhempiaan ja ovat nauttineet sylittelystä. Mitään uniriepuja ei ole ollut käytössä myöskään eivätkä lapsemme ole vauvoina sellaisia "osanneet kaivatakkaan".
 
vieras...
Olen selvinnyt kahdestakin. Opettelin imettämään syödessä, pöytää siivotessa, nukkuessa, kävellessä, isomman kanssa leikkiessä, ruokaa laittaessa, tiukan paikan tullen jopa vessassa käydessä. Kantoliinan/kantorepun (ja nimenomaan sellaisen ergonomisen repun, jossa vauva painautuu kunnolla kantajaa vasten) kanssa on onnistunut ihmisten ilmoilla liikkuminen, ja julki-imetystä oli turha yrittääkään kainostella (joskin senkin voi tehdä turhia esittelemättä). Autolla ajamista piti välttää ekat puoli vuotta.

Esikoinen tarvitsi valtavasti turvaa, ja imeminen sitä antoi, mutta tutti ei kelvannut. Toisen lapsen tarve ei ollut läheskään yhtä suuri, mutta tutti ei pysynyt hänelläkään suussa.

Sitä en kyllä tiedä, mitä tehdään pulloruokitu ei-tuttia-huolivan vauvan kanssa jolla on imemisen tarve...
 
"harmaa"
Mulla oli kaksi tutitonta kahden vuoden ikäerolla. o/
Mistähän mä vinkkejä keksisin... Siitä on aikaa kuitenkin kun lapset oli pieniä. Yritän keksiä. :D Hetki pieni.
 
V.ieras
Mun äiti ja isi :D
Mä en koskaan huolinut tuttia. En nyt viitsi rimpauttaa ja kysyä, kuinka pärjäsivät.

Niin ja itse synnytin reilu vuosi sitten eräässä yliopistosairaalassa ja siellä kyllä laitettiin sokerivettä tutin päälle..
 
Meillä :wave:. Meijen kaksi nuorimmaista ei käyttäneet tuttia ollenkaan, vaan tekivät juuri samoin mitä kuvailit teidän nuppusenkin tekevän. Lelujahan ne olivat.

Mä en muista - hatarapää :D - että siitä tutittomuudesta olis ollut meillä mitään ongelmaa. Kaikille oli hankittuna semmoset uni"riepukaverit", mitä sitten vättystelivät - jos vättystelivät. Tietysti sitä sitten itse olin elävänä tuttina ne ensimmäiset viikot mutta ei se vaunuiluja sun muita liikkumisia estänyt.

Vinkkejä en siis valitettavasti osaa osoittaa muuta kuin sen, että - mene ja liiku :). Jos vauva metelöi, niin anna käyttää ääntänsä! Kyllä sitä tänne mahtuu enemmän kuin hyvin. Ja - säästyttepähän siltä tuttivieroitukselta :).
 
Liekkiö
Ei ole ollut yhdelläkään tuttia. Miksi pitäisi olla vain kotona, jos tutti ei kelpaa? Meillä se ei estänyt liikkumista mitenkään, päinvastoin oli helpompaa kun oli yksiasia vähemmän muistettavana.
 
äiskä kolmelle
Meillä ei yksikään kolmesta lapsestamme ole käyttänyt koskaan tutteja. Eikä ole ollut ongelmia.

En edes ymmärrä kuinka "vaihtoehto että istuu vaan kotona vauvan kanssa" liittyy tutteihin.

Sylissä lapsia on meillä kyllä kannettu mutta ei tutittomuuden takia vaan ihan siksi että ovat viihtyneet lähellä vanhempiaan ja ovat nauttineet sylittelystä. Mitään uniriepuja ei ole ollut käytössä myöskään eivätkä lapsemme ole vauvoina sellaisia "osanneet kaivatakkaan".
Aivan samoin aijoin kirjoittaa!!Eli meillä myös kolme lasta, joista kukaan ei oo syöny tuttia.Ei olla nähty mitään tarvetta sille, eikä oo todellakaan istuttu pelkästään kotona lasten ollessa vauvoja. Tottakai ymmärtää sen, jos vauva on kovin itkunen ja on kova imemisen tarve, että tutti voi olla helpotus joissain tilanteissa.Mutta joskus tuntuu, että tutti vain on helppo laittaa suuhun, niin lapsi on hiljaa...

