"Jenis"
Töistä mä löysin omani. On nk. hyvä mies, mutta ei kyllä missään määrin tylsä. Toki häneen hermot menee välillä, mutta keneenpä ei menis jos pitäis 10 vuotta sen kuorsausta kuunnella?
Mistä te kaivatte noita nk hyviä miehiä?
- Viestiketjun aloittaja Jehnny Tightlips
- Ensimmäinen viesti
lhes täydellinen löytyi
minä kelpuutin muijan vaikkei omistanutkaan venettä,,,,,,tein kyllä veneen jotta voimme viettää aikaa merelläkin
"Anne"
Ei täydellistä miestä (ihmistä) ole olemassakaan. Tässäpä mun lista:
Kouluaikana seurustelin urheilijapojan kanssa. Komia oli, ei polttanut tai juopotellut kuin hyvin harvoin. Mutta vientiä olikin sitten joka suuntaan ja pippeli ei pysynyt housuissa vaikka parisuhteessa oltiin. Halusin fiksumman miehen.
No seuraava olikin "pukumies" Se toimi johtotehtävissä tunnetussa firmassa ja koulutukseltaan oli elintarviketieteiden maisteri. Hyvin osasikin keskustella, oli ystävienkin mielestä tosi mukava, mutta sitten jossain vaiheessa viina ei jäänytkään firman bileisiin. Se alkoi lotraamaan harva se ilta. Halusin raittiin miehen.
Seuraava oli "luonnonpoika". Harrasti kitaransoittoa, vaeltamista ja tuli hyvin juttun lasten kanssa. Oli myös tosi eläinrakas ihminen. Mutta sitten sain tietää, että tämäpä polttelee pilveä ja jopa kotioloissa minulta salaa. Eikä edes halunnut keskustella huumeen käytön lopettamisesta. Halusin päihteettömän miehen.
Sitten kuvioihin tuli toisen lapseni isä. Tämä "hellä & rakastava" -tyyppi, joka ei juonut, polttanut, eikä naurattanut vieraita naisia. Enimmäkseen se vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaten tai radio-ohjattavia leluja rakennellen. Ei varmaan koskaan riidelty ja elämä vaikutti alkuun mukavalle... sitten kyllästyin. Tuota "miestä" ei ollut ikinä oikein ikävä poissaollessa, eikä se herättänyt sängyssä loppupeleissä mitään intohimoja. Erosin ja halusin temperamenttisemman miehen.
Nyt olen muutamia treffaillut, mutta aina sieltä joku ongelma kuitenkin löytyy. No eihän täydellistä ole olemassakaan, mutta nyt nelikymppisenä sitä on jo aika kriittinen noiden miesten jälkeen.
Mutta turha etsiä täydellistä!
Kouluaikana seurustelin urheilijapojan kanssa. Komia oli, ei polttanut tai juopotellut kuin hyvin harvoin. Mutta vientiä olikin sitten joka suuntaan ja pippeli ei pysynyt housuissa vaikka parisuhteessa oltiin. Halusin fiksumman miehen.
No seuraava olikin "pukumies" Se toimi johtotehtävissä tunnetussa firmassa ja koulutukseltaan oli elintarviketieteiden maisteri. Hyvin osasikin keskustella, oli ystävienkin mielestä tosi mukava, mutta sitten jossain vaiheessa viina ei jäänytkään firman bileisiin. Se alkoi lotraamaan harva se ilta. Halusin raittiin miehen.
Seuraava oli "luonnonpoika". Harrasti kitaransoittoa, vaeltamista ja tuli hyvin juttun lasten kanssa. Oli myös tosi eläinrakas ihminen. Mutta sitten sain tietää, että tämäpä polttelee pilveä ja jopa kotioloissa minulta salaa. Eikä edes halunnut keskustella huumeen käytön lopettamisesta. Halusin päihteettömän miehen.
Sitten kuvioihin tuli toisen lapseni isä. Tämä "hellä & rakastava" -tyyppi, joka ei juonut, polttanut, eikä naurattanut vieraita naisia. Enimmäkseen se vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaten tai radio-ohjattavia leluja rakennellen. Ei varmaan koskaan riidelty ja elämä vaikutti alkuun mukavalle... sitten kyllästyin. Tuota "miestä" ei ollut ikinä oikein ikävä poissaollessa, eikä se herättänyt sängyssä loppupeleissä mitään intohimoja. Erosin ja halusin temperamenttisemman miehen.
