Alkuperäinen kirjoittaja päätön;28806537:
( mainittaakoon saatesanoiksi, että kirjoittaja ei osaa ranskaa lainkaan, joten nimien ja sanojen kirjoitusmuodot ovat varmasti virheellisiä. Ja moottoriurheilusta kirjoittaja tietää, jos mahdollista vielä vähemmän. )
Pa`ton oli ranskalainen rallikuski, siinä nelissäkymmenissä ( tai tarkemmin sanottuna melkein viisissäkymmennissä, mutta naistenlehtien mukaan nelissäkymmenissä ).Pa`ton oli voittanut aikoinaan lähes kaikki mahdolliset palkinnot, joita tuolla alalla saattoi voittaa. Ralli oli ollut hänelle koko hänen elämänsä, missään muualla Pa`ton ei tuntenut olevansa niin elossa kuin oman rakkaan autonsa ratissa. Se vauhdinhurma, kun auto kiisi renkaat vinkuen polttaen kuumaa asvalttia tai soran lentäessä ilmassa, se oli ollut hänelle huumetta.
Nyt nelissäkymmenissä ( lue viisissä ) Pa`ton ei tosin enää saanut kiihdytettyä yhtä nopeasti ja joskus vauhdin huuma ei tuntukaan enää tarjoavan sitä , mitä Pa`ton
kaipasi. Meistä jokaisella on kaiketi sellainen sisäinen tyhjiö, jota kukin täytämme jollakin. Toisille se on Jumala, toisille parisuhde, toisille työ, toisille alkoholi jne.
Mutta Pa`tonin tyhjyyden täyttäjä oli aina ollut ralli. Mutta sitä samaa endorfiinia erittävää ja adrenaliinia nostattavaa tyydystä ei tullut enää jokaisella ajokerralla, kuten ei palkintojakaan. Mutta Pa`ton oli varma, ettei mikään tai kukaan saisi häntä jättämään uraansa.
Etenkään kukaan, Pa`ton oli ollut yksi ranskan tavoittelluimmista miehistä ja hänen ympärillään nähtiin paljon kauniita naisia. Joskus joku naisista oli hetkeksi päässytkin hänen rinnalleen, mutta sitoutujaksi Pa`tonista ei ollut. Veri veti varikolle enemmän kuin naisten seuraan. Eikä naisista koskaan tiennyt, mitä he halusivat. Osa naisista halusi vaan pongahtaa julkisuuteen ja päästä parrasvaloihin
Pa`tonin seuralaisena. Osa varmaan vaan tavoitteli hänen paksua lompakkooaan, osa halusi sitotua, vaati perhettä, lapsia, aamiaisia, kauniita sanoja jne.
Tuntui, että naisia oli ylipäätään mahdoton ymmärtää. Etenkin ranskattaria,
Pa`ton yrittikin joskus oikein tosissaankin. Mutta naiset eivät koskaan sanoneet sitä mitä tarkoittivat, vaan kaikki olisi pitänyt osata tulkita. Ja sanoivat asioita, joita eivät tarkoittaneet. Naisille piti sanoa, mitä he halusivat kuulla, mutta ei kuitenkaan saanut sanoa, koska sen sanominen sitten olikin sanomista vain siksi, että naiset halusivat kuulla tiettyjä asioita. Oman pitkän tarinansa saisi erityisesti Catherinesta, jota Pa`ton varmaan rakastikin, ja yritti kovasti ymmärtää ja olla mieliksi, mutta Catherine oli aina sitä mieltä, että Pa`ton oli ilkeä ja itsekäs.
Vaatekaupassa Catherine halusi kuulla Pa`tonin mielipiteen erilaisista asuista., Catherine itse nimitti jotakin asua yllään räikeäksi ja sopimattomaksi ja johon Pa`ton ajatteli vastaavansa oikein aavistuken myötäillen oli seuraksena hirvittävä draama. Pa`ton oli julma ja sydämetön. Jos taas Pa`ton vastasi, ettei asu ollut räikeä, eikä se tehnyt C.stä lihavan näköistä oli hän valehtelija.
