Mikä kipu on kohdallasi ylittänyt synnytyskivun?

Minun kohdallani kovinta kipua on ollut synnytyskipu. Olen synnyttänyt kerran ja avaavat supistukset olivat pahimpia. Vaikka silti, eivät niiiin kovia, kuin olin etukäteen odottanut.Olivat ikäänkuin tosi kovia kuukautiskipuja.

 

Ei mikään. Olen menneisyydessäni joutunut pahoinpidellyksi muutaman kerran, mutta kyllä synnytys oli paljon kivuliaampaa.

 

ppikivet

 

Kipu oli aivan helvetillistä

 

Rintakehän tatskaaminen.

 

Hermotulehduskipu oli aika helvetillistä.

 

Sappikivet.

 

Vauvan kuolema synnytyksen jälkeen. Kova henkinen kipu, joka ei hellitä kokonaan koskaan! :-(

 

Otsikossa kysymys.

Joskus rakkauden ja huolen täyttämä pelko lapsen tilanteesta on ollut niin viiltävää, että olisin synnyttänyt mieluusti koko yön sen sijaan, että istuin, tärisin, haukoin henkeäni ja yritin keskittyä hengittämiseen.

 

Tikkaaminen synnytyksen jälkeen ja kuparikierukan asennus + sen jälkikivut. Olen synnyttänyt kolme kertaa, joista kaksi ilman lääkkeitä.

 

Synnytyskipua ei kyllä mikään ylitä, mutta kohtutulehdus tulee hyvänä kakkosena. Hyrr, vieläkin puistattaa :s

 

Se kun heräsin kesken umpisuolileikkauksen. Olin hereillä ja kuulin ja tunsin kaiken mutta en voinut liikkua. Kyyneleet valuivat hetken, ennenkuin taju meni. Sen jälkeen en herännytkään enää. Herättyäni mulla selitettiin, että on todella harvinaista herätä kesken, ja että olivat huomanneet kyyneleet ja lisänneet heti unilääkettä. Tämän jälkeen kävin reilu vuoden terapiassa tosin. Synnytykset olleet lasten leikkiä tuon pelon, kivun ja pakokauhun jälkeen.

 

Kyllä muistan että hampaan juuritulehdus alaleuassa oli aika kaamea... tuntui niin kestävän ikuisuus ennen kuin pääsi lääkräiin. Mikään kipulääke ei auttanut, siis ei mikään. Puolet naamasta ja koko alaleuka liekehti ja sykki kipua. Juuri oli siis syvällä ja tulehduttanut myös hermon. Kipu sykki myös muualle päähän ja kaulaan.

Ja olen synnyttänyt kaksi alakautta, kumpikaan synnytys ei ollut käsittääkseni mitenkään mainittavan kivuton, joskaan mitään erikoisia komplikaatioita ei kummassakaan ollut. Siellä kuitenkin kipulääkkeet helpotti, sen muistan.

 

Sappikipu.

 

Polvilumpion luksaatio. Järkyttävä migreenikohtaus. Hampaan poraaminen ilman kunnon puudutteita. Tosin nuo kivut harvemmin kestävät yhtätoista tuntia kuten esikoisen synnytys.

 

Hammastulehdus.
Synnytän sata kertaa mieluummin....

 

Sappikipu voittaa synnytyskivut mennen tulen. Voi taivas varjele! Synnyttäessä pystyi edes välillä hengittämään ja tiesi että homma päättyy joskus.

 

Hammassärky. Viisuria leikatessa oli hammas jo niin tulehtunut ettei puudute toiminut. Meinasi taju lähteä kun joutui hampaan halkaisemaan. Mulla oli hammas osittain ikenen sisällä ja lähellä hermoja.

 

Sappikivut ja kohdun ulkopuolinen raskaus, varsinkin juuri ennen munatorven räjähtämistä.

 

Olkapään luksaatio. En voinut kuin itkeä ja huutaa. Käsi roikkui ja aina kun se heilahti tuntui kuin joku iskisi puukkoa. Jos olisi ollut puukko olisin varmaan leikannut käden itse pois. Joillakin luksaatio on kuulema kivuton ??!

 

Rintakehän tatskaaminen.

Sama mulla,itselläni on niin herkkä iho että kipu oli aivan järjetöntä eikä helpottanut edes kun neula nousi ihosta.Lisäksi kesti huomattavasti kauemmin kuin synnytykseni yhteensä

 

En ole synnyttänyt, mutta uskoisin kolmoishermosäryn olevan pahempaa. Ei mikään voi olla enää sitä kauheampaa ja kun mikään ei auta ja se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kauhein mahdollinen hammassärkykin on ihan huviretkeä sen rinnalla.

 

Särky hampaanpoiston jälkeen, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Tuntui ihan siltä, kuin toinen puoli naamasta räjähtää pirstaleiksi hetkenä minä hyvänsä. Söin reilua yliannosta särkylääkkeitä, koska kipu palasi yhtä kovana aina parin tunnin välein. : /

Hyvänä kakkosena tuli se, kun multa oli jalka kipsissä luunmurtuman vuoksi ja kun laski jalan maahan, niin siihen tuli sellainen tykyttävä kipu. Koska olin raskaana, en voinut käyttää muita särkylääkkeitä kuin Panadolia ja se oli ihan sama, oliko sitä ottanut vai ei, ei auttanut siihen paineentunteeseen vähääkään.

 

Tuskanhiki vain valu. Pahempaa kuin synnyttäminen.

Varmaan sanomattakin selvää että otatin pois sen. Liki 5kk kestäneet selkäkivutkin (lääkärin mukaan noidannuoli) loppui kuin seinään kierukan poistamisen jälkeen

 

Leikkauksen jälkeiset kivut (lyhytkirurgisessa leikkauksessa jossa joutuu kotii heti leikkauksen jälkeen samana päivänä). Etpä ikinä osaa ennakoida milloin kipulääke pitää ottaa