Mikä kipu on kohdallasi ylittänyt synnytyskivun?

Sama mulla,itselläni on niin herkkä iho että kipu oli aivan järjetöntä eikä helpottanut edes kun neula nousi ihosta.Lisäksi kesti huomattavasti kauemmin kuin synnytykseni yhteensä

Mua pyörrytti, kiroilin ku merimies, itkin jne. Ja siinä kohtaa kun se oli ohi, tärisin aivan mielettömästi ja ensimmäisen pesun yhteydessä meinas lähteä taju Toinen paha oli toi kämmenselkä), mutta ei mitään verrattuna rintakehään Edes rintojen pienennysleikkauksen jälkeiset kivut olleet mitään siihen verrattuna

 

Mulla on joko ollut helpot synnytykset tai sitten tosi kipuherkkä suu, mutta hampaan poraaminen puuduttamatta on ihan pahinta

 

Musta taas kipuja on todella vaikea verrata keskenään, sillä ovat niin erilaisia. Toki hampaan poraaminen vihloo, mutta synnytyssupistus kramppaa koko alavatsasta.
Minullakin on murtunut luita, mutta se kipu on aivan erilaista vaikka ilman lääkettä en silloinkaan pärjännyt.

Minulla on varmaan matala kipukynnys, sillä muistan synnytyspolttojen olleen niin pahoja, että kyyneleet vain valuivat poskia pitkin enkä voinut edes hengittää :S... Ei mukava muisto!

 

Synnytykset olleet niin helppoja että melkeinp mikä vain suurempi kipu ylittää ne.

 

Kolme synnytystä takna, mutta kamalin kipu ikinä on ollut, virtsakivet!! Ja sekin oli rv37, synnytys oli ku vettä vaan sen tuskan jälkeen. Onneksi kaikki kivut unohtuu ajan saatossa.

 

Synnytykseni oli käynnistetty ja meni pääosin luomuna (epiduraalia ei voinut lääketieteellisistä syistä käytää), joten ei sitä kyllä kokonaisuutena mikään kipu ylitä. Hetkellisenä kipuna luuydinpunktio oli kyllä vielä pahempi, mutta se tietysti kesti niin lyhyen aikaa verrattuna synnytykseen. On minulla hirvittävää hammassärkyäkin joskus ollut kun hammas on ollut juurihoitokunnossa, mutta kyllä synnytyskipu sen ohittaa.

 

Sappikohtaus. Korvasärky. Endometrioosin aiheuttamat ulostus/yhdyntäkivut. Tutkimuskaasun aiheuttama hartiapistos. Limapussin tulehdus olkapäässä.

Onhan noita.

Kaksi synnytystä luomuna.

 

[QUOTE="peppiina";24901221]Välilevyn pullistuman aiheuttama hermokipu. Synnytyskivun mukana pystyn liikkumaan ja ajattelemaan paljon muutakin kuin sitä kipua. Hermokipu estää liikkumisen täysin. Jo se, että YRITÄT ALOITTAA kääntymisen selältä kyljelleen tuntuu siltä niinkuin koko kroppa revittäis poikki.

Kaiken lisäksi synnytyskipu tulee aaltoilevana ja se loppuu ajallaan. Tuosta pullistumasta kärsin 7 vuotta, enkä saanut oikeanlaista kivunhoitoa ollenkaan.[/QUOTE]

Ajattelin tulla kommentoimaan samaa.Välilevynpullistuma selässä joka veti kerralla juntturaan.Ei pystyny hengittää kun sattui,oksetti ja kaikenlisäks olin vaipua shokkiin kivusta.Se oli niin järkyttävää että ei siinä edes huudettu.Ei pystyny,olin vaan ja kyyneleet valu ja oksetti.Muistan ajatelleeni että älä itke älä itke ku sit pitää hengittääkin.Rauhoitu niin on helpompi.No,en muista auttoko tai toimiko mutta hoitajien mukaan sanoin ensimmäisen sanani 8tuntia tapahtuman jälkeen,ja se oli että voisko sammuttaa valot.????Ja se kipu mikä jäi kaiken ton jälkeen!En parane koskaan,ja kipu tulee edelleen yllättäen.Mut nyt tietää että se menee yhtä nopeasti ohi.