Nyt olen muutamia treffaillut, mutta aina sieltä joku ongelma kuitenkin löytyy. No eihän täydellistä ole olemassakaan, mutta nyt nelikymppisenä sitä on jo aika kriittinen noiden miesten jälkeen.
Mutta turha etsiä täydellistä!
[QUOTE="Anne";29814452]Ei täydellistä miestä (ihmistä) ole olemassakaan. Tässäpä mun lista:
Kouluaikana seurustelin urheilijapojan kanssa. Komia oli, ei polttanut tai juopotellut kuin hyvin harvoin. Mutta vientiä olikin sitten joka suuntaan ja pippeli ei pysynyt housuissa vaikka parisuhteessa oltiin. Halusin fiksumman miehen.
No seuraava olikin "pukumies" Se toimi johtotehtävissä tunnetussa firmassa ja koulutukseltaan oli elintarviketieteiden maisteri. Hyvin osasikin keskustella, oli ystävienkin mielestä tosi mukava, mutta sitten jossain vaiheessa viina ei jäänytkään firman bileisiin. Se alkoi lotraamaan harva se ilta. Halusin raittiin miehen.
Seuraava oli "luonnonpoika". Harrasti kitaransoittoa, vaeltamista ja tuli hyvin juttun lasten kanssa. Oli myös tosi eläinrakas ihminen. Mutta sitten sain tietää, että tämäpä polttelee pilveä ja jopa kotioloissa minulta salaa. Eikä edes halunnut keskustella huumeen käytön lopettamisesta. Halusin päihteettömän miehen.
Sitten kuvioihin tuli toisen lapseni isä. Tämä "hellä & rakastava" -tyyppi, joka ei juonut, polttanut, eikä naurattanut vieraita naisia. Enimmäkseen se vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaten tai radio-ohjattavia leluja rakennellen. Ei varmaan koskaan riidelty ja elämä vaikutti alkuun mukavalle... sitten kyllästyin. Tuota "miestä" ei ollut ikinä oikein ikävä poissaollessa, eikä se herättänyt sängyssä loppupeleissä mitään intohimoja. Erosin ja halusin temperamenttisemman miehen.
Nyt olen muutamia treffaillut, mutta aina sieltä joku ongelma kuitenkin löytyy. No eihän täydellistä ole olemassakaan, mutta nyt nelikymppisenä sitä on jo aika kriittinen noiden miesten jälkeen.
Mutta turha etsiä täydellistä![/QUOTE]
kun mikään ei riitä eikä kelpaa.
Kouluaikana seurustelin urheilijapojan kanssa. Komia oli, ei polttanut tai juopotellut kuin hyvin harvoin. Mutta vientiä olikin sitten joka suuntaan ja pippeli ei pysynyt housuissa vaikka parisuhteessa oltiin. Halusin fiksumman miehen.
No seuraava olikin "pukumies" Se toimi johtotehtävissä tunnetussa firmassa ja koulutukseltaan oli elintarviketieteiden maisteri. Hyvin osasikin keskustella, oli ystävienkin mielestä tosi mukava, mutta sitten jossain vaiheessa viina ei jäänytkään firman bileisiin. Se alkoi lotraamaan harva se ilta. Halusin raittiin miehen.
Seuraava oli "luonnonpoika". Harrasti kitaransoittoa, vaeltamista ja tuli hyvin juttun lasten kanssa. Oli myös tosi eläinrakas ihminen. Mutta sitten sain tietää, että tämäpä polttelee pilveä ja jopa kotioloissa minulta salaa. Eikä edes halunnut keskustella huumeen käytön lopettamisesta. Halusin päihteettömän miehen.
