Voimat loppuu..:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Ei jaksais enää mitään.. ilmotin miehelle pari päivää sitten että haluan erota kun se ja sen kanssa eläminen tekee hulluks. Samoista asioista riidellään joka viikko ja uusia ongelmia tulee koko ajan. Se lupaa muuttua aina mutta mitään ei ole vuosien aikana tapahtunu. Nyt nää pari päivää menny kun sumussa..se puuhailee omia juttuja eikä ehdi tai halua puhua.
Oonko itsekäs kun toivon että se ois edes itkeä tirauttanu meidän vuoks? Se jankuttaa vaan että en estele ja sä oot päätökses tehny..ja että eihän tätä tälleen jaksa,totta puhut. Mutta ei lupauksia paremmasta enää,ei kyyneltäkään. Erosta on ennenki puhuttu..luuleeko se että mä lämpimikseni tässä puhun ja että ei tarvitse tosissaan ottaa.
Yritin sitten ruveta selvittämään asunnonhakuja,pankkiasioita ja muita mutta mikään ei onnistu. Ei jaksa,itken vaan. Voimat niin loppu että ei uskokkaan,ruoka ei edes maita.
Suuri ongelma ja huoli on lapset ja se että olen NYTKIN raskaana..eli kohta olen yksinhuoltaja ja meillä edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Miten mä jaksan tän??Nukun huonosti,huono olo raskaudenkin takia. Lapsien kanssa en jaksais ollenkaan..nekin huomaa että en ole ok kun olen niin hiljanen.
En halua puhua kellekkään..en uskalla myöntää että tilanne on tämä. En vaan pysty!! En halua myöntää epäonnistuneeni taas elämässä. Eli en saa tukea keltään..oon niin helvetin yksin.
Neuvolassa ei tajuta mitään..en halua siellä puhua. Puhuin aikoinaan ja koin että siitä ei ollut mitään hyötyä vaikka kävin jopa psykiatrian hoitajalla.
Miten tähän on tultu? Mitä pahaa mä oon tehny että kaikki mulle tärkeät ihmiset potkii mua päähän? Vanhemmista lähtien kaikki.
Oon yrittäny piristyä ja levätäkkin,sen verran mitä toi mies nyt antaa..tänään sille on ollu tärkempää autotallin siivous. Mä en voi tajuta miks kun samalla hetkellä mä itken täällä ja soittelen asuntoja..se vaan on ja ihmettelee. Mä sanoin sille äsken että kai tajuaa että turha tulla itkemään enää kun asiat alko rullaa eron suuntaan..siihen se totes vaan taas että mitä hän voi enää tehä,ei mitään.
Nyt sattuu niin pirusti,sydän pakahtuu ja sekoan ihan kohta..mä en nää tässä enää mitään hyvää ja tuntuu että kukaan ei mua kaipaa vaikka lähtisin täältä lopullisesti.
Ja mä saan sitten kai tästä kaikesta syyttää vaan itteeni...:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Kannattaisko kuitenki ensin käydä parisuhdeterapiassa tai jotain?

siitä on puhuttu joskus ja mies on sitä mieltä että siellä kerrotaan just ne mitä me muutenki ite tiedetään..lässyn lässyä. Nyt ei ole ehdottanut mitään..siis ei mitään!! Tyynesti sano että ei hän halua erota mutta minkäs teet. Pistää vaan miettimään että kuinka kypsä se muhun sitten onkaan..ja se sattuu että sekin kait alkaa sulamaan ajatukselle erosta.
 
Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuo miehesi reaktio on hyvin tyypillinen miehen reaktio. Vähän sellainen avuton, ärsyttävä ja mukamastunteeton. Tod.näk. miehesi miettii asiaa itsekseen esim. juuri sitä autotallia siivotessaan.

Istukaa hyvät ihmiset äkkiä saman pöydän ääreen, ottakaa toisianne käsistä kiinni ja kertokaa, että rakastatte toisianne ja haluatte olla yhdessä. Sitten kelaatte, mikä toisen käytöksessä loukkaa ja millaisia tunteita se saa aikaan.

Keksikää parannusehdotuksia kuvioonne ja kuunnelkaa, miltä toisistanne tuntuu. Opetelkaa kumpikin sopimaan nopeasti ja antakaa toiselle positiivista palautetta.

Kerro miehellesi, miten poikki olet, vaadi häntä antamaan sinulle aikaa ja sano, ettet enää meinaa jaksaa ja että silloin voi koko perhe huonosti.

