Hurjan paljon onnea kaikille vauvautuneille! Olen nyt laiska, enkä ala nimiä laittamaan, kun joutuisi kahlata niin paljon taaksepäin ja väsy painaa kovasti omaa silmää :/
Ja synnytystä odottaville paljon kärsivällisyyttä ja voimia odotukseen. Se on oikeasti ihan järkyttävän raastavaa!
Imetyksestä meillä kanssa alkuun on hiukan takunnut tämä imetys ja huomenna käydään punnituksessa neuvolassa, että nouseeko jätkän paino tarpeeksi. Itsestäni se kun oli noussut kovin vähän neuvolan punnituksessa. Itse olen pumpannut maitoa kerran päivässä (ja laittanut maidot jääkaapin kautta pakkaseen), jotta maitomäärät nousisi ja yhtään korviketta ei olla kaappeihin ostettu, eikä pakastettuun maitoon koskettu. Tosin eipäs itä ole kuin muutama desi pakkasessa. Itse pyysin sairaalassa, että antavat pojulle vähän lisämaitoa, sillä itselläni maito nousi huonosti ja poika oli jatkuvasti rinnalla, joka tarkoitti sitä, että torkuin hyvin pieniä pätkiä (ja pyysin myös ottamaan pariksi tunniksi pojan,e ttä saan nukkua katkeamatonta unta edes sen verti)
Imuotteen kanssa on takkuillut täällä ja olen itse joutunut "litistämään" tissin kämmenen vcäliin että poitsu saa kiinni ja hyvän imuotteen. Eli peukalo rinnan alle ja muut sormet päälle ja puristanut tissin littanaksi
jos on siis ollut liian "löysä" tissi. Liian täyden kanssa pitää antaa enimmät valua pois, että saa kiinni rinnasta.
Maidon pumppauksessa huomasin itse, että valuu paremmin pumpulle, kun kundi kätisee kopassaan ja menen samaan huoneeseen pumppaamaan. Kun olin hikiseen ja useamman kymmenen minuutin pumppauksen jälkeen saanut vain 10ml maitoa, meinasi epätoivo iskeä. Sitten poju itkaisi ja menin tietenkin katsomaan, egttä mikäs hätä hällä (ja pumpussa kiinni olin) ja kun katsoin pumppua, niin olin muutamassa minuutissa saanut pumpattua 40ml maitoa!
Ja sitten lyhyt synnytyskertomus:
22.5 aamulla mentiins airaalaan. Olin paastonnut keskiyöstä lähtien ja juonut ennen kuutta sen sallitut 2 lasia vettä. Jännitti ja pelotti hirveästis ektio ja kahvia teki mieli. Olin niin kateellinen miehelle, joka sai sitä juoda sekä syödä! Sektiota kohtaan tuntema kauhu vähän laantui, kun mies jännitti niin kovasti, niin itse en sitten osannut
;mutta katetrointi pelotti sekäs pinaalin laitto!
Katetri meni suht kivuttomasti. Hieman kirveli sen laitto ja oli vaikea rentoutua. Kävellessä putki myös tuntui inhottavasti ja aloin jo kaipailemaan sitä puudutetta, etten tuntisi katetrointiputkea. Ei se sattunut tai mitään, mutta mulle iski jokseenkin huono olo sen putken takia. Heiluin miehen seurana pitkin sairaalaa, että pysyin rauhallisena. vähäne nnen kymppiä meitä tultiin huikamaan sektioon, vaikka kätilö oli lupaillut että vasta kympin jälkeen päästään. Ja itsetäni pääsi järkyttynyt "Et jumakauta ole tosissasi, nyt jo vai?" Iski ihan hirvee paniikki. Onneksi ei vielä, vaan sain sen puolituntia henkisesti valmistautua.
Jostain syystä en muista ollenkaan hissimatkaa saliin, kaipa jännitin niin paljon puudutetta. Ja olinkin salissa ihan paniikissa. Puristin lääkärin tai kätilön kättä ja laskin rauhallisesti..ainakin kahteenkymmeneen. Ja toki pyytelina nteeksi, jos puristukseni sattui. Vähän aikaa jouduttiin odottelemaan, että puudute alkaa tehoamaan ja mieskin pääsi pitämään mua kädestä. Mä haastelin lääkäriopiskelijan kanssa, jonka ensimmäinen sektiosynnytys olin
Pakotin sen puhumaan mun kanssa, etten mene paniikkiin kesken kaiken
Leikkaus alkoi 10.50 ja jätkä oli ulkona 10.52 ja pisteillö 10/10. Multa pääsi itku, helpotuksesta, että lapsi oli kunnossa ja hengitti omin voimin sekä siksi,e ttä kerkesin näkemään millainen poitsu sieltä tuli. Sitten olinkin ns. valmis vaikka heittämään veivini, jos niikseen tulisi
(kyllä vaan,mä pelkään kuollakseni leikkauksia ja että kuolen niihin). Sain ihastella meidän pientä läskiposkea aikalailla rauhassa, mutta kun poitsu hermostui, niin pyysin, että jos lähtisivät isän kanssa kenguruhoitoon ettei toinen rasitu. Ja kun poju oli lähtenyt ukon kanssa, niin mulel iski ihan kammo päänsärky. Stressi siis laukesi. Siinä mua kursittiin kasaan ja poltettiinkin, että veren vuoto/tihkuminen saatiin loppumaan. Sterilisaatio tuli samaan syssyyn ja luomikin leikattiin pois, joka oli bikinirajalla. Mun kauneuspilkku