Sitten kuvioihin tuli toisen lapseni isä. Tämä "hellä & rakastava" -tyyppi, joka ei juonut, polttanut, eikä naurattanut vieraita naisia. Enimmäkseen se vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaten tai radio-ohjattavia leluja rakennellen. Ei varmaan koskaan riidelty ja elämä vaikutti alkuun mukavalle... sitten kyllästyin. Tuota "miestä" ei ollut ikinä oikein ikävä poissaollessa, eikä se herättänyt sängyssä loppupeleissä mitään intohimoja. Erosin ja halusin temperamenttisemman miehen.
Nyt olen muutamia treffaillut, mutta aina sieltä joku ongelma kuitenkin löytyy. No eihän täydellistä ole olemassakaan, mutta nyt nelikymppisenä sitä on jo aika kriittinen noiden miesten jälkeen.
Mutta turha etsiä täydellistä![/QUOTE]
kun mikään ei riitä eikä kelpaa.
[QUOTE="Anne";29814452]Ei täydellistä miestä (ihmistä) ole olemassakaan. Tässäpä mun lista:
Kouluaikana seurustelin urheilijapojan kanssa. Komia oli, ei polttanut tai juopotellut kuin hyvin harvoin. Mutta vientiä olikin sitten joka suuntaan ja pippeli ei pysynyt housuissa vaikka parisuhteessa oltiin. Halusin fiksumman miehen.
No seuraava olikin "pukumies" Se toimi johtotehtävissä tunnetussa firmassa ja koulutukseltaan oli elintarviketieteiden maisteri. Hyvin osasikin keskustella, oli ystävienkin mielestä tosi mukava, mutta sitten jossain vaiheessa viina ei jäänytkään firman bileisiin. Se alkoi lotraamaan harva se ilta. Halusin raittiin miehen.
Seuraava oli "luonnonpoika". Harrasti kitaransoittoa, vaeltamista ja tuli hyvin juttun lasten kanssa. Oli myös tosi eläinrakas ihminen. Mutta sitten sain tietää, että tämäpä polttelee pilveä ja jopa kotioloissa minulta salaa. Eikä edes halunnut keskustella huumeen käytön lopettamisesta. Halusin päihteettömän miehen.
Sitten kuvioihin tuli toisen lapseni isä. Tämä "hellä & rakastava" -tyyppi, joka ei juonut, polttanut, eikä naurattanut vieraita naisia. Enimmäkseen se vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaten tai radio-ohjattavia leluja rakennellen. Ei varmaan koskaan riidelty ja elämä vaikutti alkuun mukavalle... sitten kyllästyin. Tuota "miestä" ei ollut ikinä oikein ikävä poissaollessa, eikä se herättänyt sängyssä loppupeleissä mitään intohimoja. Erosin ja halusin temperamenttisemman miehen.
Nyt olen muutamia treffaillut, mutta aina sieltä joku ongelma kuitenkin löytyy. No eihän täydellistä ole olemassakaan, mutta nyt nelikymppisenä sitä on jo aika kriittinen noiden miesten jälkeen.
Mutta turha etsiä täydellistä![/QUOTE]
tyypillinen nykyaikanen suomalainen nainen
Kouluaikana seurustelin urheilijapojan kanssa. Komia oli, ei polttanut tai juopotellut kuin hyvin harvoin. Mutta vientiä olikin sitten joka suuntaan ja pippeli ei pysynyt housuissa vaikka parisuhteessa oltiin. Halusin fiksumman miehen.
No seuraava olikin "pukumies" Se toimi johtotehtävissä tunnetussa firmassa ja koulutukseltaan oli elintarviketieteiden maisteri. Hyvin osasikin keskustella, oli ystävienkin mielestä tosi mukava, mutta sitten jossain vaiheessa viina ei jäänytkään firman bileisiin. Se alkoi lotraamaan harva se ilta. Halusin raittiin miehen.
Seuraava oli "luonnonpoika". Harrasti kitaransoittoa, vaeltamista ja tuli hyvin juttun lasten kanssa. Oli myös tosi eläinrakas ihminen. Mutta sitten sain tietää, että tämäpä polttelee pilveä ja jopa kotioloissa minulta salaa. Eikä edes halunnut keskustella huumeen käytön lopettamisesta. Halusin päihteettömän miehen.
