Dok: Adoption hinta

[QUOTE="hohhoijaa";29135668]Äidille oli annettu 5v elinaikaa. Hiv.

Adoptiovanhemmille sanottiin vanhempien olevan kuolemansairaita.[/QUOTE]

Kuitenkin siitä annetusta päivästä oli jo 6v, ja he elivät vielä dokumentin lopussakin. Ja varmaan vielä tänä päivänäkin.

 

Mulle tuli siitä kiukkuavasta 3-vuotiaasta mieleen ihan oma tyttäreni uhmaiässä -huutoa, kiukkua ja tahtoa löytyi. Nykyään tyttö on mitä herttaisin lapsi. Tuo ohjelman uhmaikäinen erotettiin omista vanhemmistaan, sisaruksistaan, sukulaisistaan, kodistaan, kotimaastaan ja äidinkielestään. Hän joutui vieraaseen maahan, vieraiden ihmisten pariin, jossa hän ei ymmärtänyt ketään eikä kukaan ymmärtänyt häntä. Vaikka yhteinen kieli ajan kanssa löytyikin, ymmärrystä tyttö ei tuntunut saavan siltikään. Kyllä ohjelmasta välittyi alistettu, nujerrettu ja masentunut pieni tyttö. Ero sen alun pienen iloisen tytön ja Tanskassa asuvan masentuneen, surullisen tytön välillä oli valtava.

Miksi se adoptioäiti ei voinut iloita lapsen tukiperheestä? Miksi piti kiukutella, että tytölle oli ostettu huulirasva ja tehty oma kasvimaa. Lasta rakastava vanhempi olisi iloinnut näistä asioista ja toivonut tytölle pelkää hyvää. Miksi tytölle ei saanut tapahtua iloisia asioita? Kaikki oli pelkkää syyttelyä ja sitä kuinka huono lapsi tyttö muka oli.

Dokumentti on näköjään herättänyt Tanskassakin voimakasta keskustelua.

 

Dokumentillä näkyi kiukutteleva 3-vuotias ja alistettu, oireileva ja masentunut tyttö vuosia myöhemmin. Kiukkukohtaukset on normaaleja 3-vuotiaalle muutenkin, puhumattakaan tuollaiseen tilanteeseen joutuneelta lapselta. Mitään manipulointia en tosiaankaan nähnyt tytön käytöksessä. Ehkä hän alunperin oli keskimääräistä voimakastahtoisempi temperamentiltaan, mutta lopuksi hänen persoonansa näytti kadonneen. Mutta olkoon vaikka kuinka pieniä pätkiä, adoptiovanhemmat paljastivat olevansa hirviöitä.

Miten kukaan voi puolustaa heitä sen ruokapöytäkohtauksen nähtyään? Sellaistako se kuri ja rajat on jossain perheissä on? Mielivaltaa ja kiusaamista se oli, ei mitään muuta. Lasten alistamista en hyväksy muutenkaan, en edes silloin kun kohtuuton kuri ei ole tuollaista mielivaltaa kuin tuo pakko-oireista rankaiseminen.

 

Hyi.. Menen nukkumaan, välissä vähän halimaan pieniä nukkuviani. Ihan kamala dokumentti. Suosittelen silti kaikille. Silmiä avaava, jos on jotain harhaluuloja ihmisen hyvyydestä tai kansainvälisen adoption positiivisuudesta ollut!

En ole nähnyt juuri tuota dokkaria, mutta samasta aiheesta todistanut jokusenkin tarinan, ja voin vakuuttaa, ettei kv-adoptio tai adoptio yleensäkään nyt kuitenkaan perkeleestä ole, vaikka sinne(kin) kauhutarinoita mahtuu. Aivan samalla logiikalla voisin väittää, että keskiluokkaisessa ydinperhemallissa kasvanut kouluampuja vei uskoni ihmiskuntaan, tai että viime vuosien lukuisista perhesurmaajista juuri se lapsensa tosi kivaan omskutaloon polttanut näennäisnormaali vei uskoni avioliittoon.