Myönnettäköön, että onhan sitä joutunut ite olla jonkin verran tuttina..Meidän lapset ei oo tuttipullostakaan oikeen kukaan halunnut syödä.Mutta niin lyhyt tuo vauva-aika on, että enpä ole kokenut sitä mitenkään raskaana, vaikka on joutunut esim. auton pistää yllättäen parkkiin ja alkaa imettämään.
 
"Killi"
Meillä ei tuttia koitettu enää tarjota, kun ei alkuun huolinut. Hyvä vaan, eipä tarvinnut keksiä kommervenkkejä siitä irtautumiseen.

Liikuttiin kyllä silti muuallakin, turva tuli sylistä ja tissistä syötiin.
 
x2 :wave:

Ei oo meillä huolineet kumpikaan tuttia tai tuttipulloa. Tutittomuutta en osannut edes oikein harmitella, mutta pullottomuus oli kyllä aika sitovaa, kun mies ei voinut olla vauvan kanssa kuin hetkiä. Mut aika aikaa kutakin ;)

Ja ei me kyllä kotiin jääty, ihan kuljettiin huoletta ympäriinsä.
 
vierin
Sitä en kyllä tiedä, mitä tehdään pulloruokitu ei-tuttia-huolivan vauvan kanssa jolla on imemisen tarve...
Ei ollutkaan aina helppoa.
Kun tuttipullosta oli ateria juotu olisi selkeästi ollut vielä imemisen tarve. Mutta tutin sylki heti pois eikä huolinut. Sitten vain yritin sylitellä, kanniskella ja muuten helpottaa läheisyyden tarvetta vaikkei se kyllä aina auttanut.

Vähän helpotti kun vauva keksi 3 kk iässä ruveta imeskelemään lelukoiran kuonoa...
 
Kyllä
15v sitte esikoinen, koliikkihuutaja, tyytyi vain rinnalle....erilaisia tutteja ja pulloja testattiin , mut ainoastaan rinnalla oli hiljaa....ja kyllä se rajoitti meidän liikkumista tosi paljon!! Silloin ei oikein ollu reput/liinat vielä tullut, joten niitä ei kokeiltu, muuten kaikkea maan ja taivaan väliltä...
 
tuttitäällä
Meillä on kyllä käytetty tuttia, mutta kun olen vierestä seurannut useita tutittomia vauvoja, niin eniten meillä on jouduttu kantamaan, viihdyttämään ja antamaan tissiä. Yösyöttöjäkin oli eniten ja jatkuivat pisimpään. Ei tutista näihin ole hyötyä ollut. Minusta se on temperamenttikysymys, miten vauva viihtyy yksin lelujen kanssa.
Mutta jos haluat tuttia antaa, niin tiedän, että jotkut oppivat vasta muutaman kuukauden ikäisenä tutille. Tosin jos se tutti ei aivan autuaaksi tee, niin kannattaako sitä antaa? Eipä tarvitse myöhemmin miettiä, miten sen saisi pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuttitäällä;30259281:
Mutta jos haluat tuttia antaa, niin tiedän, että jotkut oppivat vasta muutaman kuukauden ikäisenä tutille. Tosin jos se tutti ei aivan autuaaksi tee, niin kannattaako sitä antaa? Eipä tarvitse myöhemmin miettiä, miten sen saisi pois.
Kyllä tutti tekee aika autuaaksi jos on metrossa tai bussissa :D

Noin yleisesti tähän keskusteluun ja tutittomuuteen liittyen niin kyllä mä joudun valitsemaan ulkoilulenkkejä niin ettei lähdetä kävelylle keskustaan päin missä ihmisiä on enemmän liikkellä. Meidän lenkit suuntautuu merelle päin metsäpoluille jossa saa olla "rennommin".
 
