YLIPAINOISTEN laihdutusryhmä VOL 6 (1.-28.2.2014)

Mitäs mieltä olette kaalilaatikosta jossa siis kaalia, porkkanaa ja jauhelihaa (23%)? Lisäks tietty mausteita. Onkohan tommoinen ruoka hyvä vai paha, noin niinkuin kevennyksen kannalta.
Tänään syöty siis tuota ruokaa kun tulin kotiin ja aiemmin kurssipaikassa jotain peruna-kasvis-sosekeittoa ja piirakan (oli pakko ottaa kun olivat just paistettuja). Äsken söin porkkanan, edelleen tuntuu että olis nälkä mut oottelen iltapalaa..vaan mitähän sitä uskaltais syödä ettei menis liian tukevaksi iltasyömiset?
 
8vko
Huomenta. Tämäm aamun mietelämt menee osimoilleen näin: nyt tänä aamuna vaaka näyttää tasan 4kg miinusta siihen 1.1. aamupainoon verraten. No, edelleen samat 42"farkut ja koon 44 paidat. Yhtään ei ole vaatteet löystyneet tai jääneet suuriksi. Mitä kummaa...kukaan ei ole huomautellut että "ootpas hoikistunut vähän" tms. Vaikka samalla porukalla uimahallillakin ollaan, että pitäisi näkyä jos on näkyäkseen. Ja muilla kyllä vaatekokokin vissiin jo tuolla neljällä kilolla pienenee...enkä usko todella todella todella todellakaan että lihakset nyt kuukaudessa on vaan paisuneet niin että samat vaatteet menee edelleen.

Mutta kai tässä sitten vaan ootellaan viiveellä jotain kutistumista. Ja kyllähän se neljä kiloa ei näy kai näin suuressa massasa vielä ollenkaan. Kyllä minä niin mieleni pahoitin...t. mielensäpahoittaja
 
Huomenta!

8vko : / Ompa outoa. Minun vaikea sanoa mikä mahtaa mättää kun en ite oo ikinä pystynyt sen vertaa hoikistuu että sen joku huomais.

Niin joo, tätä aamua aloitellaan neljän viljan puurolla ja kahvilla (+tilkka maitoa molempiin).
Liian usein tulee ruoka-aikaan ajateltua että ei se toinen annos haittaa mitään :ashamed:
 
Viimeksi muokattu:
Eipä ole kukaan minullekaan sanonut, että olisin tippaakaan hoikentunut vaikka reilu 6 kiloa lähtenyt...mut eihän se toki tässä massassa vielä mihinkään edes näy :( housut saattaa kiristää pikkasen vähempi, mut pääasia et mieli kevenee sitä muka kun kilot hupenee :) Uskon ja luotan siihen, että kun tästä vielä muutaman kilon tiputtaa niin saattaa joku huomatakin :)
 
Huomenta!

F&lKaalilaatikko on mun mielestä ihan jees ruoka, varsinkin jos mittasuhteet on kohdallaan, eli kasvikset pääosassa, ei se liha. Ja se lihakin jotain vähän kevyempää, ei välttämättä rasvasinta sika-nautaa (mä en tosin edes tiiä,mitä kaupan jauhelihoissa on rasvaprosentit, kun meillä syödään riistasta tehtyä jauhelihaa). Ja onko sen lihankaan prosenteilla loppujen lopuksi niin ratkaisevaa väliä, kun syö maltilla.

8vko mitenhän mä sua lohduttaisin? Ku me ollaan kaikki erilaisia ja erimallisia. Ehkä sun kilot on lähteneet niin, ettei ne näy niin selkeästi päälle päin. Tai sitten (mä uskon tähän) sä vaan olet niin sädehtivä ja valoisa persoona, ettei sun persoonassa huomio kiinnity ollenkaan ylimääräisiin kiloihin ja siksipä ei myöskään niihin pudotettuihin? Kilot/ylipaino ei ole sua määrittävä tekijä?

