Voi elämä... Parisuhde ja ihastuminen. :O

Yritä nyt muistaa mitä oot aiemmin kirjottanut, muuten paljastut

 

Mä olen todella pahoillani ja toivon sulle voimia ja hoitomyöntyväistä asennetta, jotta pystyt elämään sairautesi kanssa hyvää elämää.

Valitettavasti minusta tuntuu, että sulla on nyt muuten vain paha olla, koska muuten tuskin puhuisit noin alentavasti omasta sairaudestasi jonka kanssa elät joka päivä. Mutta tosiaan, jaksamista! Mielenterveyden sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin!

Ei tarvitse olla pahoillaan. Olen voittanut sairauden monen vuoden taistolla (lähinnä keskustelu). Olihan se vaikeata, mutta pikkuhiljaa tajusin mikä oli normaalia ja mikä ei.
En voisi sanoa enää, että elän sairauteni kanssa joka päivä, sillä elämäni on pelkkää rutiinia ja ihanaa tylsää, järkevää arkea.
Ennen tylsyys oli hirviö minulle. Kokoajan piti tapahtua, riskeerasin ja olin välinpitämätön.
Olin myös itseäni täynnä ja no, ihan kuin sinä.
Se on totuus.
Nyt minulla on hyvä olla. Säälin sitä, että sinulla on kaikki tuo vielä edessä ja tulet kompastumaan monesti (kantapään kautta aina!!!), sillä muiden järkipuhe on sinusta fiuh!fauh!ohi vain!-siis ei sinun ongelmasi lainkaan. Sinä saat tehdä ihan mitä huvittaa, minuakaan ei kukaan määräillyt.
Joskus ymmärrät.
Mutta kyllähän ne fiilikset siinä elämänvaiheessa on aika ihanan hurjat, että sekin esti aluksi parantumasta. Halusi pitää itsekkäästi kiinni.
Olet tasapainoton ja mielipiteesi hyppivät ja pomppivat.
Kun edes katsoisit itseäsi hieman ulkopuolisin silmin, mutta silloin kun on niin syvällä, niin ajattelee vain MINÄ HALUAN!JA TEEN MITÄ HALUAN!

 

En ole valmistumassa vielä ainakaan kolmeen vuoteen ja juuri kävinkin keskustelemassa opettajan kanssa opintojen etenemättömyydestä, en vaan ole saanut sitä inspistä opiskeluihin mutta työntekoon sitäkin enemmän. Kaikista ei tarvitse tulla uratykkejä eikä muutenkaan elämän tarvitse mennä käsikirjoituksen mukaan. Tämän olen sisäistänyt vasta parin vuoden sisällä.

Oikeasti olen tosi empattinen, ihmisläheinen ja fiksu, mutta kieltämättä myös mukavuudenhaluinen ja kai itsekäskin En tiedä miten olen tähän suohon itseni laittamassa,mutta ei ole luojan kiitos tapahtunut mitään.

Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla uraihmisiä ja ihmisläheiseltä sinä vaikutatkin. Tarkoitukseni ei ollut loukata. Et vaan vaikuta opettajatyypiltä. Se oli pointtini. Ehkä siksi opintosi eivät edistykään, vaikka oikeasti okl:ssä olisitkin. Vaikutat enemmän tekijältä kuin lukijalta.

 

Ei tarvitse olla pahoillaan. Olen voittanut sairauden monen vuoden taistolla (lähinnä keskustelu). Olihan se vaikeata, mutta pikkuhiljaa tajusin mikä oli normaalia ja mikä ei.
En voisi sanoa enää, että elän sairauteni kanssa joka päivä, sillä elämäni on pelkkää rutiinia ja ihanaa tylsää, järkevää arkea.
Ennen tylsyys oli hirviö minulle. Kokoajan piti tapahtua, riskeerasin ja olin välinpitämätön.
Olin myös itseäni täynnä ja no, ihan kuin sinä.
Se on totuus.
Nyt minulla on hyvä olla. Säälin sitä, että sinulla on kaikki tuo vielä edessä ja tulet kompastumaan monesti (kantapään kautta aina!!!), sillä muiden järkipuhe on sinusta fiuh!fauh!ohi vain!-siis ei sinun ongelmasi lainkaan. Sinä saat tehdä ihan mitä huvittaa, minuakaan ei kukaan määräillyt.
Joskus ymmärrät.
Mutta kyllähän ne fiilikset siinä elämänvaiheessa on aika ihanan hurjat, että sekin esti aluksi parantumasta. Halusi pitää itsekkäästi kiinni.
Olet tasapainoton ja mielipiteesi hyppivät ja pomppivat.
Kun edes katsoisit itseäsi hieman ulkopuolisin silmin, mutta silloin kun on niin syvällä, niin ajattelee vain MINÄ HALUAN!JA TEEN MITÄ HALUAN!