 

Synnytyskivut on lastenleikkiä hermokipujen rinnalla.

 

Mulla ei oo vielä lapsia, mutta lohduttavaa huomata että useampi on vastannut migreenin. Monesti migreenin kipu tuntuu sellaiselta että tekis mieli kuolla että siitä pääsisi eroon. Jos synnytys ois vielä sitä pahempi, niin en ehkä uskaltais synnyttää koskaan.

 

Ei mikään. Tyttö syntyi muutamassa tunnissa (oltuaan hetken jumissakin hartiasta) ilman mitään kivunlievitystä enkä ole sitä kipua mihinkään unohtanut

Ihana sanoa, siis oikeasti, että olen unohtanut sen kaiken jo

 

Hermokivut sanon minä myös!Ne on sellasia että siinä ei pysty edes hengittää eikä puhumaan!Kerran menny taju hermosärkyjen kans.

 

Minä en ole ikinä ymmärtänyt synnytyskipujen ylimainostamista.

 

No ei kyllä mikään. Luomusynnytys oli pahin kipukokemus. Ja se tikkien ompelu jälkeenpäin oli helvetillistä, kun vuodin niin paljon verta alapäästä että paikallispuudutus ei säilyttänyt tehoaan. Ja se kohdun painelu.. Hyi h...

 

Usein kuullut että naiset vähättelevät kaikia muita kiputiloja kuin synnytystä. Voin kokemuksesta kertoa että silmän kemiallnen palaminen alkaa olla ihan eri luokan kipu. Siinä alkaa ihan oikeasti taju lähtemään ja kipushokki iskemään.

 

No varmasti esim nenän sahaaminen irti olisi kivuliaampaa kuin synnytys, mutta eikai tässä keskustelussa siitä ollut kyse kuka voittaa pahimmalla kokemuksella. Vaan kyse oli omista kokemuksista
.. Itsellä viisurien leikkuu, hampaiden paikkaukset ja migreenit on olleet pikkuleikkiä synnytyskipujen rinnalla. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö joku muu voisi kokea toisin, koska jo synnytykset on täysin erilaisia eri ihmisillä.

 

Sappikohtaukset, ehdottomasti, pahin kipu ever, minulla.

 

Olkapään leikkaus puudutuksessa. välilevynpullistuman aiheuttama selkäkipu.

 

Henkinen kipu on pahin kaikista, vaikka synnytyskipu tuleekin selvänä kakkosena.

 

Mullakin migreeni. Synnytyksetkin oli vaikeita, mutta silti migreeni on pahinta helvettiä mulla.

 

Multa löytyy migreeni, hermokipuja, mutta ainoa joka pääsee lähellekään synnytystä on kun katkennut käsi vedettiin paikoilleen ilman puudutusta tai kipulääkkeitä 1 vrk sen jälkeen kun luu oli menny poikki. Sillon meinas lähteä taju, synnytyksessä lähti taju kivusta.

 

Mulla kanssa sappikivet. Voi luoja sitä kipua, välillä tuntui, että ihan oikeasti kuolee.

 

Ns. koliikkityyppinen sappikivikohtaus ja sitten 23-viikkoisen kuolleen vauvan synnyttäminen, kun kaikki supistuslääkkeet sun muut oli annettu ja alkoi supistella niin paljon, että lääkäri luuli kohdun revenneen. Auuuuuuu!

 

Kun multa vedettiin tulehtunut hammas irti eikä puudutus vaikuttanut tulehduksen takia. Silloin huusin kivusta ja synnytyksessä en koskaan, vaikka niitä on takana jo neljä. Jälkeenpäin jouduin istua kauan aikaa, kun meinas silmissä pimetä.

 

Se kipu kun selästä turahti välilevyt tai jokku nesteet kolmesta kohtaa spinaalikanavaan. Sillon meni taju kertakaikkiaan. Eka viikko vahvoilla lääkkeilläkin oli aika kivuliasta ja rankkaa. Meni kauan enneku toivuin suht normaaliin.