Nuppu onko tosiaan näin, ettei KUKAAN oo kommentoinut? Sultakin on kuitenkin aika paljon painoa jo pudonnut? Toisaalta, ihmiset saattaa katella isomman ihmisen kohdalla toisenkin kerran että onkohan tuo laihtunut, mutta ei kuitenkaan kommentoida, koska ajatellaan, ettei se ole sopivaa. Paino on hyvin henkilökohtanen asia ja musta tuntuu, että mitä enemmän sitä on, sitä henkilökohtasempana sitä pidetään. Mun painoa kommentoidaan nyt paljon enemmän kun sillon kun olin 100-kilonen. Tai varmaan sitä sillonkin kommentoitiin, ei vaan mulle itselle :D

Ja chef :hug: vielä uudelleenkin. Kolikossa on aina kaks puolta. Tään lemmikkikolikon toinen puoli on se ilo, kumppanuus, uskollisuus ja "terapia", mitä lemmikit tarjoo (koirat nyt ainakin, en oo ikinä omistanu kilpikonnaa, ni niistä en tiiä ) ihan vaan olemalla olemassa ja se toinen puoli on sit sairastumisia, haavereita, äkillisiä luopumisia, eläinlääkärin laskuja... Onneksi nuo hyvät jutut on kuitenkin se 95% merkittävä... Ja hyvä, että teilläkin on Sesse jo toipumaan päin:heart:

Itellä edelleen olo käy tukkosemmaksi ja tukkosemmaksi (vaikka luulin, ettei se ole enää mahdollista). Jokaista lihasta särkee. Mistähän mua nyt rangaistaan tällä vitsauksella :snotty:
 
Viimeksi muokattu:
Vaaka näyttää ihan ihmeitä. Mä en nouse siihen kun vasta viikon päästä, tulee vaa paska fiilis.
Mulla on selkä hajalla, veikkaan että noitten vaunujen työntäminen lumessa on sen tehnyt. Hemmetin talvi vois jo loppua, mulla oli niin hyvä lenkkiputki päällä ja painoki tippu kivasti. Kaikki menee päin mönkää tässä homassa, mutta ei voi muuta kuin eteenpäin mennä ei tässä muu auta. Koitan vaan aatella, että syön kuitenkin oikein joten ei auta kuin odotella, että vaaka olisi samaa mieltä asiasta.:headwall:
 
"Sadie"
Huomenta. Tämäm aamun mietelämt menee osimoilleen näin: nyt tänä aamuna vaaka näyttää tasan 4kg miinusta siihen 1.1. aamupainoon verraten. No, edelleen samat 42"farkut ja koon 44 paidat. Yhtään ei ole vaatteet löystyneet tai jääneet suuriksi. Mitä kummaa...kukaan ei ole huomautellut että "ootpas hoikistunut vähän" tms. Vaikka samalla porukalla uimahallillakin ollaan, että pitäisi näkyä jos on näkyäkseen. Ja muilla kyllä vaatekokokin vissiin jo tuolla neljällä kilolla pienenee...enkä usko todella todella todella todellakaan että lihakset nyt kuukaudessa on vaan paisuneet niin että samat vaatteet menee edelleen.

Mutta kai tässä sitten vaan ootellaan viiveellä jotain kutistumista. Ja kyllähän se neljä kiloa ei näy kai näin suuressa massasa vielä ollenkaan. Kyllä minä niin mieleni pahoitin...t. mielensäpahoittaja
Multa lähti viime keväänä se 10kg eikä mulle monikaan kommentoinut mitään. Mun mies, veli, vanhemmat ja _yksi_ ystävä kommentoi. Edes mun paras ystävä ei sanonut mitään.
Että tiedä sitten, kyllä mäkin silloin mieleni pahoitin.
 
Mä en taas tykkää jos laihtumista kommentoidaan. Jotenkin se nolostuttaa koska ihmisenhän ei alunpitäen kuuluisi olla lihava vaan siinähän on mokannu kun on päästäny itsensä lihomaan. Tulee epämukava olo, kun muistutetaan siitä virheestä jonka on tehnyt ja kehutaan kun sitä koittaa korjata.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Mun pitää ainakin kyllä nolona myöntää, että mä olen TODELLA huono huomaamaan ystävieni laihtumisia. Joskaan en kyllä huomaa lihomisiakaan. Eräs läheinen ystäväni on aina ollut iso. Kun tutustuimme, hän painoi alle 100 kg, ollen silti selvästi lihava nainen. Kun tuossa pari vuotta sitten juttelimme painosta, hän kertoi painavansa 125 kg. Järkytyin. En sen painon vuoksi, vaan siksi, että hän oli lihonyt YLI 25kg, enkä mä ole huomannut sitä LAINKAAN.