Sairauttahan ei voiteta "tajuamalla mikä on normaalia ja mikä ei" Eikä myöskään pelkällä terapialla. Tietääkseni psyykkisetkin sairaudet vaativat lääkehoitoa loppuelämän. Olen pahoillani siitä, että sinulla on paha olla ja koet oikeudeksesi painaa toisia alas sen takia. :/ Ymmärrän joten kuten että se pitää saada purkaa, mutta toivon että muistaisit yleiset hyvät tavat. Se ei ole toisten vika, että sinulla on kurja olo tai on ollut. Tsempiä ja voimia tosiaan.

 

Sairauttahan ei voiteta "tajuamalla mikä on normaalia ja mikä ei" Eikä myöskään pelkällä terapialla. Tietääkseni psyykkisetkin sairaudet vaativat lääkehoitoa loppuelämän. Olen pahoillani siitä, että sinulla on paha olla ja koet oikeudeksesi painaa toisia alas sen takia. :/ Ymmärrän joten kuten että se pitää saada purkaa, mutta toivon että muistaisit yleiset hyvät tavat. Se ei ole toisten vika, että sinulla on kurja olo tai on ollut. Tsempiä ja voimia tosiaan.

Ethän sä voi ton toisen kokemaa tolleen nollata. Etkä sä voi noin sanoa että "sulla on nyt paha olo", jos toinen just kertoi, että hänen elämänsä on nykyään hyvää ja mukavaa. Et varmaan ymmärtänyt sitä niin, mutta minusta nämä tämän henkilön viestit vaikuttaa ihan aidosti hyvällä kirjoitetulta.

Ja todella, juuri tuollaiselta kaksisuuntaisen sairastava vaikuttaa, kuin sinä.

 

Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla uraihmisiä ja ihmisläheiseltä sinä vaikutatkin. Tarkoitukseni ei ollut loukata. Et vaan vaikuta opettajatyypiltä. Se oli pointtini. Ehkä siksi opintosi eivät edistykään, vaikka oikeasti okl:ssä olisitkin. Vaikutat enemmän tekijältä kuin lukijalta.

Ymmärrän ja sä "luet" aika hyvin rivien välistä. Minä en ole itse asiassa milloinkaan ajatellut suuntautuvani koulumaailmaan, vaan enemmän mua kiehtoo lastensuojelu tai hallinnolliset tehtävät. Minusta luokanopettajan palkkaus on myös sen verran matala verrattuna työn rankkuuteen, ettei se houkuttele juurikaan. Kaikkia tarvitaan, työelämässähän toimitaan persoonina.

 

Sairauttahan ei voiteta "tajuamalla mikä on normaalia ja mikä ei" Eikä myöskään pelkällä terapialla. Tietääkseni psyykkisetkin sairaudet vaativat lääkehoitoa loppuelämän. Olen pahoillani siitä, että sinulla on paha olla ja koet oikeudeksesi painaa toisia alas sen takia. :/ Ymmärrän joten kuten että se pitää saada purkaa, mutta toivon että muistaisit yleiset hyvät tavat. Se ei ole toisten vika, että sinulla on kurja olo tai on ollut. Tsempiä ja voimia tosiaan.