 

En ole nähnyt juuri tuota dokkaria, mutta samasta aiheesta todistanut jokusenkin tarinan, ja voin vakuuttaa, ettei kv-adoptio tai adoptio yleensäkään nyt kuitenkaan perkeleestä ole, vaikka sinne(kin) kauhutarinoita mahtuu. Aivan samalla logiikalla voisin väittää, että keskiluokkaisessa ydinperhemallissa kasvanut kouluampuja vei uskoni ihmiskuntaan, tai että viime vuosien lukuisista perhesurmaajista juuri se lapsensa tosi kivaan omskutaloon polttanut näennäisnormaali vei uskoni avioliittoon.

Ei tämä nyt ihan vain logiikkakysymys ole. Joo varmasti voi olla asiallisiakin kv. adoptioita, mutta meidän pitäisi miettiä todennäköisyyksiä. Jos niistä sadoista vai oliko se tuhansista tanskaan adoptoiduista etiopialaisista mitä lopputeksteissä lyhyesti mainittiin 2 oli orpoja, niin jossain on ongelma.

 

Ei tämä nyt ihan vain logiikkakysymys ole. Joo varmasti voi olla asiallisiakin kv. adoptioita, mutta meidän pitäisi miettiä todennäköisyyksiä. Jos niistä sadoista vai oliko se tuhansista tanskaan adoptoiduista etiopialaisista mitä lopputeksteissä lyhyesti mainittiin 2 oli orpoja, niin jossain on ongelma.

Kuten sanottua, en ole nähnyt dokkaria, mutta sinun matematiikantajusi on eri söpö xD

Ja kyllä, ongelmia on paljon tässä maailmassa. Ongelmien syistä ja ratkasuista keskustelu onkin sitte oma lukunsa.

 

Lapsi revittiin rikki. Olihan hän osannut antaa ja ottaa hellyyttä omassa kodissaan. Ja sori vaan, kun hänen kotimaahansa verrattiin "karmaisevina olosuhteina" niin ei se kyllä ollut ihan niin. Hänet tempaistiin heittopussiksi iäkkäille "vanhemmille", joilla ei mitään tietoa miten lasten kanssa ollaan. Jo ennen lentoa pois Etiopiasta adoptioäiti päätti, että tyttö on itsepäinen (koska kotoaan pois otettu 3v lapsi riehui ennen nukkumaanmenoa eikä ollut kiltisti) ja se oli menoa sitten se.

Lapsi ei saanut vapaasti leikkiä uudessa kodissaan, veljeä selkeästi suosittiin ja jos joku muu kehtasi ostaa tytölle huulirasvan (!) niin kauhea haloo, ettei niin saa tehdä. Puoskaripsykologi vielä kaupan päälle antamassa hyviä neuvojaan, hohhoijaa. Ruokailukohtausta en ymmärtänyt lainkaan, kun en tajunnut miten tyttö muka pöydässä älämöi. Ko. ohjelman tanskalainen pari ei sopisi edes lemmikin omistajaksi.

 

Suomeen tulevat lapset ovat usein juuri 4-7 vuotiaita. Vauvoja ei kaukaa juurikaan saada tänne.
Sopeutuminen on heillä vaikeaa.

 

Aivan järkyttävä ohjelma... Tuli täällä joskus varmaan reilu viikko sitten tms ja olin pari päivää sen jälkeen vielä ihan yleisesti niin ärsyyntynyt etten muista minkään ohjelman noin vaikuttaneen.

Pieniä pätkiä juu ja ketään ei saisi kivittää. Ei ole helppoa olla adptiovanhempi jne mutta kyllä tuossa tuntui niitä epäkohtia olevan ihan liikaa. Ylipäätään tuollaisessa tilanteessa ei saisi ketään lasta adoptoida pois vaan pitäisi löytää muita auttamiskeinoja (vanhemmat siis yhä elossa kumpikin ja huolehtivat lapsistaan, sairaita kyllä mutta sairaus ei edennytkään kuolemaan noin ennusteiden mukaan). Kaikki biovanhemmille valehtelut. En nähnyt alusta asti eli en tiedä olivatko adoptiovanhemmat saaneet jotain valmennusta tehtäväänsä ja olivatko ylipäätään läpäisseet testit jne. Aika oudolta näytti silti.

