Mitä ajattelisit minusta jos kertoisin, että olen 38-vuotiaana ollut naimisissa kolmesti?

Mä voin omasta puolestani vastata, että avioitunut olen kolme kertaa vain juridisista syistä, avioliitto itse ei merkitse minulle mitään, täysin turha. Enää en siihen suostu, vaikka suhde olisi loppuelämän kestävä.

Juridisista syistä, eli oletko rahastanut puolisoitasi?

 

Luulisi, että alkuhuumasta riippuvaiselle melkein nelikymppiselle olisi parisuhteita kertynyt kolmen sijaan esimerkiksi parikymmentä...

Ei niiden ihan jokaisen kanssa naimisiin asti kerkiä -usein alkuhuumasta riipuvaisella on kiire, eli karkoittaa kumppanin sillä, että jättää/uhkaa jättää, jos ei edetä, eli nopasti pitä muuttaa yhteen, mennä kihloihin a naimisiin ja tehdä lapsi. Moni suhde kaatuu jo ennen kihlausta, kun kiire ja sitoutumistarve alkaa nosta tuntosarvia pystyyn toisella osapu9olella.

 

Tunnevammainen, empatiakyvytön minäminä ja minun tunteet-tyyppi tulee mieleen.

 

Edelleen annettujen tietojen valossa on mahdotonta tehdä kovinkaan tarkkaa luonne analyysiä..

Mutta yleisesti avioliittoon mennessä +90%? ihmisistä uskoo ja toivoo että parisuhde on kestäva ja jopa viimeinen elämässä.. Ja jos ap on näin ajatellut ja 3 kertaa jo eronnut niin kyllä minä uskon erittäin vahvasti että AP:llä on erittäin isoja tunnepuolen ongelmia. Enkä usko että sellaista ihmistä on olemassakaan jonka kanssa AP tulisi olemaan yhdessä ns ikuisesti.

Se, mitä uskoo ja toivoo menneessään naimisiin - tai vaikka rakastuessaan, seurustellessaan - on ihan eri asia. Eihän se mitään kerro siitä, mitä oikeasti tulee käymään eikä varsinkaan, säilyykö rakkaus vai ollaanko yhdessä sitten vaan hampaat irvessä. Eihän se tavatonta ole, että ne rakastuneen toiveet ja uskomukset karisevat. Moni toki jatkaa silti parisuhteessa, vaikka haluaisi erota, mutta luulisi heillä sitten olevan samat tunnepuolen ongelmat - vai?

On totta, että annettujen tietojen valossa ei voi tehdä kovinkaan tarkkaa luonneanalyysiä - oikeastaan itse sanoisin, että ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista analyysiä. Sinä kuitenkin analysoit aika ronskilla otteella. Kun ottaa huomioon sen, että avioliiton merkitys voi olla eri ihmisille hyvin erilainen, ei jostain kolmesta avioliitosta voi tehdä mitään päätelmiä. Kolme avioliittoa on aika vähän määrällisesti, vaikka se ei yleistä olekaan. Mutta sehän ei ole yleistä siksi, että monet kerran tai kaksi naimisissa olleet eivät mene uudestaan naimisiin, vaan asuvat mieluummin vaikka avoliitossa. Tähän taas vaikuttavat esim. sellaiset syyt, että ei haluta sotkea ensimmäisestä avioliitosta olevien lasten perintöasioita uuden puolison tasinko-oikeuksilla, ja toisaalta enää siinä vaiheessa ei avioliitto tunnu merkitykselliseltä, kun omaisuusasiat ovat jo kunnossa, myöhemmällä iällä ei mitään vanhempainvapaita tule, joiden vuoksi toisen tulot pienenisivät, jne. Monella käytännön syyt ovat yksi peruste avioliitolle, koska itse suhteeseen sillä ei ole mitään merkitystä. Ehlkä nämä monta kertaa naimisiin menevät ovat sitten niitä, joille avioliitolla itsessään on erityinen merkitys ja painoarvo.

 

Juridisista syistä, eli oletko rahastanut puolisoitasi?

Ei, yhtä köyhiä ollaan oltu myös erotessa.

 

Se, mitä uskoo ja toivoo menneessään naimisiin - tai vaikka rakastuessaan, seurustellessaan - on ihan eri asia. Eihän se mitään kerro siitä, mitä oikeasti tulee käymään eikä varsinkaan, säilyykö rakkaus vai ollaanko yhdessä sitten vaan hampaat irvessä. Eihän se tavatonta ole, että ne rakastuneen toiveet ja uskomukset karisevat. Moni toki jatkaa silti parisuhteessa, vaikka haluaisi erota, mutta luulisi heillä sitten olevan samat tunnepuolen ongelmat - vai?