Sitten kuvioihin tuli toisen lapseni isä. Tämä "hellä & rakastava" -tyyppi, joka ei juonut, polttanut, eikä naurattanut vieraita naisia. Enimmäkseen se vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaten tai radio-ohjattavia leluja rakennellen. Ei varmaan koskaan riidelty ja elämä vaikutti alkuun mukavalle... sitten kyllästyin. Tuota "miestä" ei ollut ikinä oikein ikävä poissaollessa, eikä se herättänyt sängyssä loppupeleissä mitään intohimoja. Erosin ja halusin temperamenttisemman miehen.
Nyt olen muutamia treffaillut, mutta aina sieltä joku ongelma kuitenkin löytyy. No eihän täydellistä ole olemassakaan, mutta nyt nelikymppisenä sitä on jo aika kriittinen noiden miesten jälkeen.
Mutta turha etsiä täydellistä![/QUOTE]
tyypillinen nykyaikanen suomalainen nainen
,,,
Ihan samalla tavalla miehetkin jatkaa sen täydellisen naisen etsimistä. Kun entinen akka rupsahtaa iän myötä, aletaan saalistaa nuorempia.
"vieras."
Höpsis! Kyllä miehille kelpaa se punakka, kaljavatsainen ja alkoholilla läträävä nainen ihan koska vaan!
No en minäkään huolisi pettäjää, juoppoa tai huumeiden käyttäjää. Ja kyllä suhteessa pitää olla kipinää, muuten voi asua sitten vaikka kämppiksen kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja päätön;29814486:
Oman kunnolliseni löysin baarista, tai hän löysi minut. Mutta siitä on jo 20 vuotta aikaa. Nyt en tiedä, mistä etsisin, jos olis tarve.
,,,
[QUOTE="vieras.";29814561]Höpsis! Kyllä miehille kelpaa se punakka, kaljavatsainen ja alkoholilla läträävä nainen ihan koska vaan![/QUOTE]
Kuka on tuollainen?
Kuka on tuollainen?
,,,
Miksi naiselle pitäisi aina kelvata pettäjä ja/tai juoppo? Narkkari? Hakkaajakin kenties? Miehenhän ei tuollaisia ominaisuuksia tarvi naisessa sietää, eiks niin?Alkuperäinen kirjoittaja päätön;29814486:
No tossa oli ainoastaan toi nelonen, mikä kuulosti kelvolliselta loppujen lopuksi.Alkuperäinen kirjoittaja päätön;29814486:
-
Löysin sen hyvän miehen baarista. Kaukana täydellisyydestä, mutta empähän kyllästykkään 
on välillä kännissä, vetää joskus röökiä, on poltellut sauhua, on hölmöillyt nuorena enemmän, kuin laki sallii. Se on kuitenkin valtavan hyvä ja kiva isä, hyvä aviomies ja intohimoinen rakastaja. Välillä koko tyyppi ottaa aivoon niin, että menee nuppi solmuun ja välillä se on maailman ihanin ja rakastettavin otus. Mikäli näin ei olisi, kyllästyisin kuoliaaksi alta aikayksikön.
on välillä kännissä, vetää joskus röökiä, on poltellut sauhua, on hölmöillyt nuorena enemmän, kuin laki sallii. Se on kuitenkin valtavan hyvä ja kiva isä, hyvä aviomies ja intohimoinen rakastaja. Välillä koko tyyppi ottaa aivoon niin, että menee nuppi solmuun ja välillä se on maailman ihanin ja rakastettavin otus. Mikäli näin ei olisi, kyllästyisin kuoliaaksi alta aikayksikön.
Miuski harmailee
Myös lapsuuden kokemukset vaikuttaa parisuhteen valintaan. Jos on lapsuuden perheessä tottunut siihen, että viina virtaa niin helposti ajautuu samankaltaiseen suhteeseen aikuisena. Tuttuus on helppoa. Tietty naisilla toi hoivavietti ja "mä rakastan ton ehjäksi" -ajattelu on kanssa tyypillistä.