Koko tytön tarina ja olemus siinä lopussa olivat ihan hui... Hetken jo toivoin käännettä kun se psykologi tuli kotiin tarkkailemaan tilannetta mutta ne ohjeet tuntuivat vaan entistä hämärämmiltä. Se ruokapöytäkohtaus oli ihan uskomaton... Siis jos se tytön häiriköinti (josta en saanut selkeää kuvaa koko aikana) oli tuollaista ja siihen reagointiin noin niin ei voi kuin ihmetellä. Tuli ihan mieleen tällaiset henkiset perheväkivaltakuvaukset missä joku lapsista lyödään ihan lyttyyn kun tämä ei osaa tyyliin hengittääkään oikein. Todella ahdistavaa.

Ja sitä adoäidin suhtautumista siihen tukiperheeseen en ymmärtänyt ollenkaan. Jos itsellä ei mene lapsen kanssa hyvin niin eikö sitä luonnollisesti toivo että tukiperheessä joku löytää tämän kanssa yhteisen sävelen ja näin voi parantaa lapsen oloa? Sen sijaan kaikkea ihan turhaa naputusta täysin epäoleellisista jutuista.

 

Ei kun tukiperheenhän piti olla vielä "huonompi" paikka ettei Masho kiintyisi sinne :-(
Oli todella sydäntäsärkevä dokumentti, varsinkin kohta jossa äiti ilmoitti Mashon joutuvan pois. Ne silmät, kun asia valkeni tytölle :,-(
Todella alistetun oloinen tyttö, voi kun olisi voinut auttaa!

 

Toisaalta siinä mielessä mennään ristiriitaisesti metsään, että esim. pitkään pienestä saakka sijoitettuna olleita lapsia ei edelleenkään ole mahdollista adoptoida ko. perheeseen, elleivät vanhemmat itse ole täysin yhteistyökykyisiä jne. Mitä se tekee lapsen kiintymyssuhteelle, että tämä asuu elämänsä ensimmäiset 8-10v perheessä joka on hänen perheensä, hänen kotinsa, hän tapaa ehkä satunnaisesti biovanhempiaan, tai toista heistä, mutta he ovat oikeasti vain vieraita ihmisiä. Sitten koittaakin se kaunis päivä, kun lapsi päätetään palauttaa kotiin, koska nyt vanhemmat on tehneet elämänmuutoksen. Eikä lapsen perheellä, niillä vanhemmilla ja sisaruksilla joiden kanssa lapsi on kasvanut, ole mitään oikeuksia jatkossa.

Lastensuojelulain mukaan vauvasta asti yli kolme vuotiaaksi asti sijoitetun lapsen edun mukaista on pitää hänet siinä perheessä missä hän on kasvanut, eli hyvin harvoin kuvaamassasi tilanteessa lapsi muuttaisi "tuosta van" takaisin kotiin. Vaadittaisiin vähintään parin vuoden pikkuhiljaa tiivistyvä kotiuttamissuunnitelma, jossa kotilomat alkavat 12 tunnista, ja lopulta kun lapsi pystyy oireilematta olla esim viikon kerralla bioperheessä kotilomilla, voidaan harkita palauttamista. Aina se ei toteudu siltikään.

Tuota lakia lastensuojelu valitettavasti käyttää myös huonoihin tarkoituksiin.

 

[QUOTE="Ritu";29135843]Ei kun tukiperheenhän piti olla vielä "huonompi" paikka ettei Masho kiintyisi sinne :-(
Oli todella sydäntäsärkevä dokumentti, varsinkin kohta jossa äiti ilmoitti Mashon joutuvan pois. Ne silmät, kun asia valkeni tytölle :,-(
Todella alistetun oloinen tyttö, voi kun olisi voinut auttaa![/QUOTE]

Nimenomaan! Ei vaan pysty ymmärtämään... Silloin kun oman lapsen kanssa on ollut vaikeimmat ajat päällä on tuntunut niin lohdulliselta huomata että hän viihtyy tilapäishoidossa ja on siellä pystynyt luomaan hyvää suhdetta häntä hoitaviin aikuisiin. Minulle se on luonut toivoa siitä että kotonakin voi pian helpottaa.

