[QUOTE="Milja";29193594]Karkaamalla valitun kanssa osoitetaan siis yhdessäoloa. Millainen on romanikulttuurin suhde kihlaukseen ja avioliiton solmimiseen? Voiko pari elää saman katon alla tuon karkaamisen jälkeen vai mennäänklö ensin naimisiin? Onko romanihäissä joitain erityispiirteitä? Hautajaisjärjestelyt ainakin kuulostivat kovin erillaisilta ja kauniilta valtaväestöön verrattuna. Voiko "susiparina" hankkia lapsia? Entä jos päätyy tietämättään karkaamaan sellaisen kumppanin kanssa jota vanhemmat eivät hyväksy? Voiko tuon karkaamisen jälkeen vielä lopettaa seurustelun vai kuinka vakava sitoutuminen se on?[/QUOTE]
Kihlaus ja avioliitto eivät kulttuurillisesti ole moraalisia kysymyksiä, ja aiemmin on ollut hyvin yleistä ettei sen kummemmin ole käyty papin edessä. Mutta kun usko ja sen mukaan eläminen ovat tehneet sijaa ihmisten elämässä, niin kihlausta ja naimisiin menoa on alettu suosia. Täällä suurin osa avioon astuneista on meitä, ketkä on oman paikkansa löytäneet Jumalan läheltä, ja jotka haluavat sillä lailla toteuttaa Hänen tahtoaan ja elää siunatussa liitossa. Rakkaus on tietysti yksi tekijä sekin. Mutta anteeksi, unohduin höpöttämään. Eli kyllä pariskunta voi elää saman katon alla karkaamisen jälkeen ilman, että on mentävä kihloihin tai naimisiin. Muutto saman katon alle tapahtuu oikeastaan välittömästi sitten, kun yhdessäolo on paljastettu muille ja kun sille on saatu muiden hyväksyntä.
Romanihäiden erityispiirteistä sanoisin lähinnä sen, että se on juhla, mitä vietetään vain samanikäisten keskuudessa. Meillä isä ei saata tyttöään alttarille eikä häävieraissa ole kyynelehtiviä mummoja tai äitejä. Paikalla on vain samaa ikäluokkaa keskenään olevia, koska yhdessäolosta ei ole tapana puhua ääneen eikä siksi tällaiset yhdessäoloon liittyvät juhlatkaan ole sopivia kaikkien kesken juhlittaviksi. Pariskunnan rahatilanteesta riippuen häissä voi olla valtavasti vieraita, useimmiten häät ovat kuitenkin pienet ja valtaosa vihkimisistä tapahtuu maistraatissa.
Ns. susiparina voi hankkia lapsia, eikä sitä katsota pahalla. Lapset otetaan ilolla vastaan, se, onko avioliitossa vai ei, on jokaisen parin henkilökohtainen kysymys ja valinta, eikä siihen puututa.
Jos vanhemmat eivät hyväksy kaveria jonka kanssa karkaa, ei seurustelusta vain tule mitään. Vanhemmat tekevät siitä lopun, sanoin (vanhempien sana on laki) ja toisaalta estämällä. Yleensä karkaamisen jälkeen on tapana hakea tyttö kotiin, ja olla hyväksymättä paria heti ensi yrittämällä. Mutta tästä ei lannistuta vaan yritetään uudelleen ja yleensä tämä kantaa hedelmää heti toisella tai kolmannella kerralla. Totta kai voi karata vaikka kymmenenkin kertaa, ellei hyväksyntää tule, mutta aika harvinaista tuo kai on. Yhden parin tunnen, joka lähti liki tuon kymmenen kertaa, kunnes viimein vanhemmat löivät kätensä kyynärpäitä myöten ristiin ja tokaisivat että riittää, tehkää niin kuin haluatte.
Karkaaminen kertoo aina halusta sitoutua toiseen vakavasti ja siitä, että haluaa ruveta jakamaan tämän kanssa elämän hetimmiten.
Kysy vain lisää jos jokin jäi askarruttamaan.