[QUOTE="sipsi";29565597]Kyllä olen
Niin välttämätöntä tilannetta ei minulle näiden liki 25 vuoden aikana ole tullut eteen, että toisen miehen kanssa olisin ylä- tai alamäessä ollut. Usko pois, on niitä näiden vuosien aikana ollut.
Tarpeeksi pahassa alamäessä oltaisiin menty perheneuvolaan tai vastaavaaan paikkaan.
Ja olisin enemmän kuin pahoillani, jos mies alamäkiaikoina olisi hakenut "apua" suhteellemme toisista naisista. Mutta kukin toki tavallaan.[/QUOTE]
En minäkään ole tästä yrittämisestä eri mieltä mammojen kanssa. Mutta mun mielestä esim. sama mies voi olla SEKÄ ihastuja/dramaattinen jne. ETTÄ tosi kova yrittäjä ja tosi lojaali. Miksi Suomessa ominaisuudet nähdään poissulkevina juhaniahomaisesti, sitä en tiedä. Mutta on se vähän tyhmääkin.
Mutta en kyllä pidä hyvänä suhdetta, jossa huonot asiat ja ajat _hallitsevat_ Jos tällä ei olisi väliä, silloinhan lopulta kuka tahansa ihminen on itselle hyvä kumppani. Mulla asia on täsmälleen päinvastoin eli vain harvat ja valitut, erityiset, ihmiset voivat edes teoriassa olla hyviä puolisoita minulle. Ja voin kertoa, että tällä tavalla on tullut paljon vähemmän pettymyksiä, selkäänpuukotteluja sun muita sekä syntynyt erilaisia pitkiä tai muuten kauniita ihmissuhteita.
Huonossa suhteessa olo - siis em. tavalla - on minusta tyhmyyttä ja itsetuhoistakin. Nimittäin joka ihminen on onnen arvoinen, onnella tarkoittaen suhdetta, jossa hyvät ajat ja asiat hallitsevat, huonojen sijasta.
HG:n tapaamista voisin hyväksyä vain, jos hänen nyk. suhteensa on enemmän huono kuin hyvä, muuten en. Ja silloinkin miehelle on syytä kertoa asiasta ennen pitkää. Itse olen kaiken aikaa puhunut siitä, miten naiselle sopivaa on kokea ihastumista romanttisesti hänen tavallaan - eikä vastaava noin periaatteen tasolla ole miehenkään miehekkyydestä pois. Sama mies voi olla tosi miehekäs ja tosi kiihkeä.