Jollain lailla sitä ajatteli että varmaan lapselle sitten parempi päästä sinne lastenkotiin kuin kasvaa tuollaisessa kodissa (tosin ohjelmassahan ei näytetty millaista lastenkodissa oli). Mutta kaikkineen pelottavaa ajatella miten rikkinäinen aikuinen kasvaa lapsesta jolla on takanaan kaksi tuollaista hylkäämiskokemusta, omalla laillaan varmaan rankka varhaislapsuus ja sittemmin muutama vuosi tuollaisessa adoperheessä päätyen kuitenkin lastenkotiin. Vieraassa maassa, eri värisenä, ilman mitään kosketusta omiin juuriin - paitsi se veli kuka sai jäädä adoptioperheeseen.

Ja vaikka veljen kanssa tuossa tuntui menevän hyvin, mahtoiko sekin olla lähinnä pintaa... Ehkä veli oli rauhallisempi luonne ja nuorempana adoptoitu joten kriisi ei ollut hänelle yhtä iso. Silti hänellä on varmasti oma prosessinsa tuon kanssa ja kun hän kerran vierestä seurasi siskon kohtaloa, pahimmillaan sekin voi saada hänet pelkäämään hylkäämistä ja siksi pyrkimään mahdollisimman kiltillä käytöksellä säilyttämään paikkansa.

 

Ehkäisyyn pitää panostaa -vallankin noissa heikommissa maissa. Ongelmien suurimpia ytimiä on lisääntyminen olosuhteissa joissa lapselle ei voida paljoa taata. Vanhemmat on sairaita jne. Ylikansoittuminen köyhissä maissa tuo mukanaan kurjuutta joka kohdentuu usein eniten lapsiin. Ei ole ihme että vanhemmat haluavat lapselleen parempaa -ja luulevat sen löytyvän "länsimaisesta unelmasta".

Mut eihän meillä täälläkään kaikki hyvin ole. Ei tarvitse olla edes adoptoitu lapsi -kyllähön meilläkin lapsia riepotellaan miten sattuu nimikeellä lastensuojelu. Silti olen myös sitä mieltä että yksittäistapaukset ei koskaan kerro epidemiasta...

 

Sydän pakahtuu. Olipa kauheaa katsottavaa. Tapahtuuko pienen lapsen kotouttaminen uuteen kulttuurin tuolla tavalla, että kielletään koskemasta mihinkään, viemästä leluja pihalle ja kiukuttelemasta. Sekö on tärkeintä, ettei mikään tavara hajoa? Tyttö itse on ihan sirpaleina, muttei sen väliä. Lapsi joka on tottunut leikkimään pihalla, koittaa paeta pahaa oloaan lelu kainalossa pihaan, niin sitäkään ei saa tehdä, koska esine on "äidille" kovin tärkeä. Voi kun olisi tyttökin yhtä tärkeä.

Ja mitä tyttö teki väärin ruokapöydässä? Söi nätisti kuin enkeli, ahdistuneesta ilmapiiristä huolimatta. Onko ihme jos mahaan koskee, kun hän ole pariin päivään syönyt, jos jo toisen lusikallisen jälkeen pyydetään poistumaan pöydästä.

Ja voi hynänen aika adoptioäidin suhtautumista tytön pakkoliikkeisiin. Eihän tyttö niitä itse tiedosta, eikä tahallaan tee adoptioäitiään ärsyttääkseen. Ja mistäköhän pakkoliikkeet johtuu! Niille on aika selkeä syy.

