Hei, ap. Minulla oli aikoinaan ihan sama tilanne kuin sinulla. Olin eronnut parisuhteesta, josta lapsi oli saanut alkunsa ja odotusaika raskauden alussa oli kammottavan pelottavaa ja ahdistavaa, koska tukiverkkoa ei ollut - ei sitten minkäänlaista - eikä miehen kanssa oltu lainkaan väleissä. Olin totaalisen yksin, asuin pienessä yksiössä, elin jatkuvassa rahapulassa ja kaiken lisäksi alkuraskaus oli täynnä jos jonkinmoista komplikaatiota. Itkin monet illat yksin sängyssä ja ajattelin jopa itsemurhaa, mutta aborttia en pystynyt tekemään, vaikka taistelin koko alkuraskauden ajan "tahdon-en tahdo-tahdon-en tahdo" ajatusten kanssa. Olin hirveän katkera ja ahdistunut.
Jossain vaiheessa, kun raskaus jo näkyi, asiat kuitenkin kääntyivät aivan päälaelleen. Lapsi alkoi potkia kohdussa ja sain sellaisia "wou!" elämyksiä

Ihan iholla kihisi ja väreili, kun saatoin ilman erityistä syytä saada voimakkaita ilon ja riemun tunteita tulevasta vauvasta. En tajua mistä se riemu tuli, mutta kaikki katkeruus miestä kohtaan unohtui ja aloin vain iloita ja odottaa. Raskauskin muuttui helpommaksi. Neuvolassa en koskaan ahdistuksistani puhunut silloin alkuraskaudesta ja loppuraskaudesta ei edes tarvinnut puhua. Ilo ja onni kuulema paistoi musta jo kauas

ei siis tarvinnut noista sosiaalitätejäkään pelätä yhtään. Kyllä ne neuvolassa näki, että olin vauvasta iloinen ja elämä alkoi vähitellen järjestyä uomiinsa.
Sain tosi paljon tukea verkosta. Löysin mailiystäviä, jotka olivat samassa tilanteessa ja sitä myöten hain myös uusia ystäviä nuorista lapsiperheistä ja tulevista äideistä. Yhtäkkiä mulle syntyi se tukiverkko vähän kuin itsestään. Joka päivä hipelsin vauvanvaatteita ja perustin meille kotia.
Synnytin vauvan yksin, muttei haitannut yhtään. Sairaalan henkilökunta oli aivan mahtavasti tukena! Vauva-aika oli tosi vaikeaa, koska vauva oli tosi huonouninen ja itkuinen, mutta tukiverkon avulla siitäkin selvittiin. Vauva-aikana myös tapasin uuden miehen, jonka kanssa nyt on oltu jo neljä vuotta saman katon alla.
Eli älä luovuta, älä lannistu. Kyllä se olo helpottaa, kun raskaus edistyy. Hae vertaistukea verkosta jos et muualta löydä ja etsi uusia ystäviä, sellaisia, jotka ovat samassa elämäntilanteesta. Nettiin kannattaa laittaa ilmoituksia! Älä murehdi enää ex-poikaystävän perään vaan keskity hoitamaan itseäsi ja anna itsellesi lupa rakastaa tulevaa vauvaasi. Paljon onnea uudesta, tulevasta perheenjäsenestä!