On totta, että annettujen tietojen valossa ei voi tehdä kovinkaan tarkkaa luonneanalyysiä - oikeastaan itse sanoisin, että ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista analyysiä. Sinä kuitenkin analysoit aika ronskilla otteella. .

Aivan, avioliitto ei sinänsä kerro mitään koska ei voida todellakaan tietää onko sillä ap:lle yleisesti ottaen mitään merkitystä..
Analysointini ronskius johtuu siitä että omassa tuttavapiirissä on useampi ihminen jotka haluavat rakastaa ja olla yhdessä ikuisesti, mutta siellä omien korvien välissä on niin paljon ongelmia että tätä ei tule koskaan käymään kenenkään ihmisen kanssa., elleivät henkilöt hoida omaa päätään kuntoon.

Ja jos odotuksena on loppuikä yhdessä ym diibadaabat ja itse alitajuisesti kusee kaiken aina niin silloin voi jo minun mielestäni puhua ongelmista,.

 

Myötä- ja vastoinkäymisissä..

Varsinkin naiset tuppaavat jättämään avioerohakemuksen heti siinä vaiheessa ku oma ukko tuntuu tylsältä tai muuten vaan ruoho aidan toisella puolen on vihreämpää.

Miehet tyytyvät siihen tavalliseen kotielämään, yleensä. Naiset odottavat suhteesta aivan toista.

 

[QUOTE="jen";30211468]Ihmettelisin miksi ihmeessä olet mennyt kaikkien niiden kanssa naimisiin.. Musta se on avioliiton "väärinkäyttöä" että jatkuvasti mennään uusiin naimsiin ja erotaan.. :O[/QUOTE]

Sama!

 

Tuskin kellään on 3 kertaa niin huono tuuri, että osuu kohdalle kertakaikkiaan epäkelpo puoliso ja totuus on, että pitkä parisuhde on kumminkin lopuviimeksi tahdon asia jos mukana ei ole väkivaltaa, päihteitä tai mielenterveyden ongelmia -ja näissä tapauksissa taas riippuvuus pitää usein hyvinkin tiukasti ja pitkän epäterveessä suhteessa.
Parisuhde ei onnistu ennen kuin osaa olla onnellinen yksin, nin kauan kun etsii toisesta laastaria omiin kipukohtiin, päätyy katastrofiin toisensä jälkeen tai pitäisikö sanoa katastrofimagneetiksi.

 

Erittäin hyvin ilmaistu siellä ylhäällä.

 

Myötä- ja vastoinkäymisissä..

Varsinkin naiset tuppaavat jättämään avioerohakemuksen heti siinä vaiheessa ku oma ukko tuntuu tylsältä tai muuten vaan ruoho aidan toisella puolen on vihreämpää.

Miehet tyytyvät siihen tavalliseen kotielämään, yleensä. Naiset odottavat suhteesta aivan toista.

Parempi erota, jos on toivonut suhteelta muuta kuin mitä se sitten on eikä ole tyytyväinen.

 

Aivan, avioliitto ei sinänsä kerro mitään koska ei voida todellakaan tietää onko sillä ap:lle yleisesti ottaen mitään merkitystä..
Analysointini ronskius johtuu siitä että omassa tuttavapiirissä on useampi ihminen jotka haluavat rakastaa ja olla yhdessä ikuisesti, mutta siellä omien korvien välissä on niin paljon ongelmia että tätä ei tule koskaan käymään kenenkään ihmisen kanssa., elleivät henkilöt hoida omaa päätään kuntoon.

Ja jos odotuksena on loppuikä yhdessä ym diibadaabat ja itse alitajuisesti kusee kaiken aina niin silloin voi jo minun mielestäni puhua ongelmista,.

Toisaalta onko se sitten niin paha asia, jos parisuhde ei kestä elämän loppuun asti? Toki pään sisäiset kannattaa hoitaa, mutta miksi parisuhteen pitäisi kestää "ikuisesti"?

 

Parempi erota, jos on toivonut suhteelta muuta kuin mitä se sitten on eikä ole tyytyväinen.

Hmm.. entäs jos on itse kuka aiheuttaa sen että mikään parisuhde ei ole sellainen kuin on toivonut?

 

Ei, yhtä köyhiä ollaan oltu myös erotessa.

Tarkkanäköinen huomaa, että tässä sanotaan hieman kierrellen myöntävästi kysymykseen jossa kysyttiin rahastusmielessä naimisiin menosta

 

Toisaalta onko se sitten niin paha asia, jos parisuhde ei kestä elämän loppuun asti? Toki pään sisäiset kannattaa hoitaa, mutta miksi parisuhteen pitäisi kestää "ikuisesti"?

Paha sanoa miksi parisuhteen pitäisi olla sellainen, itsellä ja veikkaan että suurimmalla osalla ihmisistä ketkä sanovat TAHDON on tälläinen haave..