niin no
Ei vaan kelvannut tutti. Jos lohduttaa, niin ei käyty missään ekaan puoleen vuoteen. Vauva nukkui vaunuissa sen aikaa, että koiran pystyi lenkittämään, ja sen jälkeen vain huusi. Autossa huusi. Kaupassa huusi. Mikään ei auttanut. Ja pullovauva kyseessä... Vaativa tuo oli muutenkin, kotonakin huusi paljon, nukkui huonosti jne. Mutta ekan puolen vuoden jälkeen olin iloinen ettei tuttia ollut, koska eipä ollut sitten siitä riippuvainen eikä tarvinnut huolehtia vieroituksesta. Vaan se alku oli helvettiä, myönnän...
 
vierass
Yhden noista kolmesta. Aika harvoin sitä tuttia hänen kohdallaan olisi tarvinnut. Muutaman kerran oli kunnon huutokuoro vaunuissa vartin bussimatkan ajan, mutta jos oikein muistan, niin on noilla muillakin ollut, kun ei se tutti pysynyt suussa sillloin hellä.

Eniten kaipasin sitä tuttia, kun nukuttelin noita pienempiä ja muistelin, kuinka esikoisen kohdalla riitti, että pisti lapsen pitkälleen, tutin suuhun, niin viiden minuutin päästä oli viimeistään umpi unessa.
 
"Jenis"
Mäkään en oikein ymmärrä kysymystä. Meillä kumpikaan ei ole huolinut tuttia, ja kyllä me silti ollaan ihmisten ilmoilla käyty. Vauva alkaa kuitenkin jo aika pienestä kiinnostua leluista, ihmisistä, äänistä jne, eli esim. kantorepun kanssa pääsee hyvin kulkemaan. Vaunuissa meillä ei ole viihtynyt kuin kuopus, ja hänkin vasta kun sai nostaa pystyasentoon.
 
"plaah"
Mulla on viisi lasta eikä yksikään huolinut tuttia. Kauhean aktiivisesti en sitten tyrkyttänytkään, koska imetin. Yksi lapsi joutui olemaan vastasyntyneitten osastolla kaksi viikkoa eivätkä siellä hoitajatkaan saaneet häntä oppimaan tutille. Pullosta sentään joi lypsämääni maitoa. Olin lapsille tuttina päivin ja öin reilusti yli vuoden ikään, yhteensä imetystä (ja tuttina oloa) tuli 8 vuotta.
 
Kaksi tutinto vauvaa olen saanut leikki-ikäisiksi ja ilman, että istuin kotona koko vauva-aikaa :) Toinen oli pullolla, ja varsin tyytyväinen tapaus kaikin puolin, eikä tutittomuutta siis mitenkään huomannut. Vai miten sen nyt sanoisi, en edes tiedä.

Ja toinen oli rintaruokinnalla ja siinä mielessä vaativampi, että oli rinnalla paljon kyllä. Mutta ei pitkiä aikoja kerrallaan ja en antanut tämän estää menojani :)

Jos ahdistaa ihan kamalasti ja tilanne jatkuu niin lopeta imettäminen :)
 
Ja tosiaan, imetin samalla kun söin itse, kun luin esikoiselle kirjaa tai rakensin vaikka legoja hänen kanssaan. Ja kuopus oli kantoliinassa/Manducassa kun tein ruokaa, siivosin yms. En suostunut jäämään aloilleni, joten kyllä sitä keinot keksi :)
 
Vie ras
Me olemme ja olen onnellinen ettei huolinut. Vauvana oli paljon rinnalla mutta tulipahan maitoa ja vauva kasvoi hyvin. Uskon, että kun sai olla rinnalla paljon niin samalla sai läheisyyttä myös (toki voi saada ilman imettämistäkin). Nyt lapsi vuoden ja "osaa olla äidistä irti". Nukutuksien kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, päinvastoin ollut helppo laittaa nukkumaan aina. Nyt ei ole vieroitustakaan edessä niin kuin esikoisen kanssa oli ja hirveät huudot.
 

Yhteistyössä