Mitä tehdä? Tuntuu,että voimat loppuu..

[Keittiönoita]

[QUOTE="anna123";29002954]Mä vähän luuletm että jos muutan johonkin niin mies ei ole valmis näkemään vaivaa nähdäkseen lastaan. Hän ei esimerkiksi tahtonut ollenkaan ymmärtää miksei saa heti synnytyksen jälkeen yksin hoitaa... Että miksi minun pitää olla mukana eikä voi lähteä luotani mihinkään. Ei käsittänyt imetysasiaa ollenkaan.. Veikkaan, että monesta käytännön asiasta tulee hänen kanssaan riitaa, jos jo näin selvästä ja yksinkertaisesta asiasta saadaan riita.[/QUOTE]
Tämän vuoksi en ainakaan itse hankkisi lisää hankaluuksia.

 

["Vieras"]

Tosi tyhmää tuolta "mieheltä" vedota tuleviin kumppaneihin etteivät hyväksyisi ystävyyttänne. Tulevat kumppanit on valittava sillä perusteella että he hyväksyvät lapsen vanhempien yhteydenpidon. Jos eivät hyväksy, ei heitä pidä kumppaneiksi ottaa. Lapsellinen kloppi joka ei tajua vastuusta paljoa. Ja mitä joku väitti ettei raskausaikana tartte tukea? Silloinhan sitä tarttee kovasti, kun vielä tuskallinen ja vaikea raskaus ja sairaalajaksoja. Mutta koska tuosta pikkupojasta ei le apua niin koita saada tukea muualta. Joku kaveri?

 

["Vieras"]

Tottakai isä voi hoitaa lasta heti synnytyksen jälkeen. Kannattaa opetella syömään pullosta, jos onnistuu. Muutenhan ei kehity mitään yhteyttä lapsen ja isän välille jos ei isä hoida vauvasta asti.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Vieras";29003057]Tosi tyhmää tuolta "mieheltä" vedota tuleviin kumppaneihin etteivät hyväksyisi ystävyyttänne. Tulevat kumppanit on valittava sillä perusteella että he hyväksyvät lapsen vanhempien yhteydenpidon. Jos eivät hyväksy, ei heitä pidä kumppaneiksi ottaa. Lapsellinen kloppi joka ei tajua vastuusta paljoa. Ja mitä joku väitti ettei raskausaikana tartte tukea? Silloinhan sitä tarttee kovasti, kun vielä tuskallinen ja vaikea raskaus ja sairaalajaksoja. Mutta koska tuosta pikkupojasta ei le apua niin koita saada tukea muualta. Joku kaveri?[/QUOTE]
Noinhan sen pitäisi olla, mutta rakastuessaan ihminen - mies tai nainen - harvoin ajattelee exiään. Jos ajattelisivat, niin eipä olisi sellaista kissanhännänvetoa kuin monessa eroperheessä on. Mulla on ollut onni siinä, että exäni heivasi mäkkyläään naisystävänsä, joille ystävyys muhun ei sopinut. Ja löysi viimen sellaisen naisen, jolle se sopi. Mutta useimmat naiset eivät halua, että mies on ystävä exänsä kanssa. Eikä kyllä kovin moni mieskään sitä hyväksy, että vaimolla olisi kovin lämpimät välit ex-mieheensä.

 

[tyhmä minä]

[QUOTE="Anna123";28998261]Olen 23. Jos olisin tiennyt miten yksin mies minut asian kanssa jättää, olisin tehnyt abortin. Hän lupaili silloin että on tukena ja auttaa ja että voimme nähdä ym. On pettänyt kaikki lupauksensa. Tämän ansiosta kyllä kaikki vähäisetkin tunteeni häntä kohtaan ovat todella kaikonneet.[/QUOTE]

