Mitä ajattelisit minusta jos kertoisin, että olen 38-vuotiaana ollut naimisissa kolmesti?

Niinpä 50% taitaa päättyä eroon avioliitoista ja mä henkilökohtaisesti uskon että tuo lukema pienenisi todella paljon JOS ihmiset osaisivat käsitellä ongelmiaan.. Esim alkoholi ongelmat ja MT ongelmat yms kaatavat liittoja kuin niittokone heinää nyky Suomessa.

Toinen kysymys on sitten se, pitäisikö sitä lukemaa pienentää ja jos, niin miksi… Minusta on jo aika iso luku, jos n. puolet pitkistä parisuhteista (tai avioliitoista - mutta minusta pitäis enemmänkin tarkastella pitkiä suhteita eikä niitä avioliittoja pelkästään) ei pääty eroon.

 

Ei tietenkään! Mutta useasti se pieni itsetutkiskelu olisi paikallaan siinä voi vaikka huomata että se onnettomana oleminen ei johdukkaan mistään muusta kuin itsestään..
Samalla saattaa huomata että se eroaminen ei siihen onnellisuuteen vaikuttaisikaan positiivisesti.

Voihan se niinkin olla. Mutta kai sitä silti saa erota, jos haluaa?

 

Toinen kysymys on sitten se, pitäisikö sitä lukemaa pienentää ja jos, niin miksi… Minusta on jo aika iso luku, jos n. puolet pitkistä parisuhteista (tai avioliitoista - mutta minusta pitäis enemmänkin tarkastella pitkiä suhteita eikä niitä avioliittoja pelkästään) ei pääty eroon.

Niin.. Pitäisikö ihmisten ylipäätään olla onnellisia?

 

Lisään vielä, että minusta ero on myös mahdollisuus jonkin uuteen - enkä tarkoita vain uutta parisuhdetta, vaan yleensä uutta elämänvaihetta. Joten jos ihmisellä on sellainen tunne, että haluaisi erota tai jopa haaveile omasta elämästään ilman kumppania, tuntuisi kamalalta pakottamiselta väkisin "ruveta tahtomaan" ja sinnitellä yhdessä vain siksi, että on joku itseisarvo olla ikuisesti yhdessä.

 

Niin.. Pitäisikö ihmisten ylipäätään olla onnellisia?

Sitä kohti toki kannattaa pyrkiä. Mutta eroluvut eivät suoranaisesti liity siihen - pitkä suhde ei ole onnellisuuden tae. Ei toisaalta ero tai lyhytkään suhde.

 

Sitä kohti toki kannattaa pyrkiä. Mutta eroluvut eivät suoranaisesti liity siihen - pitkä suhde ei ole onnellisuuden tae. Ei toisaalta ero tai lyhytkään suhde.

Niin.. Toisaalta vaan taas oletus että ihmiset jotka kusevat asiansa kerta toisensa jälkeen ovat vähemmän onnellisia kuin tasapainoiset aikuiset ihmiset?

 

Sitä kohti toki kannattaa pyrkiä. Mutta eroluvut eivät suoranaisesti liity siihen - pitkä suhde ei ole onnellisuuden tae. Ei toisaalta ero tai lyhytkään suhde.

Niin.. Toisaalta vaan taas oletus että ihmiset jotka kusevat asiansa kerta toisensa jälkeen ovat vähemmän onnellisia kuin tasapainoiset aikuiset ihmiset?

Niinkuin jo aiemmin kirjoitin niin mulla on tosiaan tuttavapiirissä niitä tunnevammaisia ihmisiä jotka kuvittelevat tulevansa onnelliseksi toisen ihmisen ansioista tajuamatta ikinä sitä että jokahemmetin kerta kun pilaavat sen suhteensa niin kyynistyvät vaan lisää ja ovat entistä onnettomampia.

Samat henkilöt myös tuntuvat löytävän rinnalleen AINA näitä ongelmatapauksia-

 

Niin.. Toisaalta vaan taas oletus että ihmiset jotka kusevat asiansa kerta toisensa jälkeen ovat vähemmän onnellisia kuin tasapainoiset aikuiset ihmiset?

Niinkuin jo aiemmin kirjoitin niin mulla on tosiaan tuttavapiirissä niitä tunnevammaisia ihmisiä jotka kuvittelevat tulevansa onnelliseksi toisen ihmisen ansioista tajuamatta ikinä sitä että jokahemmetin kerta kun pilaavat sen suhteensa niin kyynistyvät vaan lisää ja ovat entistä onnettomampia.

