Mikä kipu on kohdallasi ylittänyt synnytyskivun?

Lapsi joskus vauvaikäisenä löi päänsä mun silmäkulmaan niin että kulmakorun tappi kolahti luuhun, sattui niin että itku pääsi enkä pystynyt muutamaan minuuttiin puhumaan mitään ja haukoin vain henkeä kivusta. Sen enempää ei oo ikinä tähän mennessä elämää sattunut, synnytysivutkin kalpenee sen rinnalla.

 

Pesäpallomaila

 

Hormonikierukan asettaminen ja sitä seuranneet 20h helvetilliset krampit alavatsalla. Oli 100 kertaa pahempia, kuin supistukset. Laitossa multa lähti taju, ensin ehdin kuitenkin potkaista lääkäriä.

Toinen on ollut korvien puhkaiseminen aikuisiällä. Reilun vuorokauden kyyneleet vaan valu silmistä. Koko ajan. Ei mikään ihme, että lapset itkee!

Kolme lasta synnyttänyt, ensimmäisessä epiduraali, muut luomuna.

 

ei sitä kipua ole vielä mikään muu kipu ylitänyt

 

Kysymystä olisi pitänyt tarkentaa niin, että sellaiset vastaa jotka ei ole käyttänyt epiduraalia tai spinaalia synnytyksessä. Ei voi verrata mitenkään noita lääkkeellisiä synnytyksiä normaaleihin synnytyksiin. Nukutaan välillä ja katotaan käyriltä kun tulee supistus, kun ei muuten niitä tunneta. Silti TODELLA MONI synnyttäjä vinkuu ja itkee, kuinka on ollut kivulias kokemus, vaikka paikat olleet niin puudutettuina ettei sängystä saa nousta kun jalat ei kanna mömmöiltä.

 

Olen lukenut, että munuaiskivien aiheuttama kipu on ihmiselle se kovin mahdollinen kipu. No, kivun mittaaminen objektiivisesti on mahdotonta, ja sama tilanne ei aiheuta identtistä kipua kaikille hmisille. Mutta jonkun tilaston mukaan siis näin.

 

[QUOTE="cream";29693624] Silti TODELLA MONI synnyttäjä vinkuu ja itkee, kuinka on ollut kivulias kokemus, vaikka paikat olleet niin puudutettuina ettei sängystä saa nousta kun jalat ei kanna mömmöiltä.[/QUOTE]

No, nyt kyllä paljastit typeryytesi. Sinun kivunkokemuksellasi ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten kivun kanssa. Jos itse et ole tarvinnut kipulääkettä, se ei tarkoita, että kestäisit paremmin kipua kuin toiset vaan ainoastaan sitä, että kipu on ollut muilla kovempi kuin sinulla.

Itse en ehtinyt saada mitään lääkettä (paitsi aquarakkulloita) toisen lapsen synnytyksessä, ja se oli niin karmeaa, etten pidä itseäni mitenkään sankarina. jos olisin ehtinyt, olisin halunnut lääkityksen.

Jos olet sitten niitä naisia, joiden lantion hermotus ja kipuimpulssit ovat rakenteellisesti ja toiminnallisesti sellaiset, että kipu ei ole ylitsepääsemätön, miten se liittyy muihin synnyttäjiin? Persoonasi, DNA:si, geneettinen karttasi, jälkeläisesi, ulkonäkösi, psyykkinen tilanteesi, anatomiasi ja ihan jokainen listattava asia sinussa on uniikkia. Joten miten voit edes kuvitella, että kipu, synnytyksen eteneminen ja naisten lantion sekä kudosten rakenteet, kohtulihasten voimakkuus, oksitosiinitasot, lapsen koko suhteessa äidin fyysisiin ja psyykkisiin voimiin ja kuntoon (vaikkapa jokin perussairaus tms.) olisivat kuitenkin täysin vertailukelpoisia omiesi kanssa?

Tsiisus, onneksi et ole kätilö.