Eikä tässä vielä kaikki. Juttelimme taas pari päivää sitten painosta ja hän kertoi vaakaluleman olleen vuosi sitten yli 140 kg. Enkä ole lainkaan huomannut hänen lihonneen lisää. Tänäpäivänä vaaka näyttää kuulemma rapiat päälle 120 kg, mutta en myöskään siis ole huomannut tätä viimeisintä laihtumista.

Mun mielestäni hän on ihan aina näyttänyt ihan samalta. Ja tämän vannon käsi sydämellä.

Kun katselen kuvia menneiltä vuosilta, niin niiden avulla kyllä huomaan hänen olleen aikoinaan selvästi hoikempi. Mutta ei hän silmissäni ole tosiaan koskaan isommaksi muuttunut. Mutta kyllähän hän nyt selvästi isompi on, kuin mitä niissä kuvissa.

Mulle tosiaan sisko sanoi kaventuneista kasvoista. Mutta kukaan muu ei ole vielä mitään maininnut...pudotettuja kiloja on nyt takanapäin 7 kilon verran ja siinä 8 kilon kohdalla yleensä alkaa lähipiiri muutosta ensimmäisen kerran huomaamaan.

Mä tosin olen ihan tyytyväinen siihen, ettei painonpudotukseni ole toistaiseksi vielä noussut tapetille. En nimittäin todellakaan jaksa jauhaa joka saakelin päivä ystävien, tuttavien, sukulaisten ja jopa kaupan kanssan kanssa siitä, että miten olen laihtunut ja miten näytän paremmalta ja miten sitä, tätä ja tota. Mä en lähtökohtaisesti ole kovinkaan kiinnostunut puhumaan painonpudotuksestani. Tottahan toki Teidän kanssanne tykkään jauhata, koska diettaatte itsekin, eli samassa veneessä ollaan. Mutta ei kiinnosta "hei" ja "moi"-tuttujen kanssa alkaa mihinkään painonpudotuskeskusteluun. Ärsyttää jo valmiiksi se, että kun kevät koittaa, vaatteet vähenee ja vaakalukema pienenee, niin joka suunnasta tullaan huomioimaan se, että olen laihtunut. Enkä mä pidä siitä. Antakaa mun olla, jättäkää mut rauhaan!! :D

Mä olen seonnut laskuissa. Tai siis en enää tiedä monesko päivä tänään on menossa herkuttomuutta. Tuo viikonloppu pisti kaikki pasmat sekaisin ja koko laihdutusprojekti unohtui. Tai siis sitä ei nyt vaan ole juuri tullut mietittyä. Ja tänäänkin on niin kiirus päivä, etten ehdi sille aikaa tätä viestiä enempää antamaan. Ja huomenna on ihan samanmoinen päivä. Mutta se on periaatteessa ihan hyväkin...kun asiaa ei koko aikaa mieti, niin aika kuluu nopeammin :)

Tiukasti olen ruodussa pysynyt, ilman mitään lipsumisia tai läpsymisiä, joten ensi maanantaille on miinusta taas luvassa. Aivan varmasti :)

Mä voisin teille laittaa kuvia esiin. Nämä tosin eivät ole tuoreita kuvia, vaan kuvia viimekertaisesta laihdutusurakastani. Mutta jospa näiden avulla saisitte ensinnäkin nyt uutta intoa (kun näette, että se kroppa tosiaan muokkaantuu ihan mielettömästi!). Ja josko nämä antaisivat myös ymmärrystä sille, ettei sitä kilojen karistamista ole aina niin helppo muiden huomata.

81,4 kg. Tällä kertaa alkupaino oli 82 kg, eli aikalailla samanlainen ilmestys olin.