Sano miehellesi, että kun toista kohtelee kuten haluaisi itseään kohdeltavan , tulee se tuhat kertaisena takaisin.

Ja vielä, yksin ei ole hyvä olla ja vielä pahempi on olla yksin vauvan kanssa. Miehesi on pakko osata ottaa vanhemman vastuu lapsestaan ja lapsen äidin hyvinvoinnista. Hän on osallisena yhteisyrityksessä nimeltään perhe.

Jospa vaikka lukisitten tämän kirjoituksen yhdessä ja miettisitte, onko teillä YHTEINEN PÄÄMÄÄRÄ, JONKA HALUATTE. Jos se löytyy, mietitte keinot sinne pääsyyn.

Onnia yritykselle ja voimia raskauteen ja lastenhoitoon!!
 
Kiitos rohkasevasta tekstistä..et usko kuinka monta kertaa on istuttu ja selvitetty. Menee muutama päivä tai viikko niin asiat on samalla mallilla ja samat riidat ja aiheet taas. Eli ei hyödytä.
Äskenki tyrkkäs mulle lapset eikä muka nähny että itkin valtoimenaan. Kiire oli jatkaa autotalliin..Eikö siihen satu nähä mut tässä kunnossa tai tule huoli kun olen raskaanakin. Kohta räjähdän ja haukun se pystyyn kun en jaksa tätä pelleilyä. Meillä olis kaikenlaista menoa viikonloppuna ja nekin täytyy kait perua ja ilmottaa kaikille suoraan että eroa tehään. Mutta kun ei jaksais..
Kait se kuvittelee että mä tässä oottelen ja se sitten avautuu mulle viikon päästä kun on antanu mun prosessoida tän jutun jo päässä. Ei mun mieltä sitten enää muuteta..painukoon hel..ttiin.
 
Pitäisi ukon tajuta, että raskaana oleva on jatkuvasti todella väsynyt ja tarvii sitä lepoa varsinkin päivän lasten kanssa touhuttuaan. Miesten tuntuu olevan vaikeaa asettua naisen asemaan, kun oma vointi ja elämä eivät ole siinä raskausmyllerryksessä, joka tosiaan vie aivan kaikki voimat.
 
joo se on päättänyt ei pyydä mua jäämään..siitä voi sitten vetää omat johtopäätökset että kuinka paljon haluaa yrittää tai rakastaa.
Vit..u kun tietäs että onko se nää hormoonit kun nyt vaan pahentaa tilannetta,todennäkösesti. Mutta mies on mikä se on,oli mulla hormoonimyrskyjä tai ei:(
Mä lähin helvetin ahistuneena kauppaan kun totesin että ei se kaappi itestään täyty...tulin takasin niin oli niin järkyttävä olo että itkin ja tärisin vaan autossa. En pystyny nousee vaikka yritin rauhottua. Vatsaakin väänsi,päässä jyskytti ja tuntu että alkaa supistelee. No mitäs tää juntti sitten..tuli vaan vihasena kysyy että muistinko röökit hälle,nappas ruokakassin,meni sisään ja sammutti ulkovalot. Eli jätti mut yksin autoon itkemään hysteerisenä ja vielä pimeeseen.
Ei oo sen tapasta tollanen..se oli tosi inhottava ja lähti ovet paukkuen töihin jättäen mut ja lapset itkemään. Ja kämppä sekasin..
Mä tiedän että liiottelen mutta nyt on sellanen olo että en selviä yöstä pimahtamatta. Mä oon niin vihanen ja katkera kaikesta..ja kohta oon vielä enemmän yksin. Ajatus yksin synnyttämisestä saa heti itkun kurkkuun..tää on niin väärin.
En jaksa..en jumalauta.
 
Toivon, että miehesi jättäisi sinut. Täytyy olla aikamoista hel.vettiä hänen elämä.
Ymmärrän tuon kirjoituksesi niin, että UHKAILET häntä erolla, eli et itse haluaisi erota, mutta odotat, että miehesi tekee sitä ja tätä ja lupaa sitä ja tätä, jotta perut uhkauksesi, ja nyt olet pettynyt häneen,kun hän sanoo, että hyväksyy päätöksesi, eikä mitenkään estele sinua.

Lisäksi sanot, että miehesi pitäisi muuttua, että olet yrittänyt vuosia muuttaa häntä. Miksi hän ei saa ollla oma itsensä.