Omaan korvaan kuulostaa aika laimealta reaktiolta kaikkeen tapahtuneeseen mm. tuo, että tyttö saattaa raivota jopa 45minuuttia putkeen. Onko se nyt ihme, kuin uhmaikäinen viedään äidiltä pois. Tyttöä ja sen avun huutoa ei adoptiovanhemmat ymmärtäneet yhtään. Aivan kamala kohtalo, ja miten paljon onnellisempi olisi ollut kotimaassaan perheensä luona. Iloinen tyytö muuttui masentuneeksi.

Ja mikä olikaan psykologin tuomio!!? Ettei kykene läheisiin ihmissuhteisiin vai mitenkä se meni? Onko nyt ihme, ettei pysty kunon eroitettu kaikista rakkaimmistaan.
Kaikki nuo ongelmat mitä adoptioäiti sanoi tytöllä olevan, kuulosti aivan normaaleilta reaktioilta menetykseen. Kyse on pienestä lapsesta, jolla ei ole eväitä käsitellä tapahtunutta.

 

Aivan hirveä se ämmä siinä, ei missään nimessä lapsia tuollaisille. Harkitsin jo soittavani Tanskan lastensuojeluun, mutta onneksi sijoitettiin lastenkotiin. Säälittää myös sen toisen kohtalo...

 

[QUOTE="Vieras";29135778]Suomeen tulevat lapset ovat usein juuri 4-7 vuotiaita. Vauvoja ei kaukaa juurikaan saada tänne.
Sopeutuminen on heillä vaikeaa.[/QUOTE]

Suurin osa on alle 5-vuotiaita.

 

Surullista, että niillä adoptiovanhemmilla ei tuntunut olevan mitään käsitystä lapsen kehitysvaiheista ja lasten tempperamenttieroista. Tavallinenkin uhmaikäinen (tai lapsi ylipäätänsä) kiukkuaa ja tuo lapsi oli kokenut valtavan trauman kun taakse jäivät perhe, sukulaiset, koti ja äidinkieli. Lapsi hylättiin henkisesti uudestaan ja uudestaan, kun hänet jätettiin huomiotta ha yksin tunteidensa kanssa. Ruokapöydässäkin vanhemmat tuntuivat oikein inhoavan tyttöä. Äiti ei katsonutkaan vieressään istuvaa lasta, oli kuin häntä ei olisi olemassakaan, arvosteli tyttöä isälle ja sitten molemmat alkoivat ryöpyttämään tyttöparkaa, joka istui kauniisti ja yritti syödä. Tyttö oli hämmentynyt, kun taas mikään mitä hän teki tai vastasi ei kelvannut vanhemmille. Surullinen ja masentunut pieni tyttöparka.

Julmaa oli biologisten vanhempienkin kohtelu. Heitä painostettiin (ja hoettiin kuinka lapset kyllä unohtavat heidät) ja ilmeisesti jopa huijattiin.

Aikuiset tekivät vääriä valintoja, vääriä päätöksiä ja kaikesta sai syyt niskoilleen pieni viaton tyttö, jonka elämä tunnuttiin pilaavan.

Kotona Etiopiassa tyttöä muisteli ja kaipasi joukko iloisia tyttölapsia - sisaruksia ja sukulaisia ilmeisesti. Samaan aikaan kaukana Tanskassa asui tämä toisten lasten kaipaama tyttö, näennäisen hyvinvoinnin keskellä, mutta pohjattoman surullisena ja henkisesti, sekä pian jälleen myös fyysisesti, hylättynä.

 

http://www.againstchildtrafficking.org/category/operation-masho-ethiopia/

 

Tiedän vastaavanlaisen suomalaisen sijaisperheen, missä lapsi on henkisellä väkivallalla lytätty kokoon.
Halventavalla sävyllä puhumista, itsetunnon lyttäämistä, eikä ikinä minkäänlaisia rakkaudenosoituksia. Tämä lapsi oireilee jo paljon.

 

[QUOTE="eikä";29135665]Juu sä et todellakaan nähnyt kuin pieniä pätkiä, että oo nyt itse ihan hiljaa vaan siellä.