Minulla ei ole kurja olo, vaan tahdon auttaa sinua, sillä olen itse saanut apua.
Ymmärrän myös miksi et tahdo nähdä ja jankutat asiaa.
Ja nimenomaan sairaus useinkin juuri voitetaan tajuamalla mikä on normaalia ja mikä ei, sitähän terapiassa tehdään.
Voidaan opetella vaikka koko elämä uusiksi.
Ja pohditaan mm.käyttäytymismalleja ja sitä miksi toimii kuin toimii.
Terapia on jatkuva, se siis jatkuu, vaikka sulkeekin huoneen oven perässään.
Kaikki psyykkiset sairaudet eivät vaadi lääkehoitoa loppuelämää. Sinun lääkitys kannattaisi vaihtaa. Minulla ei ole enää lääkitystä, sillä en tarvitse enää. Osaan jo elää normaalisti, niinkuin terveet täyspäiset ihmiset.
En todellakaan tahtonut painaa sinua alas, osittain ymmärrän sinun tunteesi, mutta koen, että olisin itse saanut ajattelemisen aihetta tai apua pikemmin, jos joku ihminen olisi vinkannut minulle samoin kuin minä sinulle. Siis täysin puhtaasti ajattelen tämän apuna, jos edes hieman raottaisit mieltäsi.
Kaikkea hyvää sinulle.

 

Ethän sä voi ton toisen kokemaa tolleen nollata. Etkä sä voi noin sanoa että "sulla on nyt paha olo", jos toinen just kertoi, että hänen elämänsä on nykyään hyvää ja mukavaa. Et varmaan ymmärtänyt sitä niin, mutta minusta nämä tämän henkilön viestit vaikuttaa ihan aidosti hyvällä kirjoitetulta.

Ja todella, juuri tuollaiselta kaksisuuntaisen sairastava vaikuttaa, kuin sinä.

Miksi muuten hän kirjoittaisi minulle tuollaista tekstiä? Olen jo kertonut monta kertaa tässä ketjussa, että olen täysin terve ja voin hyvin, vaikka olenkin spontaani luonteeltani.

Peyota hei, onko tuo nyt aikuismaista ja fiksua käytöstä? Oletko sinä nyt joku palstatohtori? Koita keksiä parempaa tekemistä.

 

Minulla ei ole kurja olo, vaan tahdon auttaa sinua, sillä olen itse saanut apua.
Ymmärrän myös miksi et tahdo nähdä ja jankutat asiaa.
Ja nimenomaan sairaus useinkin juuri voitetaan tajuamalla mikä on normaalia ja mikä ei, sitähän terapiassa tehdään.
Voidaan opetella vaikka koko elämä uusiksi.
Ja pohditaan mm.käyttäytymismalleja ja sitä miksi toimii kuin toimii.
Terapia on jatkuva, se siis jatkuu, vaikka sulkeekin huoneen oven perässään.
Kaikki psyykkiset sairaudet eivät vaadi lääkehoitoa loppuelämää. Sinun lääkitys kannattaisi vaihtaa. Minulla ei ole enää lääkitystä, sillä en tarvitse enää. Osaan jo elää normaalisti, niinkuin terveet täyspäiset ihmiset.
En todellakaan tahtonut painaa sinua alas, osittain ymmärrän sinun tunteesi, mutta koen, että olisin itse saanut ajattelemisen aihetta tai apua pikemmin, jos joku ihminen olisi vinkannut minulle samoin kuin minä sinulle. Siis täysin puhtaasti ajattelen tämän apuna, jos edes hieman raottaisit mieltäsi.
Kaikkea hyvää sinulle.

Voi ystävä pieni, älä sinä huolehdi minusta. Mulla on kaikki super hyvin ja olen elämäni kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti Oikein levollista yötä!

 

Miksi muuten hän kirjoittaisi minulle tuollaista tekstiä? Olen jo kertonut monta kertaa tässä ketjussa, että olen täysin terve ja voin hyvin, vaikka olenkin spontaani luonteeltani.

Peyota hei, onko tuo nyt aikuismaista ja fiksua käytöstä? Oletko sinä nyt joku palstatohtori? Koita keksiä parempaa tekemistä.

No, minusta juttusi ja käytöksesi ei ole normaalia. Ymmärrät myös useat kommentit täysin päinvastoin kuin ne on sanottu, koska sulla on tarve kääntää kaikki omalle kannallesi. Se, miten oikeutat itsellesi kaiken, mitä vain haluat, ei ole normaalia.

