Pakko tästä on avautua tänne koska mun kaverit naureskelisi ja kai siihen on aihettakin...
Noh tuossa pari iltaa sitten olin kävelemässä (tai maleksimasta) salilta kotia, täysin ilman meikkiä tylsistyneenä. Niin vähän ihmisiä ja edes autoja täällä iltaisin liikkeellä. Siinä sitten vastaan pyöräili kaksi komeaa nuorta miestä. Ja uskotteko mitä?! He alkoi juttelee heikohkolla suomella, että haluaisitko keskustella kirkkoasioista? Huomasin aksentin ja alettiin puhua englantia... No siinä meni varmaan 20 minuuttia kuin siivillä - he kertoi olevansa Amerikkalaisia ja viettävänsä välivuotta (tosin se toinen viettää KAKSI vuotta suomessa) Kyselin kaiken et miksi juuri Suomi ja mitä tykkäävät olla täällä yms. Ja voi elämän kerrat kuinka söpö se toinen niistä oli!! :O Aivan kamalan suloinen ja komea.. Mietin et älä katso mua tai rakastun suhun. Vaihdettiin numerot ja tullaan näkemään ens viikolla, siis ihan tietenkin puhuen näistä heidän kirkkolöpinöistään whatever, mutta mulla on kyllä ihan muut mielessä...
Miten tästä nyt yli pääsee? Eihän tää ollut tarkoitus että johonkin amerikkalaiseen äijään ihastun kun kuitenkin olen avoliitossa elämänmieheni kanssa. Minkä sille voi että kun niin harvoin käy baarissa niin tälläiset kohtaamiset jää vain mieleen ja erityisesti sen yhden takia.. Kuvittelin jo hetken alitajunnassani kuinka "näytän" hänelle mitä suomalaiset naiset ovat ;D
Lets face it. Kaikki kai joskus ihastuu vaikka onkin suhteeseen sitoutunut? Mutta kysymys kuuluu: miten jätätte sen vain siihen?
Noh tuossa pari iltaa sitten olin kävelemässä (tai maleksimasta) salilta kotia, täysin ilman meikkiä tylsistyneenä. Niin vähän ihmisiä ja edes autoja täällä iltaisin liikkeellä. Siinä sitten vastaan pyöräili kaksi komeaa nuorta miestä. Ja uskotteko mitä?! He alkoi juttelee heikohkolla suomella, että haluaisitko keskustella kirkkoasioista? Huomasin aksentin ja alettiin puhua englantia... No siinä meni varmaan 20 minuuttia kuin siivillä - he kertoi olevansa Amerikkalaisia ja viettävänsä välivuotta (tosin se toinen viettää KAKSI vuotta suomessa) Kyselin kaiken et miksi juuri Suomi ja mitä tykkäävät olla täällä yms. Ja voi elämän kerrat kuinka söpö se toinen niistä oli!! :O Aivan kamalan suloinen ja komea.. Mietin et älä katso mua tai rakastun suhun. Vaihdettiin numerot ja tullaan näkemään ens viikolla, siis ihan tietenkin puhuen näistä heidän kirkkolöpinöistään whatever, mutta mulla on kyllä ihan muut mielessä...
Miten tästä nyt yli pääsee? Eihän tää ollut tarkoitus että johonkin amerikkalaiseen äijään ihastun kun kuitenkin olen avoliitossa elämänmieheni kanssa. Minkä sille voi että kun niin harvoin käy baarissa niin tälläiset kohtaamiset jää vain mieleen ja erityisesti sen yhden takia.. Kuvittelin jo hetken alitajunnassani kuinka "näytän" hänelle mitä suomalaiset naiset ovat ;D
Lets face it. Kaikki kai joskus ihastuu vaikka onkin suhteeseen sitoutunut? Mutta kysymys kuuluu: miten jätätte sen vain siihen?