Onhan se nyt lapselle ihan helvetin oikein tuollainen kohtelu kun on sellainen kauhea tuittupää kun on sentäs päässyt ihanaan tanskaan? Onse kumma kun lapsi ei osaa arvostaa?
Sun kannattaa nukkua ennenkuin heräät.[/QUOTE]

Myös meihin suomalaisiin adoptiolapsiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin kirjoittaja, jota lainasit. Me "tuittupäät" emme ymmärrä, miten onnekkaita olemme ja olemme kiittämättömiä kun kehtaamme joskus istua nurkassa ja murjottaa.

Adoptiolapseen kohdistuu uskomaton paine, jos vanhemmat ovat vääränlaisia tai lähipiiri ei ymmärrä psykologiasta edes yksinkertaisimpia asioita. Moni tavallaan pettyy, kun lapsi osoittautuu normaaliksi uhmakkaaksi kaksivuotiaaksi, tai jos hänellä ilmenee psyykkisiä ongelmia taustansa takia.

*

En katsonut dokumenttia, enkä katso. En pysty. En jaksa käydä läpi omia tunteita enkä kestä katsoa lasta, jota on kohdeltu samoin - muuten juoksen Tanskaan hakemaan sen tytön tänne. Minä sentään ymmärtäisin, mutta ei sekään enää auta.

 

Ei tämä nyt ihan vain logiikkakysymys ole. Joo varmasti voi olla asiallisiakin kv. adoptioita, mutta meidän pitäisi miettiä todennäköisyyksiä. Jos niistä sadoista vai oliko se tuhansista tanskaan adoptoiduista etiopialaisista mitä lopputeksteissä lyhyesti mainittiin 2 oli orpoja, niin jossain on ongelma.

Jos kansainvälinen adoptio sallitaan, tulisi meidän yhteiskunnallamme olla resurssit valvoa ja tukea näitä perheitä, samoin kuin kotimaisissakin adoptioissa. Mutta tällaisia valmiuksia ei ole, adoption vaikutuksia on tutkittu loppujen lopuksi aika vähän.

Ja miten vähän on tutkimuksia miten adoptioon lapsen antaminen vaikuttaa biologisiin vanhempiin! Sekin vielä. Pahimmassa tapauksessa jossain tuolla maailmalla on itsemurhan parhaalla oleva äiti, jossain täällä länsimaassa itsemurhan partaalla oleva lapsi ja sen lapsen ympärillä itsekkäitä, ymmärtämättömiä ihmisiä.

 

Nyt olen sitä mieltä että kansainväliset adoptiot voitaisiin kieltää lailla kokonaan vaikka kerralla.

Snadisti rankkaa yleistystä? Ihan samalla tavalla biologisen lapsen voi jättää heitteille tai kohdella huonosti. Jotenkin joillain tässäkin ketjussa tajuttoman mustavalkoiset ajatukset.

Mulla on tuttavarapariskunta jolla on biologinen lapsi ja nuorempi skidi on adoptoitu Afrikasta. He kyllä hoitaneet lapsia tasapuolisesti ja selvittivät adoptiolapsen taustat (oli jäänyt orvoksi) ja käyvät Afrikassa parin vuoden välein katsomassa adoptiolapsensa sukulaisia. Adoptoitu 2v ja nyt 9v ja ihan hyvin tuntuu Härmässä viihtyvän ja pitävän adoptiovanhempia "aitoina" vanhempinaan.

 

Snadisti rankkaa yleistystä? Ihan samalla tavalla biologisen lapsen voi jättää heitteille tai kohdella huonosti. Jotenkin joillain tässäkin ketjussa tajuttoman mustavalkoiset ajatukset.

Mulla on tuttavarapariskunta jolla on biologinen lapsi ja nuorempi skidi on adoptoitu Afrikasta. He kyllä hoitaneet lapsia tasapuolisesti ja selvittivät adoptiolapsen taustat (oli jäänyt orvoksi) ja käyvät Afrikassa parin vuoden välein katsomassa adoptiolapsensa sukulaisia. Adoptoitu 2v ja nyt 9v ja ihan hyvin tuntuu Härmässä viihtyvän ja pitävän adoptiovanhempia "aitoina" vanhempinaan.