 

Miksi muuten hän kirjoittaisi minulle tuollaista tekstiä? Olen jo kertonut monta kertaa tässä ketjussa, että olen täysin terve ja voin hyvin, vaikka olenkin spontaani luonteeltani.

Peyota hei, onko tuo nyt aikuismaista ja fiksua käytöstä? Oletko sinä nyt joku palstatohtori? Koita keksiä parempaa tekemistä.

Sain kuvan, että kosketit häntä jotenkin, että hän halusi auttaa. Elä ota sitä itseesi pahalla, vaan suorasanaisena toiveena auttaa.

 

Miksi muuten hän kirjoittaisi minulle tuollaista tekstiä? Olen jo kertonut monta kertaa tässä ketjussa, että olen täysin terve ja voin hyvin, vaikka olenkin spontaani luonteeltani.

Peyota hei, onko tuo nyt aikuismaista ja fiksua käytöstä? Oletko sinä nyt joku palstatohtori? Koita keksiä parempaa tekemistä.

No kun ihan jo tämän ketjun perusteella sä et vaikuta voivan hyvin. Sä vaikutat just siltä että sulla ei oo asiat ihan kondiksessa.
Susta varmasti on kaikki hyvin ja olet ihan täyspäinen, mutta oletko sä yhtään lukenut noita sun omia viestejä? Ne ei todellakaan ole sellaisen ihmisen kirjoittamia jolla olis kaikki ok.

 

No, minusta juttusi ja käytöksesi ei ole normaalia. Ymmärrät myös useat kommentit täysin päinvastoin kuin ne on sanottu, koska sulla on tarve kääntää kaikki omalle kannallesi. Se, miten oikeutat itsellesi kaiken, mitä vain haluat, ei ole normaalia.

Ja minusta sinun kommentointityyli ja tapasi olla vuorovaikutuksessa palstalla ei ole normaali, mutta en ala diagnosoimaan sinua koska se olisi naurettavaa. Sinä et ole tietääkseni ammattilainen enkä minä, joten se olisi puoskarointia. Jätetään lääkäreille se lääketiede, jookosta? Tämä löpinä täällä on itselleni ainakin vapaata ilmaisua ja mulle riittää, että olen asiallinen ja en osallistu kiusaamiseen. Ollaan sen verran aikuisia, sovitaanko näin?

 

No kun ihan jo tämän ketjun perusteella sä et vaikuta voivan hyvin. Sä vaikutat just siltä että sulla ei oo asiat ihan kondiksessa.
Susta varmasti on kaikki hyvin ja olet ihan täyspäinen, mutta oletko sä yhtään lukenut noita sun omia viestejä? Ne ei todellakaan ole sellaisen ihmisen kirjoittamia jolla olis kaikki ok.

No kieltämättä innoistuin hieman liikaa ja sen sijaan että olisin kertonut parhaalle kaverille asiat, vuodatin ne tänne. Forgive me please.

 

Ymmärrän ja sä "luet" aika hyvin rivien välistä. Minä en ole itse asiassa milloinkaan ajatellut suuntautuvani koulumaailmaan, vaan enemmän mua kiehtoo lastensuojelu tai hallinnolliset tehtävät. Minusta luokanopettajan palkkaus on myös sen verran matala verrattuna työn rankkuuteen, ettei se houkuttele juurikaan. Kaikkia tarvitaan, työelämässähän toimitaan persoonina.

Samaa mieltä luokanopettajien palkasta suhteessa työn rankkuuteen, vastuullisuuteen ja haastavuuteen. Toisaalta en tiedä, onko lastensuojelussa ainakaan helpompaa ja palkkakin taitaa olla aika kehno.

 

Samaa mieltä luokanopettajien palkasta suhteessa työn rankkuuteen, vastuullisuuteen ja haastavuuteen. Toisaalta en tiedä, onko lastensuojelussa ainakaan helpompaa ja palkkakin taitaa olla aika kehno.

Mä koen että se on enemmän tiimityötä ja siksi helpompaa, vaikkakin kuormittavaa ja rankkaa. Itsenäinen duuni on jees mutta opettaminen on aika rankkaa ottaen huomioon oppitunnin keston ja vastuun koko luokkahuoneesta. Mulla ei rahkeet riittäisi, mutta nostan hattua kaikille kärsivällisille ja taitaville opettajille!

