Dok: Adoption hinta

Voi niitä lapsen pohjattoman surullisua silmiä.

Ja miten se adoptioäiti tunteettoman oloisena kertoo kuinka sinä menet nyt kahdeksi viikoksi sijaisperheeseen ja sitten muutat uuteen kotiin..."voit kyllä joskus käydä täällä". ;(

Ne eivät vaan tuntutuneet ymmärtävän lasta yhtään ja nyt mun mieleen on porautunut tytön pohjattoman surulliset kasvot.

Hymyilikö se adoptioäiti edes koskaan tuolle tytölle koko dokumentissa?

 

Ja miten hyvin sekin meni..

En tajua miten ihmiset kykeni?
Mun isoäidillä oli kuusi lasta ja sanoi ettei tullut mieleenkän lähettää lasta lappu kaulassa tuntemattomaan! Karmea ajatuskin. Ymmärrän jos todella oli henkiinjäämisestä kyse, mutta oliko oikeasti?

 

[QUOTE="vieras";29135527]Niin, yritin vain sanoa, että on tätä asennetta (ollut) muuallakin kuin Afrikassa.[/QUOTE]

Toki, ja varmasti jatkuu vielä pitkään. Jossain vaiheessa voisi niistä virheistä vaan oppiakin

 

Voi niitä lapsen pohjattoman surullisua silmiä.

Ja miten se adoptioäiti tunteettoman oloisena kertoo kuinka sinä menet nyt kahdeksi viikoksi sijaisperheeseen ja sitten muutat uuteen kotiin..."voit kyllä joskus käydä täällä". ;(

Ne eivät vaan tuntutuneet ymmärtävän lasta yhtään ja nyt mun mieleen on porautunut tytön pohjattoman surulliset kasvot.

Hymyilikö se adoptioäiti edes koskaan tuolle tytölle koko dokumentissa?

Ei hymyillyt, eivätkä antaneet sen tytön syödä kun muka metelöi ja temppuili!! Millälailla? Mulla kans pyörii tää dokkari nyt koko ajan päässä :/

 

[QUOTE="vieras";29135537]En tajua miten ihmiset kykeni?
Mun isoäidillä oli kuusi lasta ja sanoi ettei tullut mieleenkän lähettää lasta lappu kaulassa tuntemattomaan! Karmea ajatuskin. Ymmärrän jos todella oli henkiinjäämisestä kyse, mutta oliko oikeasti?[/QUOTE]

Mun isoisovanhemmat lähetti osan lapsista, osa jäi kotiin. Eli oliko sitten kuinka henkiinjäämisestä kiinni? En tiedä millä perusteella päätettiin kuka sai jäädä kotiin paitsi, että yksi itki niin paljon kun lähdön aika tuli, että sen takia annettiin jäädä.

 

Linkki ohjelmaan? En köydä

 

[QUOTE="vieras";29135537]En tajua miten ihmiset kykeni?
Mun isoäidillä oli kuusi lasta ja sanoi ettei tullut mieleenkän lähettää lasta lappu kaulassa tuntemattomaan! Karmea ajatuskin. Ymmärrän jos todella oli henkiinjäämisestä kyse, mutta oliko oikeasti?[/QUOTE]

Niinpä. Niitähän lähetettiin lapsia paljon pois sellaisiltakin alueilta joissa ei koskaan pommituksia ollut lähelläkään jne. Liittyikö sitten enemmän selviytymiseen taloudellisesti, helpompaa ruokkia pienempi määrä suita tmv.

 

[QUOTE="Urpo";29135544]Linkki ohjelmaan? En köydä [/QUOTE]

Ei ne tule noin nopeasti, just vasta loppui femmalta.

 

Toki, ja varmasti jatkuu vielä pitkään. Jossain vaiheessa voisi niistä virheistä vaan oppiakin

Ehkä me ollaan edes vähän opittukin. Länsimaissa ymmärretään sentään jo jotain kiintymyssuhteista ja psykologiasta ylipäätään, ymmärretään, että muullakin on väliä kun sillä, että on ruokaa edessä ja katto pään päällä. Se miksi tämä ajattelu ei yllä kansainväliseen adoptioon asti onkin eri kysymys.

 

Ei muuttanut kantaani, olen kansainvälisiä adoptioita vastaan.

 

[QUOTE="vieras";29135543]Mun isoisovanhemmat lähetti osan lapsista, osa jäi kotiin. Eli oliko sitten kuinka henkiinjäämisestä kiinni? En tiedä millä perusteella päätettiin kuka sai jäädä kotiin paitsi, että yksi itki niin paljon kun lähdön aika tuli, että sen takia annettiin jäädä.[/QUOTE]

Kamalaa Varmasti niin vanhemmille kuin lapsille, mutta tosiaan miten valita ja mikä syyllisyys sen jälkeen varmasti kaikilla. Palautuivatko nämä lapset koskaan kotiin, tiedätkö?