 

hutsu.

 

Noh, en mä tuota missään nimessä positiivisena asiana pidä -pikemminkin päinvastoin-, mutta hankala tuollaisen asian perusteella mitään syvempää analyysia tehdä.

Ystävyyteen tuskin vaikuttaisi mitenkään.

 

Sehän näissä tunnevammaisissa ihmisissä on ikävintä että he hyvin usein sitten satuttavat sellaisia ihmisiä jotka eivät tätä ansaitsisi. Eli joku syytön yleensä joutuu maksamaan laskun siitä kun jollain toisella henkilöllä on ongelmia oman itsensä kanssa.

 

Paha sanoa miksi parisuhteen pitäisi olla sellainen, itsellä ja veikkaan että suurimmalla osalla ihmisistä ketkä sanovat TAHDON on tälläinen haave..

Voihan se olla. Mutta ensinnäkin haaveet ovat haaveita ja toiseksi vaikka suurin osa haluaisi olla aina yhdessä ja tilastojen mukaan kai n. puolet ovatkin, niin sehän ei vielä tarkoita, että niin pitäisi olla kaikkien kohdalla.

 

Itse olen mennyt aina naimisiin ihan leskeneläkeen takia niin en paheksu. Avioliitto merkitsee ihmisille eri asioita. Jos avopuolisoilla olisi samat oikeudet niin ei tarvitsisi mennä naimisiin.

 

Tarkkanäköinen huomaa, että tässä sanotaan hieman kierrellen myöntävästi kysymykseen jossa kysyttiin rahastusmielessä naimisiin menosta

Ihan totta puhuin, köyhiä oltiin ja köyhiä ollaan. En ole ikinä välittänyt avioliitosta, kuten en myöskään rahasta. Kunhan palkalla pärjää, se riittää. On sitä muitakin juridisia syitä.

 

Hmm.. entäs jos on itse kuka aiheuttaa sen että mikään parisuhde ei ole sellainen kuin on toivonut?

Siinä viestissä, johon vastasin, kirjoitettiin että "naiset haluavat suhteelta enemmän". Mutta toki jos omassa toiminnassa on jokin, joka hankaloittaa yhdessä olemista, voi miettiä olisiko se sellainen asia, jonka voi korjata. Aina ei kyllä ole kyse mistään viasta tai ongelmasta. Joskushan joku suhde voi mennä pieleen siksi, että toinen haluaa paljon omaa tilaa tai ei halua lapsia tai käsitykset sukupuolirooleista ovat erilaiset - tällöin on ehkä viisainta erota, jos kompromissia ei löydy. Toki eri asia sitten ihan selkeät ongelmat tai huonot tavat.

Mutta ei kai parisuhteessa ole pakko olla, jos se ei tunnu hyvältä?

 

Tuskin kellään on 3 kertaa niin huono tuuri, että osuu kohdalle kertakaikkiaan epäkelpo puoliso ja totuus on, että pitkä parisuhde on kumminkin lopuviimeksi tahdon asia jos mukana ei ole väkivaltaa, päihteitä tai mielenterveyden ongelmia -ja näissä tapauksissa taas riippuvuus pitää usein hyvinkin tiukasti ja pitkän epäterveessä suhteessa.
Parisuhde ei onnistu ennen kuin osaa olla onnellinen yksin, nin kauan kun etsii toisesta laastaria omiin kipukohtiin, päätyy katastrofiin toisensä jälkeen tai pitäisikö sanoa katastrofimagneetiksi.

Voi sanoa, että parisuhde on tahdon asia, mutta entä sitten - ei kenenkään ole pakko tahtoa loputtomiin. Se on ihan vapaaehtoista.

 

Voihan se olla. Mutta ensinnäkin haaveet ovat haaveita ja toiseksi vaikka suurin osa haluaisi olla aina yhdessä ja tilastojen mukaan kai n. puolet ovatkin, niin sehän ei vielä tarkoita, että niin pitäisi olla kaikkien kohdalla.

Niinpä 50% taitaa päättyä eroon avioliitoista ja mä henkilökohtaisesti uskon että tuo lukema pienenisi todella paljon JOS ihmiset osaisivat käsitellä ongelmiaan.. Esim alkoholi ongelmat ja MT ongelmat yms kaatavat liittoja kuin niittokone heinää nyky Suomessa.

 

Mutta ei kai parisuhteessa ole pakko olla, jos se ei tunnu hyvältä?

Ei tietenkään! Mutta useasti se pieni itsetutkiskelu olisi paikallaan siinä voi vaikka huomata että se onnettomana oleminen ei johdukkaan mistään muusta kuin itsestään..
Samalla saattaa huomata että se eroaminen ei siihen onnellisuuteen vaikuttaisikaan positiivisesti.