Väkivaltaa näyttää teidän suhteessa olevan vain sinun puolelta henkistä, yrität uhkailla ja painostaa ja tehdä miehestäsi erilaisen.

Yök.
 
Keskustelkaa olisko yksi mahdollisuus, että olisitte hetken asumuserossa?
Saisitte molemmat miettiä esim. että kaipaako sitä toista eron aikana yhtään.
Ja jos kaipaa, niin mitenkä asioihin saisi jotain muutosta, että yhteinen elämä taas sujuisi.
 
Oikeasti, sä et tarvi tollasta miestä. Hyvä että eroatte. Tiedän (kokemusta on) että tällä hetkellä se on hirveetä, mutta kunhan siitä jaloillesi pääset, niin tulet huomaamaan miten paljon helpompaa on
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivon, että miehesi jättäisi sinut. Täytyy olla aikamoista hel.vettiä hänen elämä.
Ymmärrän tuon kirjoituksesi niin, että UHKAILET häntä erolla, eli et itse haluaisi erota, mutta odotat, että miehesi tekee sitä ja tätä ja lupaa sitä ja tätä, jotta perut uhkauksesi, ja nyt olet pettynyt häneen,kun hän sanoo, että hyväksyy päätöksesi, eikä mitenkään estele sinua.

Lisäksi sanot, että miehesi pitäisi muuttua, että olet yrittänyt vuosia muuttaa häntä. Miksi hän ei saa ollla oma itsensä.

Väkivaltaa näyttää teidän suhteessa olevan vain sinun puolelta henkistä, yrität uhkailla ja painostaa ja tehdä miehestäsi erilaisen.

Yök.

voi kiitos sinulle..en uhkaile vaan totesin että nyt loppuu tää pelleily. Yllätys oli se miten viileesti mies otti tän vastaan..ja kysyinki ekassa tekstissä että olenko itsekäs kun kuvittelin että minun perään itketään!!
Meillä on kuitenki ollu hyviäkin hetkiä ja mies ei halua erota..ei vaan halua pidelläkkään jos lähden. Minulla se ei ainakaan itsetuntoa nosta pätkääkään että toinen on vaan vittuilee. Toisaalta vittuilulla se varmistaa sen että tästä tulee tosi likasta..en haluis riidellä mutta osaan olla TODELLA vittu..inen jos tarvis on.
Mies tietää itsekkin että parantamista olis monessa asiassa..ja oon sanonukki sille että en halua muuttaa sen luonnetta mutta ITSE on vakuutellu että muuttua tarttis. Tietää itsekkin että ei osaa naisia käsitellä eikä näyttää tunteita. Noi mun pyynnöt muuttumiseen liittyy kaikki just tollaseen..oon pyytäny esim. olemaan vähän hellempi ja sympaattisempi.
Onko se liikaa vaadittu jos parisuhteessa eletään???????????
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivon, että miehesi jättäisi sinut. Täytyy olla aikamoista hel.vettiä hänen elämä.
Ymmärrän tuon kirjoituksesi niin, että UHKAILET häntä erolla, eli et itse haluaisi erota, mutta odotat, että miehesi tekee sitä ja tätä ja lupaa sitä ja tätä, jotta perut uhkauksesi, ja nyt olet pettynyt häneen,kun hän sanoo, että hyväksyy päätöksesi, eikä mitenkään estele sinua.

Lisäksi sanot, että miehesi pitäisi muuttua, että olet yrittänyt vuosia muuttaa häntä. Miksi hän ei saa ollla oma itsensä.

Väkivaltaa näyttää teidän suhteessa olevan vain sinun puolelta henkistä, yrität uhkailla ja painostaa ja tehdä miehestäsi erilaisen.

Yök.

voi kiitos sinulle..en uhkaile vaan totesin että nyt loppuu tää pelleily. Yllätys oli se miten viileesti mies otti tän vastaan..ja kysyinki ekassa tekstissä että olenko itsekäs kun kuvittelin että minun perään itketään!!
Meillä on kuitenki ollu hyviäkin hetkiä ja mies ei halua erota..ei vaan halua pidelläkkään jos lähden. Minulla se ei ainakaan itsetuntoa nosta pätkääkään että toinen on vaan vittuilee. Toisaalta vittuilulla se varmistaa sen että tästä tulee tosi likasta..en haluis riidellä mutta osaan olla TODELLA vittu..inen jos tarvis on.
Mies tietää itsekkin että parantamista olis monessa asiassa..ja oon sanonukki sille että en halua muuttaa sen luonnetta mutta ITSE on vakuutellu että muuttua tarttis. Tietää itsekkin että ei osaa naisia käsitellä eikä näyttää tunteita. Noi mun pyynnöt muuttumiseen liittyy kaikki just tollaseen..oon pyytäny esim. olemaan vähän hellempi ja sympaattisempi.
Onko se liikaa vaadittu jos parisuhteessa eletään???????????