Vastaa ihan rehellisesti, piditkö lapsen koska ajattelit siten saavas myös miehen takaisin? Itse tein tuon virheen nuorena, ja niinhän siinä kävi että jäit totaali yh:ksi lopulta. Alkuraskaudessa käytiin samanlaista vääntöä, ja kundi myös jätti mut välittömästi kun sai raskaudesta tietää. Kun puolessa välin raskautta tajusin ettei hän oikeasti olisi tulossa takaisin, kaduin loppuraskauden sitä etten tehnyt aborttia. Nyt aikuisempana olen tajunnut että nuorten kundien kohdalla vauva ei missään nimessä auta saamaan poikaa/miestä jäämään, vaan pikemminkin vaan vahvistaa sitä pakokauhua minkä ripustautuva nainen aiheuttaa. Vanhemmaksi kasvettuani olen onneksi oppinut minkälaisia oikeat parisuhteet ovat, eikä niissä oo mitään samaa kuin näissä sun ja mun kokemissa riippuvuussuhteissa. Hyväksy se että mies ei halua olla sun kanssas tai perustaa perhettä, ja tee päätös vauvasta sen mukaan. Noilla viikoilla voi käsittääkseni vielä anoa erityislupaa myöhempien viikkojen keskeytykselle.

 

[tyhmä minä]

[QUOTE="nina";28998501]Et sä valitettavasti enää aborttia saa. Eikö sulla ole yhtään ystävää tms tarvitset niitä kun vauva syntyy?[/QUOTE]

Kyllä saa, erityisluvan voi saada ainakin viikoille 16 asti. Terveyskeskuksesta saat ohjeet luvan hakemiseen.

 

["anna123"]

Vastaa ihan rehellisesti, piditkö lapsen koska ajattelit siten saavas myös miehen takaisin? Itse tein tuon virheen nuorena, ja niinhän siinä kävi että jäit totaali yh:ksi lopulta. Alkuraskaudessa käytiin samanlaista vääntöä, ja kundi myös jätti mut välittömästi kun sai raskaudesta tietää. Kun puolessa välin raskautta tajusin ettei hän oikeasti olisi tulossa takaisin, kaduin loppuraskauden sitä etten tehnyt aborttia. Nyt aikuisempana olen tajunnut että nuorten kundien kohdalla vauva ei missään nimessä auta saamaan poikaa/miestä jäämään, vaan pikemminkin vaan vahvistaa sitä pakokauhua minkä ripustautuva nainen aiheuttaa. Vanhemmaksi kasvettuani olen onneksi oppinut minkälaisia oikeat parisuhteet ovat, eikä niissä oo mitään samaa kuin näissä sun ja mun kokemissa riippuvuussuhteissa. Hyväksy se että mies ei halua olla sun kanssas tai perustaa perhettä, ja tee päätös vauvasta sen mukaan. Noilla viikoilla voi käsittääkseni vielä anoa erityislupaa myöhempien viikkojen keskeytykselle.

En pitänyt, vaan koska oikeasti sain miehen puheista sen kuvan, että hän kantaa vastuunsa ja välittää asioista ja haluaa lapsen. Mutta sitten viikolla 11 muuttikin mielensä, ja minä tyhmänä olin ehtinyt asennoitua lapseen ja siihen että asiat menisivät kaikesta huolimatta ok.

 

["anna123"]

[QUOTE="anna123";29003172]En pitänyt, vaan koska oikeasti sain miehen puheista sen kuvan, että hän kantaa vastuunsa ja välittää asioista ja haluaa lapsen. Mutta sitten viikolla 11 muuttikin mielensä, ja minä tyhmänä olin ehtinyt asennoitua lapseen ja siihen että asiat menisivät kaikesta huolimatta ok.[/QUOTE]

Ja voin kyllä kertoa, että näiden viime viikkojen aikana tästä ihanasta miehestä on paljastunut sellaisia puolia, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään...
Tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet, hän on puhunut minulle niin rumasti, haukkunut, syyttänyt... Ei ymmärrä miten vaikeaa tämä on. Hänen mielestään hänellä on raskaampaa.

 

["nina"]

Tärkein pointti sun tapauksessa on miettiä pärjäätkö yksin vauvan kanssa? ja haluatko oikeasti vauvan? se sitoo todella paljon ja jos olisin sun tilanteessa niin varmasti hakisin vielä aborttia koska kirjoituksista saa sen kuvan että vauva on sulle riippakivi yms.