Oma mies löytyi aikanaan baarista. On opiskellut, tekee työnsä, ei todellakaan ole väkivaltainen, tekee kotihommia, touhuaa lasten kanssa, on ollut absolutisti yli 8 vuotta(eikä sitä ennenkään paljoa juonut). Mutta on myös yllättäjä - yllätykset usein kivoja (vie pienelle reissulle, ostaa lapsille jotain kivaa, laittaa erityisen hyvää ruokaa). On tosi hyvä mies ja isä enkä vaihtais mihinkään. Voitais sanoa, että on upgradettu versio isästäni, joka ei touhunnut lasten kanssa, matkusti yksin ja kupitteli jonkun verran, mutta oli kuitenkin turvallinen hahmo lapsuudessa.
Oma mies löytyi aikanaan baarista. On opiskellut, tekee työnsä, ei todellakaan ole väkivaltainen, tekee kotihommia, touhuaa lasten kanssa, on ollut absolutisti yli 8 vuotta(eikä sitä ennenkään paljoa juonut). Mutta on myös yllättäjä - yllätykset usein kivoja (vie pienelle reissulle, ostaa lapsille jotain kivaa, laittaa erityisen hyvää ruokaa). On tosi hyvä mies ja isä enkä vaihtais mihinkään. Voitais sanoa, että on upgradettu versio isästäni, joka ei touhunnut lasten kanssa, matkusti yksin ja kupitteli jonkun verran, mutta oli kuitenkin turvallinen hahmo lapsuudessa.
--
Baarista minäkin omani löysin, tosin oltiin silloin paljon nuorempia. Jos nyt kolmekymppisenä lähtisi etsimään, ei varmaan baari toimisikaan.
On erinomainen isä, huumorintajuinen ja rehellinen. Kasvot miellyttävät, kauniit silmät ja vahvat kädet. Miehekäs mies. On rauhallinen ja omistautunut perheelle. Ollut nuorena hiukan hölmö viinan suhteen, mutta onneksi on vanhemmiten tajunnut, että niillä geeneillä ei kannata siihen leikkiin lähteä.
Rakastaa penkkiurheilua yli kaiken ja itse keksimiensä laulujen esittämistä kotioloissa, mikä on hieman ärsyttävää. Jääkiekkoharrastuksensa on tärkeysjärjestyksessä todella korkealla. Tuppaa laihtumaan liiaksi, jos ei harrasta riittävästi liikuntaa, joten mielellään tuon harrastuksiinsa päästää.
Elämä on välillä tylsää, mikä on tässä pikkulapsivaiheessa ainoastaan hyvä juttu =)
On erinomainen isä, huumorintajuinen ja rehellinen. Kasvot miellyttävät, kauniit silmät ja vahvat kädet. Miehekäs mies. On rauhallinen ja omistautunut perheelle. Ollut nuorena hiukan hölmö viinan suhteen, mutta onneksi on vanhemmiten tajunnut, että niillä geeneillä ei kannata siihen leikkiin lähteä.
Rakastaa penkkiurheilua yli kaiken ja itse keksimiensä laulujen esittämistä kotioloissa, mikä on hieman ärsyttävää. Jääkiekkoharrastuksensa on tärkeysjärjestyksessä todella korkealla. Tuppaa laihtumaan liiaksi, jos ei harrasta riittävästi liikuntaa, joten mielellään tuon harrastuksiinsa päästää.
Elämä on välillä tylsää, mikä on tässä pikkulapsivaiheessa ainoastaan hyvä juttu =)
Eikä hyvään mieheen kannata tyytyä. Intohimo on tärkeintä eikä hyviä miehiä riitä kaikille.
toisaalta, eipä niitä hyviä naisiakaan nyt niin viljalti ole
jonka hoksaa esim. tällä palstalla
Totta. Mutta osa hyvistä naisista valitsee muun kuin hyvän miehen eikä kaikkia hyviä miehiä kiinnosta hyvät naiset.
Parasta on valita itselleen sopiva.
Sama, en käsitä mikäheissä on niin viehättävää? Ei ole tullut kohdalle renttua, mutta toisaalta en itsekään varmasti sytytä heitä.
mua ihmetyttää että miksi joitain naisia viehättää väkivaltaiset miehet
"vieras."
