[QUOTE="mies";29567906]Me ollaan molemmat jankkaavia, sori
Hengittäminen voi olla hyödyllistä ja tietoista, mutta ei hyödyllistä ja tiedostamatonta yhtä paljon. Hengittämiseen sisältyy _aina_ hyöty, mutta hyöty katoaa taustalle, kun hengittäminen muuttuu tietoiseksi.
Eli emme koskaan hengitä pelkästään siksi, että saamme siitä hyötyä. Ihmissuhteiden ja tunteiden (tietoinen) syy ei voi olla _vain_ hyöty eikä edes _pääasiallisesti_ hyöty, jos puhutaan spontaaniudesta ja peliteorian ulkoisesta, eettisemmästä tarkastelutavasta.
Merkitys, tilanteet, tuntemukset ja seuraamukset ovat kuitenkin järjen prosesseja. Spontaani toiminta on järkeen käymätöntä toimintaa, mutta ei ei-järkevää toimintaa. Spontaani toiminta on siis vapaampaa ja riskialttiimpaa toimintaa. Järki ei siinäkään katoa täydelleen, enkä ole niin väittänyt. Mutta järki tai laskelmointi ei __ohjaa__ kyseistä toimintaa kuten väitit, vaan hetki itsessään, tapauskohtaisesti, eräänlaisena flow-tilana. Esim. HG:n tapauksessa miehen ele, silmät, puhe tms. MÄÄRITTÄMÄTÖN SYY ohjasi hänen toimintaansa, ei se, mikä on tilanne, mitä tästä seuraa, mitä tämä merkitsee, ym.
Kun suutelen naista, ja teen sen aidosti, tai kun rakastelen naista, ja teen sen aidosti, niin silloin minun mielessäni ei ole se, mitä minä siitä hyödyn, eikä se, että seuraan jotain mallia. Mielessäni ei ole pohdinta merkityksestä, tilanteesta, itseltä tuntumisesta eikä seuraamuksesta. Vaan se itse hetki on tavallaan isompi asia kuin se, mitä siihen liittyy sen ulkopuolella. Jos minä sen sijaan haluan tyydyttää itseäni rakastelemalla naista, silloin olen eettisesti alemmalla tasolla, koska nainen ei ole tärkeä vaan hyödyke omaan tyydytykseeni.
Totta kai ko. asiat ovat mukana, mutta ne eivät motivoi toimimaan kuten sinä esitit. Vaan se motiivi ja aitous, joka on sukua spontaaniudelle, tulee juuri siitä hetkestä itsestään __RIIPPUMATTA__ tilanteesta, merkityksestä, omasta tunteesta tai seurauksista. Kyse on hetkeen heittäytymisestä, joka on kaunis ja inhimillinen ominaisuus, ei suinkaan itsessään moraaliton kuten esitit.
Siksi, koska ei ole kyse vain minun kivasta olostani vaan hetkestä itsestään, jonka päämäärä ei ole automaationa kiva, mutta jonka perusta ei myöskään ole järjessä eikä mallissa. Jos X olisi AINA minulle kiva, silloin X ei ole spontaania vaan mekaanista toistoa, joka hyödyttää minua (vrt. herkkujen syönti). Juuri se, että ei tiedä, miten ja mitä X on, tekee siitä eettisempää toimintaa ja vie pois hyötyodotuksen ohjaavana motiivina.[/QUOTE]
Tässä on juuri se ajattelumme ero. Sinä et halua nähdä hengittämisessä hyötyä, koska et hengittäessäsi laskelmoi. Minä taas näen hyödyn, vaikkei laskelmointia olekaan. Sinä haluat liittää hyödyn pelkästään johonkin tavoitteelliseen ja laskelmoivaan toimintaan, minä osaan nähdä hyötyjä myös siellä, missä kukaan ei laskelmoi. Mikä tässä on vaikeaa? Käsitetason ero.
Eli lopputulos tässä jankkaamisessa on tämä:
Minusta hengittämisestä on ihmiselle hyötyä.
Sinusta hengittämisestä ei ole ihmiselle hyötyä.
Minusta jotenkin hassua, että tuollaisena psykologiaan suuntautuneena tyyppinä et ilmeisesti tunnusta ihmisen ajattelun roolia kaikessa toiminnassa. Kaikki toiminta kun käsittääkseni lähtee aivotoiminnasta ja siellä rakentuneista skeemoista.