Siis miehesi meni yöhön töihin ja sitä ennen teki teillä kaikki työt, siivosi autotallit ym sinä mietit vain omia tunteitasi. Ja vaadit itsellesi. entä miehesi?

aika paljon työtä miehelläsi.

Toivottavasti oman etunsa vuoksi tajuaa erota sinusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivon, että miehesi jättäisi sinut. Täytyy olla aikamoista hel.vettiä hänen elämä.
Ymmärrän tuon kirjoituksesi niin, että UHKAILET häntä erolla, eli et itse haluaisi erota, mutta odotat, että miehesi tekee sitä ja tätä ja lupaa sitä ja tätä, jotta perut uhkauksesi, ja nyt olet pettynyt häneen,kun hän sanoo, että hyväksyy päätöksesi, eikä mitenkään estele sinua.

Lisäksi sanot, että miehesi pitäisi muuttua, että olet yrittänyt vuosia muuttaa häntä. Miksi hän ei saa ollla oma itsensä.

Väkivaltaa näyttää teidän suhteessa olevan vain sinun puolelta henkistä, yrität uhkailla ja painostaa ja tehdä miehestäsi erilaisen.

Yök.

voi kiitos sinulle..en uhkaile vaan totesin että nyt loppuu tää pelleily. Yllätys oli se miten viileesti mies otti tän vastaan..ja kysyinki ekassa tekstissä että olenko itsekäs kun kuvittelin että minun perään itketään!!
Meillä on kuitenki ollu hyviäkin hetkiä ja mies ei halua erota..ei vaan halua pidelläkkään jos lähden. Minulla se ei ainakaan itsetuntoa nosta pätkääkään että toinen on vaan vittuilee. Toisaalta vittuilulla se varmistaa sen että tästä tulee tosi likasta..en haluis riidellä mutta osaan olla TODELLA vittu..inen jos tarvis on.
Mies tietää itsekkin että parantamista olis monessa asiassa..ja oon sanonukki sille että en halua muuttaa sen luonnetta mutta ITSE on vakuutellu että muuttua tarttis. Tietää itsekkin että ei osaa naisia käsitellä eikä näyttää tunteita. Noi mun pyynnöt muuttumiseen liittyy kaikki just tollaseen..oon pyytäny esim. olemaan vähän hellempi ja sympaattisempi.
Onko se liikaa vaadittu jos parisuhteessa eletään???????????

Siis miehesi meni yöhön töihin ja sitä ennen teki teillä kaikki työt, siivosi autotallit ym sinä mietit vain omia tunteitasi. Ja vaadit itsellesi. entä miehesi?

aika paljon työtä miehelläsi.

Toivottavasti oman etunsa vuoksi tajuaa erota sinusta.

...ja aika paljon työtä sulle tuottaisi asiallisesti vastaaminen...?

En osaa ap:tä auttaa, ja oon huono kirjoittamaan kun oma ukko istuu tossa lähietäisyydellä... Mutta voimia kamalasti :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivon, että miehesi jättäisi sinut. Täytyy olla aikamoista hel.vettiä hänen elämä.
Ymmärrän tuon kirjoituksesi niin, että UHKAILET häntä erolla, eli et itse haluaisi erota, mutta odotat, että miehesi tekee sitä ja tätä ja lupaa sitä ja tätä, jotta perut uhkauksesi, ja nyt olet pettynyt häneen,kun hän sanoo, että hyväksyy päätöksesi, eikä mitenkään estele sinua.

Lisäksi sanot, että miehesi pitäisi muuttua, että olet yrittänyt vuosia muuttaa häntä. Miksi hän ei saa ollla oma itsensä.

Väkivaltaa näyttää teidän suhteessa olevan vain sinun puolelta henkistä, yrität uhkailla ja painostaa ja tehdä miehestäsi erilaisen.