Tätä tarinaa Catherinesta voisi jatkaa loputtomiin, mutta en tee niin. Heidän yhteinenkin tarinansa päättyi. Samoin jokunen muu sellainen ns. vakvampi seurustelu. Pa`ton viihtyi mieluummin yksin. Rasvaiset varikontuoksut päihittivät makeat parfyymit ja ralliauto oli hänen rakkaansa.
Niin ja yksi toinenkin rakkaus hänellä oli makkara. Ei tosin mikätahansa makkara, vaan ainostaan tietty saucise Provence, jota sai ainostaan tietystä paremmasta tavaratalosta hänen asuinseudultaan. Niin, Pa`ton ei asunut missään suuressa kaupungissa, sellaisia hän kammosi ja Pariisiin hän ei astunut koskaan vapaaehtoisesti. Hän asui pienehkössä maalaiskaupungissa.
Pariisittaret eivä toki olleet ainoita, jotka uneksivat tästä melko komeastakin miehestä. Olihan hän maailmankuulu ja sai yhteydenottoja naisilta ympäri maailmaa, mutta ei vastannut niihin. Sen ajan, mikä rallilta jäi hän vietti usein yksin kotonaan syöden makkaraa ja katsoen elokuvia. Hän oli erityisen mieltynyt Aki Kaurismäen elokuviin, niiden melankolisuus, armoton rehelliyys ja vähäeleisyys viehätti häntä.
Kaurismäen kotimaassa oli myös eräs Kaurismäen elokuvien ystävä, Eevi.
Eevissä itsessään oli jotain Kaursimäkeläistä, teeskentelemätöntä, suorasukaista, aitoa. Hän oli sellainen perinteisen luonnollisen kaunis nainen., tyyppilllisen suomalaisen näköinen. Vehnävaaleat hiukset, siniset silmät. Ei suurenluokan kaunotar, mutta viehättävä.
Eevi katsoi televisiosta elokuvien lisäksi rallia. Ei niinkään rallin itsensä vuoksi, vaan erään rallikuskin Pa`tonin. Tämä tummasilmäinen vauhdinjumala sai Eevin sydämen lyömään ylimääräisiä kertoja. Eevin suurin unelma oli tavata joskus tämä
Pa`ton. Eevi tosin ei osannut sanakaan ranskaa, eikä ollut koskaan matkustanut Pihtiputaata pitemmälle, mutta unelmissaan hän matkasi Ranskaan.
Eevi sai kerran tätinsä perintönä kohtalaisen summan rahaa. Saatuaan rahat tililleen marssi Eevi samantien matkatoimistoon ja varasi lentolipun Pariisiin.
Eevi pääsikin Pariisiin, mutta matka meinasi jo katketa siihen, sillä Rankassa tuntui olevan mahdotonta asioida englanniksi, aksenteilla jota höysti leveä murreaksentti.
Vieraiden kielten ääntäminen ei ollut Eevin vahvuuksia. Esim. jumaloimansa miehen nimen Pa`ton ( lausutaan Pjaätoon) hän lausui leveästi suomalaisittain päätön.
Lopulta löytyi kuitenkin linja-autoyhteys , jolla Eevi pääsi matkustamaan Pa`tonin
kotikaupunkiin. Siellä hän onnistui majoittumaan hotelliin. Nyt piti enää löytää
Pa`ton. Mutta se ei tapahtunutkaan niin helposti kun Eevi oli naiveissa unelmissaan kuvitellut. Ei Pa`ton tullut kadulla vastaan, eikä missään näkynyt rallirataa tai varikkoa. Eevi makasi masentuneena hotelissa ja selaili vanhoja naistenlehtiä ( joita hän pääosin halveksi ) joissa oli juttuja hänen palvontansa kohteesta.