74,4 kg. Nyt painoa 75 kg, eli kroppa näyttää kutakuinkin tältä. Pientä muutosta on toki jo nähtävissä, mutta kyllä tässä kuvassa edelleen lihava nainen seisoo.


66,7 kg. Ja heti, kun saavutan normaalipainon ylärajan, näytän tältä. Mielestäni muutos on ihan huikea. Mullahan on jumatsuikka VYÖTÄRÖ! Ja vartalon mittasuhteet on huomattavasti paremmat. Tässä kuvassa ylävartalo jo sopii keskivartaloon.


Mä huomaan kahdessa ensimmäisessä kuvassa pientä eroa...mutta kun vertaan kahta seuraavaa toinen toisiinsa, niin ero on mielestäni merkittävä. Vaikka kiloja kahden ekan kuvan välissä on karissut 7 kpl ja kahden seuraavan kuvan välissä 7,7 kilon verran. Määrällisesti siis lähes sama, mutta kyllä noiden jälkimmäisten ero on paljon suurempi.

Mitä isompi ihminen on, sen enemmän tarvii painon pudota, jotta eron selvästi huomaa. Tai sitten se johtuu kropan mallista. Mä olen edelleen melko muodoton (pientä vyötärön piirtoa on kyllä jo esiin pilkahtanut), mutta kunhan saan vielä sen about 8 kg pois ja olen normipainossa, mä olen tyysti eri näköinen.

Nyt vaan mimmit tsemppilippu kohti kattoa! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Rva Ilkeä Harmaa
Kyllä, eteen päin vaa nokka pystyssä. Takasin en enää palaa koskaan. Ihan sama vaikka tähän menisi vuosia, hitaasti mutta varmasti eteen päin. Pari sataa grammaa viikossakin on puolessa vuodessa iso määrä ja vuosikin on loppujen lopuksi lyhyt aika elämässä.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
8vko
Iltapäivää!

Kiitos kaikille kauniista ajatuksista ja sanoistanne! Ja etenkin Jelly, itseppäs taidat olla ihana! Kiva teoria siulla onkin, oispa se sitten totta toinenpuoli...ja tähän tuommosia sydän hymiöitä joita en osaa tehdä.

Juu, tuosta painon vaihtelun kommentoinnista, en sillä että todellakaan sitä toivoisin/oottasin. Mutta kun uintiporukalla uimahallin saunassa on joillain naisilla tapana ruotia toistensa kurveja aika raadollisella tavalla. Tarkkaan tuntuvat jotkut pitävän kirjaa muitten makkaroista...tää on vähän uimahallikeikkojen varjopuolia. Mutta ootellaan, kyllä se joku vielä avaa suunsa joko positiiviseen tai negatiiviseen mielipiteeseensä lauteilla.

Chefillä magea ampparivyötärö! Ei jenkkaaminen onnistu, kun "jenkkakahvat" puuttuu, hyvä sinä!

Sadie, ootko lukenut Tuomas Kyrön mielensäpahoittajat? Eli hymy huulille, ei kannata oikeasti mieltänsä pahoittaa!

Mutta nyt salaatin tekoon kun massu kurnii, illalla vielä lenkille kun on niin hyvä keli.

Heippa, pysykäätten lujana!
 
Tosiaan noista kuvista nyt ainakin näkee eron.

Minun on myös vaikea huomata toisen laihtuminen/lihominen. Jossain vaiheessa mieheni laihdutti ja sitten vasta kun sukulaiset jne. alkoivat huomauttelemaan että ootpa laihtunut niin vasta huomasin. Sama kun mies sitten otti vähän takasin sitä painoa niin en sitäkään huomannu.

Olikos kellään kokemusta tuosta pätkäpaastosta? 5:2?
Lueskelin tuossa juttuja tästä ja alkoi vähän kiinnostaa, pystyisköhän tommoiseen ja auttaisko se mitään?
 
Huomenta!

F&l Sun täytyy kokeilla, ei tiedä muuten. Joku täällä ketjussa sitä jossain kohti kehui (en muista enää kuka :ashamed:), että on hyvä systeemi, mutta tosiaan kokeile, niin tiedät.