Tiedät hyvin itsekin, että läheskään kaikki länsimaiset adoptiovanhemmat eivät näin tee. Taustat voi olla epäselviä, ja tieto että lapsi on orpo ei aina ole totta, mutta harva lähtee sitä selvittämään kuitenkaan. Hyvin harvat käyvät kahden vuoden välein lapsen kotimaassa.

Ongelmana tässä on lapsikauppa, huonosti kohdellut biologiset vanhemmat, ehkäisyn ja naisten koulutuksen puute, länsimaissa huono sosiaalinen tuki JOS lapsen kanssa tulee ongelmia jne.

Ja kyllä minä näen tässä vähän sellaista first world problem - tyylistä höttöä, että halutaa lapsi, mielellään vauva, kun Suomesta ei yhyy vauvoja saa. Jos todella tässä olisi kyse maailmanparantamisesta ja hyväntekeväisyydestä, Suomessakin olisi enemmän sijais- ja tukiperheitä ja vähemmän lapsia laitoksissa. Itsekästähän tämä on, ja kaikki sen lieveilmiöt itsekkyyden syitä.

 

Ei minua tässä eniten kuohuttanut kv-adoptoihin liittyvät ongelmat, ei edes tytön vanhempien suru (sekin toki kosketti). Vaan se millaiset hirviöt lapsia saavat ja moni heidän toimintatapojaan kehuu ja kannustaa. Hirviöitä nämä adoptiovanhemmat olisivat olleet myös siinä tapauksessa, että olisivat ihan itse saaneet biologisen lapsen, joka olisi ollut temperamentiltaan vähänkään haastava.

Vaikka vastustan syvästi fyysistä kuritusta, niin sekin on parempi kohtalo kuin tällainen henkinen väkivalta. Lapsiparalla ei ollut edes mahdollisuutta toimia vanhempiensa silmissä oikein. Häntä rankaistiin koko ajan, jopa tukiperheessä olisi tämän pitänyt adoptioäidin mielestä jatkua.

Hellyyskin lähti aikuisten tarpeista ja lasta rankaistiin, kun ei halunnut adoptioisää suulle pussailla. Sen jälkeen isän kertoman mukaan tyttö pyysi iltapusua pelosta, kun ei muuta uskaltanut. Miksi ihmeessä joku haluaa pakottaa lapsen tuollaiseen? Kuulostaa sairaalta. Iltapusu on siis tietysti ok, ehkä jopa suulle vaikka se kuulostaa hieman erikoiselta, mutta pakolla tuohon tyyliin lapsen lähentely ei tosiaan ole ok, oli taustalla seksuaalista motiivia tai ei.

 

Snadisti rankkaa yleistystä? Ihan samalla tavalla biologisen lapsen voi jättää heitteille tai kohdella huonosti. Jotenkin joillain tässäkin ketjussa tajuttoman mustavalkoiset ajatukset.

Mulla on tuttavarapariskunta jolla on biologinen lapsi ja nuorempi skidi on adoptoitu Afrikasta. He kyllä hoitaneet lapsia tasapuolisesti ja selvittivät adoptiolapsen taustat (oli jäänyt orvoksi) ja käyvät Afrikassa parin vuoden välein katsomassa adoptiolapsensa sukulaisia. Adoptoitu 2v ja nyt 9v ja ihan hyvin tuntuu Härmässä viihtyvän ja pitävän adoptiovanhempia "aitoina" vanhempinaan.

Voi kun asia olisikin niin yksinkertainen, että ongelma on pelkät yksittäistapaukset, joissa adoptiovanhemmat eivät sovi vanhemmiksi. Vaikka lapsi olisi orpo ja adoptiovanhemmat hyvät, lapsi revitään kuitenkin pois tutusta kulttuurista uuteen kulttuurin, jossa hän on kuitenkin aina hieman ulkopuolinen. Sekään ei ole niin yksinkertaista, että otetaan selvää lapsen taustoista. Moni orvolta vaikuttava lapsi ei oikeasti ole orpo.