Yhdessä jutussa mainittiin Pa`tonin salaiseksi synniksi tuo makkara. Siitä Eevi sai ajatuksen, hän päätti selvittää, mistä makkaraa saa. Sinnikään kaupoissa kiertelyn jälkeen löytyi oikea kauppa, ja oikea makkarakin. Joka sivumennen sanonen Eevin mielestä oli kamalaa, mutta hän osti sitä ensimmäisellä kerralla. Sitten tulikin useampia ostokertoja, Eevi maleksi tavaratalon makkaraosastolla pitkiä aikoja päivästä, välttääkseen sen,etteivät vartijat poistaisi häntä ostamattomana asiakkaana osti hän kaupasta päivittäin makkaraa ja jäi tästä syystä lihakauppiaan mieleen. Hän toki luuli, että Eevi tuli vain makkaran vuoksi, vaikka Eevi inhosi makkaraa, jota hänen pieni hotellihuoneensa oli jo täynnä. Mutta ei hän voinut sitä hävittääkään..koska hänen palvottunsa siitä piti. Makkara ei kuitenkaan tuntunut heitä toisiinsa yhdistävän, sillä Eevi palasi hotelliinsa päivittäin raskain sydämin kädessään pala makkaraa. Pa`ton ei ollut tullut.
Eräänä päivänä lihakauppias halusi olla Eeville oikein ystävällinen ja hän antoi tälle ylimääräisen palan tuota oksettavaa makkaraa. Ele oli hyväntahtoinen, mutta se sai Eevin epätoivoiseksi ja kiukun ja harmituksen kyyneleet valuivat hänen silmistään. Tavaratalossa kuului juuri silloin kuulutus, josta Eevi ymmärsi sen verran, että joku Henri etsi jotakuta. Henri oli kaiketi lapsi. Siiä Eevi sai ajatuksen ja ryntäsi infomaatiotiskille, nappasi äimistyneen virkailijan kädestä mikrofoonin ja alkoi vimmaisena huutaa siihen Päätön., päätön..ou ( jonka oli tarkoitus vastata sanaa missä ) Eevin ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä, ja Eevi huusi kahta lujemmin päästäen kaiken sisältään valloilleen.. ja kielikin vaihtui jo suomeksi. Päätön, päätön, missä sä oot, mä etsin sua, mä ootan sua..
Ja silloin, kuin saduissa, juuri silloin Pa`ton astui sisään liikeeseen. Ja kuuli Eevin huudon. Hän tunnisti kielessä jotakin tuttua, ja päätti lähteä katsomaan, mistä ääni tulee. Hän näki naisen kiljumassa mikrofoniin ja tunnisti kielen suomeksi erotettuaan sanojen joukosta sanan perkele. Nainen on kaunis, juuri sellainen Kaurismäkien filmien kaunotar ja nainen roikotti kädessään suurta makkaraa. Ehkä makkara tai se perkele oli tekijä, joka sai Pa`tonin vaikuttumaan. Tuossa naisessa oli jotakin, josta pitäisi ottaa selvää. Pa`ton käveli Eevin luo ja lausui suomeksi ( ne kaksi ainoaa sanaa, jotka sujuvasti osasi sen perkeleen lisäksi) Voinko auttaa?
Ja niin, noista sanoista alkoi elokuvaa suurempi tarina. Se ei päättynyt Ranskaan, vaan Suomeen Pihtipuhtaan pohjoispuolelle, siellä asuvat nyt Eevi ja Pa`ton.
Pa`ton ajelee enää vain pienillä maalaisteillä., rassaa autoaan autotallissa ja opettelee pitämään HK:n sinisestä ( se on kyllä vaikeaa ) ja opettelee sitoutumaan.
Tällä tarinalla on onnellinen loppu. Ja sinappinen, sillä Pa`tonin rakastamaa makkaraa ei saa Suomesta, mutta Pihtimarketista saa sinappia, ranskalaista ja se saa HK.n siniseen ripauksen ranskalisuutta, jota Pa`ton kaipaa.