 

[QUOTE="vieras";29135551]Ehkä me ollaan edes vähän opittukin. Länsimaissa ymmärretään sentään jo jotain kiintymyssuhteista ja psykologiasta ylipäätään, ymmärretään, että muullakin on väliä kun sillä, että on ruokaa edessä ja katto pään päällä. Se miksi tämä ajattelu ei yllä kansainväliseen adoptioon asti onkin eri kysymys.[/QUOTE]

Toisaalta siinä mielessä mennään ristiriitaisesti metsään, että esim. pitkään pienestä saakka sijoitettuna olleita lapsia ei edelleenkään ole mahdollista adoptoida ko. perheeseen, elleivät vanhemmat itse ole täysin yhteistyökykyisiä jne. Mitä se tekee lapsen kiintymyssuhteelle, että tämä asuu elämänsä ensimmäiset 8-10v perheessä joka on hänen perheensä, hänen kotinsa, hän tapaa ehkä satunnaisesti biovanhempiaan, tai toista heistä, mutta he ovat oikeasti vain vieraita ihmisiä. Sitten koittaakin se kaunis päivä, kun lapsi päätetään palauttaa kotiin, koska nyt vanhemmat on tehneet elämänmuutoksen. Eikä lapsen perheellä, niillä vanhemmilla ja sisaruksilla joiden kanssa lapsi on kasvanut, ole mitään oikeuksia jatkossa.

 

Kamalaa Varmasti niin vanhemmille kuin lapsille, mutta tosiaan miten valita ja mikä syyllisyys sen jälkeen varmasti kaikilla. Palautuivatko nämä lapset koskaan kotiin, tiedätkö?

Joo, kaikki tulivat takaisin kotiin. En tiedä kuinka pitkän ajan jälkeen, enkä sitä millaisia jälkiä se aika on jättänyt kaikkiin sisaruksiin, niin lähteneisiin kuin kotiin jääneisiin.

 

Voi niitä lapsen pohjattoman surullisua silmiä.

Ja miten se adoptioäiti tunteettoman oloisena kertoo kuinka sinä menet nyt kahdeksi viikoksi sijaisperheeseen ja sitten muutat uuteen kotiin..."voit kyllä joskus käydä täällä". ;(

Ne eivät vaan tuntutuneet ymmärtävän lasta yhtään ja nyt mun mieleen on porautunut tytön pohjattoman surulliset kasvot.

Hymyilikö se adoptioäiti edes koskaan tuolle tytölle koko dokumentissa?

Psykologihan nimenomaan oli neuvonut näitä vanhempia, ettei saa osoittaa rakkauttaan sille tytölle. Olihan se äiti tiukka, mutta hyvää tarkoittaen, ei halunnut olla epäjohdonmukainen, eikä antaa selvästikkin tempperamenttisen tytön alkaa pyörittää koko porukkaa. Luulen että siinä vuosien ja kuvausten aikana ovat nämäkin vanhemmat monenlaista yrittäneet ja monta vastoinkäymistä ja kylmää suihkua saaneet. joita ei edes näytetty tuossa. Siinähän oli vain pätkiä vuosien varrelta. Voihan olla että se äiti ei ole niin tunteellinen ja tunteen mukaan seilaava, kuka tietää..

 

[QUOTE="Janina";29135541]Ei hymyillyt, eivätkä antaneet sen tytön syödä kun muka metelöi ja temppuili!! Millälailla? Mulla kans pyörii tää dokkari nyt koko ajan päässä :/[/QUOTE]

Se "isän" syytös; sä sanot noin vain koska haluat ruokaa, tämä on nähty monta kertaa ennenkin, nyt kyllä myönnät oikeesti että riehuit ja jne.! Aaargh! Missä tuon perheen aikuiset olivat?! Pahemmin kiukuttelevia pikkukakaroita vaikuttivat olevan "vanhemmat"!

 

Täytyypä vilkasta.

 

[QUOTE="Janina";29135531]Täysin sama olotila, ja mietin itsekkin että eikö kukaan tosiaan dokumentin teon aikana puuttunut "äitin" käytökseen!!??[/QUOTE]

Ei se ole työryhmän asia ja tuskin koko dokkaria olisi saatu kokoon puuttumisen jälkeen. Hyvä että tuo dokkari on olemassa ja ehkä avaa ihmisten silmiä.

Minusta se biologisen äidin hätä ja epätietoisuus oli hirveää katsottavaa. Lapsi lähti jonnekin, eikä mitään tietoa miten lapsella menee. Lapsi ja vanhemmat kaipaavat toisiaan eikä mitään mahdollisuutta tietoihin puolin tai toisin. Hirveä trauma kun tyttö kuvittelee että vanhemmat hylkäsivät hänet tuosta vain. Vaikka se ei ole totuus.