Samat henkilöt myös tuntuvat löytävän rinnalleen AINA näitä ongelmatapauksia-

Onhan noita. Mutta suhteen pituus tai vaikka yksi elämänmittainen avioliitto ei kerro mitään siitä, kuinka terve ihminen on mieleltään, kuinka toimiva se suhde tai onko kustu asiat vai ei. Eikä ero tarkoita, että ihminen on kussut asiansa. Toisen kautta toki harvoin tulee onnelliseksi kuin hetkellisesti, siinä olet oikeassa.

 

[QUOTE="Jenis";30211532]Avioliitto ja seurustelu eroaa toisistaan aika lailla.[/QUOTE]
Eivät ne eroa toisistaan mitenkään. Ainakaan minun ja vaimoni suhteessa ei tapahtunut mitään muutosta naimisiinmenon myötä.

Mörköäiti on oikeassa myös siinä, ettei suhteen pituus mittaa suhteen onnistumista. Puolen vuoden suhdekin voi olla todella antoisa.

 

Onhan noita. Mutta suhteen pituus tai vaikka yksi elämänmittainen avioliitto ei kerro mitään siitä, kuinka terve ihminen on mieleltään, kuinka toimiva se suhde tai onko kustu asiat vai ei. Eikä ero tarkoita, että ihminen on kussut asiansa. Toisen kautta toki harvoin tulee onnelliseksi kuin hetkellisesti, siinä olet oikeassa.

Ei automaattisesti kerrokkaan.. Mutta yleistän nyt vahvasti omien kokemusten perusteella! tunnen ihmisiä jotka ovat olleet elämänsä aikana useasti aviossa tai osa ainaostaan avoliitossa niin olen aika vaakuuttunut että heillä on aika isolla prosentilla erinäisiä henkisiä ongelmia. ja moni heistä ei näe tätä elämää kovinkaan hyvänä asiana.. Ainut hetki jolloin se elämä hymyilee on se kun uusi parisuhde alkaa ja pahimmilla vielä silloin kun se uuden parisuhteen ensimmäinen lapsi syntyy..

Tästä on sitten seurannut mm sellaisia henkilöitä joilla on 5 lasta ja kaikki eri ihmisten kanssa.

 

Ei automaattisesti kerrokkaan.. Mutta yleistän nyt vahvasti omien kokemusten perusteella! tunnen ihmisiä jotka ovat olleet elämänsä aikana useasti aviossa tai osa ainaostaan avoliitossa niin olen aika vaakuuttunut että heillä on aika isolla prosentilla erinäisiä henkisiä ongelmia. ja moni heistä ei näe tätä elämää kovinkaan hyvänä asiana.. Ainut hetki jolloin se elämä hymyilee on se kun uusi parisuhde alkaa ja pahimmilla vielä silloin kun se uuden parisuhteen ensimmäinen lapsi syntyy..

Tästä on sitten seurannut mm sellaisia henkilöitä joilla on 5 lasta ja kaikki eri ihmisten kanssa.

Tuo ei taida päteä suurimpaan osaan ihmisistä. Aika monella on esim. useampi avoliitto, mutta ei se mitään tarkoita. Ehkä lapsettomana on helpompi muuttaa yhteen, ja eihän kaikista opiskeluaikaisista suhteista mitään loppuiän suhdetta aina tule. Useampi avoliitto on vielä ihan normaalia, ei se yleensä mistään mielenterveysongelmista kerro. Sitä paitsi jonkun kohdalla voi yksi ainoa pitkä avioliittokin johtua mielenterveysongelmista

 

Ajattelisin että ehkä säntäät naimisiin liian nopeasti.

 

Tuo ei taida päteä suurimpaan osaan ihmisistä. Aika monella on esim. useampi avoliitto, mutta ei se mitään tarkoita. Ehkä lapsettomana on helpompi muuttaa yhteen, ja eihän kaikista opiskeluaikaisista suhteista mitään loppuiän suhdetta aina tule. Useampi avoliitto on vielä ihan normaalia, ei se yleensä mistään mielenterveysongelmista kerro. Sitä paitsi jonkun kohdalla voi yksi ainoa pitkä avioliittokin johtua mielenterveysongelmista

Minä taas väitän että yleisesti ottaen Suomalaisilla on ihan järkyttävät määrät tunneongelmia joista johtuu äärimmäisen monen ihmisen ongelmat..