 

[QUOTE="cream";29693624]Kysymystä olisi pitänyt tarkentaa niin, että sellaiset vastaa jotka ei ole käyttänyt epiduraalia tai spinaalia synnytyksessä. Ei voi verrata mitenkään noita lääkkeellisiä synnytyksiä normaaleihin synnytyksiin. Nukutaan välillä ja katotaan käyriltä kun tulee supistus, kun ei muuten niitä tunneta. Silti TODELLA MONI synnyttäjä vinkuu ja itkee, kuinka on ollut kivulias kokemus, vaikka paikat olleet niin puudutettuina ettei sängystä saa nousta kun jalat ei kanna mömmöiltä.[/QUOTE]

Periaatteessa totta, mutta ihmisten kipukynnykset on niin erilaisia, samoin itse synnytystilanteet, että neljännen pienikokosen lapsen alatiesynnytys normaalisti edeten ilman kivunlievitystä ei välttämättä tunnu yhtä pahalta semmosesta ihmisestä, jolla on korkee kipukynnys, kuin matalan kipukynnyksen omaavan ihmisen hankala synnytys vaikka sen epiduraalin kanssa. Monen ilman kivunlievitystä synnyttäneen olen kuullu sanovan myös sitä, että ne supistukset aiheutti pahempaa kipua kuin itse ponnistusvaihe. Siksi vähän ennen ponnistusvaihetta saatu kivunlievitys ei välttämättä tarkota sitä, ettei supistukset sitä ennen olis ollu TODELLA kivuliaita.

 

Rintaleikkauksen jälkeen tapahtunut dreenien poisto. Minulle tuntemattomasta syystä toinen dreeni oli juuttunut kiinni. Pitkän yrittämisen jälkeen sh kutsui lääkärin avuksi, joka lopulta kiskoi dreenin irti. Vaikka olin puoli-istuvassa asennossa, taju lähti silti.

 

Luomuna synnytin molemmat lapseni, eikä ole vielä koskaan tullut pahempaa kipua vastaan. Varsinkin ponnistusvaiheet olivat todellista kidutusta.

Korvakipuja olen itkenyt paljon lapsena ja niitä on ollut myös aikuisena, hammaslääkärissä on myös paikattu isoja reikiä ilman puudutusta, olen ollut myös muutamassa leikkauksessa sairaalassa. Kaikki lastenleikkiä synnytykseen verrattuna.

 

No, nyt kyllä paljastit typeryytesi. Sinun kivunkokemuksellasi ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten kivun kanssa. Jos itse et ole tarvinnut kipulääkettä, se ei tarkoita, että kestäisit paremmin kipua kuin toiset vaan ainoastaan sitä, että kipu on ollut muilla kovempi kuin sinulla.

Itse en ehtinyt saada mitään lääkettä (paitsi aquarakkulloita) toisen lapsen synnytyksessä, ja se oli niin karmeaa, etten pidä itseäni mitenkään sankarina. jos olisin ehtinyt, olisin halunnut lääkityksen.................

Ai saakeli, olin jo unohtanu koko rakkulat. Ne ne sattu kaikista eniten eivätkä edes auttaneet :x

 

"Toivottavasti" joku on jo mainunnut migreenin... Ne miljoona pikku-ukkoa jotka terävillä vasaroilla hakkaa tietänsä ulos päästäni voittaa synnytyskivut mennen tullen. Siihen kun oksennat apaut 20-30 kertaa päälle, niin voi veljet. Tätä pyöreästi kerran kuukaudessa kestäen 2 päivää.
Synnyttäisin vaikka kuu-ukon mielummin kuin kärsisin tästä.
Nimim. 2 luomusynnytystä takana

 

Kipeämpää on käynyt, kun sormet oli auton oven välissä kun kaveri läimäisi oven kiinni. Tai ei ehkä just se hetki vaan vähän sen jälkeen, kun kynnet rupesi mustumaan... Ja se sattui vielä enemmän kun hoitaja pisti jollain neulalla reiän kynteen että veri pääsi valumaan pois siitä kynnen alta. Mutta tietty tuo kipu kesti vain sen pistämishetken ja sitten heti helpotti.
Niin ja olen synnyttänyt molemmat lapset "luomusti".

 

Kovia kipuja mitä olen kokenut, migreeni ja nielupaiseen puhkaiseminen ja tyhjennys ilman puudutusta. Puudutusaineet eivät oikein mulle tehoa ja kun nielupaise on vielä tulehtunut, niin kipu on helvetillinen. Mutta kyllä avautumisvaiheen kipu on kaikista tähänastisista kivuista ollut pahin. Mulla supparit tulee aivan taukoamattomana, eli ei tule väliin hengähdystaukoja tai hetkiä että kipu olisi lievempää. Kahdessa ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, joka helpotti. Vikassa (kokonais kesto 1h 30 min) en yllättäen ehitnyt saada mitään ja oli se kyllä helvetillistä. Ponnistusvaihe taas ei minulla satu.