 

[QUOTE="vieras";29135560]Joo, kaikki tulivat takaisin kotiin. En tiedä kuinka pitkän ajan jälkeen, enkä sitä millaisia jälkiä se aika on jättänyt kaikkiin sisaruksiin, niin lähteneisiin kuin kotiin jääneisiin.[/QUOTE]

Ihana kuitenkin että perhe yhdistyi. Tuntuu liian karuilta ne kohtalot, kun lapset jäivät vaan johonkin, mahdollisesti kiertolaisiksi kun omaan perheeseen ei ollut paluuta eikä uuttakaan ottajaa ollut..

 

Se ruokailukohtaus oli kans hirveä. Aiemmin siinä se äiti selitti, että tyttö oli ollut kaksi vai kolme päivää syömättä. Oliko ihme, kun ruokailu oli noin painostavaa puuhaa. ;(. Kauniisti se tyttö siinä söi veitsellä ja haarukalla ja vanhemmat tenttasivat sitä halveksuvalla äänenpainolla ja ilmeillä, tytön vastaukset ei kelvanneet, äänikin oli liian hiljainen ja sitten pistettiin pöydästä pois. ;(

 

Psykologihan nimenomaan oli neuvonut näitä vanhempia, ettei saa osoittaa rakkauttaan sille tytölle. Olihan se äiti tiukka, mutta hyvää tarkoittaen, ei halunnut olla epäjohdonmukainen, eikä antaa selvästikkin tempperamenttisen tytön alkaa pyörittää koko porukkaa. Luulen että siinä vuosien ja kuvausten aikana ovat nämäkin vanhemmat monenlaista yrittäneet ja monta vastoinkäymistä ja kylmää suihkua saaneet. joita ei edes näytetty tuossa. Siinähän oli vain pätkiä vuosien varrelta. Voihan olla että se äiti ei ole niin tunteellinen ja tunteen mukaan seilaava, kuka tietää..

Siis miksi heidät oli ohjeistettu olemaan näyttämättä rakkautta?! :O En nähnyt alkua..

 

Se ruokailukohtaus oli kans hirveä. Aiemmin siinä se äiti selitti, että tyttö oli ollut kaksi vai kolme päivää syömättä. Oliko ihme, kun ruokailu oli noin painostavaa puuhaa. ;(. Kauniisti se tyttö siinä söi veitsellä ja haarukalla ja vanhemmat tenttasivat sitä halveksuvalla äänenpainolla ja ilmeillä, tytön vastaukset ei kelvanneet, äänikin oli liian hiljainen ja sitten pistettiin pöydästä pois. ;(

Ei kyllä ollut millään tavalla johdonmukaista, rauhallista tai edes kohtuullista käytöstä "vanhemmilta". Rankkaa syyllistystä ja aika halventavaa..

 

Ihana kuitenkin että perhe yhdistyi. Tuntuu liian karuilta ne kohtalot, kun lapset jäivät vaan johonkin, mahdollisesti kiertolaisiksi kun omaan perheeseen ei ollut paluuta eikä uuttakaan ottajaa ollut..

Totta. Ja sisarukset pääsivät samaan perheeseen eli eivät joutuneet aivan yksin lähtemään. Toisin kuin tässä dokumentissa...

 

Katsoin myös itku kurkussa :,( Tuntui kyllä todella pahalta katsoa just sen tytön tuskaa kun itki ja ikävöi kotiinsa. Ymmärsivätkö adoptio vanhemmat tämän lapsen tuskan vain kieltämällä mihin ei saanut koskea siellä asunnossa ja tämän uuden äidin vihainen olemus muutenkin. Minulla tuli tunne että olisin halunnut hänet viedä heti takaisin oman äitinsä luokse. Vaikka perhe on köyhä, lapsi varmasti valitsee silti oman perheensä. Huoh miten tämä kosketti niin että piti mennä omia nukkuvia lapsia silittelemään :,( Niinkuin monet kirjoittikin jo, oli kyllä kauhea että joutui vielä lastenkotiin ja sanottiin ettei tule lisää uusia äitejä. Eivätkö saa kysyä kotimaan kuulumisia jos lapsi olisi päässyt sinne takaisin??? vanhemmat kuitenkin kyselivät näitä lapsia.

 

Siis miksi heidät oli ohjeistettu olemaan näyttämättä rakkautta?! :O En nähnyt alkua..

Se psykologi oli sitä mieltä että se tyttö ei yksinkertaisesti kestä rakkauden osoituksia ja että tyttö on mahdollisesti siellä Etiopiassa tottunut vain välinpitämättömyyteen, eikä osaa ottaa vastaan muuta..

 

Se psykologi oli sitä mieltä että se tyttö ei yksinkertaisesti kestä rakkauden osoituksia ja että tyttö on mahdollisesti siellä Etiopiassa tottunut vain välinpitämättömyyteen, eikä osaa ottaa vastaan muuta..

Oliko se oikeasti asiantunteva arvio vai jotain palstapsykologiaa..? Siis että tunsiko tämä ko. psyk. ollenkaan lastea ja tämän taustoja, vai noudattivatko adoptiovanhemmat jonkun ylempiarvoisen valistunutta arvausta?