Yök.

voi kiitos sinulle..en uhkaile vaan totesin että nyt loppuu tää pelleily. Yllätys oli se miten viileesti mies otti tän vastaan..ja kysyinki ekassa tekstissä että olenko itsekäs kun kuvittelin että minun perään itketään!!
Meillä on kuitenki ollu hyviäkin hetkiä ja mies ei halua erota..ei vaan halua pidelläkkään jos lähden. Minulla se ei ainakaan itsetuntoa nosta pätkääkään että toinen on vaan vittuilee. Toisaalta vittuilulla se varmistaa sen että tästä tulee tosi likasta..en haluis riidellä mutta osaan olla TODELLA vittu..inen jos tarvis on.
Mies tietää itsekkin että parantamista olis monessa asiassa..ja oon sanonukki sille että en halua muuttaa sen luonnetta mutta ITSE on vakuutellu että muuttua tarttis. Tietää itsekkin että ei osaa naisia käsitellä eikä näyttää tunteita. Noi mun pyynnöt muuttumiseen liittyy kaikki just tollaseen..oon pyytäny esim. olemaan vähän hellempi ja sympaattisempi.
Onko se liikaa vaadittu jos parisuhteessa eletään???????????

Siis miehesi meni yöhön töihin ja sitä ennen teki teillä kaikki työt, siivosi autotallit ym sinä mietit vain omia tunteitasi. Ja vaadit itsellesi. entä miehesi?

aika paljon työtä miehelläsi.

Toivottavasti oman etunsa vuoksi tajuaa erota sinusta.

no tää samainen mies ole kuule tällä viikolla MISSÄÄN mua auttanu!! Kaiken jätti tälle päivälle..viime hetkeen niinku aina. Ja se ei todellakaan tehny kaikkea,toi autotallin siivous oli sen oma juttu mitä sen on pitäny tehä jo kuukauden!! Ja mä olen edelleen raskaana enkä voi hyvin,minunko se saat.anan autotalli ois pitäny siivota ja sit lähtee laitokselle synnyttää?? Ja minä en ole sitä siihen kuntoon saattanu edes. Ja parisuhteessa vaan on päiviä kun toinen tekee enemmän ja toinen vähemmän. Mä kuitenkin hoidin lapset siinä samalla kun mietin tätä EROA!!!!!!!!plus paljon muuta..
 
Koita vähän rauhoittua, vaikka raskaus yhdistettynä miehen kylmyyteen tuntuu varmasti välillä kestämättömältä yhdistelmältä. Miehen pitäisi tosiaankin tajuta, että vaimo tarvii lepoa ja olla myös turhia kettuilematta.

Ne eivät ole suuria pyyntöjä, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Ahdistuneena, väsyneenä ja pettyneenä tulee varmasti kummankin kohdeltua toista huonosti. Mutta se raskaana oleva on aina se heikompi osapuoli kaikin tavoin. On huono olo, väsyttää, kolottaa ja tunteet myllertää. Ja siihenkin on naisella oikeus ja miehen pitäisi olla sen verran mies, että sen ymmärtää ja istuttaa vaikka vaimon alas tuolille ja silittää.
 
Jos ap on monta vuotta vaatinut itselleen enemmän huomiota, onko tämä lasten tekeminen taas keino saada sitä? Miksi tehdä lapsia jos mies ei kelpaa sellaisenaan?
Jos kukaan ei hänelle kelpaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sympatia:
Koita vähän rauhoittua, vaikka raskaus yhdistettynä miehen kylmyyteen tuntuu varmasti välillä kestämättömältä yhdistelmältä. Miehen pitäisi tosiaankin tajuta, että vaimo tarvii lepoa ja olla myös turhia kettuilematta.

Ne eivät ole suuria pyyntöjä, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Ahdistuneena, väsyneenä ja pettyneenä tulee varmasti kummankin kohdeltua toista huonosti. Mutta se raskaana oleva on aina se heikompi osapuoli kaikin tavoin. On huono olo, väsyttää, kolottaa ja tunteet myllertää. Ja siihenkin on naisella oikeus ja miehen pitäisi olla sen verran mies, että sen ymmärtää ja istuttaa vaikka vaimon alas tuolille ja silittää.