 

Sappikivut minullakin ne pahimmat.

 

Synnytyskipua ei mun mielestä voi verrata muihin kipuihin - se on kuitenkin semmmoista aaltoilevaa ja eteenpäin vievää (siis ainakin minulla, ei puhu muiden puolesta), että vaikka sattuu, niin siihen kipuun ei tarvitse lamaantua.

Migreeni on pahin kipu mitä olen tuntenut, ja kaksi lasta olen luomuna synnyttänyt.

 

[QUOTE="cream";29693624]Kysymystä olisi pitänyt tarkentaa niin, että sellaiset vastaa jotka ei ole käyttänyt epiduraalia tai spinaalia synnytyksessä. Ei voi verrata mitenkään noita lääkkeellisiä synnytyksiä normaaleihin synnytyksiin. Nukutaan välillä ja katotaan käyriltä kun tulee supistus, kun ei muuten niitä tunneta. Silti TODELLA MONI synnyttäjä vinkuu ja itkee, kuinka on ollut kivulias kokemus, vaikka paikat olleet niin puudutettuina ettei sängystä saa nousta kun jalat ei kanna mömmöiltä.[/QUOTE]

Voi kuule kerma, minä olin 6 tuntia ILMAN EPIDURAALIA OKSITOSIINITIPASSA supistellen, sitten vasta tuli se perkeleen epin laittaja. Se synnytys todellakin oli kivuliaampi kuin tuo toinen, joka mentiin sitten ilman kipulääkkeitä eli ihan luomuna. Tai ai niin, sainhan minä Panadolin.

 

Kolme synnytystä takna, mutta kamalin kipu ikinä on ollut, virtsakivet!! Ja sekin oli rv37, synnytys oli ku vettä vaan sen tuskan jälkeen. Onneksi kaikki kivut unohtuu ajan saatossa.

Sama täällä. Mulla oli munuaiskiviä viikolla 41+2 ja seuraavana päivänä oli pakko käynnistää synnytys mun tuskien takia. Kyllä vaan tuntui jopa käynnistetty synnytys ilman puudutuksia tuskattomalta verrattuna munuaiskivikipuun. Mutta lähes yhtä kauhea kipu ellei peräti yhtä kauhea kuin munuaiskivet oli munasarjakystan kiertyminen monta kertaa itsensä ympäri ja meneminen kuolioon.

 

Synnytyskipu on varmasti omalla kohdalla voimakkain. Siltikin se on jotenkin positiivista ja kamalampaa on esim korvakipu ja kipu hammaslääkärissä,

 

Sektion jälkeinen kipu oli paljon pahempaa kuin synnytyssupistukset

 

No ei kyllä mikään, sen verran kamalaa se kipu loppuvaiheessa ja ponnistuksessa on :x

 

Multa leikattiin ensiavussa kurkkupaise auki skalpellilla ilman puudutusta, kun kiire oli kova. Pyörryin kolmesti toimenpiteen aikana pelkästä kivusta, ensin kun veitsi leikkasi tulehtuneen paiseen ja pariin otteeseen vielä kun mätää imettiin pois. Aivan kammottava kokemus.

Synnytyksen jälkeen sentään on onnellinen ja hyvä fiilis, joten sekin varmasti vaikuttaa kipukokemuksiin ja -muistoihin.

 

Synnytyskivut ei minulla olleet juuri minkäänlaisia: supistukset kuin pieniä vatsanväänteitä kuten mahataudissa. Monikin kipu elämässä on mennyt niiden edelle.

 

Olen lukenut, että munuaiskivien aiheuttama kipu on ihmiselle se kovin mahdollinen kipu. No, kivun mittaaminen objektiivisesti on mahdotonta, ja sama tilanne ei aiheuta identtistä kipua kaikille hmisille. Mutta jonkun tilaston mukaan siis näin.

Minulla oli munuaiskiviä kun nuorin oli vain pari kuukautta vanha.Aivan järkyttävä kipu ja oli pakko vauvaa kuitenkin imettää.

 

Otsikossa kysymys.

Ihonpuhdistus ja nenän ympärillä olevien mustapäiden puhdistaminen