Chef hienoja kuvia. Melkein jo harmittaa, kun ei tullut otettua niitä "ennen"-kuvia sillon syksyllä. Mä en ole koskaan (ja elopainolla ei oo tän kanssa mitään tekemistä) tykännyt olla kuvattavana. Ylioppilas- ja hääkuvien ottaminen oli ihan superahdistavaa... Ja niinpä en kuvaile huviksenikaan. Enkä varsinkaan poseeraa.

Huono viikko mulla. Tää tauti vie voimat. Aamulla kun katoin peiliin, niin koko naama on ihan jotenkin turvoksissa, onko se ylimäärästä räkää vai mitä, en tiiä. Ja pikkuhiljaa alan unohtaa haaveet normaalipainosta helmikuun aikana... Toisaalta, sehän tarkottaa vaan sitä, että saan leikkiä teiän kans entistä kauemmin :D

Ps. Mullakin on ampparivyötärö (se on vaan vähän piilossa vielä, mutta ... )
 
Viimeksi muokattu:
JJ, ompa ikävä tauti : / Kovasti paranemisia!

Pitää perehtyä tuohon 5:2 vielä, josko sitä uskaltautuis kokeilemaan. Se 500 kaloria pitäis kyl vaikka laskea etukäteen johonkin laatikkoon että siitä sais sitten vaan ottaa ja syödä kun siltä tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja syökää lisää;29533453:
Syökää läskit karkkia namnamnam jäätelöö lettuu namnam pizzaa kokista ranskalaista namm namm kebabbii nammnammm pannarii namm
Mä tiedän, että näiden on tarkotus vaan provosoida,eikä näihin sais lähtee, mutta mikä hitto siinä on, ettei voi antaa olla?! Jos me halutaan harrastaa näitä läskien vertaistukiryhmiä, niin keltä se on pois? Ja joo... Ei kiitos! Ei mitään noista. Ja huutelijallekin oikein kivaa kevättä! Kesää kohti...:cool:
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Huomenta!

F&l Sun täytyy kokeilla, ei tiedä muuten. Joku täällä ketjussa sitä jossain kohti kehui (en muista enää kuka :ashamed:), että on hyvä systeemi, mutta tosiaan kokeile, niin tiedät.

Chef hienoja kuvia. Melkein jo harmittaa, kun ei tullut otettua niitä "ennen"-kuvia sillon syksyllä. Mä en ole koskaan (ja elopainolla ei oo tän kanssa mitään tekemistä) tykännyt olla kuvattavana. Ylioppilas- ja hääkuvien ottaminen oli ihan superahdistavaa... Ja niinpä en kuvaile huviksenikaan. Enkä varsinkaan poseeraa.

Huono viikko mulla. Tää tauti vie voimat. Aamulla kun katoin peiliin, niin koko naama on ihan jotenkin turvoksissa, onko se ylimäärästä räkää vai mitä, en tiiä. Ja pikkuhiljaa alan unohtaa haaveet normaalipainosta helmikuun aikana... Toisaalta, sehän tarkottaa vaan sitä, että saan leikkiä teiän kans entistä kauemmin :D

Ps. Mullakin on ampparivyötärö (se on vaan vähän piilossa vielä, mutta ... )
No, jos et helmikuussa normipainoon yllä, niin maaliskuussa sitten. Ei sinne maaliskuuhunkaan enää ole, kuin reilut 3 viikkoa :)

Mäkään en tykkää olla kuvattavana. Mutta nämä kuvat tsemppaavat. Tai siis, onhan se aika kamala katsoa tuota ensimmäistä kuvaa...mutta se viimeinen näyttää jo oikein kivalle. Sitä kohti siis :D

Ai niin...ostin tänään itselleni muutaman uuden vaatteen. Ihan huippukivaa, kun vaatteiden ostaminen tuntuu taas kivalta!
 
Mulla on menny tää päivä niin penkin alle, en uskalla ees tunnustaa mitä kaikkea oon syöny. Tosin, vähän ajattein kokeilla sitä tosi vähäkalorista paastovuorokautta, niin että tänään söin iltapalaa jo kuuden maissa ja jos huomisiltakuuteen yrittäis nipistää mahd.vähällä. Siis sillä 500-600kcl. Kattoo miltä tuntuu, miten onnistuu.
 
