kahvikirahvi
Pikkukaupunkilainen, Jaakko, on syntynyt keksikokoista suuremmassa kaupungissa. Hän on aina ollut kaupunkilainen, pitänyt julkisesta liikenteestä ja siitä ettei koskaan ole pimeää. Jaakon ollessa teini-ikäinen, hänen vanhempansa ostavat talon. Talo sijaitsee pienemmällä paikkakunnalla, sillä keskituloisilla vanhemmilla ei ole varaa kaupunkiasuntoon.
Jaakon tajuntaan iskee lujana paikkakunnan pienuus. Harrastusmahdollisuuksien ja kulkuyhteyksien puutteessa Jaakko alkaa kapinoida, ja pian kuvioihin saapuukin kuningas alkoholi. Viina vie Jaakon mennessään, ja teinipojan anhemmat ovat jo epäitoivoisia hänen kanssaan, poika kun ei rauhoitu millään, ja lastensuojeluun ilmoittaminen itsestään olisi niin noloa. Pian koittaakin Jaakon aika lähteä opiskelemaan. Hän muuttaa kauas, yli 300k päähän kotoa opiskelemaan tietotekniikkaa. Tietokoneet ovat hänen ainoa mielenkiinnon kohteensa alkoholin lisäksi.
Opiskelut eivät meinaa sujua, huolimatta siitä että älyä ja mielenkiintoa kyllä löytyy. Jaakko päätyy pitämään välivuoden töitä tehden. Hän pääsee töihin pieneen liikkeeseen jossa huolletaan tietokoneita. Viikonloppuisin hän käy usein vanhempiensa luona, mutta lähinnä nukkumaansa pois humalaa jonka hankkii muutaman ystävänsä kanssa.
Eräänä viikonloppuna hän tapasi Kaisan. Voi pojat, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Mutta ei Kaisan puolelta. Jaakko riiasi, leperteli ja piiritti Kaisaa useamman viikon, ja lopulta tämä suostui treffeille. Ensimmäisillä treffeillä Kaisa kuitenkin lämpeni Jaakolle tutustuttuaan tähän, ja he löivät nopeasti hynttyyt yhteen. Vuosipäivänä he olivat yhdessä sairaalassa, Jaakko ihaili vastasyntynyttä esikoispoikaansa ja kaunista, mutta väsynyttä avovaimoaan. Jaakko palasi isyysloman jälkeen jatkamaan opiskeluitaan, ja juuri ennen hänen valmistumistaan heille syntyi tytär.
Lasten kasvaessa Jaakko huomasi että kaupungissa asuminen ei enää tyydyttänyt häntä samalla tavalla kuin ennen, ja isän näkökulmasta kaupunki oli lapsille huonompi, ellei peräti vaarallinenkin kasvuympäristö. Varsinkin tytön tuleva, vaikkakin kaukana oleva teini-ikä pelotti häntä. Kaupungissahan saattoi sattua mitä
tahansa. Jaakko ja Kaisa päättivät muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, sinne samalla jossa Jaakko oli nuorempana asunut. Siellä olisivat isovanhemmatkin lähellä, mikäli apua tarvitsisi. Pian he jo muuttivatkin, pieneen mutta heidän perheen tarpeeseen sopivaan omakotitaloon, vain muutaman kilometrin päähän Jaakon vanhemmista.
Ja niin Jaakosta tuli jälleen Pikkukaupunkilainen. Mutta tällä kertaa se ei ahdistanut häntä, vaan se tuntui juuri oikealta.
Jaakon tajuntaan iskee lujana paikkakunnan pienuus. Harrastusmahdollisuuksien ja kulkuyhteyksien puutteessa Jaakko alkaa kapinoida, ja pian kuvioihin saapuukin kuningas alkoholi. Viina vie Jaakon mennessään, ja teinipojan anhemmat ovat jo epäitoivoisia hänen kanssaan, poika kun ei rauhoitu millään, ja lastensuojeluun ilmoittaminen itsestään olisi niin noloa. Pian koittaakin Jaakon aika lähteä opiskelemaan. Hän muuttaa kauas, yli 300k päähän kotoa opiskelemaan tietotekniikkaa. Tietokoneet ovat hänen ainoa mielenkiinnon kohteensa alkoholin lisäksi.
Opiskelut eivät meinaa sujua, huolimatta siitä että älyä ja mielenkiintoa kyllä löytyy. Jaakko päätyy pitämään välivuoden töitä tehden. Hän pääsee töihin pieneen liikkeeseen jossa huolletaan tietokoneita. Viikonloppuisin hän käy usein vanhempiensa luona, mutta lähinnä nukkumaansa pois humalaa jonka hankkii muutaman ystävänsä kanssa.
Eräänä viikonloppuna hän tapasi Kaisan. Voi pojat, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Mutta ei Kaisan puolelta. Jaakko riiasi, leperteli ja piiritti Kaisaa useamman viikon, ja lopulta tämä suostui treffeille. Ensimmäisillä treffeillä Kaisa kuitenkin lämpeni Jaakolle tutustuttuaan tähän, ja he löivät nopeasti hynttyyt yhteen. Vuosipäivänä he olivat yhdessä sairaalassa, Jaakko ihaili vastasyntynyttä esikoispoikaansa ja kaunista, mutta väsynyttä avovaimoaan. Jaakko palasi isyysloman jälkeen jatkamaan opiskeluitaan, ja juuri ennen hänen valmistumistaan heille syntyi tytär.
Lasten kasvaessa Jaakko huomasi että kaupungissa asuminen ei enää tyydyttänyt häntä samalla tavalla kuin ennen, ja isän näkökulmasta kaupunki oli lapsille huonompi, ellei peräti vaarallinenkin kasvuympäristö. Varsinkin tytön tuleva, vaikkakin kaukana oleva teini-ikä pelotti häntä. Kaupungissahan saattoi sattua mitä
tahansa. Jaakko ja Kaisa päättivät muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, sinne samalla jossa Jaakko oli nuorempana asunut. Siellä olisivat isovanhemmatkin lähellä, mikäli apua tarvitsisi. Pian he jo muuttivatkin, pieneen mutta heidän perheen tarpeeseen sopivaan omakotitaloon, vain muutaman kilometrin päähän Jaakon vanhemmista.
Ja niin Jaakosta tuli jälleen Pikkukaupunkilainen. Mutta tällä kertaa se ei ahdistanut häntä, vaan se tuntui juuri oikealta.