 

["anna123"]

[QUOTE="nina";29003197]Tärkein pointti sun tapauksessa on miettiä pärjäätkö yksin vauvan kanssa? ja haluatko oikeasti vauvan? se sitoo todella paljon ja jos olisin sun tilanteessa niin varmasti hakisin vielä aborttia koska kirjoituksista saa sen kuvan että vauva on sulle riippakivi yms.[/QUOTE]

Ei se ole mikään riippakivi, oon hyväksynyt raskauden kyllä mutta silti koen että elämäni on ohi osaksi. En pysty nauttia tästä raskaudesta ja olen siitä vihainen sekä itselleni etten siihen tilanteen takia pysty sekä miehelle, kun hän on osaltaan vaikeuttanut asioita.

 

["nina"]

[QUOTE="anna123";29003229]Ei se ole mikään riippakivi, oon hyväksynyt raskauden kyllä mutta silti koen että elämäni on ohi osaksi. En pysty nauttia tästä raskaudesta ja olen siitä vihainen sekä itselleni etten siihen tilanteen takia pysty sekä miehelle, kun hän on osaltaan vaikeuttanut asioita.[/QUOTE]

Tsemmppiä sitten jatkat vaan raskauttasi. Eka vuosi sitoo kotiin mutta siitä se sitten helpottaa. Koita saada luotua jonkinlainen turvaverkko koska sitä varmasti aikanaan tarvitset.

 

["anna123"]

[QUOTE="nina";29003240]Tsemmppiä sitten jatkat vaan raskauttasi. Eka vuosi sitoo kotiin mutta siitä se sitten helpottaa. Koita saada luotua jonkinlainen turvaverkko koska sitä varmasti aikanaan tarvitset.[/QUOTE]

Mun tukiverkon piti olla mun äiti (hylkäsi kuultuaan asiasta), lapsen isä, lapsen isän vanhemmat (joiden kantaa asiaan en edes tiedä)...

Mutta nyt ei oo ku mä vaan..

 

["nina"]

[QUOTE="anna123";29003254]Mun tukiverkon piti olla mun äiti (hylkäsi kuultuaan asiasta), lapsen isä, lapsen isän vanhemmat (joiden kantaa asiaan en edes tiedä)...

Mutta nyt ei oo ku mä vaan..[/QUOTE]

Sitten sun pitää vaan löyttää jostain uusi tukiverkko.

 

[googleta vaikka]

[QUOTE="vieras";28999580]Noilla viikoilla voi päästä raskauden keskeytykseen enää jos raskaus uhkaa vakavasti äidin terveyttä tai sikiön vakavien rakennepoikkeavuuksien takia. Nämä ovat enää tarpeeksi painavia syitä ja vaikka en ole mitenkään abortin vastustaja, niin todella toivon ettei kenenkään tarvitse joutua raskautta keskeyttämään noilla viikoilla, ei ole mikään pikkujuttu synnyttää kuollutta lasta. Tiedän kokemuksesta [/QUOTE]

Mulla on kaksikin kaveria jotka ovat saaneet ihan vaan sosiaalisiin syihin vedoten abortin myöhemmilläkin viikoilla. Niin julmaa kuin se onkin, sikiön saa abortoida ihan vaikka mielenmuutoksesta johtuen viikolle 16 asti, ja rakennepoikkeavuuksien tai äidin terveydentilan takia vielä viikolle 20 asti.

 

["anna123"]

Mulla on kaksikin kaveria jotka ovat saaneet ihan vaan sosiaalisiin syihin vedoten abortin myöhemmilläkin viikoilla. Niin julmaa kuin se onkin, sikiön saa abortoida ihan vaikka mielenmuutoksesta johtuen viikolle 16 asti, ja rakennepoikkeavuuksien tai äidin terveydentilan takia vielä viikolle 20 asti.

Joo no en tiedä kenen mielestä on oikein lopettaa jo hengittävän, suutaan aukovan lapsen elämä siks että sen isä on ihan täys ihmisperse?