Tuntuu omassa ikäluokassakin olevan jokatoisella mörköjä kaapissa osalla nämä sitten ihan konkreettisesti vaikuttavat asioihin toisilla ei.

Tahtoisin vielä ap sen verran kommentoida että jos hän on 38v ehtinyt 3x ollut jo avioliitossa niin uskon että niitä avoliittojakin on varmasti ollut aika useita.. AP kysyi mitä hänestä ajatellaan ja itse niputin hänet välittömästi tunnevammaiseksi ihmiseksi omien kokemuksieni perusteella.-

 

Ja mun neuvo hänelle olisi se että kannattaa nyt ainakin hetkeksi ihan pysähtyä ja miettiä asiat selväksi, jos tämä olisi AP:lle täysin yhdentekevä asia niin en usko että tätäkään aloitusta olisi tullut..

Jos oletetusti jatkaa vaan vanhojen kaavojen mukaan niin siinä sitten 50v saattaakin olla sellainen tilanne että ollaan oltu +5 kertaa aviossa ja se eroaminen ei kkuitenkaan välttämättä ole mikään helppo asia..

 

[QUOTE="M33";30211959]Eivät ne eroa toisistaan mitenkään. Ainakaan minun ja vaimoni suhteessa ei tapahtunut mitään muutosta naimisiinmenon myötä.

Mörköäiti on oikeassa myös siinä, ettei suhteen pituus mittaa suhteen onnistumista. Puolen vuoden suhdekin voi olla todella antoisa.[/QUOTE]

Taidokkaasti jätit tuosta lainauksesta pois sen pointin, eli että avioliitto on juridinen sopimus mutta seurustelu ei Seurustelusuhteesta voit lähteä kalppimaan milloin vaan, avioero vaatii mm. ositusta tai ainakin sopimuksen ettei ositusta tarvita. Ja niin edelleen. Harva edelleenkään menee jokaisen seurustelukumppaninsa kanssa naimisiin, eli väittäisin että enemmistö ihmisistä todella näkee noilla asioilla jotain eroa.

 

... ja jos seurustelu ja avioliitto eivät eroa toisistaan mitenkään, miksi siis mennä naimisiin?

 

Minä taas väitän että yleisesti ottaen Suomalaisilla on ihan järkyttävät määrät tunneongelmia joista johtuu äärimmäisen monen ihmisen ongelmat..

Tuntuu omassa ikäluokassakin olevan jokatoisella mörköjä kaapissa osalla nämä sitten ihan konkreettisesti vaikuttavat asioihin toisilla ei.

Tahtoisin vielä ap sen verran kommentoida että jos hän on 38v ehtinyt 3x ollut jo avioliitossa niin uskon että niitä avoliittojakin on varmasti ollut aika useita.. AP kysyi mitä hänestä ajatellaan ja itse niputin hänet välittömästi tunnevammaiseksi ihmiseksi omien kokemuksieni perusteella.-

Millä perusteella oletat niin? Ihmisen avioliittojen määrästähän ei voi päätellä mitään avoliittojen määrän suhteen, joten heitit ihan vaan oletuksen vailla perusteluja. Mutta vaikka avoliittoja olisikin enemmän, niin edelleenkään edes tuplamäärä noihin avioliittoihin nähden ei ole mikään iso määrä.

Tunneongelmien yleisyyden osalta olet varmaan aika oikeassa.

 

[QUOTE="Jenis";30212294]... ja jos seurustelu ja avioliitto eivät eroa toisistaan mitenkään, miksi siis mennä naimisiin?[/QUOTE]

Hyvä kysymys, mutta siihenhän voi olla lukuisia syitä. Voihan joku mennä vaikka ihan huvikseenkin, ja sekin on ihan ok.