Heräämössä olin tunnin ja sain mehua siellä, joka poisti mun päänsäryn...tais itten se oli kipulääke. Mene ja tiedä. Tahdonvoimalla sain vasemman jalan liikkumaan. vaikkakin holtittomasti ja sitten pääsinkin osastolle tapaamaan omaa poikaani :heart: ja voi että oli niin ihana ja suloinen pakkaus! Toisena yönä sairaalassa heräsin oikein keskellä yötä tarkistamaan, että olinko oikeesti saanut maailman suloisimman lapsen aj synnyttänyt vai olenko vaan nähnyt unta
Huuonetoveri piti mua varmaan ihan pimeenä tapauksena, kun pompin hereille kesken unien huudahtaen kaikkea pöllöä, kuten "Voi rakas lapseni!" mutta syytän kipulääkkeitä näistä
Itse leikkaus oli tosi helppo ja sairaalassa musta pidettiin äärettömän hyvää huolta! Sain akupunktiohoidon kipuihin, joka varmaan auttoi, mutta eniten ehkä sellaisene ikävään vaivaan, kuin kaasujen kerääntymiseen mahaan..joka kuulemma oli leikkauksen jälkeen varsin yliestä ja kivuliasta ja sitä piti hoitaa pieremällä
oli aika kamalaa tajuta, että on pakko pierrä tai kestää ihan helvetillisiä kipuja ja tulla tulokseen, että pyydän anteeksi etukäteen huonetoverilta ja selitän miksi pistän paukuttaen...jokseenkin noloa ja hämmentävää.
Jo ekana iltana olin jalkeilla ja taisin jaloitella vähän liikaa, koska seuraavan yön ja puolet päivästä jouduin soittamaan kätilöä avuksi joka julmetun juttuun! Edes sängyn laitaa en saanut laskettua tai nostettua itse ja pojan asennon muuttamiseen tarvitsin myös apua. Iltapäivään mennessä olin jo jalkeilla ja pystyin siitä eteenpäin liikkumaan etenevissä määrin. Tosin huonetoverini, joka oli renevvyt alatiesynnytyksessä, oli heikommassa hapessa kuin minä...mutta todennäköisesti ehkä (toivottavasti) voi jo huomattavasti paremmin kuin itse voin
Viimeyö oli eka yö, kun pystyin nousemaan sängystä suht vaivattomasti. Olisin kyllä tarvinut miehen apua, mutta en sanaut tuota ronttia hereille! Nukkuivat molemmat, toiseksi nuorimman kanssa, kuin tukit vaikka vauveli parkui keuhkot punaisina suuttuessaan vaipanvaihdosta
särkylääkkeitä joudun syömään vielläkin, vaikka olen saanut vähennettyä niiden popsimista. Sisäiset leikkaushaavat tulevat kuitenkin kipeiksi iltaa myöden, joka varmaan johtuneen siitä, etten lepäile tarpeeksi. Ja aikalailla totta tuo on. Koiran ulkoilutus on ainut aisa jota en tee, mutta muutoin tulee tehtyä aikalailla kaikkea mitä ennenkin. Ja monesti unohtuu meidän perheen kahdelta täysi-ikäiseltä, että olen ollut isossa leikkauksessa
Mutta saan syyttää itseäni,s illä olen järjestäen torjunut suurimman osan miehen auttamisyrityksistä ja jopa ärsyyntynyt niistä..vaikka en ihan käsitä että miksi!? MEinaan myös omia vauvaa :ashamed: mikä on aika kamalaa tajuta. Kun poitsu on miehen sylissä, niin pyörin rauhattomasti siinä lähellä, kunnes en enää kestä ja pyydän antamaan pojan takaisin syliini
Muutama huomio vielä sektiosta tähän: Lääkkeitä kannattaa syödä alkuun ihan surutta sen sallitun määrän. Kotona kannattaa olla alushousuja jotka ei paina sektiohaavaa (ei ulkoista saatis isäistä) ja löysiä hameita/housuja, jotka eivät myöskään paina ja purista haavaa. Jälkivuoto on yllättävän pientä (ainakin itselläni). Ja lepäily kannattaa, varsinkin sellainen, joka antaa selän rentoutua.Nukkuminen puoli-istuvassa asennossa on ensimmäisten vuorokausien aikana enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja liikkelle kannattaa kuitenkin lähteä heti. Olo on jokseenkin terveempi. Me ollaan puistoiltu jo heti maanantaista, kun kehottivat lähtemään vaunulenkeille mahdollisimman nopeasti.
Sairaalasta olisin päässyt jo lauantaina pois, mutta koska tiesin, että en saa himassa levättyä yhtä hyvin, niin lähdin vasta sunnuntaina. Ja autossa ei kauheasti kärsi istua..kuopat ja muut tärinät tuntuvat tosi ällöiltä! Niin ja aivastaminen sekä yksiminen sattuu :/ nauraa voi jo, mutta hillitysti.
nyt suihkuttelemaan haavaa ja sitten herättelemään pojua vaipanvaihtoon ja syömään, että pääsen nukkumaan. Rytmi alkaa olemaan jo aikalailla selvillä jos vaan pysyy tälläisenä. Tarkoitata herätystä kello 02 ja 04 ja sitten seuraavaksi vasta kasilta aamulla.
Joosukka ja MiniMuruMies 1vko