Jelly: Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että ei se maailmaa kaada, jos joskus syö vain kerran vuorokaudessa. Jos maailma siihen kaatuisi, mun maailmani olisi jo nurin. Eikä se ole
Mulla on tosiaan aina kiire. Tai ainakin varsin usein, kun on niin monta rautaa tulessa ja 100 projektia meneillään. Tänäänkin on taas menoa ja meininkiä koko aamipäivä, mutta kyllä mä klo 14 mennessä ehdin kotiin syömään. Normaalistikaan en syö ennen klo 12, koska aamiainen ei tosiaan maistu. Joten yleensäkin syön vasta tuossa klo 12-13 pintaan ensimmäisen kerran.
Mulla on nyt nämä päivät todellista tahtojen taistoa. Mielitekoja ei ole lainkaan, eli ei tee mieli karkkia, pullaa, sipsejä, kaakaota, eikä EDES sitä leipää! Ei sitten niin lainkaan. Ja se on kyllä ihan äärimmäisen positiivista.
Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuoli...mun ei tee pätkääkään mieli ruokaa. Ei mitään ruokaa. Kyllä mä syön, kun vaan muistan, mutta ei se ruoka tunnu maistuvan miltään. Mä todella syön elääkseni ja that´s it. Toisaalta tämäkin on vieläl ihan ok siltä osin, etten enää elä syödäkseni, kuten ennen. Mutta kun...mä syön liian vähän ja liian harvoin.
Ja tämä tilanne on vielä normaalia vaikeampi, koska tämän "olotilan" mulle aiheuttaa mun uusi lääkitykseni. Tämän lääkkeen sivuvaikutukseen (1/10 potilaasta) kuuluu ruokahalun menetys, eikä se nyt järin suurena yllätyksenä tullut, että mä kuulun siihen 10% porukkaan. Lääkityksen annostusta tullaan nostamaan kolminkertaiseksi nykyiseen verrattuna ja hirvittää jo valmiiksi, että miten tuon ruokahalun sitten siinä kohtaa käy :O
Tiedän, että ruokahaluttomuusruikutukseni laihdutuspinossa voi kuulostaa hieman koomiselta. Mutta ongelmansa kullakin. Pari viikkoa sitten ongelmana oli kova leivänhimo, nyt se on ruokahaluttomuus. Noh, onneksi tässä on vielä varaa pudottaa...en ole vielä normaalipainoinen ja normipainon sisälläkin pitäisi saada pari kiloa rutistettua pois. Toisaalta lääkitys on tässä nyt näppärästi tukena, mutta kun mä -kiitos vaan- pärjäisin kyllä ihan hyvin ilman lääkitystäkin. Lääkitys tullee olemaan mulla loppuelämäni, tai ainakin joitakin kymmeniä vuosia, joten suotavaa olisi, että sen kanssa oppisi elämään. Ja siis myös syömään.
Kävin aamusta vaa-alla. Miinusta näyttää ja näyttää siis myös siltä, että pysyn diettiaikataulussani. Tällä menolla helmikuussa katoaa lanteilta se 4,4 kg, ehkä jopa pikkiriikkisen enemmän. Mutta tässä on vielä 3 viikkoa aikaa...mitä tahansa voi tapahtua. Jossakin vaiheessa se laihtuminen hieman hidastuu, koska läskivarastot vähenee. Mutta kuten tuolla jo aiemmin mainitsinkin, niin vaikka mun laihtumiseni hidastuukin, niin kyllä sen nopeaksi silti luokittelen. Näillä näkymin olen normipainossa maaliskuun lopussa. Siitä on sitten hyvä vielä jatkaa kesää kohti ja kohti sitä rantakuntoa...joskin rantakunnossa se hyljekin on