 

[googleta vaikka]

[QUOTE="anna123";29003309]Joo no en tiedä kenen mielestä on oikein lopettaa jo hengittävän, suutaan aukovan lapsen elämä siks että sen isä on ihan täys ihmisperse?[/QUOTE]

Lakkaa ajattelemasta tätä koko ajan sen miehen kantilta? Sun pitää miettiä mitä lapsen saaminen yksin, ilman tukiverkkoa ja tuossa iässä tekee sulle ja sille lapselle, sekä teidän väliselle vuorovaikutussuhteelle. Sun psyyke ja jaksaminen vaikuttaa olennaisesti vauvan varhaiskehitykseen, joten mieti välillä teidänkin kannalta tätä asiaa ihan kokonaisuutena.

 

["anna123"]

Lakkaa ajattelemasta tätä koko ajan sen miehen kantilta? Sun pitää miettiä mitä lapsen saaminen yksin, ilman tukiverkkoa ja tuossa iässä tekee sulle ja sille lapselle, sekä teidän väliselle vuorovaikutussuhteelle. Sun psyyke ja jaksaminen vaikuttaa olennaisesti vauvan varhaiskehitykseen, joten mieti välillä teidänkin kannalta tätä asiaa ihan kokonaisuutena.

Niin, olen lukenut aika paljon raskausajan masennuksesta ja sen vaikutuksesta lapseen ja tunnen sitä enemmän syyllisyyttä mitä enemmän päiviä kuluu.. :/

 

[qwerty00]

Kannattaa myös miettiä, millainen vaikutus myöhäisellä abortilla olisi omaan mielenterveyteen. Viikolla 15 sitä on kuitenkin ehtinyt jo jollain tasolla tottua ajatukseen tulevasta äitiydestä, nähnyt lapsen ultrassa ja siihen on muodostunut jonkinlainen side. Itse päädyin mielestäni itselleni pienempään pahaan, kun valitsin lapsen ja todennäköisen yksinhuoltajuuden.

Lapsia on kuitenkin syntynyt kaikkina aikoina kaikenlaisiin olosuhteisiin, ja nykyään tilanne on äidin kannalta verrattomasti parempi kuin vain muutama vuosikymmen sitten. Harva lapsi syntyy täysin ihanneolosuhteisiin ja vaikka syntyisikin, mikään ei takaa, että olosuhteet pysyvät sellaisena. Lisäksi moni jää yksinhuoltajaksi siinä vaiheessa, kun lapsia on jo useampi. Missä päin asut, aloittaja? Itu-Projektilla on jonkin verran mammojen tukitoimintaa ainakin Tampereella, missä voisit tavata muita samassa tilanteessa olevia. Vertaistuki saattaisi olla sinulle(kin) suureksi avuksi.

 

[fhb]

[QUOTE="anna123";29003416]Niin, olen lukenut aika paljon raskausajan masennuksesta ja sen vaikutuksesta lapseen ja tunnen sitä enemmän syyllisyyttä mitä enemmän päiviä kuluu.. :/[/QUOTE]

En nyt ensi kädessä sulle masennusdiagnoosia olis tässä käteen lyömässä. Se on lääkärin tehtävä. Miten tuntuu ettet edes halua nousta tuosta suosta, syytät muita yksinäisyydestäsi, epäonnistumisesta, häpeästä. Kukaan ei nosta koiran häntää ellei koira itse. Sinulle on tehty ikävästi, mutta se ei oikeuta rypemään itsesäälissä. Masennusdiagnoosistakin syytät varmaan poikakaveriasi. HANKI JA RAKENNA se apuverkosto, jos miehesi ei ota lapsesta vastuuta ole kypsempi ja tee se itse.

 

["mella"]

[QUOTE="anna123";29003309]Joo no en tiedä kenen mielestä on oikein lopettaa jo hengittävän, suutaan aukovan lapsen elämä siks että sen isä on ihan täys ihmisperse?[/QUOTE]

Ei sitä sen takia haeta, vaan siksi että äiti on jäänyt yksin eikä koe pärjäävänsä, eikä tukiverkostoja ole. Tai että lasta ei vaan haluta. Nämä siis sinun tilanteessa mahdollisia syitä. Vielä saat abortin jos haluat.