 

[QUOTE="Jenis";30212291]Taidokkaasti jätit tuosta lainauksesta pois sen pointin, eli että avioliitto on juridinen sopimus mutta seurustelu ei Seurustelusuhteesta voit lähteä kalppimaan milloin vaan, avioero vaatii mm. ositusta tai ainakin sopimuksen ettei ositusta tarvita. Ja niin edelleen. Harva edelleenkään menee jokaisen seurustelukumppaninsa kanssa naimisiin, eli väittäisin että enemmistö ihmisistä todella näkee noilla asioilla jotain eroa.[/QUOTE]

Juridisesti on eroa, suhteen kannalta ei ole - ellei itse luo sellaista merkitystä. Mutta edelleen - kolme avioliittoa ei kuulosta siltä, että olisi menty jokaisen kumppanin kanssa naimisiin. Toisaalta voihan joku tykätä olla naimisissa eikä esim. halua olla pitkään avoliitossa, tms. Joku muu taas ei tykkää olla naimisissa on sen takia avoliitossa. Ihmiset ajattelevat avioliitosta eri tavoin.

 

Hyvä kysymys, mutta siihenhän voi olla lukuisia syitä. Voihan joku mennä vaikka ihan huvikseenkin, ja sekin on ihan ok.

Toki näin. Mutta väitän silti että naimisiinmeno muuttaa montakin käytännön asiaa, eli ei todellakaan ole sama onko seurustelu- vai aviopuoliso. Meillä on uusperhe, ja naimisiin mentiin pitkälti käytännön syistä.

 

[QUOTE="Jenis";30212325]Toki näin. Mutta väitän silti että naimisiinmeno muuttaa montakin käytännön asiaa, eli ei todellakaan ole sama onko seurustelu- vai aviopuoliso. Meillä on uusperhe, ja naimisiin mentiin pitkälti käytännön syistä.[/QUOTE]

Niin, siis suhteen kannalta ei muutu mikään, mutta jotkut käytännön asiat toki ovat sellaisia, joihin se vaikuttaa. Mitäpäs, jos kolmesti naimisissa olleella on ollut kolmesti sellaisia käytännön syitä, joiden vuoksi avioliittoon on päädytty? Voihan niitä samoja käytännön syitä olla muillakin, ja useammin kuin vain kahdesti.

 

[QUOTE="jen";30211484]No kato kun siinä luki "musta tuntuu että....." Se on mun mielipide. Sitähän tässä kysyttiin että "mitä ajattelisit minusta". ja sitä minä ajattelen.[/QUOTE]

Mutta kun tämä Mörköäiti on vissiin taas näitä tyyppejä, jotka kuuluttaa sitä omaa näkemystään ainoana totuutena, eikä muita mielipiteitä hyväksytä.

 

[QUOTE="nippu";30212335]Mutta kun tämä Mörköäiti on vissiin taas näitä tyyppejä, jotka kuuluttaa sitä omaa näkemystään ainoana totuutena, eikä muita mielipiteitä hyväksytä.[/QUOTE]

Oma näkemykseni on esim. tähän avioliittoasiaan se, että mitään yhtä oikeaa tapaa, enimmäismäärää, tms ei ole.

 

Niin, siis suhteen kannalta ei muutu mikään, mutta jotkut käytännön asiat toki ovat sellaisia, joihin se vaikuttaa. Mitäpäs, jos kolmesti naimisissa olleella on ollut kolmesti sellaisia käytännön syitä, joiden vuoksi avioliittoon on päädytty? Voihan niitä samoja käytännön syitä olla muillakin, ja useammin kuin vain kahdesti.

Edelleen ollaan samaa mieltä - mun ainoa pointti oli, että avioliitto ja seurustelu eroavat toisistaan merkittävästi, eli ei voi sanoa että on aivan sama kummassa suhteessa on

Kaikki voivat mun puolesta mennä naimisiin aivan niin monta kertaa kuin tahtovat, ei ole multa pois.

 

[QUOTE="Jenis";30212341]Edelleen ollaan samaa mieltä - mun ainoa pointti oli, että avioliitto ja seurustelu eroavat toisistaan merkittävästi, eli ei voi sanoa että on aivan sama kummassa suhteessa on

Kaikki voivat mun puolesta mennä naimisiin aivan niin monta kertaa kuin tahtovat, ei ole multa pois.[/QUOTE]

Suhteen kannalta se voi olla ihan sama. Ja toki se voi silloinkin olla ihan sama, jos ei välitä niistä avioliiton mukanaan tuomista seikoista.

Mutta sitten taas, jos sillä on ihmiselle väliä ja hän nimenomaan haluaa olla naimisissa, niin silloinhan on perusteltua mennä mieluummin kolme kertaa naimisiin kuin olla kolme kertaa avoliitossa, eikö vaan?