 

Mulla ei ainakaan ollut tarkoitus kiusata, jollei lasketa noita kevyempiä "nigerialainen mies on muhun ihastunut" tai se että voisin viedä sun miehen avantouinnille. Se oli ihan leikkiä, mutta tää muu ei oo ollut mitään leikkiä tai vitsailua. Oon vaan täällä huuli puöreenä lukenut, kun minä vaan en ymmärrä, miten voit ajatella, että on oikein mennä sinne kahville ja toivoa että se mies olisi susta kiinnostunut, vaikka olet jo parisuhteessa. Nää jutut on vaan niin tosi tosi outoja, että ellet ole jotenkin et oma itsesi nyt, niin vaikutat aika ilkeältä ja epäoikeudenmukaiselta.

 

Mulla ei ainakaan ollut tarkoitus kiusata, jollei lasketa noita kevyempiä "nigerialainen mies on muhun ihastunut" tai se että voisin viedä sun miehen avantouinnille. Se oli ihan leikkiä, mutta tää muu ei oo ollut mitään leikkiä tai vitsailua. Oon vaan täällä huuli puöreenä lukenut, kun minä vaan en ymmärrä, miten voit ajatella, että on oikein mennä sinne kahville ja toivoa että se mies olisi susta kiinnostunut, vaikka olet jo parisuhteessa. Nää jutut on vaan niin tosi tosi outoja, että ellet ole jotenkin et oma itsesi nyt, niin vaikutat aika ilkeältä ja epäoikeudenmukaiselta.

Mielestäni Sinä vaikutat ilkeältä, selkärangattomalta ja toisista riippuvaiselta palstailusiasi seuranneena. Lähdet hyvin herkästi henkilökohtaisuuksiin ja kuvittelet päässäsi erilaisia skenaarioita.

Mulla on about 70% tämän ketjun viesteistä kirjoitettu pilke silmäkulmassa, eikä todellakaan haudanvakavasti tarkoittaen kirjaimellisesti joka sanaa. Tämä kaikki on ollut spekulaatiota millainen tyyppi tämä mormooni on ja siitä on tietysti helposti saanut "jutun juurta"

En ole jättämässä miestäni kenenkään ihastuksen vuoksi enkä pidä sellaista toimintaa hyväksyttävänä. Mutta myönnän että ihastuin ja koska meillä on huono jakso menossa kotona, niin mielessä on käynyt kaikenlaista, mutta se ei siltikään tarkoita et lähtisin pettämään! Nää on vain ajatuksia.

 

No kieltämättä innoistuin hieman liikaa ja sen sijaan että olisin kertonut parhaalle kaverille asiat, vuodatin ne tänne. Forgive me please.

Ihan turhaan sä mulle selittelet Tässä on 57 sivua sitä kun sä muutat mieltäs ku tuuliviiri ja puhut koko ajan itteäs pussiin. Tässä on useampi ihminen jo epäillyt sun kärsivän kakssuuntasesta, eikö sua yhtään ala epäilyttämään? Meinaan sä olet kuin suoraan oppikirjasta... Eikä nyt vaan sen perusteella miten sä olet tästä mormonipojasta keskustellut vaan ihan miten sä olet tässä ketjussa kuvaillut sun ja miehes yhdessä oloa, teidän arkea, tota sun huomiohuoraamistas, epävarmuuttas/"itsevarmuuttas" jne. Musta vaan tuntuu että tää mormoniin ihastuminen on vähän niinkuin "hätähuuto".

 

Ihan turhaan sä mulle selittelet Tässä on 57 sivua sitä kun sä muutat mieltäs ku tuuliviiri ja puhut koko ajan itteäs pussiin. Tässä on useampi ihminen jo epäillyt sun kärsivän kakssuuntasesta, eikö sua yhtään ala epäilyttämään? Meinaan sä olet kuin suoraan oppikirjasta... Eikä nyt vaan sen perusteella miten sä olet tästä mormonipojasta keskustellut vaan ihan miten sä olet tässä ketjussa kuvaillut sun ja miehes yhdessä oloa, teidän arkea, tota sun huomiohuoraamistas, epävarmuuttas/"itsevarmuuttas" jne. Musta vaan tuntuu että tää mormoniin ihastuminen on vähän niinkuin "hätähuuto".