Vauvat on ihania joo, mutta ihan oikeasti, apua kannattaa järjestää. YH:na sun pitää jokainen hammaslääkärikäynti tai kampaajalle menokin järjestää vaivan kanssa, mahdollisille lastenhoitajille soitellen ja kysellen pääsisikö joku tulemaan silloin. Puhumattakaan siitä, että joskus vaan meinaa mennä hermot, ja on pakko saada vähän omaa aikaa. Jos sulla on hyvät tulot, saat palkattua lapsenhoitoapua?

 

["anna123"]

[QUOTE="mella";29003742]Ei sitä sen takia haeta, vaan siksi että äiti on jäänyt yksin eikä koe pärjäävänsä, eikä tukiverkostoja ole. Tai että lasta ei vaan haluta. Nämä siis sinun tilanteessa mahdollisia syitä. Vielä saat abortin jos haluat.

Vauvat on ihania joo, mutta ihan oikeasti, apua kannattaa järjestää. YH:na sun pitää jokainen hammaslääkärikäynti tai kampaajalle menokin järjestää vaivan kanssa, mahdollisille lastenhoitajille soitellen ja kysellen pääsisikö joku tulemaan silloin. Puhumattakaan siitä, että joskus vaan meinaa mennä hermot, ja on pakko saada vähän omaa aikaa. Jos sulla on hyvät tulot, saat palkattua lapsenhoitoapua?[/QUOTE]

mulle on elämässä aiemminkin käynyt surkeita asioita, että uskon että pärjään kunhan tästä jotenkin pikkuhiljaa tokenen. pelkään vaan että katkeroiudn pahasti
Ja en ole kovin hyvätuloinen kyllä.

 

["mella"]

[QUOTE="anna123";29003855]mulle on elämässä aiemminkin käynyt surkeita asioita, että uskon että pärjään kunhan tästä jotenkin pikkuhiljaa tokenen. pelkään vaan että katkeroiudn pahasti
Ja en ole kovin hyvätuloinen kyllä.[/QUOTE]

Oletko sä opiskelija, vai jo siirtynyt työelämään? Mites sun oma isä, olisko hänestä apua?

 

["anna123"]

[QUOTE="mella";29003907]Oletko sä opiskelija, vai jo siirtynyt työelämään? Mites sun oma isä, olisko hänestä apua?[/QUOTE]

Mun isä on itse sairastunut vakavasti ja hyvä jos pystyy itsestään huolehtimaan huolehdin osaksi hänenkin asioistaan. Ja työelämässä jo olen, opiskelut opiskeltuna sentään onneksi.

 

["xyz"]

Entä adoptio? Voisit ajatella että lapsesta varmasti huolehditaan?

 

[tsemppiä]

Ootko muuten tuolla Kaksplussan odotusaikapuolella liittynyt mihinkään niistä lasketun ajan perusteella aloitetuista kuukausiketjuista? Mä oon molemmissa raskauksissa kuulunut sellaisiin ja ollaan sitten jossain vaiheessa siirrytty myös facebookin puolelle juttelemaan ja järjestetty tapaamisiakin. Ne on tosi hyviä virtuaalisia tukiverkkoja, joissa toisia ei lytätä vaan aidosti autetaan. Yksinhuoltajia on myös mukana ollut. Kannattaa myös lähteä sitten vauvan synnyttyä rohkeasti erilaisiin perhekerhoihin ja muskareihin sun muihin, jos ei omasta pihapiiristä löydy äitiseuraa. Itse olen tutustunut pihapiirissä tosi ihaniin äiteihin, jotka siis ei varmaankaan olisi kavereita, ellei oltaisi hiekkalaatikolla tavattu. Vauvan ekana vuonna tosin tutustuu parhaiten jossain sisätiloissa järjestettävissä aktiviteeteissa, kun ei vauva tietty viihdy hiekkalaatikolla luonnollisesti.

Tsemppiä kovasti. Kyllä sä tulet pärjäämään. Nyt vaan koitat aktivoitua jo raskausaikana ja tutustua lähialueen äitiporukoihin. KOhta sulla alkaa varmaan perhevalmennus neuvolassa ja siellä vaan sitten rohkeasti teet tuttavuutta muiden kanssa.