Usein olen törmännyt parisuhteettomiin miehiin, joilla on kyllä aivan utopistiset käsitykset parisuhdearjesta, naisista ja perhe-elämästä. Onko tuo ajattelutapa syy vai seuraus? Syy: etsii äiti Gwyneth Lollobrigidaa, mutta eihän sellaista ole. Seuraus: on ollut niin kauan yksin, että on vieraantunut naisten kanssa olemisesta ja elämisestä ja kehittänyt ikään kuin suojamuurin ideaalinaisesta ja -suhteesta; tietää että sellaista ei ole eikä tule, mutta eipähän tarvitse pettyä.
"näin meillä"
Itse löysin mieheni ihan kuulkaas baarista. Oli selvinpäin tosin, vaikken itse sitä tiennytkään tirpoessani olutta... on hyvä mies, ja hyvä isä. Tekee kaikkensa perheen eteen ja vähän enemmänkin, ei ryyppää kuin harvoin eikä oikeastaan viime aikoina vain erityistilaisuuksissa (lapsuusajan ystävien saunailta, kaverin polttarit tms.).
Ja voitteko kuvitella, että mun mielestä sen haittapuoli on se, ettei bileintoa löydy niin paljon kuin minulta...
on hyvä mies, ja hyvä isä. Tekee kaikkensa perheen eteen ja vähän enemmänkin, ei ryyppää kuin harvoin eikä oikeastaan viime aikoina vain erityistilaisuuksissa (lapsuusajan ystävien saunailta, kaverin polttarit tms.). Ja voitteko kuvitella, että mun mielestä sen haittapuoli on se, ettei bileintoa löydy niin paljon kuin minulta...
[QUOTE="näin meillä";29815419]Itse löysin mieheni ihan kuulkaas baarista. Oli selvinpäin tosin, vaikken itse sitä tiennytkään tirpoessani olutta... on hyvä mies, ja hyvä isä. Tekee kaikkensa perheen eteen ja vähän enemmänkin, ei ryyppää kuin harvoin eikä oikeastaan viime aikoina vain erityistilaisuuksissa (lapsuusajan ystävien saunailta, kaverin polttarit tms.).
Ja voitteko kuvitella, että mun mielestä sen haittapuoli on se, ettei bileintoa löydy niin paljon kuin minulta...[/QUOTE]
Ainahan ne huonot puolet löytyy, ei naiselle ole koskaan hyvä
on hyvä mies, ja hyvä isä. Tekee kaikkensa perheen eteen ja vähän enemmänkin, ei ryyppää kuin harvoin eikä oikeastaan viime aikoina vain erityistilaisuuksissa (lapsuusajan ystävien saunailta, kaverin polttarit tms.). Ja voitteko kuvitella, että mun mielestä sen haittapuoli on se, ettei bileintoa löydy niin paljon kuin minulta...
[/QUOTE]Ainahan ne huonot puolet löytyy, ei naiselle ole koskaan hyvä
"näin meillä"
Se on ihan parasAinahan ne huonot puolet löytyy, ei naiselle ole koskaan hyvä
:heart: Ja jos bilettäis enemmän, niin luultavasti tökkis sen takia...
eli hyvä vaan, että toinen meistä on rauhallisempi. Onpahan itsellänikin lapsenvahti jos tulee halu rientoihin...
"näin meillä"
Ja väitätkö, ettet löydä omassa puolisossasi YHTÄÄN huonoa puolta?Ainahan ne huonot puolet löytyy, ei naiselle ole koskaan hyvä
erittäin pitkään palstaillut
Kun ei tässä itsekään ihan mallikappaleita olla, niin kauhistaa ajatuskin, että pitäisi uutta miestä etsiä, taikka kaivaa. Aikoinaan tuo puoliso löytyi opintojen parista, eikä se silloinkaan täydellinen ollut, sopi siis minun kanssa hyvin yhteen. Välillä ärsytetään toisiamme, välillä viihdytään hyvin. Vähän karulta se, kun avauksessa mainitaan, ettei löisi. Ikäänkuin se nyt olisi jotenkin harvinaista, että mies ei löisi. Ei tietääkseni ole, en tunne lähipiiristä ketään väkivaltaista miestä tai naistakaan. Myönnän, etten toisten seinien sisäpuolelle suurinta osaa ajasta näe, mutta tietääkseni ei ole tällaisia tuttavissa, jotka olisivat parisuhteessa väkivaltaisia.