Heippa kaikille pitkästä aikaa ja hirmuisesti onnea vauvautuneille!:flower::heart:
Oon kyllä ahkerasti käyny lukemassa, mutta ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoitettavaa, niin enpä ole sitten viitsinyt keksimällä keksiä juttua
Tänään kävin ä-polilla ultrassa ja katsottiin samalla kohdunsuun tilannetta, niin 3 cm auki ja kuulemma ihan kypsät paikat, että kohta varmaan päästään tosi toimiin
on tässä kyllä monena iltana valvottukin, kun on supistellut lupaavasti, mutta sitten taas kuitenkin hiipuneet. Lääkäri kysyi, että haluanko, että käynnistetään, mutta en ollut osannut varautua yhtään siihen, niin sanoin vaan, että eiköhän odotella, että alkaa luonnollisesti
Ensi viikon keskiviikkona sitten käynnistellään, ellei ole itsekseen alkanut. Eli viikon päästä on viimeistään nyytti sylissä :heart:
Mua rupes jännittään ihan sikana!! Jotenkin oon osannu painaa tuonne taka-alalle kaikki synnytysajatukset, kun en ole halunnut miettiä sitä. Mutta nyt kun kuulin, että synnytys on oikeasti ihan käsillä, niin en oikein tiiä miten päin tässä olisi. Huhhuh... Sitten kun vielä näin siinä sairaalan pihassa yhden perheen juuri kotiutumassa pieni vauva kaukalossa ja näin miten vaikeasti se nainen käveli, niin palautu oma synnytys mieleen ja miten vaikea se oli. Kätilö ja lääkäri olivat kyllä hyvin kannustavia ja sanoivat, että yksikään synnytys ei ole samanlainen ja nyt kun vauvalla on tie "raivattuna", niin pitäisi olla helpompi tällä kertaa. Hope so!
Musta on ihana lukea teidän synnytyskertomuksia, että tänne vaan tulemaan!
Toissapäivänä oli neuvola ja kaikki oli siellä ok. Sf-mitta oli 37 cm ja siinä se onkin viimeiset 5 viikkoa ollutkin. Välillä käynyt 35-36 cm, mutta sitten taas palannut takaisin. Painoa tullut kokonaisuudessaan 14 kg, kun edellisessä tuli 15 kg, eli aika samoilla linjoilla mennään.
Synnytystä ennakoivia tuntemuksia on tosiaan ollut jo sen 3 viikkoa ja olin ihan varma, että vauva syntyy ennen laskettua, mutta eipä vaan tullut! Jännä miten raskaudet on erilaisia, kun esikoista odottaessa ei ollut juuri mitään muutakuin harkkasuppareita, eivätkä nekään olleet kipeitä. Nyt on kipeitä suppareita ollut sieltä 36 viikolta lähtien ja monena iltana olen valvonut yli puolenyön ja ollut tyyliin kassin kanssa ovella lähdössä, mutta sitten ne ovat vaan hiipuneet. Sitten sukkapuikkokivut ovat myös olleet tosi tiheässä ja tosi kipeitä! Mutta toisaalta nyt on hyvä tietää, että alakerrassa on jotain tapahtunut, etten ole turhaan kärsinyt
nyt on valtava paineen tunne, mutta sitäkin on ollut jo viikon verran. Ei ehkä näin paljon kuin tänään sen tutkimuksen jälkeen, mutta ollut kuitenkin.
Ylihuomenna olisi miehen papan 80-vuotiskekkerit, mutta saa nähä päästäänkö. Oon vaan ollu koko ajan ihan varma, ettei päästä sinne, että vauva on jo syntynyt ja ollaan vaan kotona omalla porukalla. Niin enpä ole sitten varautunut mitenkään tuolla vaatepuolella! Mulla ei oikein oo mitään nättejä raskausvaatteita ja ne on siis ihan pukujuhlat, eli hehheh. Mut jospa ne ymmärtäis, kun en muutenkaan niin hehkeenä tässä ole
vaikka vielähän tuo kerkee ennen lauantaita syntyä, niin ei tarttis sitä sit miettiä:saint:
Vemia 39+6