Just noin..miehen pitäs olla sen verran mies että ymmärtää. Mä en lähiaikoina ois muuta kaivannu ku tota..että se ois ottanu kädestä kii ja sanonu nätisti että rauhotu rakas,älä itke. Tai ois ottanu kainaloon ja sanonu että kaikki järjestyy,rakastan sua. Mutta kun se ei tollasta osaa..kai se on joskus yrittäny mutta just väärällä hetkellä. Uskomatonta miten tunnevammanen se on välillä..se ei vieläkään vuosien jälkeen osaa mua tulkita. Tuntuu usein siltä että se ei tunne mua..eli mitä mä tässä teen??
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos ap on monta vuotta vaatinut itselleen enemmän huomiota, onko tämä lasten tekeminen taas keino saada sitä? Miksi tehdä lapsia jos mies ei kelpaa sellaisenaan?
Jos kukaan ei hänelle kelpaa.

ehkä mulle ei sitten kelpaa kukaan..vaatimukset on kovat kaikkien kusipä..tten jälkeen.
Lapsia on tehty siksi että kumpikin halus,itseasiassa ehkä mies vielä enemmän. Vitsaillu jopa mauttomasti että opeta ne hellimään niin saat hellyyttä.
Lapsia olen minä halunnut tän miehen kanssa myös siksi että ajattelin että kyllä se ajan myötä muuttuu ja lapset ja perhe "opettaa" sen avoimemmaks,että se kasvaa ihmisenä. Mutta ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sympatia:
Koita vähän rauhoittua, vaikka raskaus yhdistettynä miehen kylmyyteen tuntuu varmasti välillä kestämättömältä yhdistelmältä. Miehen pitäisi tosiaankin tajuta, että vaimo tarvii lepoa ja olla myös turhia kettuilematta.

Ne eivät ole suuria pyyntöjä, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Ahdistuneena, väsyneenä ja pettyneenä tulee varmasti kummankin kohdeltua toista huonosti. Mutta se raskaana oleva on aina se heikompi osapuoli kaikin tavoin. On huono olo, väsyttää, kolottaa ja tunteet myllertää. Ja siihenkin on naisella oikeus ja miehen pitäisi olla sen verran mies, että sen ymmärtää ja istuttaa vaikka vaimon alas tuolille ja silittää.

Just noin..miehen pitäs olla sen verran mies että ymmärtää. Mä en lähiaikoina ois muuta kaivannu ku tota..että se ois ottanu kädestä kii ja sanonu nätisti että rauhotu rakas,älä itke. Tai ois ottanu kainaloon ja sanonu että kaikki järjestyy,rakastan sua. Mutta kun se ei tollasta osaa..kai se on joskus yrittäny mutta just väärällä hetkellä. Uskomatonta miten tunnevammanen se on välillä..se ei vieläkään vuosien jälkeen osaa mua tulkita. Tuntuu usein siltä että se ei tunne mua..eli mitä mä tässä teen??

Kuule, suurin osa miehistä on ihan oikeasti tuollaisia. Ne eivät ymmärrä niin kovin hyvin toisen tunne-elämää, varsinkaan siis naisen. Me ollaan niille vähän monimutkaisia otuksia ja juuri tuo raskausajan tunteellisuus on niille sellainen outo juttu.

Mustakin tuntuu välillä, että mun mies haluaa vain n.aida ja siihen, että se on oppinut halaamaan on mennyt kymmenen vuotta. Mutta ei auta kuin kouluttaa, kouluttaa ja vielä kerran kouluttaa. Halaa sinä miestäsi ja kerro, miten kivalta se sinustakin tuntuisi.

Jos mies on luonteeltaan jörrikkä, ei häneltä yksinkertaisesti voi vaatia liikoja, vaan kannattaa lähteä itse liikkeelle ja halata, ottaa kädestä jne. Mies voi hoksata jujun aikanaan, mutta ei tosiaankaan heti. Toiselta ei voi vaatia liikoja, jos esim. hänen kotonaan ei ole kosketeltu ja osoitettu tunteita.

Jos alkaa huomata toista positiivisesti, tulee se varmasti itselle moninkertaisesti takasin. Aikaa se vie, mutta kannattaa. Sinä voit vuorostasi kertoa miehellesi, että vaikka kinaa on ollut paljon, rakastat häntä, pane hänen kätensä vatsallesi jne. Takaan, että mies yllättyy.

Kun mies meillä alkoi saada minulta enemmän positiivista palautetta ja huomiota, muuttui koko mies minuakin kohtaan mukavammaksi ja sympaattisemmaksi. Ja asioista neuvottelemme yhdessä niin, että kumpikin aidosti kuuntelee toista ja ratkaisu keksitään yhdessä niin, ettei kummankaan tarvi jäädä murjottamaan.

 

Yhteistyössä