Rauhoitu oikeasti, tätä EI kannata ottaa noin vakavasti :O Tää on ollut mulle aivan kevyttä ajatuksen virtaa ja läpän heittoo siitä millaista elämä "mormoonivaimona" olisi ja mun huumorintaju sattuu olemaan aika erikoista etenkin väsyneenä.

Totta kai mä kirjoitan silloin kun olen tyytymätön parisuhteeseeni, että tuntuu just siltä kuin tää ei johda mihinkään ja perheenlisäystä ei tule, elämä ei mene eteenpäin ja mies huitelee ja toteuttaa itseään minkä kerkeää kun mä odotan. Me ihmiset ollaan tuntevia olentoja ja tietenkin sä kyllästyneenä muodostat tekstiä, jossa voit nähdä asiat aika suppeasti/mustavalkoisesti ja potenssiin tuhat.

 

mä en siltikään tajua, miten sä et näe sitä valtavaa ristiriitaa, joita sun kommenteissa koko aika on... Varmaan olenkin sen takia ihan kamala ihminen. Mutta kun sä tavallaan jatkuvasti peräännyt ja sitten taas sanot jotain ja taas peräännyt ja selität ja käännät ja pyörrät ja...

 

mä en siltikään tajua, miten sä et näe sitä valtavaa ristiriitaa, joita sun kommenteissa koko aika on... Varmaan olenkin sen takia ihan kamala ihminen. Mutta kun sä tavallaan jatkuvasti peräännyt ja sitten taas sanot jotain ja taas peräännyt ja selität ja käännät ja pyörrät ja...

Juu, ei haittaa, mä on samaan aikaan vain innostunut ja epäileväinen. Peace nyt kuitenkin.

 

Rauhoitu oikeasti, tätä EI kannata ottaa noin vakavasti :O Tää on ollut mulle aivan kevyttä ajatuksen virtaa ja läpän heittoo siitä millaista elämä "mormoonivaimona" olisi ja mun huumorintaju sattuu olemaan aika erikoista etenkin väsyneenä.

Totta kai mä kirjoitan silloin kun olen tyytymätön parisuhteeseeni, että tuntuu just siltä kuin tää ei johda mihinkään ja perheenlisäystä ei tule, elämä ei mene eteenpäin ja mies huitelee ja toteuttaa itseään minkä kerkeää kun mä odotan. Me ihmiset ollaan tuntevia olentoja ja tietenkin sä kyllästyneenä muodostat tekstiä, jossa voit nähdä asiat aika suppeasti/mustavalkoisesti ja potenssiin tuhat.

Mä voin vakuuttaa sulle että mä en ole tässä se kenen pitää rauhoittua
Sä vaan selkeesti elät jossain kuplassa, mistä sun kannattais ite luopua ennenkuin joku puhkasee sen.

 

Mä voin vakuuttaa sulle että mä en ole tässä se kenen pitää rauhoittua
Sä vaan selkeesti elät jossain kuplassa, mistä sun kannattais ite luopua ennenkuin joku puhkasee sen.

Selvä. Elämä kun ei ole tasapaksua saatikka ennalta-arvattavaa ja joskus ihmiset ei toimi kovin rationaalisesti vaan juurikin päinvastoin.

 

mä en siltikään tajua, miten sä et näe sitä valtavaa ristiriitaa, joita sun kommenteissa koko aika on... Varmaan olenkin sen takia ihan kamala ihminen. Mutta kun sä tavallaan jatkuvasti peräännyt ja sitten taas sanot jotain ja taas peräännyt ja selität ja käännät ja pyörrät ja...

Yksi syy voi olla ihan sekin, että saa tästä lähes 60-sivuisen keskusteluketjun. Ja jatkoa seuraa? Aloittajalla voi olla jotain pään sisäisiä ongelmia tai sitten hän heittää ihan tarkoituksella epäjohdonmukaista läppää. Epäilen, että tämän stoorin takana olisi aito ihminen, mutta toisaalta tämä on niin hullua että voi olla tottakin.