Mulla on menny tää päivä niin penkin alle, en uskalla ees tunnustaa mitä kaikkea oon syöny. Tosin, vähän ajattein kokeilla sitä tosi vähäkalorista paastovuorokautta, niin että tänään söin iltapalaa jo kuuden maissa ja jos huomisiltakuuteen yrittäis nipistää mahd.vähällä. Siis sillä 500-600kcl. Kattoo miltä tuntuu, miten onnistuu.
Ja mulla jälleen kerran menee homma niin päin, että olen syönyt tänään vain kerran.

Ensimmäisen kerran ehdin istumaan paikoilleni tuossa klo 18 jälkeen, jolloin siis oli tovi aikaa ruokailulle. Sen jälkeen taas lähdin lentelemään. Ja vieläkin on hommat vähän kesken, joskin enää pitää vain käydä törkkäämässä pesukoneet päälle ja that´s it. Ja sen jälkeen kaadunkin unten maille, jotta jaksan taas huomenna herätä ajoissa. Olettaen siis, että tuo vauva pysyy unessa ja antaa äidin nukkua :D

Mutta huomenna lupaan ja vannon syöväni paremmin. Ehdottomasti. Ja koitan panostaa taas juomiseenkin. Se kun tuppaa näemmä taas lipsumaan. Pahasti.

Mä pärjäisisin (ja pärjäänkin) tuolla matalalla kalorimäärällä oikeen vaan hyvin vaikka useamman päivän putkeen. Meinaan, että mulla taitaa aika usein olla noita matalan kalorin päiviä. Eilen tosin ei ollut, sillä söin päivän aikana paketillisen saarioisten maksalaatikkoa kera puolukkahillon. Ja maitoakin meni pari lasillista. Pelkkä maksalaatikko tekee 800 kaloria, joten taisi paukkua tonni rikki. Mutta se on omalla kohdallani pelkästään positiivista, että on niitäkin päiviä, kun ruoka maistuu. Myös edellispäivä safka maistui, sillä kävin lasten ja anopin kanssa ravintolassa...tulin kyllä niiiiin ähkyyn, ettei tosikaan...mutta hyvää oli :D
 
Joten koitetaas kerran vielä....

Eilen tein siis ekan työvuoron uudessa työpaikassa, joka on tykkänään uus aluevaltaus mulle. Kevyt kymmenen tunnin vuoro tälleen "pehmeäksi laskuksi" ;) Mä hain tuolta siis äloman sijaisuutta, en saanut sitä, vaan mulle tarjottiin satunnaisia heittopussivuoroja tuntipalkkalaisena. Otin tietenkin tarjouksen vastaan, koska onhan sekin tyhjää parempi.

No, eilen sit kuitenkin heti kättelyssä tarjottiinkin puolen vuoden sopparia kk-palkalla. Eli nyt saan sit ilmottaa sinne toiseen paikkaan (missä kävin viime viikolla haastattelussa), että en tulekaan. Kovaa olla nuori ja suosittu, mutta mä valitsen yllättäen mieluummin 15 kuin 50km työmatkan ja sekin vielä, että palkka on täällä parempi ja työssä on ihan eri tavalla haastetta, kun on uutta ja erilaista. Oon nyt niin ku lievästi innoissani *tähän joku sellanen tanssiva hymiö*

Työpaikkaruokailu tuolla toteutuu siten, että syömiset laitetaan nuorison kanssa ja myös ruokaillaan yhdessä. Eilen oli menuussa lehtipihvi maustevoilla ja muusi. Ei ehkä ihan perus diettaajan sapuskaa, mutta annos oli maltillisen kokoinen plus että ne oli niin ku mun päivän ainoot syömiset eli v rk kokonaiskalorit pysy varmaan hyvin hallinnassa kumminkin. Sitä, onko tollanen syöminen terveellistä, sopii sit miettiä... Mutta eilinen oli poikkeus. Jatkossa syön viisaammin.

Flunssainen edelleen. Tähän täytys nyt joku parantava rohto löytää.

Mutta siis summa summarum, Jelly on nyt iloinen. Ja Jelly ei oo enää työtön :D
 

Yhteistyössä